Tänä vuonna piparkakkutalon sijaan päätin rakentaa piparkakkukaupungin silhuetin.
Noin niin kuin päällisin puolin tuo kötöstys näyttää ihan kivalta, mutta voin sanoa, että sen tekemisessä meni lähes kaikki mönkään.
Tein silhuetit ostotaikinasta. Kun itse tehty taikina on vähän liian hyvää tähän tarkoitukseen.
Piirsin talon päätyjä sillä ajatuksella, että saisin ne mahtumaan suhteellisen pienelle pohjalle.
Korkeimmat päädyt ovat noin 25 cm korkeita.
Itse leipominen sujui vielä mukavasti, mutta ensimmäinen ajatuskatko tuli siinä, kun sekoittelin värillistä pikeeriä talojen väritykseen. Tarkoituksena oli tehdä valkoinen ja korkeintaan hieman vaaleanpunaiseen ja -siniseen taittava väritys ja yhtäkkiä huomasin, että minulla oli astioihin sekoitettuna erilaisia, lähes kirkuvan kirkkaita sävyjä.
Minkä määrän valkoista elintarvikeväriä noihin sekoittelin, että sain ne edes hieman vaalenemaan...
Kun talojen pääväritys oli kuivunut pari päivää, sekoittelin valkoista pikeeriä, jolla tein kuvioinnit taloihin. Pursotuspussiin tuli ihan liian iso reikä ja minä tomppeli vaan jatkoin pursottamista, vaikka jäljestä olisi ollut mahdollista tehdä paljon sievempää. Noh. Näistä tuli nyt hieman tällaisia naivistisia…
Ennen kuin rupesin kasaamaan silhuettia, meni korkein talo keskeltä poikki. Ja jouduin sulattamaan siihen melkoisen määrän sokeria, että sain sen pysymään läjässä. Kun aina korjauksen jälkeen se katkesi uudestaan vierestä, toistaen tämän noin viisi kertaa... Mutta en luovuttanut osan suhteen, kun tiesin katkoskohdan jäävän muiden talojen taakse. Ja halusin tuon vihreän seinän mukaan. Se kun oli korkeammista rakennuksista ainoa vähänkään vaalea…
Aloitin kiinnittämisen taimmaisista taloista. Käytin kiinnittämiseen sulatettua sokeria. Ja voi ryökäle! Nämä seinämät olisivat ehdottomasti vaatineet "välikappaleita". Sellaisia osia, jotka liimataan tueksi seinien taakse ja väliin. Koska pystyssä pysyminen oli sitten niin ja näin, osa taloista päätyi vinoon ja joidenkin väliin ei jäänyt lainkaan ilmaa, vaan ne nojaavat takana olevaan seinään...
Ja ettei asiat menisi liian helposti, kolmanneksi viimeisen seinän kiinnittämisessä kohtasin vastuksen, josta kärsin vielä monta päivää jälkeenpäin. Kastoin seinän alareunan sokeriin ja tartuin saman tien toisella kädellä siihen sulatettuun sokeriin! Tuli huutoa ja rumia sanoja. Ikinä en ole näin häjyjä palovammoja saanut. Vasemman käden peukalon ja etusormen päät ovat yhä yhtä vesirakkulaa...
Kivusta huolimatta jatkoin loppuun, mutta se tuska näkyy lopputuloksessa. Pienimmät talot tulivat pohjaan kiinni ihan eri tavalla, kuin olin suunnitellut... ja tulipa siinä tuhottua osin valkoiset pikeeripursotuksetkin 😳
Talot olivat kuitenkin paikallaan.
Pari virhettä korjasin lumihiutalepipareilla ja ihan kätevästi ne virheet taakseen jättivät, mutta kahdella piparilla lopputulos on hieman toispuoleinen. Ja toinen pipareista jäi lopulta ihan piiloon! 😥 Mutta pipareita ei nyt ollut yhtään enempää...
Kun olin nuollut haavojani seuraavaan päivään, päätin vielä tehdä viimeistelyn. Ajatuksena oli tehdä oikein vahva pikeeri, jonka voisin pursottaa kattojen päälle ja maahan. Mutta kuinka ollakaan, pikeeristä tuli puolimoista marenkia ja se suli pursotuksen jälkeen ihan käsiin. Pursotuksista ei tietoakaan. Kattoja ja maata peitti valkoinen, löllö massa...
Ja parin päivän päästä uusi yritys. Vasta sitten valkoiset pursotukset onnistuivat. Edes jotenkin. Samalla tein talojen väliin, tyhjiin alueisiin pieniä kuusia, että korkean vihreän talon väri toistuisi myös pohjalla.
Että tällainen siitä sitten tällä porukalla tuli.
Olkoon tämä kaupunki esimerkkinä siitä, että mitä suuremmat vastukset, sitä suurempi lopputuloksen arvostus valmista työtä kohtaan 😁
Ensi vuonna uudestaan, virheistä oppineena...
