Oli tarkoitus leipoa ihan vakiohiekkakakku, mutta kas vain, talossa ei ollut konjakkia, brandyä, eikä edes rommia, joka olisi voinut sijaistaa konjakkia. Niinpä päädyin kokeilemaan, kuinka kermalikööri taipuu hiekkakakkuun.
Olen jo pitkään leiponut kaikki leivonnaiset voilla, koska ei ole turhaa meuhkaamista, että voi antaa leivonnaisille enemmän makua, kuin mikään muu rasva. Jäin kuitenkin pohtimaan, että miksi en ole pitkiin aikoihin onnistunut saamaan vaaleista kakuista enää vaaleita, vaan ne muuttuvat uunissa poikkeuksetta vähintään vaalean ruskeiksi. Mietin vaihtoehtoa, että jos kyse onkin rasvan ominaisuuksista... Ja koska kaapissa oli kasvipohjaista margariinia, käytin tähän kakkuun sitä.
Se on toki vahvasti muistissa, että sen jälkeen, kun olen oikeaa voita ryhtynyt käyttämään, koskaan ei ole ollut sitä ongelmaa, että valmis taikina on juoksettuneen näköistä. Voi ei juoksetu, vaikka siihen lisää kananmunaa, vaan se säilyy pehmeänä ja kuohkeana. Mutta muistin myös sen, että vaikka kakkutaikinat tuolloin ennen voihin siirtymistäni näyttivätkin erottuneilta, se ei vaikuttanut kakun koostumukseen. Niinpä en häiriintynyt siitä, vaikka tämäkin taikinan alku nimenomaan meni heraisen mössön näköiseksi siinä vaiheessa, kun vatkuloin siihen munat.
Ainekset;
200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 dl kermalikööriä
2 tl vaniliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
Huoneenlämpöinen rasva ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Mukaan lisätään yksitellen munat, aina niiden välissä voimakkaasti vatkaten. Ennen kuivia aineita, lisätään likööri.
Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja lisätään rasvaseokseen. Taikina sekoitetaan tasaiseksi.
Tämä taikina oli ihanan tasaista ja pehmoista kuivien aineiden lisäämisen jälkeen, mutta seuraavan työvaiheen aikana se ehti muuttumaan hieman erottuneen näköiseksi. En silti antanut sen haitata.
1,8 litran kakkuvuoka voidellaan ja jauhotetaan. Taikina nostellaan tasaisesti vuokaan.
Kakkua paistetaan 175 asteisen uunin alimmalla ritilätasolla noin 50 minuuttia.
Kakku kumotaan hieman jäähtyneenä.
Tässä kohtaa muistuttaisin itseäni siitä, että jos ei olekaan enää varma käyttämänsä kakkuvuoan vetoisuudesta, on pieni vaiva mitata ennen käyttöä. Ohjeen olisi pitänyt olla 1,5 litraan sopiva määrä, mutta vuoan pitää olla isompi. Se on korjattu tähän ohjeeseen.
Se oli nimittäin varmaa, että taikina on liian pieni sellaisiin isoihin, yli 2 litraisiin vuokiin, joita yleensä käytän. Ja kun halusin kakusta matalan lässykän sijaan korkean, otin astetta pienemmän vuoan käyttöön. En ihan suuresti epäillyt, että se ei riitä, vaikka mielessä sekin kävi… Ja niinhän siinä käytiin, että paiston puolivälissä uunissa paistui myös kakkuvuoasta yli tursunnut pieni uuninpohjakakku.
Esimaistisinen tuli uunin pohjalta ja taas saa pestä uunin.
Joka tapauksessa. Kakku itsessään onnistui ihan hienosti.
Ja vaikka suu maistaa, että voita ei ole käytetty, viehkeästi kakku maistuu kuitenkin kermalikööriltä.
