Maitoruiskutusten teho puutarhan tuholaisiin

Kerroin aiemmin keväällä kokeilevani maitoruiskutuksia kasveille, joiden suhteen olen ollut aiemmin vähän pulassa, kun kirvat ovat kesän mittaan vallanneet ne totaalisesti. Postauksen ruiskutuksista voit lukea 👉🏻 Täältä

Ruiskutin maidolla kevään ja alkukesän aikana omenapuuta, ukonhattua, lumipalloheisiä ja unkarinsyreeniä yhteensä kolme kertaa. Neljännen ruiskutuksen tein toissapäivänä.

Tilanne tällä hetkellä;

Omenapuu on puhdas. Tosin viime vuotinen invaasio oli poikkeuksellinen ja toden näköisesti se ei olisi kuitenkaan toistunut tänä kesänä.

Ukonhattu on huomattavasti paremmassa kuosissa, kuin aiempina kesinä. Tähän kukkaan kun on pakannut kertyä mustia kirvoja ihan huolella jokaiseen kukkavanaan. Nyt noin puolet latvoista on säilynyt puhtaina. Osassa latvuksia kirvoja on taas runsaasti, mutta toivon niidenkin häviävän, ennen kuin kukinnot aukeaa.

Lumipalloheisin kukat ovat kirvavapaat. Se on riemuvoitto, koska aiempina kesinä ne ovat olleet mustanaan kirvoja. Nyt pensaaseen on kuitenkin iskenyt jokin lehtiä nakertava tuholainen… 🤷🏻

Syreenipensaisiin ei ruiskutukset ole oikein tehonneet. Tällä hetkellä tilanne on vielä siedettävä, mutta villi veikkaus on, että kunhan päästään loppukesään, syreenien ohi kävellessä voi mahdollisesti saa vetää henkeen kirvan tai kaksi.

Ihan tyytyväinen olen tähänkin tulokseen, mutta ehkä ruiskutuksia olisi voinut tehdä tiheämmin, esim. viikon välein, niin lopputulos voisi olla vieläkin parempi… 🤔

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Hedelmäpuiden alustat

 

Meidän pihassa kasvaa viisi erilaista hedelmäpuuta. Puut ovat vielä varsin pieniä, kun vanhimmatkin niistä ovat vasta 7 vuotiaita. 

Jo istutettaessa jätin puiden istutusalueen katetulle mullokselle. Tällä halusin helpotusta ruohonleikkuuseen, kun puita ei tarvitse kiertää tiukasti tyven ympäriltä, vaan jokainen puu voidaan kiertää kauempaa ja puun alusta pysyy koko ajan siistinä. Yksi huono puoli, kun nurmi kasvaa puun latvuksen alla on se, että nurmea leikatessa vaurioitetaan ruohonleikkurilla puun tyveä. Jos tyvi vielä siistitään siimaleikkurilla, jälki voi olla kyllä hyvä, mutta kerrasta toiseen ja vuodesta toiseen tätä toistettaessa puun tyvi voi vaurioitua pahoin.

Katetun alustan etu on myös se, että puille annettavat ravinteet kulkeutuvat pintakasvuston ja ruohon sijaan itse puulle. Kuorihake katteena pidättää myös maan kosteutta.

Ympäröivä nurmi karkaa hiljaksiin mullokselle ja puun latvuksen kasvaessa myös mullosaluetta on hyvä suurentaa. Näin ruohoa leikatessa ei edes tarvitse yrittää sompailla alaoksien seassa. Siksi tapaan muokata alueet 1-2 kertaa kasvukauden aikana.

Painelen lapiolla 10-15 cm suuremman ympyrän mullosalueen ympärille. Polkaisen lapion niin syvälle, kuin sen vain saa. Tällä toimenpiteellä on myös se tarkoitus, että puiden pintajuuret katkeaa ja tällöin puun juurten kasvu painottuu syvemmälle, mikä on varsinkin pitkinä poutakausina puun eduksi. Tällä katkomisella on myös se tarkoitus, että pinnassa juuria kasvattavat puut versoisivat vähemmän esim. viereisessä kukkamaassa…

Nostan nurmimättäät yksitellen ylös ja poistan nurmen juurineen. Kaikkein helpointa on tämä työ tehdä keväällä, ennen kasvukauden alkua, mutta myös sopivan kosteaa maata on helppo käsitellä vaikka keskellä kesää..

Lopuksi katan mullosalueen 5-10cm vahvuisella kuorikekerroksella.

Puiden alle olen istuttanut pieniä sipulikukkia (mm. krookuksia), jotka kukkivat keväisin. 

Puut voivat hyvin ja lopputulos on siisti. 😊

Kirsikkapuun leikkaus

 

Kirsikkapuu leikataan vasta myöhemmin kesällä, elo-syyskuulla. Näin vältetään kirsikkapuulle tyypillinen nesteiden vuotaminen leikkaushaavoista. Kirsikka ei vaadi samanlaisia hoitoleikkauksia samoin kuin esim. omenapuu. Toisaalta, jos jonkin näköistä ohjetta on kyllä tullut vastaan… Eräässä ohjeessa käskettiin leikkaamaan puuta hieman samalla periaatteella, kuin omenapuita ja esitettiin, ettei puulle saa kasvaa kilpalatvoja. Mahdollisesti puita on eri mallisia, mutta itse en nähnyt millään mahdolliseksi, että leveälatvuksisen puun latvoja karsisin… En siten ymmärtänyt tuota ohjetta. 

Toisen kotini takapihalla kasvaa jo hieman isompi kirsikkapuu. Piha on ahdas, mutta melko hienosti me ollaan toimeen tultu. Kirsikka on kaunis kukkiessaan keväällä ja hyödyllinen luodessaan näkösuojan terassille. Puu myös viilentää varjollaan ihanasti muutoin valtavan kuumaa terassia. Isomman puun suurin ongelma on se, että se muuttuu sisäosistaan lehdettömäksi, kun oksat kasvavat pituutta ja vain niiden kärjissä on kukintoja ja lehtiä.

Sen vuoksi päätin muutama vuosi sitten hankkimalleni uudelle kirsikkapuulleni testata jostain todella vanhasta julkaisusta lukemaani ohjetta, jossa suositeltiin typistämään vuosittain kirsikkapuun vuosikasvuja. Tämä kylläkin sotii sitä periaatetta vastaan, että puut ovat puita ja niiden pitäisi antaa kasvaa puina. Jatkuva leikkaaminen ihan vain leikkaamisen ilosta ei ole tarkoituksenmukaista ja on jopa haitallista puulle. Mutta silti koetin tähän pienen puun alkuun tuota ajatusta, kun mietin asiaa siltä kantilta, että kuinka hakoteillä joku 100 vuotta sitten laadittu ohje voi olla? 

Parin kesän jälkeen huomasin, mitä tuolla leikkaamisella ilmeisimmin ajetaan takaa. Nyt, viidentenä kesänään puu on tiheä ja poikkeaa täysin edellisestä, vapaammin kasvaneesta kirsikkapuustani. Kirsikkapuun vuosikasvut voivat pienessä puussa olla useita kymmeniä senttejä kesässä ja kun puu kasvaa haaromatta, latvuksesta muodostuu lopulta harvahko. En nyt sitten osaa sanoa, onko tuo leikkaamisen vaikutuksesta syntynyt tiheä latvus kovin hyvä asia, kun normaalisti hedelmäpuiden suhteen pyritään ilmaviin latvuksiin. Viime kesänä en enää yltänyt leikkaamaan puun ylimpiä vuosikasvuja, joten totesin typistelyn typeryyden ja päätin että tänä kesänä en tuota puuta enää typistele. Kun sellaisen ongelman tuo jatkuva leikkely toi mukanaan, että hedelmiähän puu ei oikeastaan vielä tuota. Kirsikka kukkii vanhoista versoista, joten typistely vähentää kukintaa ja sitä myöden puu ei tuota hedelmiäkään. Tosin kirsikka ei välttämättä välittömästi istutuksen jälkeen rupea kukkimaan.

Hedelmiä minun pienen pihan, vapaasti kasvanut kirsikkapuu on taas tuottanut ihan kiitettävästi; noin 10 litraa / kesä. Suurin ongelma hedelmien suhteen on niiden eriaikainen kypsyminen. Niitä pitää keräillä kypsymisen myötä lähes päivittäin, koska kirsikat houkuttelevat rastaita ja harakoita, jotka sontivat puun ja lähitienoon sekä popsivat ne hedelmät suihinsa alta aikayksikön. Sitten jos kirsikat kypsyvät ja mehuuntuvat oikein kunnolla, on vuorossa ampparien invaasio. Ne syövät näppärästi itsensä marjan sisään…

Olen siis luopunut näistä ajatuksista, että ainakaan tuottavuuden vuoksi puuta olisi tarve leikata. Antaa kasvaa vaan ja tekee sen, minkä välttämättömäksi näkee. Kaikki muu on turhaa.

 Tämän syksyisellä leikkauksella pyrinkin saamaan puun rungon korkeammaksi. Reippaasti roikkuvien oksankärkien alta on hankala hoitaa puuta ja ympäröivää nurmikkoa. Varsinkin nyt, kun puusta on muotoutunut varsinainen tuhero, nuo roikkuvat alaoksat ovat hieman hankalat. 

Poistin muutaman melko roikkuvan ja alaspäin kasvavan oksan ja lopputulos olikin jo varsin mainio.

Minun kirsikkapuut kasvattavat juurivesoja. Ja paljon. Varmasti merkittävin kirsikan leikkaamiseen liittyvä toimenpide onkin poistaa tyveen ilmestyvät juuriversot sekä mahdollisesti myös kauemmas puusta nousevat pienet alut. Tyviversot kannattaa poistaa heti mahdollisimman pienenä. Jos versojen antaa kasvaa, puu menettää muotonsa ja runkopuusta tuleekin pensas. Tosin jotkin kirsikkalajikkeet ovat nimenomaan pensaita… 🤔

Mielestäni puu on nyt kaunis ja tasapainoinen 🥰

Piparjuurella maustetut säilykekurkut

 Hankin keväällä valmistamaamme pieneen kasvihuoneeseen pari kasvihuonekurkun tainta. Kesän mittaan kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä olikin avomaankurkut 😃 Tämä ei nyt haitannut juurikaan, koska kovahkon kuoren poistamalla kurkut toimivat varsin mukavasti tuorekurkun tavoin ja nyt, kun satoa tulee ripakopittain, on kurkuista kiva tehdä erilaisia säilykkeitä. 

Opiksi tästä kuitenkin ottaisin. Taimet ehkä kannattaa kasvattaa jatkossa itse, tai ostaa ne jostain muulta, kuin saksalaistaustaisen ruokakaupan kukkaosastolta… Muutoin tosiaan saa sitä, mitä sattuu tulemaan

Kurkkuja voi säilöä monellakin eri tavalla, eikä valmiita mausteseoksia välttämättä tarvita. Tämän ensimmäisen pari kiloa säilöin kuitenkin varmuuden vuoksi kaupan säilöntäseoksen avulla.

Kyseessä on jauhemainen seos, joka sisältää mausteiden lisäksi säilymistä edistäviä aineksia. Jauheen lisäksi tarvitaan vettä, etikkaa ja sokeria. Pussi on tarkoitettu 4-5 kilolle kurkkuja, joten puolitin sen sisällön, koska säilöttävän kurkun määrä oli sen puolet ohjetta vähemmän. Pussissa eri painoiset jauheet ja mausteet erottuvat toisistaan ja sen vuoksi kaadoin jauheen ensin lautaselle, josta sain sen jaettua paremmin niin, että mausteita ja jauheita oli kutakuinkin sama määrä kummassakin osassa.

Valmistin kurkut hieman soveltaen pussin ohjeen mukaan;

2kg kurkkuja

N. 15cm pala piparjuurta

3dl sokeria

1,25 l vettä

3 dl etikkaa

Tilliä ja tillin kukintoja

N. 2 rkl Sinapin siemeniä 

Tästä ensimmäisestä erästä jäi uupumaan mustaherukan lehdet, mutta ajattelin piparjuuren olevan tässä tapauksessa pääosassa. Sinapinsiemeniä oli jo mausteseoksessa mukana, mutta mitä ikinä niiden avulla maustankaan, tapaan tuplata siementen määrän. Vain siksi että tykkään niistä 😊

Kurkut siivutettiin n. 3mm vahvoiksi siivuiksi. Samoin kuorittu piparjuuri.

Kiehautin sokerista, etikasta ja vedestä liemen, johon upotin siivutetut kurkut muutamaksi minuutiksi. 

Poistin kurkut liemestä ja ladoin ne piparjuurisiivujen ja tillien sekä tillin kukintojen kanssa kerroksittain puhtaisiin säilyketölkkeihin. 

Keitin liemen uudelleen kiehuvaksi ja sekoitin mausteseoksen sekä sinapinsiemenet liemeen.

Kuuman liemen kaadoin kurkkujen päälle kuumentamalla desinfioituihim tölkkeihin niin, että kurkut peittyivät nesteeseen. Tämän jälkeen suljin tölkkien kannet. Tölkkien jäähdyttyä siirsin ne viileään.

Kurkkujen annetaan maustua viileässä noin kaksi viikkoa.

Voivoi!! Kun seuraavaksi tarvitsen varmaan maakellarin…

Ensimmäinen kurkku, jonka sitten söin, meinasi räjäyttää tajunnan. Sen verran oli piparjuuresta ytyä tullut. Mutta kun kurkut heitti leivän päälle, väkevyys ei enää ollut lainkaan läpitunkeva. Ehkä jopa parhaita maustekurkkuja, joita oon ikinä syönyt. 😋

Pieni kasvihuone vanhoista ikkunoista

 Muutama vuosi sitten eräs tuttavamme uusi ikkunat rintamamiestaloonsa. Kaatopaikan sijaan vanhat klasit tuotiin meille ja viimein tänä keväänä löytyi kylliksi aikaa naputella ikkunoista pieni kasvihuone. Ajatuksena oli nyt alkuun saada rakennuksen seinän viereen asetettava huone, johon mahtuu muutama hyötykasvi. Huone syntyi sulavan yhteistyön tuloksena; minä suunnittelin ja kunnostin osia ja isäntä pääasiassa nikkaroi.

Kasvihuoneen pohjaksi tuli trukkilava. Näin huoneen siirtäminen ja varastointi helpottuu. Minua kun murehduttaa tuollaisten vanhojen ikkunapokien kestävyys, jos ne ovat sään armoilla kesää, talvea. Nyt huone on mahdollista siirtää talveksi pois rästäsvuodosta…

Huoneen runko rakennettiin pääasiassa ”kakkoskakkosesta”. Pienemmistä ruutuikkunoista tuli huoneeseen sivuseinät ja suuremmista ikkunoista tehtiin etuseinään ovet sekä takaseinään avattava tuuletusluukku. Muut seinien osat paneloitiin. 

Osassa ikkunoista oli ikkunalistat, osassa kittaukset. Huonokuntoiset kittaukset uusittiin ja ikkunat puhdistettiin irtonaisesta maalista. Ennen maalaamista puuosia vielä hiottiin hieman. Maalina käytettiin kiiltäväpintaista Nordica Ecoa.

Huoneen katto tehtiin valokatteesta. Lopuksi ikkunoihin kiinnitettiin tarvittavat vetimet ja muut helat ja lava käsiteltiin puuöljyllä. Heloja, valokatetta ja ikkunakittiä lukuunottamatta kaikki huoneeseen käytetyt materiaalit olivat jäämiä jostain edellisistä projekteista. Tämä huone on siis tällainen varsinainen kiertotalouskukkanen.

Pohjana lava on juuri oikean kokoinen kasvusäkeille. Huoneeseen sopii kaksi säkkiä, joihin mahtui juuri sopivasti sisätiloissa alkuun kasvaneet kurkut, tomaatit ja paprikat.

Kurkut ja tomaatit kasvavat valtavasti kesän aikana ja ne vaativat paljon vettä ja ravinteita. Kasvien kosteudesta huolehtimaan huoneeseen on suunnitelmissa rakentaa oma minikokoinen kastelujärjestelmä. Tästä syystä peräseinään kiinnitettiin peltinen käsienpesuastia, jonka olisi tarkoitus toimia vesisäiliönä.

Jo parissa viikossa näiden kasvien kasvutapa on muuttunut tukevammaksi ja itse vihannekset ovat alkaneet kasvaa. Riittävän lämmön ja tasaisten kasvuolosuhteiden merkitys kasvihuonekasveille on näin todistettu.

Tämä huone on minun silmääni kaunis ja tätä tehdessä pohdittiin, että taitaakin väliaikaiseksi suunnitellusta ratkaisusta tulla aika pysyvä 😊 oijoi, kuinka odotan ensimmäisten vihannesten kasvua ja kypsymistä 🥰

Kardemummalla maustettu sitruuna-raparperimehu

Raparperistä on mahdollista valmistaa raikasta mehua monella tavalla ja monella mausteella. Tähän helppoon mehuun (onko mehun keittäminen todellisuudessa ikinä vaikeaa? 🤔) riipaisin raparperin kaveriksi sitruunan ja maustoin mehun kardemummalla, jolla mehun maku taittuu mukavasti.

Ainekset n. 2 litraa mehua

500g raparperia

1 sitruuna

1 tl kardemummaa

2 litraa vettä

N. 2,5 dl sokeria

Raparperit pestään ja palotaan n. 2cm paloiksi kattilaan. Sitruuna pestään hyvin ja siivutaan raparperin kaveriksi. Mukaan lisätään vesi ja kardemumma.

Ainekset kiehautetaan kattilassa ja jätetään kannen alle hiljaksiin jäähtymään (keitoksen ei tarvitse jäähtyä kylmäksi, vaan niin paljon, että sitä on helpompi käsitellä). Mehu siivilöidään tai valutetaan harson läpi ja puristetaan viimeisetkin tipat talteen 😊

Valutettu mehu keitetään uudelleen sokerin kanssa. Sokerin määrää voi oman makunsa mukaisesti vähentää tai lisätä.

Sokeroitu mehu on valmista käytettäväksi ja pullotettavaksi. Pakastepullossa mehun voi myös pakastaa.

Mehu lantrataan vedellä suurin piirtein suhteessa 1:4.

Samasta puskasta kotoisin olevien raparperin varsista sain ensin kellertävää ja toisella kertaa vaaleanpunaista mehua. Että kumpiko nyt sitten parempi? 😊

Vaalea huvimaja

Topi on jo aikaa sitten rakentanut pihaan ihanan, punaisen huvimajan.😍

 Haaveilin pitkään majan sisäpuolen raikastamisesta ja vaalentamisesta ja lopulta sain kuin sainkin kyseisen operaation tehtyä.

Mökki oli alunperin käsitelty jollain värittömällä suojalla, jonka merkistä ja mallista ei varmaa tietoa enää ollut. Käytin käsittelyyn vesiohenteisia materiaaleja, jotka toimivat sekä vanhojen vesi-, että liuotinohenteisten käsittelyjen päälle. Testasin levitettävien materiaalien soveltuvuuden pinnalle vielä sivelemällä niitä näkymättömiin jääviin kohtiin. 

Ikkunoiden ja ovien karmit ja puitteet sekä ovet maalasin ensin valkoisella ovi- ja ikkunamaalilla.

Ilme muuttui jo huomattavasti kirkkaammaksi 😊

Jatkoin kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan katon ja seinien käsittelyllä. Niihin levitin valkoista saunasuojaa. Että sain kyllin vaalean lopputuloksen, tein käsittelyn kahteen kertaan.

Seuraavasta kuvaparista näkee eron ennen käsittelyä ja käsittelyn jälkeen.

Ompelin myös pehmusteet majassa olleisiin rottinkikalusteisiin. Vaikka tässä hommassa hieman oikaisin ja päällystin ihan tavallisia tyynyjä istuimiin ja selkänojiin, niin eipä nuo huonoilta näytä. Eikä niistä liioin käytössäkään mitään puutu 😊

Saunasuojaa suttasin mökkiin n. 3 litraa ja ovi- ja ikkunamaalia kului n. 1 litra. Materiaaleihin ei niinkään mahdottomia rahoja siis kulunut, mutta hieman pitkän sitkeästi siihen piti aikaa käyttää.

Mökki oli alunperin ihana, mutta sen yleisilme raikastui ja vaaleni juuri sen verran, kuin toivoinkin. Ja taas kerran työhön kulutettu aika ja vaiva kannatti, vaikka kyseessä ei toiminnan kannalta ollutkaan mikään välttämätön toimenpide.

Vaikka hellekeleillä majassa on toivottoman kuuma, on täällä mukava juoda kesäpäivänä kahvit tai istua suojassa sateen ropinaa kuunnellen 😍

Köynnöstuki piikkilangasta

 

Olen aina pitänyt kärhöistä, mutta niille ei vain meinaa löytyä sopivaa paikkaa puutarhasta. Niinpä viime keväänä kokeilin niiden istutusta ruukkuun köynnöstuen kanssa. Ja kun piikkilankaan niin olen kovasti ihastunut, tein kärhöjen tuen siitä. Ajattelin piikkilangan olevan sen verran jämäkkää tavaraa, että se köynnöstukena kestää.

Väänsin piikkilangasta suurehkon sydämen ja jätin sen alareunaan melko pitkän hännän. Tähän häntään sidoin rautalangalla vahvistukseksi (alun perin jonkin kasvin tukena olleen) bambun oksan. Maalasin koko keksinnön ruusukullan värisellä spraymaalilla. Lopulta työnsin bambuvarren ruukun multaan, ihan ruukun pohjaan saakka.

Istutin eri väriset kärhöt tuen molemmille puolille.

 

Kärhöt kasvoivat kesän mittaan ja autoin niitä kiertymään tasaisesti tukea pitkin. Heinäkuun alulla niihin alkoi ilmestymään kukannuppuja, jotka ensin hiljaksiin ja yksitellen aukesivat, kunnes elokuun alulla koko sydän oli täynnä upeita kukkia.

 

Tuen heikkous on yhden varren päässä lopulta raskaaksi muodostuva latva, johon tuuli herkästi tarttuu. Jos maahan meneviä tukia olisi kolme tai enemmän, pystyssä pysymisen kanssa ei olisi mitään ongelmaa, mutta ei olisi tuki liioin sydämen muotoinen...  Tämä istutus ei varmastikaan pysyisi kuosisssa ja pystyssä avomaalla, mutta vähän tuulensuojaisessa paikassa, kuten itselläni terassin portaiden kaiteen vieressä, se on menestynyt varsin hienosti. ❤️

 

Ötökkähotelli

Puutarhastamme kaadettiin pari vuotta sitten suuri cembramänty, jonka kantoa ei lähdetty poistamaan. Se kun oli niin valtava pintajuurineen, että puolet puutarhasta olisi myllertynyt korjattavaan kuntoon siinä touhussa. Eikä ollut taloudellisesti järkevää ajattaa kantojyrsintä paikalle yhden kannon takia. Niinpä sovittiin, että annetaan sen olla. Kehitellään sen ympärille jotain sievää niin, että sen olemassaolo ei haittaa.

Kokeilin ensin somistaa kannon sellaiseksi vanhaksi sammaloituneeksi kannoksi. Ihan hyvin se onnistuikin, mutta linnun ryökäleet kävi repimässä sammalia kannosta, kun tämähän on kaiken maailman ötököille oivallinen asuinpaikka ja mahtoi sammalten alla sitten möyriä varsinaiset juhlasafkat. 

Käytin somistukseen erilaisia sammalia, jäkälää ja maksaruohoja. Muutaman viikon keräilin lintujen levittämiä sammalia pihasta ja sitten sitä laatua tulikin kylliksi...

Päätin, että lintujen juhlinta loppuu tähän ja värkkäilin mielessäni keinon siihen, että voisin rakentaa kannon päälle sellaisen haltijan, velhon tai minkälie metsäläisen hatun. Kääntelin ohuesta kanaverkosta kehikon, jonka täytin sammalilla. Sitten asettelin hatun paikoilleen. Lopuksi piilotin näkyviin jäävän kanaverkon sammal- ja jäkäläkerroksella. Mukaan ujuttelin myös mehitähtiä ja maksaruohoja. Päällimäisen kerroksen kiinnittelin pohjaan noin 5cm pitkillä rautalankahakasilla. Lopuksi kieritin puolasta ohutta rautalankaa mättään ympärille ristiin ja rastiin, että paketti pysyisi varmasti kasassa.

Tein myös rimasta pienet ovi- ja ikkunakarmit, jotka asetettaisiin kantoon. Että se näyttäisi jonkun pienen öttiäisen kodilta. Mutta paikalleen päästyään jotenkin ne ei enää ollutkaan hyvä ajatus… Itse hattu oli niin luonnonläheinen, että ovi ja ikkuna tuntui vähän feikeiltä. Siinä ne kuitenkin ovat olleet siitä lähtien.

Tänään päätin sitten ehostaa harmaantuneen ja kuivakan kannon hatun ja jatkaa ötököiden vuokrasopimuksia. Hattuhan suorastaan kuhisee elämää. 

Ja tämä kanto kun ei heilahda tästä arviolta ainakaan seuraavan 10 vuoden aikana mihinkään.

Lisäsin hatun päälle uuden kerroksen sammalta ja kiersin rautalangalla hattua ristiinrastiin niin, että sammalet istuivat tiiviisti paikoilleen. Lisäsin sammaleen joukkoon myös kaarnaa, käpyjä ja mehitähtiä. Jonkun aikaa se tulee varmasti taas tuoreelta näyttämään. Kanto, jota ei voinut piilottaa, on puutarhan korostettu yksityiskohta ja ötökätkin tykkäilee 😊