Sain viimein tämän kauan haaveilemani senkin paikoilleen olohuoneeseen. Koko viikon sen kanssa oon tuhrannut, mutta lopputulos miellyttää 🥰 Senkki on pitkän etsinnän ja harkinnan lopputulema ja se toimii täydellisenä parina olohuoneessa jo paikoillaan olevalle emännänkaapille.
Emännänkaappi on tietojeni ja päätelmieni mukaan isoiosisäni, Josun valmistama. Josu oli puuseppä, joka toimi kylän koulun puutöiden opettajanakin, joten puutyöt häneltä kyllä onnluonnistuneet. Kaappi oli alun perin melko huonokuntoinen ja sitä oli säilytetty jo yli puoli vuosisataa mummolan kylmässä sivukkaassa. Ennen kuolemaansa mummo lupasi tuon kaapin minulle ja noin viisi vuotta sitten kaappi siirrettiin sivukkaasta meille, jossa sen rapsutin puhtaaksi ja maalasin uudelleen. Minulla oli mielessäni jo valmiina paikka sille, mutta en voinut kuvitellakaan, että löytäisin näin täydellisen kalusteen sille kaveriksi.
Senkki on valmistettu tervalepästä. Kaunishan tuo tervaleppäkin on materiaalina, mutta ei vaan sovi meidän sisustukseen. Siksi senkki vaatii jonkin pintakäsittelyn. Näin kauniista puusta puhuttaessa, ei missään nimessä kuitenkaan tulisi kyseeseen umpinainen maalipinta ja siksi pintakäsittelymateriaaliksi valikoitui valkoiseksi sävytetty puuvaha.
Kauppaan olisi saanut sisällytettyä vahakäsittelyn, mutta kustannus oli sen verran kova, että päätin tehdä käsittelyn itse. Tosin hieman kylmäsi sekin, että jos mokaan käsittelyn jotenkin, ja pinta menee pilalle... Onneksi kuitenkin sen verran on pensseliä kädessä pidelty, että ei ihan ensimmäistä kertaa pappia oltu kyydissä. Tosin viikon aikana käyttämieni työtuntien määrän jälkeen ei ole lainkaan epäselvää, mihin tuo pintakäsittelyn kustannus perustuu.
Pintakäsittelymateriaali on Osmocolorin valkoinen puuvaha ja levitin sen senkkiin superlonisiveltimellä.
Ensin pyöräytettiin senkki katolleen, että sain käsiteltyä kunnollisesti senkin jalat.
Sen jälkeen käsittelin laatikoiden ja ovien sisäpinnat sekä pohjalevyn.
Viimeiseksi käsittelin senkin näkyvät pinnat.
Kaapin sisäosia ja laatikoiden pohjia en käsitellyt, koska veikkaan, että vaneri ei olisi kaunistunut käsittelyllä ja kauniin ja tasaisen pinnan saaminen sisäkulmiin ei olisi välttämättä onnistunut.
Vaikka puun pinta tuntui käsittelemättömänä sileältä ja se oli hienoksi hiottu, vahakäsittely nosti puussa ”karvat pystyyn” ja pinta tuntui käteen karhealta. Toista käsittelykertaa en halunnut missään nimessä tehdä, koska puunsyyt ja pintakuviot olisivat peittyneet ja niinpä hioin käsittelyn jälkeen kuivat pinnat hiomapaperilla, jonka karheus oli 1000. Se siloitti pinnan, mutta ei naarmuttanut sitä.
Senkkiin laitettiin vetimiksi pienet mustat nupit ja samalla vaihdettiin emännänkaappiin samanlaiset. Senkin laatikkoihin asennettiin myös nimikilvet, jotka toivat senkkiin yksityiskohtia, jotka miellyttävät ainakin minun silmääni.
Hankin vielä kukkakuosisen tapetin, jolla vuorasin laatikkojen pohjat ja alimmat hyllyt. Ja koska en keksinyt (vielä), mitä noihin nimikyltteihin kirjoitan, laitoin tapettia myös niihin.
Siinä ne nyt ovat. Kuin toisilleen luodut 🥰
