Tarjotin koivukiekosta

Tämän vuoden viimeisen valmistuneen käsityön merkkasin juhlistamaan uutta vuotta.

Kolmisen vuotta sitten olin työmaalla, jossa kaadettiin suuria koivuja. Pyysin metsuria nappaamaan jostain sopivan pyöreästä rungosta pari vahvempaa kiekkoa, jotka koettaisin kuivattaa siten, että ne eivät halkeaisi. 

Aiemman kokemuksen mukaan kiekkojen kuivattaminen voi onnistua, jos kaatoajankohta on oikea ja kuivattamisen kanssa on kärsivällinen. 

Nyt haaste oli hieman kova, koska kaatoajankohta oli myöhäinen, jo pakastava syksy ja aiemmin olin hyväksi todennut helmikuun talvikelit. Toinen vaikeusastetta nostava seikka oli kiekkojen vahvuus.

Koitin tehdä kuivatuksen mahdollisimman hitaasti. Ensin annoin kiekkojen olla ulkosalla sateen suojassa pari kuukautta. Tämän jälkeen nostin ne lopputalveksi tilaan, jossa lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Lopuksi nostin ne sisätiloihin.

Kiekkoihin tuli silti yhdet, melko suuret halkeamat. Kuitenkin niin pienet, että kiekkojen kuoriosa piti ulkoreunan ehjänä ja sellaiset, että ne eivät tarjotinkäyttöä häiritse.

Nyt, pari vuotta myöhemmin päätin työstää toisen kiekon, kun sattui olemaan muutakin hiottavaa. 

Puu oli valtavan kovaa! Tuntui, että hiomalaikka oli sitä vastaan yhtä tyhjän kanssa. Lopulta puu kuitenkin taipui ja pinnasta tuli silkin sileä.

Kiekkoon kiinnitettiin pienet vetimet kahvoiksi ja polttokolvilla kirjoitin siihen käsillä olevan vuosiluvun.

Lopuksi öljysin kiekon pinnan ruokaöljyllä. Parempaa tähän tarkoitukseen olisi ollut leikkuulaudoille tarkoitettu öljy, mutta sen puutteessa ruokaöljy paikkasi tilanteen.

Tarjotin vietiin uudenvuoden lahjaksi naapurin Miisulle, jolta sain kuvaterveiset tarjottimesta käytössä 🥰 

Baileys juustokakku

Baileys- kermaliköörillä maustettu juustokakku on juhlava kakku, joka sopii uudenvuoden kahvipöytään ihan täydellisesti.

Ainekset 23 cm vuokaan;

Pohja

200g oreokeksejä

75 g voita

Täyte

4 dl kuohukermaa

200 g mascarponejuustoa

1 dl sokeria

100 g maitosuklaata

2 tl vanilijasokeria

1 dl baileys-likööriä

3 liivatelehteä + tilkka kiehuvan kuumaa nestettä (esim. Maito tai vesi-likööriseos)

Keksit murskataan ja niihin sekoitetaan sulatettu voi. Seos painellaan leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Kerma vatkataan vaahdoksi ja vaahtoon sekoitetaan notkistettu mascarponejuusto, sokerit, sulatettu (ja jäähdytetty suklaa) sekä likööri. 

Liivatelehdet liotetaan ohjeen mukaan ensin kylmässä vedessä ja ne sulatetaan tilkkaan kiehuvaa nestettä. Liivatenestettä jäähdytetään hieman ja se kaadetaan täytteeseen ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen.

Täyte levitetään pohjan päälle ja tasoitetaan.

Kakun annetaan hyytyä viileässä vähintään neljä tuntia, mieluummin seuraavaan päivään.

Toisinaan saan suklaan sekoitettua kermaseokseen siten, että se häviää täysin tasaiseksi kermaseokseen. Toisinaan taas sekoituksen jälkeen massaan jää pieniä suklaahippuja, kuten nytkin. Kyse on massojen lämpötiloista sekä vatkaamisen voimakkuudesta. Kakkuja tehdessäni en pelaa lämpömittarin kanssa ja otan vastaan aina sen, kumpaa sattuu tulemaan. Kun kumpikin on ok, vaikka ehkä hieman enemmän pidän tästä vaihtoehdosta, kun kakussa on pienen pieniä sattumahippuja, jotka sulavat sitten suussa 😋

Kakku koristellaan esim. pursotuksilla, sulatetulla suklaalla ja koristerakeilla.

Todella maukas kakku aikuiseen makuun 😋

Jouluruokajatkot; lihapullat maksalaatikon lopusta

Olen pitkään työstänyt sitä, mitä voi jouluruokien lopuista tehdä, ettei hyvä ruoka menisi haaskeelle. Maksalaatikko on ollut haasteellinen…

Tänä jouluna en itse tehnyt maksalaatikkoa, vaan olin päättänyt pärjätä ostolaatikolla. Sattui kuitenkin niin, että kortinvientireissulta ystäväpariskuntamme luo paluukyydissä oli itse tehty maksalaatikko 🥰

Kuten kaikkien muidenkin laatikoiden kanssa jouluna meille käy, jäi tästäkin, melko suuresta laatikosta joulunajan ruokailujen jälkeen yli puolet syömättä. Synti ja häpeä olisi tuota pois pistää. Mutta kun ei vaan enää maistu!

Näin jutun, jossa erään valmistajan maksalaatikosta (pelkästään siis laatikosta) oli pyöritelty pullia ja ajattelin, että miksipä ei?! Jos maksalootikko sopii suuhun, miksi ei sitten maksalla terästetyt lihapullat?

Näissä jämistä tehdyissä uusioruuissa on aina huomioitava se, että jämiä ei välttämättä ole joka kerta käytössä yhtä paljon ja ainesmääriä on hieman sovellettava. Tuskin siis laatu ja maku ovat toista kertaa täysin samanlaisia. Tällä kertaa kävi esim. niin, että massasta tuli todella löysää ja taikinaan käyttämäni kermaviilin olisin voinut jättää pois, mutta kun se sattui olemaan päiväysvanhaa, niin pakkohan sekin oli johonkin upottaa. Määräänsä enempää en kuitenkaan halunnut korppujauhoja käyttää, ettei lihatuote muuttuisi leivonnaiseksi.

Mausteenahan voi periaatteessa käyttää mitä tahansa, omaan suuhun sopivaa, mutta päätin korostaa maksalaatikon mausteita.

Ainekset;

Maksalaatikon loppu, n. 300 g maksalaatikkoa

1 muna

1 tlk kermaviiliä

1,5 dl korppujauhoja

2 tl meiramia

0,5 tl valkopippuria

Reilusti mustapippurirouhetta

400 g jauhelihaa (sika-nautaa)

+ Lautasellinen korppujauhoja pullien päälle

Sekoitin yhteen ainekset lukuunottamatta jauhelihaa. Annoin korppujauhojen turvota noin 10 minuuttia massassa, ennen kuin sekoitin mukaan jauhelihan.

Kuten jo mainitsin, massa oli todella vetelää. Sen vuoksi nakkasin aina lusikallisen taikinaa korppujauholautaselle ja pyörittelin massan ensin korppujauhoissa. Sen jälkeen leivitetty taikina olikin pyöriteltävissä käsin pulleroksi.

Asettelin pullat leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Paistoin pulleroita 220 asteisen uunin keskiosassa 20-25 minuuttia, eli kunnes pullien pinta hieman ruskistuu.

No nyt voin sanoa osuneeni ytimeen! Nämä pullat maistuvat hienoisesti maksalta, ne ovat rapeapintaisia ja ennen kaikkea hävikki on maksalaatikon osalta selätetty! 💪🏻

Jouluruokajatkot; rieskat porkkanalaatikon lopusta

En tiedä mistä johtuu, että jouluruokiin kyllästyy olovanaan paljon nopeampaa, kuin muihin ruokiin?  Kuten jo eilen mainitsin, nyt ei pysty enää… Eikä joulusta kuitenkaan ole vasta kuin kolme päivää.

Tänään olen sitten muunnellut ruokia uuteen uskoon, kun en vain kestä sitä, että ne nakattaisiin menemään.

Tällä erää porkkanalaatikon loppu muuntui rieskoiksi. Ilmeisesti joku muukin oli ajatellut rieskoja, koska lähikaupan hyllystä oli ohrajauhot loppuneet. Ostin tilalle spelttijauhoja. 

Ainekset;

200-300g porkkanalaatikkoa

1 muna

1 dl kaurahiutaleita

2-2,5 dl spelttijauhoja

0,5 tl suolaa

Voinokareuta rieskojen pinnalle

Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi. 

Taikinasta nostellaan 6-8 taikinakekoa leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Keot taputellaan ohuiksi kiekoiksi jauhotetuilla käsillä.

Rieskojen päälle laitetaan muutamia voinokareita.

Rieskoja paistetaan 250 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ne saavat väriä reunoihin.

Rieskat ovat parhaimmillaan tuoreina ja pelkän voin kanssa 😋

Eikä mausta yllättäen tule enää porkkanalaatikko mieleen lainkaan 🤔

Jouluruokajatkot: lanttupiirakat

 Alkaa jo tulemaan taas korvistakin jouluruokia 😅

Kun ylijääneille jouluruuille etsii loppusijoituspaikkoja, saattaa jopa yllättyä kaikista mahdollisuuksista, mitä niistä voikaan saada aikaan. Sen verran nämä jalosteet poikkeavat alkuperäisistä ruuista, että ei töki yhtään, vaikka jouluruuat jo tökkisikin.

Lanttulaatikon lopusta tein lanttupiirakoita, jotka toistavat mm. porkkanapiirakoiden kaavaa. Ruistaikinaan tehdään laatikonlopusta täyte ja piirakat paistetaan. 

Näissä piirakoissa maistuu makeus, laatikon mausteet ja se lanttu.

Ruistaikinan ainekset:

2 dl vettä

2,5 dl vehnäjauhoja

3,5 dl ruisjauhoja

1,5 tl suolaa

2 rkl ruokaöljyä

Kaikki aineet sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi. Taikina on valmiina napakkaa ja tarttumatonta.

Taikina pyöritellään pötkyläksi ja se leikataan n. 30 yhtä suureksi palaksi. Palaset pyöritellään palloiksi ja kaulitaan puikulakaulimella lähes läpikuultavan ohuiksi, pyöreiksi lätyiksi, joiden halkaisija on reilut 10 cm.

Täytteeseen sekoitin lanttulaatikon lopun sekaan kananmunan ja n. 5 dl riisipuuroa.

Pyörylöiden päälle levitetään ohut kerros (n. 2 rkl) täytettä. Lanttupiirakat rypyttelin siten, että ne jäivät pyöreiksi.

Piirakoita paistetaan uunin keskitasolla 225 asteen lämpötilassa 13-15 minuuttia.

Voiteluun:

25g voita

0,5 dl maitoa

Maito ja voi lämmitetään siten, että voi sulaa maitoon.

Kun täytteeseen ja ryppyjen reunoihin alkaa tulla väriä, piirakat otetaan pois uunista. Ne voidellaan välittömästi voi-maitoseoksella ja peitellään liinalla.

Varsin mainio lopputulema 😋

Joulukalenterin 2023 yhteenveto

Joulukuu on minulle mieluisaa aikaa. On kuitenkin tunnustettava, että ikä alkaa tehdä tehtävänsä ja jos vielä 15 vuotta sitten saatoin valmistella joulua ommellen tai siivoten vaikka yökolmeen saakka, sen verran mukavuuden haluinen nykyään olen, että eipä tulis enää mieleenkään! Silti joulukuulla ei normaalisti ole päivääkään, etten jotain jouluun valmistavaa touhuaisi. Tämän vuoden joulun alle tosin luonto päätti puolestani ja sairastelin pariinkin otteeseen siten, että hetkeksi oli vain pakko unohtaa kaikki muu…

 Blogijoulukalenterin tekeminen oli yllättävän kova haaste 😅 Selvisin siitä sen ansiosta, että osa aiheista oli valmistettu jo aiemmin. Kalenterin sisällön suunnittelin myös hyvissä ajoin ja se toimi runkona, jota noudattamalla jouluvalmistelut tulivat ajoissa valmiiksi samalla, kun blogin postauksetkin.

Tässä vielä läpileikkaus vuoden 2023 joulukalenterin aiheista:

Neulesydän korvakorut

Kuurapintaiset lasilyhdyt

Appelsiini-suklaatorttu

Piparikorvakorut

Havukranssi

Itsenäisyyspäivän täytekakku

Gamerin kynttelikkötähdet

Pörröreunaiset neulekorvakorut

Maksalaatikko

Kyläyhdistyksen joululounas

Vesiväreillä maalatut joulukortit

Kuusikynttilät

Piparkakkukaupunki

Sydänpiparikorvakorut

Imelletty perunalaatikko

Paistettu piparkakku-vaniljajuustokakku

Karkkikeppikorvakorut

Piparikranssi

Maustekakku

Viskisinappi

Joulukukat

Porokorvakorut

Kinkun kuorrutus ja koristelu

Kinkun kastike

Toivottavasti kalenteristani oli Sinulle iloa 😊

Nyt on aika keskittyä vuoden vaihteeseen, kevääseen ja valon lisääntymiseen 🥰

Joulukalenterin 24. luukku; Kastike kinkunrasvasta

 

On tullut aika avata joulukalenterin viimeinen luukku. Luukusta löytyy ehkä maailman ihanin joulukastike 😋

Kinkun rasvasta tapaan tehdä joulupöytään kastikkeen, joka maistuu perunoiden, kinkun ja oikeastaaihan minkä tahansa kanssa. Resepti on peräisin äidiltäni.

Kun kinkku otetaan uunista, otan talteen kaikki nesteet ja rasvat, jotka siitä on irronneet. Tuo hyytelöityvä rasva säilyy jääkaapissa parisen viikkoa ja koko sen ajan sitä voi hyödyntää käyttämällä sitä kastikkeisiin tai vaikka perunalaatikon pintaan ennen laatikon paistamista. Rasva on todella suolaista, joten mihin tahansa sitä käyttääkään, täytyy muistaa, että suolaa ei oikeastaan tarvitse rasvan jälkeen lisäillä, jos lainkaan.

Seuraavista aineksista syntyy kastike, josta meidän raavas porukka syö reilusti ainakin pari päivää.

n. 0,4-0,5 l kinkun rasvaa

4-6 dl kuohukermaa

1-1,5 dl luumumarmeladia

n. 0,5 dl sinappia

Rasva sulatellaan kattilassa ja lisätään mukaan kerma. Tätä seosta keittelen hiljaisella lämmöllä jonkun aikaa, eli 15 min - 0,5 h siten, että keitos menee hieman kasaan. Keittoaika voi olla enemmänkin ja aika riippuu meillä täysin siitä, kuinka nälkäistä väki on ja koska muut ruuat ovat valmistumassa.

Kastikkeeseen lisätään luumumarmeladi ja sinappi ja aineet sekoitetaan tarvittaessa kastikkeen joukkoon vispilällä. Keitoksen annetaan vielä kiehahtaa.

Lopuksi kastike suurustetaan itselle sopivaan kankeuteen maissipohjaisella ruskean kastikkeen suurusteella ja annetaan taas kiehahtaa.

Maistelu on kastikkeen teossa tärkeää! Sen vuoksi ohjeessa on tuota liukumavaraa noin paljon. Jos rasva on kovin suolaista, kukaan ei estä vähentämästä rasvan määrää ja lisäämästä joukkoon esim. vettä ja suurustamaan soosia esim. vehnä- tai perunajauhoilla. Itse pidän kastikkeen suolaisuudesta ja saatan käyttää sitä kastikkeeseen jopa litran verran kerrallaan, tosin se tarkoittaa sitä, että illan mittaan maha ei vedä niin paljoa nestettä, mitä kurkku huutaa... 

Mutta jouluna on hyvä, että ruoka on hyvää ja soosi maistuu 😋

Ihanaa joulun aikaa toivottaa Susanna ❤️

Joulukalenterin 23. luukku: Kinkun kuorrutus ja koristelu

 Kinkun kuorruttaminen ole vaikea pahimmillaankaan rasti. Hyvin perinteistä linjaa olen yleensä noudattanut. Ajattelin kuitenkin lähteä testailemaan uusia tuulia ja ”revittelin” sitten kuvioinnin kanssa...

Kinkusta kuoritaan lämpimänä verkko tai nahka, riippuen siitä, minkälaisen kinkun on sattunut hankkimaan. Tapaan rapsutella kaikki ylimääräiset rasvat samalla pois, koska en niin tuosta valkoisesta rasvasta kinkussani piittaa.

Kinkun pintaan valetaan reilu kerros sinappia. Sinappiin ripotellaan korppujauhoja.

Hyvin perinteinen tapa taitaa olla pinnan ruuduttaminen, jolloin ruutujen risteyksiin painetaan kokonaisia neilikoita (mausteita siis 😅). Tällä erää yritin edes jotain muuta. Kun neilikka ei mausteena suuhun sovi, niin en ymmärrä, miksi niitä kinkkuunikaan tökkisin.

Piparkakkumuottien joukosta löysin pienen kuusimuotin, vaikka tähteä etsin. Muotilla painelin korppujauhopintaan kuvioita.

Tämän jälkeen kinkku kuorrutteineen laitetaan 250 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi.

Ei tämä koristelutyyli kinkkua ainakaan huonontanut 😊

Joulukalenterin 22. luukku; Porokorvakorut

 Jouluaiheisten korvakorujen sarjassa esittelyvuorossa on petteririipukset.

Päät syntyivät ruskeista massapalloista. Korvat, nenään punaista, sarviin ja silmiin mustaa. Silmien ilme syntyi pienillä valkoisilla täplillä.

Painoin korupiikit sarvien väliin.

Paistoin riipukset ohjeen mukaan ja kiinnitin korupiikkeihin pitkät korulukot, koska piikkien lenkki sijaitsee syvällä sarvien välissä, jossa tuollainen ”normaali” koukku (joista itse eniten pidän), ei olisi toiminut.

Varsin hauskat porot 😊

Joulukalenterin 21. luukku: Joulukukat

 

Joulukukat ovat tärkeä osa minun joulua. Keskityn ennemmin vaikka vain yhteen isompaan ja näyttävämpään kukka-asetelmaan, kuin siihen, että ripottelisin pieniä ja mitättömiä kukkia ympäri taloa.

Ostan usein joulukukat markettien kukkaosastoilta. Se vaara tosin on näissä halvemmissa vaihtoehdoissa (verrattuna kukkakauppoihin), että kukkien yksilöityjä eroja ja tarpeita ei ole kaupassa huomioitu ja ne eivät siksi ole kovin pitkäikäisiä. Hyvä jos joulua näkevät. Pyrin kuitenkin etsimään ja ostamaan kukkani siten, että voin jollain konstilla arvioida sitä, kuinka niitä on pidetty ja mikä niiden kunto on.

Ruokakauppojen kukkaosastot ovat usein ensimmäisenä, kun kauppaan mennään sisälle. Tämä tarkoittaa sitä, että joulutähdet altistuvat ovista tulevalle vedolle ja kylmälle ja viimeistään kotona sitten pudottavat lehtensä. Tämän ongelma arvioinnissa ei pelkkä silmä riitä ja siksi ostan joulutähtiä erittäin harvoin ruokakaupoista.

Yleensä pitäydyn valkoisissa kukissa, mutta tämä "Christmas Mouse"-joulutähtilajike kiusasi minua niin kauan juurikin siellä ruokakaupan kukkaosastolla, että minun oli ostettava se. Erikoinen ja jotenkin söpö muoto. 

Ja alalehdet on tosiaan jo pudonneet, vaikka kukka ei minulla hääviä kahta viikkoa ole kotona ollut... Sen vuoksi käärin kukan purkin ja tyven vanhan sanomalehden sivuihin ja lisäsin juurelle suuren ruusukkeen. Kukka tönöttää posliinisessa keittokulhossa, aulan ompelukonepöydällä.

Vuodesta toiseen kestosuosikkini on hyasinttilyhty. Lyhty on tehty pienine laatikoineen hyasintille sopivaksi ja joka vuosi vähintään yhden hyasintin kukitan tässä lyhdyssä. Hyasintin juurelta ei jää paljoa muuta näkyviin, kuin sipuli, mutta tapaan piilottaa näkyviin jäävän mullan purkin kulmissa sammalella tai tekolumella, kuten nyt tein.

Ostin isomman erän hyasintteja ja istutin ne kaikki samaan, valkoiseen posliiniastiaan.  Peittelin esille jäävän mullan tekolumella, mutta asetelma näytti jotenkin valjulta... Niinpä pudottelin hyasinttien väliin kaikki omistamani irtonaiset kullan ja valkoisen sävyiset pienet joulupallot. Ihan ok se oli niinkin, mutta silti se kaipasi silti vielä jotain... Tein leveästä nauhasta suuren rusetin ja painoin sen astian reunalle. Nyt ei puutu glamouria, mutta maalaisuutta edustaa rusetin juuttikangas. 

Tämä asetelma on keittiön pyöreällä pöydällä ja sopii mielestäni mukavasti siihen, kun näkymä on kaikkiin suuntiin samanlainen.

Vaikka pidän hyasinttien tuoksusta, jotenkin hyasintti on kuitenkin kauneimmillaan vähän raakileena, nuppuvaiheessa.

Antiikkihopean värinen alumiininen shampanjacooleri on myös yksi kestosuosikkini. Siihen sopii laittaa niin kesän, kuin joulunkin kukkasia. Kunhan kukka on kyllin suuri, se ei vaadi muuta kuin tiputtamisen astiaan. Tänä vuonna hankin valtavan suuren valkoisen joulutähden siihen. Tämä on näyttävä, eikä vaadi mitään vippaskonsteja. Suuri astia suurentaa massiivista kukkaa entisestään. Tämä kukka on muiden hopeisten somisteiden kanssa senkin päällä olohuoneessa.

Valkoisen amarylliksen laitoin valkoiseen, korkeahkoon kukkapurkkiin. Näkyviin jäävän mulloksen peitin ohuella puulastulla ja tein purkin reunalle suurehkon kultaisen rusetin. Painoin purkkiin myös vanerista leikatun, pienen kuusen. Tämä amaryllis koristaa olohuoneen pöytää kynttilöiden ja erilaisten joulupallojen kanssa.