Tämän vuoden viimeisen valmistuneen käsityön merkkasin juhlistamaan uutta vuotta.
Kolmisen vuotta sitten olin työmaalla, jossa kaadettiin suuria koivuja. Pyysin metsuria nappaamaan jostain sopivan pyöreästä rungosta pari vahvempaa kiekkoa, jotka koettaisin kuivattaa siten, että ne eivät halkeaisi.
Aiemman kokemuksen mukaan kiekkojen kuivattaminen voi onnistua, jos kaatoajankohta on oikea ja kuivattamisen kanssa on kärsivällinen.
Nyt haaste oli hieman kova, koska kaatoajankohta oli myöhäinen, jo pakastava syksy ja aiemmin olin hyväksi todennut helmikuun talvikelit. Toinen vaikeusastetta nostava seikka oli kiekkojen vahvuus.
Koitin tehdä kuivatuksen mahdollisimman hitaasti. Ensin annoin kiekkojen olla ulkosalla sateen suojassa pari kuukautta. Tämän jälkeen nostin ne lopputalveksi tilaan, jossa lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Lopuksi nostin ne sisätiloihin.
Kiekkoihin tuli silti yhdet, melko suuret halkeamat. Kuitenkin niin pienet, että kiekkojen kuoriosa piti ulkoreunan ehjänä ja sellaiset, että ne eivät tarjotinkäyttöä häiritse.
Nyt, pari vuotta myöhemmin päätin työstää toisen kiekon, kun sattui olemaan muutakin hiottavaa.
Puu oli valtavan kovaa! Tuntui, että hiomalaikka oli sitä vastaan yhtä tyhjän kanssa. Lopulta puu kuitenkin taipui ja pinnasta tuli silkin sileä.
Kiekkoon kiinnitettiin pienet vetimet kahvoiksi ja polttokolvilla kirjoitin siihen käsillä olevan vuosiluvun.
Lopuksi öljysin kiekon pinnan ruokaöljyllä. Parempaa tähän tarkoitukseen olisi ollut leikkuulaudoille tarkoitettu öljy, mutta sen puutteessa ruokaöljy paikkasi tilanteen.
Tarjotin vietiin uudenvuoden lahjaksi naapurin Miisulle, jolta sain kuvaterveiset tarjottimesta käytössä 🥰
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti