Syksyn 2025 istutuksia

Tänä syksynä kävelin puutarhakauppaan ja ostin ilman suurempia suunnitelmia ja laskelmia erilaisia kasveja syysistutuksiin. Oikeastaan suunnitelmallisuutta ostoksissani oli vain värit; aniliininpunaisten callunoiden lisäksi koetin pitäytyä pääasiassa vihreissä ja vaaleissa väreissä. Poikkeukseksi napsin mukaan jotain piristäviä väriläiskiä, kirkasta vihreää ja viininpunaista.

Ensimmäisenä kävin siskoni kanssa laittamassa suvun edesmenneiden haudat syyskuntoon. Halusin kokeilla varsinkin isommalle haudalle jotain uutta. Kasveille varatulle alueelle aseteltiin muutama pienehkö koivupölli lyhty- ja kynttiläalustoiksi. Näin saatiin lyhdyt nousemaan istutusten ylle. Muuten täytimme istutusalueen matalilla syyskasveilla. Istutuksessa on callunoita, hopealankoja, lankaköynnöksiä ja keijunkukkia. Kiven ja kasvien välissä on sen verran tyhjää tilaa, että sinne voi asetella hautakynttilöitä.

Loput kasvit istutin kotona etuterassille ja parvekkeelle. 

Parvekkeelle istutin pari perus calluna-tuijanoksa-asetelmaa.

Vaikka väritys on ehkä viime syksyä hillitympää, kurpitsoilla on taas oma, ansaittu paikkansa etuterassin suuremmassa istutusryhmässä.

Aamujen pimeys innoitti asettelemaan aiempaa enemmän lyhtyjä ja kynttilöitä ovensuuhun. Aamulla on varmasti miellyttävämpää lähteä töihin, kun edes pieni valon pilkahdus ohjaa kulkua. 

Portaille tein asetelmat saviruukkuihin siten, että työnsin keskelle ruukkua säilyketölkin nurin päin. Näin sain lyhdyn ylemmäs, hieman irti mullasta ja toivon sen hidastavan lyhtyjen ruostumista.

Ovensuuhun asettelin suuremmat lyhdyt, joihin työnsin kynttilän oheen pätkät vaahteranlehtiköynnöstä. Muovikasvejahan ne ovat, mutta ehkä juuri tämän verran voin hyväksyä myös muovia 😅

Etuterassin pöydillä on kummituspuut. Nämä ovat kyllä mun lemppareita! Niitä ei vain ihan joka vuosi tielle osu.

Illan pimeydessä lyhdyt valaisevat hienosti porraspäätä 🥰

Syksyn istutuksista puhuessani en voi jättää mainitsematta tätä syksyn tunnelmanluojaa keittiön pöydällä; lankaköynnös ja hopealanka, valkoinen pikkukurpitsa ja muutama syksyn omena soppakulhossa ❤️

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Syksyn pudokkaat

 Tällä hetkellä toisen omenapuun hedelmät alkavat olla kypsiä. Kyseessä on syysomenalajike ’punakaneli’. Toisen puun hedelmien kypsyminen vaatii vielä muutaman viikon. Tämä toinen omenapuu on kotipuutarhan mittakaavassa järkälemäisiä hedelmiä tekevä ’heta’. Tosin tänä kesänä ilmeisesti kuivuus on verottanut omenoiden kokoa…

Tällä hetkellä huomio kiinnittyy pääasiassa omenoiden vaurioihin. Vialliset omenat putoilevat jo ennen kypsymistään ja tämän hetken tulannekatsaus näyttää siltä, että terveitä omenoita ei ole valmistumassa paljoa. Meillä on tänä syksynä hedelmien riesana lähinnä muumiotautia, omenarupea ja pihlajanmarjakoin tuhoja.

Muumiotauti saa omenat mätänemään ja ruskeina, kuivuneina "muumioina" roikkumaan puuhun tai putoamaan maahan. Muumioituvat hedelmät on hyvä poistaa välittömästi puusta, muuten ne jatkavat taudin levittämistä. Maahan niitä ei liioin pidä jättää.

Omenarupi näkyy hedelmien ja lehtien pinnassa ruskeina tai mustina, karheina läikkinä. Tautien leviämistä voi ehkäistä syksyllä keräämällä maahan pudonneet ja sairaat omenat. On hyvä poimia pois myös ne hedelmät, jotka ovat vielä puussa mutta selvästi vaurioituneita. Taudin saaneita omenoita ei pidä kompostoida tavallisen puutarhakompostin joukkoon, vaan ne tulee hävittää muulla tavoin. Lehtien haravointi omenapuiden ympäriltä syksyisin on tärkeää varsinkin omenarupia sairastaneiden puiden alta. Rupisieni talvehtii lehdissä ja leviää uudestaan keväällä puuhun.  

Pihlajanmarjakoi kaivautuu hedelmien sisään ja jättää jälkeensä pieniä reikiä ja ruskeita käytäviä. Pihlajanmarjakoi on se omenoita tuhoava, ärsyttävä pikkumato, joiden määrän voi ennustaa jo keväällä. Jos pihlajassa on paljon kukkia, ne tarjoavat koin toukille kodin. Jos marjoja ei tule, koi munii omenan raakileisiin. En syö matoja, joten en hyödynnä koin toukkien syömiä omenoitakaan.

Tästäkin takaiskusta silti selvitään.

Pieni vaivannäkö syksyllä voi siis säästää ensi vuoden omenasatoa 😊

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa 

Syksyn 2024 istutuksia

Tähän aikaan vuodesta viikonloppujen touhut keskittyvät sadonkorjuuseen ja syysistutusten tekoon. 

Kasvihuoneeseen jäi vielä muutama pieni, vihreä tomaatti, mutta voi olla, että ne käyn sieltä hakemassa kypsymään sisätiloihin. 

Suurin ilo ja riemu syntyi kurpitsojen ansiota. Kolme kurpitsan taintani tuotti lopulta neljä kurpitsaa; kaksi isompaa ja kaksi pienempää. Koska kesä meni jalkapotilaana ja koko hyötymaan hoito oli muiden vastuulla, en tiennyt yhtään, mitä siellä mäellä tapahtuu. Ja kun lopulta kesän lopulla pääsin käsiksi hyötymaahan. löysin sieltä nämä kurpitsat, joista yksi oli kasvanut ihan salaa heinikossa, kasvihuoneen takana 😅

Vaikka pakkasia ei vielä viime viikonlopulla oltu luvattu, siirsin ihan ensimmäisenä kesäistutuksista omiin ruukkuihinsa niin monta pelargoniaa, kuin vain mahdollista. Tai lähinnä niin monta, kuin minun on tilan suhteen mahdollista talvettaa. Sen jälkeen oli aika jättää hyvästit kesäkukille... Eipä ne enää kovin vahvasti jaksaneet kukkiakaan. Ja kuinka ollakaan, se ensimmäinen pakkasaamukin tuli heti sunnuntain perään. 

Tein kesäkukkaistutsten tilalle syysistutuksia callunoista ja havuista.

Porraspään ruukkuihin tein istutukset samalla kaavalla, kuin viime syksyn kirjavissa istutuksissa. Nyt löysin kuitenkin callunoita, joiden oksien kärjet hehkuivat oranssia ja ajattelin niiden värityksen sopivan kivasti yhteen istutusten keskelle kaavailemieni, massasta valmistettujen pikkukurpitsojen kanssa sekä oikeiden kurpitsojen, joita olin ajatellut asetella kukkapurkkien lomaan.

Kesäistutuksista hyödynsin muratit ja hopealehdet. Niitä istutin isoon peltisaaviin ihanan tumman viininpunaisten pallokrysanteemien kanssa.

Kurpitsoista iso osa on niitä oman maan tuotteita 😊 Saattaa olla, että kurpitsoja ostelen vielä lisää aina kaupassa kulkiessani. Ne kun ovat jotenkin niin kivan näköisiä ja syksyn värisiä.

Pari mustaa lyhtyä luo tunnelmaa istutusten lomassa. Lähempänä lokakuuta mukaan pääsee vielä keraamisia kurpitsalyhtyjä 🎃 

Ehkä taas vähän amerikkaa, mutta halusin kerrankin toteuttaa sisääntuloon tällaisen näyttävän, kurpitsoilla koristellun istutusryhmän.

Parvekkeen puolelle tein pari perinteisempää istutusta callunoista ja havuista. Mahtui mukaan myös koristekaali 😊

Suosin isompia istutuskokonaisuuksia. Yksikin näyttävä istutus voi korvata monta pientä, yksittäistä syyskukkaa.

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Syksyn kirjavat istutukset

Yleensä haen syysistutuksiin jonkinlaista harmoniaa vaaleiden ja luonnollisten värien kautta. Tämä syksy oli nyt kuitenkin kaikella tavalla poikkeava; en malttanut ostaa lainkaan niin paljon kanervia ja callunoita, mitä yleensä olen ostanut. Lopulta näistä ovensuun ”pääistutuksistakin” tuli varsinaisia värien ilotulituksia 😅

Istutin isoihin ruukkuihin skyline-callunat, joissa on useita vihreän sävyjä. Ne ovat jo itsessään kauniita, mutta nyt ne päätyivät osaksi laajempaa kokonaisuutta.

Lisäksi ruukkuihin päätyi kirkkaan aniliininpunaiset sekä valkoiset callunat. 

Ruukkujen reunoille asettelin pieniä kuusen oksia sekä pohjalle tuijan oksia.

Keskelle istutusta painoin aiemmin massasta valmistamani pienet kurpitsat, jotka niputin kolmen kappaleen nippuihin.

Lopuksi asettelin ruukkuihin, kuin kehykseksi jäkälöityneitä männyn oksia.

Iloiset ja värikkäät istutukset ihastuttavat porraspäässä 🥰

Syksyn kukkasipulien istutus

Joka syksy päädyn tekemään nämä samat hankinnat, vaikka kyllä joskus voisi vähän jarrutella… Syksyn kukkasipulit. 😍

Meidän pihassa (ja kaikissa aiemmissa asumissani ympäristöissä) ei menesty niinkään tulppaanit, vaan paremminkin maaperä sopii narsisseille. Tulppaanit häävisti kukkivat edes ensimmäisenä keväänä, saati että nousisivat enää toisena kesänä kukkimaan. Hyvä jos lehdet tulevat pintaan. Narsissit sen sijaan kukkivat ja lisääntyvät ja ovat hyvinkin kiitollisia kukkijoita. Samoin krookukset sekä siemenestä lisääntyvät kevättähdet, helmi-ja idänsinililjat. Kaipa noita tulppujen sipuleita pitäisi nostaa ylös joka kesä ja istuttaa sitten uudestaan syksyllä maahan, mutta eipä ole tullut ajalliseksi...

Tänä syksynä sitten päätin taas ostaa melkoiset säkilliset tulppaanin ja narsissin sipuleita. Narsisseille ajattelin paikat löytyvän tien puolelta pensasaidanteesta ja tulppaaneista haaveilin tekeväni suurehkon, yhtenäisen ryhmän, niinikään pihan liittymän vieressä olevaan istutusryhmään. Osa istutuksista vain ikävästi viivästyi todella pitkään jatkuneen flunssan seurauksena, mutta onneksi tulppaanien sipuleita voi istuttaa niin pitkään, kuin vaan maa antaa periksi ja tänä viikonloppuna sain lopulta kaikki maahan. Varmaankin juuri ajoissa…

Osa hankkimistani narsissin sipuleista oli valkoisia perunanarsisseja ja osa jonkinlaista keltasävyistä sekoitusta. Nämä kaikki 100 narsissin sipulia löysi paikkansa penasaidanteen juurelta. Voin vain kuvitella, miten hienosti niiden väriloisto silmää hivelee ja toisella puolen aidannetta vilkuttelee ohikulkijoille. 😍

Pikkusipuleista hankin erilaisia krookuksia ja iiriksiä. Ne istutin hedelmäpuiden juurien mullosalueelle.

 Poikkeuksena kaikkiin aiempiin vuosiin ajattelin kokeilla mykorritsan, eli juurisienen tehoa noille epäonnen tulppaaneille. Luin jostain, että juurisienen avulla tulppaanien kukinta voisi jatkua vuodesta toiseen runsaana. No hyvinkin looginen ajatus, joten päätin testata. Muutaman mutkan kautta pussillisen mykorritsaa sainkin paikalliseen Hankkijaan.

Mykorritsa ei saa olla suorassa kosketuksessa sipuleihin, vaan rouhe levitellään istutusmontun pohjalle ja  rouheen päälle levitetään ensin multaa ja sitten vasta istutetaan sipulit. 

Panostin nyt muutenkin hieman enemmän tähän sipulishowhun. Vaikka olen tavannut aina istuttaa sipulit ennemminkin ryhmiin, kuin esim. riviin, niin nyt tein hienoisia maanparannustöitä kaivaessani sipuleille suurta istutusmonttua. Ja myös syvyyden kanssa en tällä kertaa kitsastellut, vaan istutin sipulit ohjeiden mukaisesti oikeaan syvyyteen. Toisinaan kun olen saattanut jättää niitä hieman liian lähelle pintaakin ja kyllä ne siitäkin nousevat, mutta myös linnut saattavat repiä niitä maasta ylös ja ainakin kesemmällä, kukkanpenkkejä perattaessa sipulit saattavat nousta rikkaruohojen juurien mukana ylös. Ja sitähän en haluaisi.

Kaiken tämän vaivannäön jälkeen odottelen jännityksellä kevättä. Vaikka silloin muistan varmaan vasta niiden puhjetessa kukkaan, että mihin kaikki ne sipulit oikein tulikaan upotettua...😃