Valkoinen joulu; piparkakkutalo

Välillä on tullut niitä jouluja, että en ole tehnyt lainkaan piparkakkutaloa ja ihan selkeästi jotain jää silloin uupumaan. Minun jouluni alkaa piparkakkutalon värkkäämisellä.

Tämän vuoden piparkakkutalon koristelussa halusin käyttää kuviokaulinta ja siitä se ajatus sitten eteni omaa rataansa…

Ainoa paikka, missä kuviokaulittua pintaa voisi näkyvänä pintana hyödyntää, on oikeastaan katto. Siksi ajattelin tehdä taloon mahdollisimman laajan katon, toisin sanoen taloon tulisi mahdollisimman jyrkkäharjainen katto ja korkeat lappeet. Päätyseiniin tein loivat kaaret, joilla taloon saa myös hieman normaalista poikkeavaa tunnelmaa.

Talon kaavat piirsin ruutupaperille, jolloin seiniin saa takuuvarmasti suorat kulmat ja muutoinkin mittasuhteet pysyvät paremmin hanskassa.

Taloihin käytän yleensä ostotaikinaa, koska itse tehty taikina turpoaa uunissa hallitsemattomasti ja itse tehdyn taikinan käyttö taloon (joka meillä jää aina syömättä…) on suoranaista tuhlaamista.

Ikkunat, niiden alla olevat kukkalaatikot, oven, katon pinnat ja kävyt tein sokerimassasta jo aiemmin, koska niiden on hyvä hieman kuivahtaa ennen kiinnittämistä. Apuna minulla oli kuviokaulimen lisäksi erilaisia silikonimuotteja.

Talon osien liimaamisessa käytin teflonpannulla sulatettua sokeria. Sokerimassakoristeet kiinnitin pikeerillä. 

Tänä vuonna kokeilin päällystää myös talolle tekemäni alustan täysin pikeerillä. Sinänsä ihan mukava tyyli tämäkin. 😊

Annoin kiinnitysten kuivahtaa seuraavaan päivään, ennen kuin jatkoin koristelua.

Loput koristelut tein valkoisella ja vihreällä pikeerillä sekä erilaisilla koristerakeilla ajatuksella more is more!

Tällaisen talon tekemiseen  kuluu aikaa useita tunteja. On silti hienoa haastaa itsensä aina uudestaan ja on hienoa kokeilla uudenlaisia koristelutyylejä. Ja lähes aina, kuten tänäkin vuonna sattui myös pieniä mokia ja aina ei virheiden peittäminen ole edes mahdollista 🤭 Mutta ihan selkeästi jonkinlaista kehittymistäkin näiden vuosien aikana on tapahtunut. 

Harjakaisten aika 😊

Aiempien vuosien piparkakkutaloistani tarinoin täällä 😊

Valkoinen joulu: rustiikkiset origamitähdet

Nämä ihanat tähdet on taiteltu paperista. 

Tein tähdet 5-sakaraisen origamitähden ohjeella. Taitteluohje on melko yksinkertainen ja onnistuu kerta toisensa jälkeen. Taitteluohje löytyy täältä.

Paperitähden päälle liimasin sakaran mallilla vanhan kirjan kellastuneista sivuista leikkaamiani paloja. 

Liiman kuivuttua maalasin reunat ja taitokset vanhan kullan värisellä akryylimaalilla. Lopuksi tehostin reunoja kullan värisellä hileliimalla. 

 Taittelin tähtien pohjia kartongista ja tavallisesta paperista. Kartongin hyvä puoli on sen vahvuus alustana, mutta vahvuus on sitten myös se huono puoli; kartonkia on hankala taitella ja leikata taiteltuna. Ei sitä ole origameihin tarkoitettu. Paperi taas taittuu ja leikkaantuu hienosti, mutta pohjasta tulee hieman hento ja heiveröinen. Lörppä. Molemmat materiaalit kuitenkin ovat tässä tapauksessa toimivia, koska päälle liimattu kirjan sivu peittää kartongin rypistyneet taitteet ja tavallinen kopiopaeri vahvistuu ja jäykistyy kirjan sivun ja liiman vaikutuksesta.

Nämä tähdet tuikkivat makuuhuoneessani. Kiinnitin niihin ohuet langat ja ripustin ne epäsymmetrisesti peiliin valoketjun kanssa. 

 

Valkoinen Joulu: Kuviopikkuleivät

 Ostin jo viime joulun jälkeen jonkin nettikaupan alennuksesta erilaisia jouluaihieisia kuviokaulimia. Näillä ajattelin sitten leipoa aikanaan jouluisia pikkuleipiä. Ja nyt on tullut se aika 😊

Ongelmaksi muodostui sopivan pikkuleipätaikinan löytäminen. Taikinan ei saisi paistettaessa turvota liikaa, koska hennot kuviot häviävät ja tästä syystä hakusassa oli taikina, joka ei sisältäisi suurta määrää leivinjauhetta. Ja ehkä ei myöskään munaa. Ja silti lähdin koettamaan paljon lupaavaa taikinaa, josta löytyy vähän kumpaakin...

Taikina n. 45 pikkuleipään;

300 g voita

2 dl sokeria

2 munan keltuaista

3 tl vaniliinisokeria

6 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

Voi, sokeri ja vaniliinisokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Mukaan sekoitetaan munan keltuaiset ja tämän jälkeen vatkataan rasvaseos hyvin. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään rasvaseokseen pieninä erinä.

Valmista taikinaa lepuutetaan jääkaapissa yön yli.

Kaulin taikinan jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi ja lopuksi kaulin taikinan hitaasti ja tarkkaan painaen kuviokaulimella. Kuvioita ei voi kohdistaa, joten hukkaa ja uudelleen kaulittavaa taikinaa tulee tässä hommassa melko runsaasti. Koska itse taikina oli kuviollista, käytin pikkuleipämuottina ihan tavallista, hieman röpöreunaista pyöreää muottia. 

Pikkuleipiä paistetaan 200 asteessa n. 10 minuuttia. 

Nämä pikkuleivät eivät olleet maultaan kovin houkuttelevia, vaikka ulkonäkö olikin kiva. Siksi tein niistä lopulta täytekeksejä, joiden täytteenä käytin kanelicurdia, jonka ohje löytyy täältä. Tällaisina täytekekseinä ne sitten tekivätkin hyvin kauppansa ja kardemumman ja kanelin ansiosta makukin oli oikein jouluinen. 🥰

Valkoinen joulu: adventtikynttilät

 

Adventtikynttilät oli taas kerran tehtävien töiden listalla ja tähän valkoisen joulun teemaani ne sopivat mainiosti.

Olen jo pitkään ajatellut kokeilla kynttilään painettavien koriste”nastojen” tekoa ja yhdistin nastat ja adventtikynttilät, vaikka minulla ei nyt juuri vahvempaa rautalankaa ollutkaan. Käytin siis ihan normaalia kullan väristä puolalle kerittyä rautalankaa.

Ohuesta langasta johtuen ei voinut kuvitellakaan, että kynttilään painettavaksi nastaksi riittäisi yksi lanka ja tämän vuoksi tein erillisen piikin, jonka varassa koristenumerot roikkuu.

Kun sitten koetin painaa nastaa kynttilään, langan ohkaisuus hankasi taas vastaan. Lopulta parhaaksi tavaksi huomasin nastan ”naulaamisen” kynttilään. Kynttilän pinta murtui hieman nastan kohdasta ja fiksasin sen pienellä pisaralla kimalleliimaa.

Tämän vuoden adventtikynttilät ovat hienostuneen herkät. 😍

Valkoinen joulu: paperipussitähdet

Näyttävät jouluiset paperitähdet syntyvät varsin helposti ja niitä voi askarrella vaikka yhdessä lasten kanssa. Materiaaliksi tarvitsee vain paperisia pusseja, liimaa, pari klemmaria ja ripustuslangan sekä neulan langan kiinnittämiseen. 

Tähden voi ripustaa sellaisenaan tai ryhmänä kattoon, ikkunaan, peiliin, seinälle, oveen... Erilaisista pusseista tehdyistä tähdistä saa sommiteltua oman tyylinsä mukaisia, räsikyvän värikkäitä tai harmonisia tähtiryhmiä. 🤩

Pusseja tarvitaan yleensä 7- 9 kpl / tähti. Määrän riittävyyttä / tähden lopullista ulkonäköä voi testata pusseja liimatessa. 

Pussit asetellaan päällekkäin, kaikki samoin päin ja samaan suuntaan ja ne liimataan T;n muotoisella liimauksella toisiinsa kiinni pussin alareunasta vaakasuoraan sekä keskeltä pussia pystysuoraan. Kuva alla.

Kun kaikki pussit on liimattu yhteen, leikataan pussinipun avonaiseen päähän kulma, josta tulee tähden sakarat. Sakaran kulmaa muuttamalla myös tähden ulkomuoto muuttuu. 

Pussinippu saattaa olla sen verran paksu, että kaikki pussit ei leikkaannu kerralla, joten sakara pitää mahdollisesti leikata osissa. Osaan pusseista leikkasin sakarat vielä pussien ollessa irrallaan, koska se tuntui lopulta helpommalta.

Jos pussit ovat hyvin leikkaantuvasta paperista valmistettuja, sakaran voi leikata kuviosaksilla, mikä antaa tähdelle taas hieman erilaista ilmettä.

Kun kaikki pussit on liimattu pinoon ja liima on kuivunut, pyöräytetään pusseista ympyrä, eli alimman ja ylimmän pussin liimaamattomat kyljet vedetään toisiaan vasten niin, että pussien liimatusta alapäästä tulee tähden keskiö.

Jos tähteä kootessa ensimmäisen ja viimeisen pussin kiinnityksen toisiinsa hoitaa liimaamisen sijaan esim. klemmarilla (joka ei erotu kokonaisesta tähdestä oikeastaan lainkaan), tähden säilyttäminen on helppoa vain klemmarit purkamalla.

Nämä tähdet tein erilaisista paperisista lahjapusseista sekä voipaperisista eväspusseista. Ja vaikka valkoinen on yleensä se lempivärini, ihastuin kyllä tuohon punasävyiseen, kukkakuvioiseen tähteen 😍

Minun Valkoinen Jouluni

 

Ihan jo lokakuussa, ensimmäisten lumihiutaleiden aikaan, alkaa se jouluttaminen. Mutta sen verran vanhankantainen olen, että jouluvalot syttyvät vasta myöhemmin. Ei vielä lokakuussa… Enkä edes huiputa itseäni puhumalla kaamos- tai kausivaloista. 😅

Ja sitten marraskuun loppupuoliskolla päästän itseni viimein piinasta. Ensimmäiset joulun merkit saavat jo näkyä.

Tekolunta, ensimmäisiä hyasintteja sekä paljon kynttilöitä ja valoja.

Näistä alkaa ihana joulun aika. 😍

Jatkossa julkaisen "Valkoisen joulun" hengessä otteita jouluvalmisteluistani; askarteluista, tuunailuista ja leipomuksista, jotka johdattelevat minut jouluun.❤️

Pyöreät kinkku- salamivoileipäkakut isänpäiväksi

Isänpäivän kakuksi päätin tehdä voileipäkakun, koska se maistuu aina ja se on myös makeaa kakkua mukavampi nostaa aamulla kahvipöytään. Kun vaikka ajatus on kuinka kaunis, aamusta ei makea kakku maistu meillä kenellekään. 

Tein samalla vaivalla sitten kaksi kakkua, niin sain viedä toisen omalle isälleni ❤️ 

Ainekset kahteen kakkuun (24cm ja 26cm vuoat);

1 iso paketti vaaleaa paahtoleipää (esim. Pågen jättipaahto 1200g)

1 paketti ohueksi viipaloitua ruisleipää (esim. Ruisrouhevuoka 800g)

Kinkkutäyte;

1 rs italiansalaattia (400g)

2 prk kermaviiliä

1 pss kinkkusuikaleita (200g)

1 paprika

1 suolakurkku

Sinappia

Aromisuolaa

Mustapippurirouhetta

Maksamakkara -salamitäyte;

1 pötkö maksamakkaraa (200g)

1 pss salamirouhetta tai salamisuikaleita (150-200g)

3 suolakurkkua

1 prk ranskankermaa

juustoraastetta (170-200g)

Aromisuolaa

Sipulijauhetta

Kostutukseen lihalientä

Päällinen;

1 prk vspikermaa

2 rs ruohosipulituorejuustoa (n. 200g / rasia)

+ koristeet

Suolakurkku ja paprika pilkotaan pieniksi kuutioiksi. Täytteiden aineet sekoitetaan keskenään ja maustetaan suolalla ja mausteilla (oman maun mukaan). Voileipäkakun täytteet voivat olla hieman ylisuolaisia, koska maut tasaantuvat ja suolaa ei lopulta kovin herkästi tule liikaa.

Irtopohjavuoat vuorataan ensin tuorekelmulla, niin kakku saa maustua muovin sisässä reunojen kuivumatta. 

Poistin ohuet kerrokset leipien reunoista, koska leipäkerrokset ovat mielestäni mukavia, kun ne ovat tasalaatuisia, ilman tiiviimpiä ja kovempia leipien reunoja. Leivän siivut muotoillaan leikkaamalla kuin palapeliksi, joista kootaan tasaiset leipäkerrokset.

Tämän ohjeen määrillä sain kakkuihin neljä väliä, eli kaksi kummallakin täytteellä. Tumman leivän kerroksia tuli kaksi ja vaaleita kolme.

Leipäkerrokset kostutetaan lihaliemellä. Myös kostutus on voileipäkakuissa siitä erikoista, että kosteuttakaan ei kovin helpolla tule liikaa. Eli kostutusta saa tehdä reilulla kädellä. Käytin näihin kakkuihin lihalientä yhteensä n. 5 dl.

Kun kakut on täytetty vuokiin, ne kääritään ympäriinsä kelmuun. Kakkuja pidetään viileässä vähintään vuorokausi ennen päällystämistä. Näin kosteus ja maut tasaantuvat. 

Päivän tai parin päästä täytetyt kakut kuoritaan pois muovista ja asetellaan tarjoilualustalle päällystettäväksi. Kakun päällisen tein kermavaahdon ja tuorejuuston seoksella. Kerma vatkataan vaahdoksi ja notkistettu tuorejuusto lisätään kerman joukkoon. 

Koristeisiin en tällä erää liikoja panostanut 😅 Kakun päälle vedin kuvion koristelukammalla ja kurkuista tein kiekurarivin kuvion päälle. Salamisiivuista leikkasin pieniä kuutioita, joita ripottelin kurkkurivin päälle. Jotain se vielä sen jälkeen kaipasi… Sinappipisarat! 😃 Ei mitenkään ylivertaisen fiini koristelu, mutta välttää ja kertoo myös sisuksesta jotain.

Muistakaa helliä isejä! ❤️

Harmaa jättineule torkkupeitto

Kudoin viimein myös tästä harmaasta ”kiinan”langasta peiton. Taitaa olla pian vuosi, kun tein sen edellisen, persikan värisen…

Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut opetella ja tehdä mutkien kautta, vaan tuossa aiemmassa postauksessa kertomieni vaikeuksien jälkeen tämän tarvitsi vain tehdä. Tosin langassa oli tällä erää niin paljon vaihtelua (kierteitä ja paksuuseroja), että jälki ei sen takia ihan priimaa ollut.

Kudoin tämänkin peiton isoilla (harjanvarresta tehdyillä) puikoilla. Loin alkuun 23silmukkaa ja käytin kaiken langan, jonka olin tilannut kiinan kaupasta (6 vyyhtiä). Peitosta tuli siten sellainen yhden hengen, n.90x150cm kokoinen peitto.

Tämä kiinan lanka on sellaista ”tuhraantuvaa” ja nukkaantuvaa, joten en usko tämän peiton päätyvän varsinaisesti torkkupeitoksi, vaan se saa olla syksyinen, lämpöä luova, sisustuksellinen elementti 😊

Syksyn kukkasipulien istutus

Joka syksy päädyn tekemään nämä samat hankinnat, vaikka kyllä joskus voisi vähän jarrutella… Syksyn kukkasipulit. 😍

Meidän pihassa (ja kaikissa aiemmissa asumissani ympäristöissä) ei menesty niinkään tulppaanit, vaan paremminkin maaperä sopii narsisseille. Tulppaanit häävisti kukkivat edes ensimmäisenä keväänä, saati että nousisivat enää toisena kesänä kukkimaan. Hyvä jos lehdet tulevat pintaan. Narsissit sen sijaan kukkivat ja lisääntyvät ja ovat hyvinkin kiitollisia kukkijoita. Samoin krookukset sekä siemenestä lisääntyvät kevättähdet, helmi-ja idänsinililjat. Kaipa noita tulppujen sipuleita pitäisi nostaa ylös joka kesä ja istuttaa sitten uudestaan syksyllä maahan, mutta eipä ole tullut ajalliseksi...

Tänä syksynä sitten päätin taas ostaa melkoiset säkilliset tulppaanin ja narsissin sipuleita. Narsisseille ajattelin paikat löytyvän tien puolelta pensasaidanteesta ja tulppaaneista haaveilin tekeväni suurehkon, yhtenäisen ryhmän, niinikään pihan liittymän vieressä olevaan istutusryhmään. Osa istutuksista vain ikävästi viivästyi todella pitkään jatkuneen flunssan seurauksena, mutta onneksi tulppaanien sipuleita voi istuttaa niin pitkään, kuin vaan maa antaa periksi ja tänä viikonloppuna sain lopulta kaikki maahan. Varmaankin juuri ajoissa…

Osa hankkimistani narsissin sipuleista oli valkoisia perunanarsisseja ja osa jonkinlaista keltasävyistä sekoitusta. Nämä kaikki 100 narsissin sipulia löysi paikkansa penasaidanteen juurelta. Voin vain kuvitella, miten hienosti niiden väriloisto silmää hivelee ja toisella puolen aidannetta vilkuttelee ohikulkijoille. 😍

Pikkusipuleista hankin erilaisia krookuksia ja iiriksiä. Ne istutin hedelmäpuiden juurien mullosalueelle.

 Poikkeuksena kaikkiin aiempiin vuosiin ajattelin kokeilla mykorritsan, eli juurisienen tehoa noille epäonnen tulppaaneille. Luin jostain, että juurisienen avulla tulppaanien kukinta voisi jatkua vuodesta toiseen runsaana. No hyvinkin looginen ajatus, joten päätin testata. Muutaman mutkan kautta pussillisen mykorritsaa sainkin paikalliseen Hankkijaan.

Mykorritsa ei saa olla suorassa kosketuksessa sipuleihin, vaan rouhe levitellään istutusmontun pohjalle ja  rouheen päälle levitetään ensin multaa ja sitten vasta istutetaan sipulit. 

Panostin nyt muutenkin hieman enemmän tähän sipulishowhun. Vaikka olen tavannut aina istuttaa sipulit ennemminkin ryhmiin, kuin esim. riviin, niin nyt tein hienoisia maanparannustöitä kaivaessani sipuleille suurta istutusmonttua. Ja myös syvyyden kanssa en tällä kertaa kitsastellut, vaan istutin sipulit ohjeiden mukaisesti oikeaan syvyyteen. Toisinaan kun olen saattanut jättää niitä hieman liian lähelle pintaakin ja kyllä ne siitäkin nousevat, mutta myös linnut saattavat repiä niitä maasta ylös ja ainakin kesemmällä, kukkanpenkkejä perattaessa sipulit saattavat nousta rikkaruohojen juurien mukana ylös. Ja sitähän en haluaisi.

Kaiken tämän vaivannäön jälkeen odottelen jännityksellä kevättä. Vaikka silloin muistan varmaan vasta niiden puhjetessa kukkaan, että mihin kaikki ne sipulit oikein tulikaan upotettua...😃