Susujäätelö

 Eihän jäätelölitra montaa rahaa maksa kun sen kaupasta valmiina ostaa, mutta itse tehdyssä jäätelössä on omat etunsa. Itse tehdessä mausteet voi määritellä täysin omien mieltymysten mukaan ja kyllä tämän jäätelön pehmeys ja maku tuntuu juuri niin hyvältä, kuin itse tehdyssä vaan voi tuntua. Eikä sen tekeminen ole edes työlästä.

Tarvittavat ainekset eivät ole saavuttamattomissa ja vaikka ensin vierastinkin esim. glugoosisiirapin käyttämistä, niin juuri se on ainesosa, joka estää hileisen jäätelön syntymisen ja siksi se on ehdoton osa minun jäätelöä.

Ainekset n. 1 litraan jäätelöä;

5 dl kermaa

1 tölkki (397g) kondensoitua maitoa

1/2 dl glugoosisiirappia

2 tl vaniliinisokeria

Susupaloja oman maun mukaan

Suklaakastiketta

Kerma vaahdotetaan ja mukaan lisätään kondensoitu maito sekä siirappi ja vaniliinisokeri. Massaa sekoitetaan vielä niin, että se kuohkeutuu ja kangistuu. 

Susut pienitään pieniksi paloiksi ja sekoitetaan massaan (osa jätetään pinnan koristeluun). Massa siirretään kannelliseen astiaan ja pintaan vedellään muutama plöräys ja viiva suklaakastiketta. Suklaakastiketta sekoitellaan kevyesti nostellen massan joukkoon, jolloin se sekoittuu osin syvemmälle, mutta pintaan jää vielä kauniita suklaakuvioita. 

Lopuksi ripotellaan pintaan susupalamurskaa. 

Astian kansi suljetaan ja annetaan jäätelön jähmettyä pakastimessa mieluusti seuraavaan päivään.

Jäätelö on valmista ja NIIN herkullista! 😋

Kirjavat tiskirätit virkkaamalla

 

Ryhdyin hävittämään kätköistäni jämälankoja ja koska näitä jämiä on ihan kerätolkulla, olen viime aikoina virkkaillut pääasiassa vain patalappuja ja tiskirättejä. Tiskirättejä toki olen virkkaillut aiemminkin, mutta nyt ryhdyin värien kanssa sitten oikein hurvittelemaan.

Jos näitä värivalintoja nyt millään muotoa voi sillä tapaa kuvailla... 😃

Ihan himpun kuitenkin mietin sitä, mitkä värit yhteen voisi sointua ja sillä ajatuksella etenin. 

Liian moniväriseen ja kirjavaan lopputulokseen en pyrkisi, koska sitten jäisi jopa tiskirätti käyttämättä. Mutta tuollainen eri värinen reunus näyttää näissä liinoissa varsin mukavalta. Ja samalla lankakerät hupenee 😊

Virkkasin nämä kyseiset rätit aiemminkin käyttämälläni pylväsmallilla ja vohvelivirkkauksella.

Eipä nämä ihan huonolta silmään näytä 😊

Vadelmaskonssit

 Skonssit ovat mukavia ja suhteellisen nopeasti leivottavia teeleipiä, joiden makeatkaan versiot eivät kuitenkaan ole yltiömakeita. Jos ei sitä vierasvaraa satu pakastimesta löytymään, skonssit korjaavat asian ja ovat sopiva tarjottava vaikka päiväkahville tai iltateelle.

Lisäsin näihin skonsseihin vadelmia. Niiden lisääminen taikinaan oli mielestäni hieman hankalaa niin, että niitä osuisi tasaisesti jokaiseen leivonnaiseen ja siksi painelin ne yksitellen leikattujen kakkusten päälle.

Ainekset n. 12 skonssiin;

5,5 dl vehnäjauhoja

4 rkl sokeria

2 tl vaniliinisokeria

1 tl leivinjauhetta

1tl soodaa

Ripaus suolaa

100g voita

1 prk (200g) kermaviiliä

1 kananmuna

n. 2 dl pakastevadelmia

Maitoa voiteluun

Kuivat ainekset sekoitetaan yhteen ja voi nypitään jauhoihin. Muna ja kermaviili sekoitetaan jauhoihin ja ainekset sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi.

Taikina levitetään jauhotetulla alustalla n. 2,5 cm paksuksi levyksi. Levystä painellaan kakkusia pyöreällä muotilla (tai lasilla). Kakkusiin painetaan vadelmia ja ne nostellaan leivinpaperin päälle pellille. Ennen paistamista kakkuset voidellaan maidolla.

Skonsseja paistetaan 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Parhaimmillaan skonssit ovat tuoreina. 

Makeiden skonssien kaveriksi sopii kermavaahto.😋

Kaulahuivi virkaten

Virkkasin aiemmin hartiahuivin, jonka värit sopivat keskenään niin kivasti yhteen, että ajattelin tehdä itselleni samoilla väreillä kaulahuivin. Puuvillaiselle hartiahuiville kun ei itselläni tarvetta niinkään ole ja virkattua koristeellisempaa kaulahuivia en ole ikinä omistanut. 

Koetin saada huivin muodon sellaiseksi, että pituus riittää huivin kiertämiseen kaulan ympäri, huivin kuitenkaan olematta liian leveä leuan alla.

Aloitin huivin virkkaamisen keskeltä. Väriä vaihdoin aina, kun itsestä siltä tuntui. Valmista mallia minulla ei tähän ollut, mutta kierrokset etenivät suurin piirtein alla olevien mallien mukaisesti;

Virkkaaminen aloitetaan tekemällä 7 ketjusilmukan lenkki. 2. kierros on ensimmäiseen ympyrään liitetyt 3 lenkkiä, jotka ovat yhdessä kolmion ”tyvi”.

Käänteissä on aina 4 silmukkaa + pylväs / 4+4 pylvästä.

Yläkulmassa on aina p + 2kjs + p

Kuvion neliöt on aina joko p+kjs ja suuret neliöt p + 5 kjs. Pylväitä tulee suorilla osilla aina edellisen kierroksen silmukoita vastaava määrä.

M - kuviot tarkoittavat sitä, että joka toinen väli on p + 5 kjs ja joka toinen väli 3 kjs + ks + 3 kjs + p ja seuraavalla kierroksella kuviot tehdään aina päinvastoin.

Kierroksen 26 kiinteät silmukat on virkattu takakautta.

Kierroksen 28 pylväsryhmien väliin piirretty pitkä pylpyrä on 1 kjs. Kyseinen silmukka jää edellisen kierroksen pylväsryhmän taakse.

Kierroksen 29 pitkä ongenkoukun muotoinen kuvio on pylväs, joka virkataan kierroksen 26 pylväsryhmän keskimmäisen pylvään takaa.

Huivin kärjissä kääntyessäni sekä keskikohdassa painotin sitä, että huivin koko pystysuunnassa ei kasva liikaa, mutta saisin siihen kuitenkin kylliksi pituutta vaakasuunnassa. Tein myös ylimääräiset ”pidennykset” huivin reunoille, että saisin pidettyä kasassa tuon ajatuksen huivin pituudesta vs. sen korkeus. Nämä levennykset tuli melkolailla huivin loppuosaan, että huivin roikkuvat päät pysyisivät mahdollisimman kapeina.

Hieman arasti aloitin huivin kuvioinnin ja vasta loppupäässä huomasin, että kuviointi olisi voinut alusta lähtien olla kolmiulotteisempaa pelkkien ruutujen ja raitojen sijaan. Mutta toisaalta, kuviot eivät käytettäessä välttämättä edes erotu alkupäästä.

Lopuksi kiersin huivin kiinteillä silmukoilla ja ”ulkoreunat” koristellen nirkoilla. Nirkoilla sain huiviin vielä sellaista tietynlaista herkkyyttä, jota siihen kaipasinkin. 👌

Inkiväärishotti - terveydeksi!

Tulevan kirurgisen operaation vuoksi minun piti lopettaa omega-rasvahappovalmisteen käyttö. Kuulemma omega ohentaa verta jotensakin niin, että leikkauksessa voi aiheutua ongelmia.

Omega on silti hyvinvoinnilleni ja suoraan sanottuna kivuttoma(mma)lle elämälle lähes välttämättömyys. 15 vuoden takaisen synnytyksen jälkeen niveleni eivät ole palautuneet ennalleen ja varsinkin suurissa nivelissä esiintyy satunnaisesti kipuja etenkin levossa ja levosta liikkeelle lähtiessäni. Tarkoitan suurilla nivelillä kyynärpäitä, ranteita, polvia ja lonkkia. 

Nyt piti siis ottaa käyttöön tuo ”vaihtoehtolääke”. Suorastaan pelkäsin, että kuinka pärjään sen muutaman kuukauden ajan, kun omegat on kiellettyjen listalla, mutta äitini muistutti inkiväärin tehosta ja koska aiemminkin olen tätä shottia kokeillut, lähti ajatus sitten siitä 🤩

Ainekset;

1,5 litraa vettä

2 keskikokoista sitruunaa

n. 200g tuoretta inkivääriä

3 reilua tl hunajaa

Vesi kiehautetaan ja siivuttu sitruuna sekä (kuorittu ja) raastettu inkivääri lisätään nesteeseen. Keitellään n. 5 minuuttia hiljaisella lämmöllä niin, että keitos ei enää kiehu. Inkiväärin voisi raastaa kuorineenkin, mutta juomasta tulee todella kauniin väristä, kun sen kuorii ennen raastamista.

Tapaan lisätä hunajan tässä vaiheessa, että saan sen vaivatta liukenemaan kuumaan nesteeseen. 3 tl ei varsinaisesti vielä makeuta juomaa, eikä ole välttämätön aines. Kattila nostetaan liedeltä ja peitetään kannella. Annetaan keitoksen hautua kannen alla niin kauan, että se on jäähtynyt. Jäähtynyt neste siivilöidään.

Juomaa säilytetään jääkaapissa.

Aamuisin kietaisen huiviin tätä juomaan n. 1 dl:n. Siinä on kyllä tehokas silmien avaaja puhumattakaan sen vaikutuksesta niveliin 😊

Hevosenkenkälaatikko

Aiemmin tuunaamastani Pfaff-ompelukonepöydästä jäi ylimääräiseksi välinelaatikko, jonka olin ajatellut käyttää joskus sitten, vaikka johonkin toiseen pöytään, jos en keksi sille muuta käyttöä. Eipä tätä ”muuta käyttöä” tarvinnut kauaa miettiä, kun tajusin haluavani tästä laatikosta ”hevosenkenkälaatikon”. 

Aiemminhan tuunasin jo yhden ompelutarvikelaatikon ja kovassa käytössä se on sen jälkeen ollutkin. Lähinnä se on ollut kukkalaatikkona, mutta on se toiminut myös mm. hedelmävatina.

Koetin pari vuotta sitten tätä samaa hevosenkenkäideaa laatikkoon, jonka tein laudasta. Kyseisestä laatikosta tuli oikein kivan näköinen, värikin onnistui ja kengät istuivat mukavasti sen päätyihin, mutta ei siitä oikein sisustuelementiksi ollut... Liian iso rohmu. 

Niinpä se on toiminut virkaatekevänä kukkalaatikkona pääasiassa ulkona.

Mutta mutta. Tämän nykyisen laatikon kimppuun.

Irrottelin kaikki metalliosat; lukko, vedin ja sisäpuolen himmeli (jonka käyttötarkoitusta en keksinyt...)

Laatikon pohja vaati korjaamista ja se onnistui pienillä nauloilla.

Hioin ja putsasin puuosat ja vahasin laatikon ruskealla antiikivahalla. 

Käsittelin vahalla kahteen kertaan laatikon kulmat ja alareunan, jolloin pinnasta tuli elävämmän näköinen. Ensimmäisen vahakerroksen kiillotin tuoreeltaan, mutta nämä kulmien tummentumat annoin kuivua kunnolla ennen kiillotusta.

Lopuksi laatikon päätyihin kiinnitettiin tummilla ruuveilla hevosenkengät. 

Aika mainio laatikko tästä tulikin.❤️

 

Suklaapelti

 

Suklaapelti - Mokkapalat. Sama asia. Itselläni kyseinen resepti on taas vuosikymmenten takaa ja kulkenut sieltä asti suklaapellin nimellä.

Tämä onkin aika muhkea piirakka ja taas kerran; suuri määrä valmistuu melko vaivattomasti.

Ainekset (50cm uuni);

4 munaa

4kkp sokeria

2kkp maitoa

4 tl leivinjauhetta

6kkp vehnäjauhoja

4tl vaniliinisokeria

2 rkl tummaa kaakaota

300g voita 

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Sulatettu ja hieman jäähdytetty voi sekoitetaan munavaahtoon. Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja jauhoseos sekoitetaan munavaahtoon vuorotellen maidon kanssa.

Taikina levitetään tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille.

Pohjaa paistetaan uunin keskitasolla 175 asteessa n. puoli tuntia.

Kuorrutuksen ainekset;

 120g voita

6 dl tomusokeria

8rkl kahvia

2 rkl tummaa kaakaota

4 tl vaniliinisokeria

Voi sulatetaan ja siihen lisätään tomusokeri, kaakao, vaniliinisokeri sekä kahvi ja kuorrute sekoitetaan tasaiseksi massaksi. 

Pohjan annetaan jäähtyä niin, että lämpö ei sulata kuorrutusta. 

Levitän päällisen aina pohjan ollessa vielä pellillä. Näin nestemäisen kuorrutteen saa paremmin pysymään sille tarkoitetulla alueella, eikä se valu pohjan reunoilta yli. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että paloiksi leikkaamisenkin pitää tapahtua siinä pellillä (jos ei ole sellaista kahdesta osasta koostuvaa "levitettävää" peltiä), koska poistettaessa kuorrutettua pohjaa pelliltä, kuorrutus saattaa halkeilla ja ulkonäköhän siinä  kärsii...

Kuorrutuksen levittämisen jälkeen ripotellaan vielä pehmeän kuorrutteen päälle nomparellit tai muut koristeet. 

Tapaan pakastaa suklaapellin rasioihin valmiina määräpaloina. Sitten on helppo ottaa tarvitsemansa määrä ja sulatella kahvipöytään. Sulatus onnistuu nopeasti huoneenlämmössä. 

Ihanaa makeaa ja nostalgista herkkua! 😊

Kana-pekoni-BBQ voileipäkakku

 

Tänä vuonna äitienpäiväksi tein makean täytekakun sijaan voileipäkakun. Täytteenä makupari kana-pekoni koska ne maistuu kyllä aika jämerältä yhdessä. Höysteenä pekonitäytteessä BBQ-kastike sekä kanassa makean ja tulisen kombo.

Ainekset;

1 Iso paketti paahtoleipää tai pitkittäin leikattu vuokaleipä

Kanatäyte;

      450g    hunajamarinoitua kanaa

         1prk    ranskankermaa

         1 prk   ananasmurskaa

         punainen paprika

         Mausteeksi chilikastiketta ja/tai chilirouhetta oman maun mukaan

Pekonitäyte;

         2pkt    pekonikuutioita

         1/2      tuorekurkku

         BBQ kastiketta oman maun mukaan

         1prk    ranskankermaa

         Mausteeksi mustapippuria

Päällyste;

         1 pkt   maustamatonta tuorejuustoa

         1 pkt   savusulatejuustoia

         ½ prk ranskan kermaa

Kana (voi olla vaikka se parjattu hunajamarinoitu, koska toimii tässä tapauksessa varsin hyvin.) paistetaan kypsäksi ja jäähdytetään. Paprika pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja kaikki täytteen aineet sekoitetaan yhteen. Maustetaan tuliseksi oman maun mukaan esim. chilirouheella tai valmiilla chilimaustekastikkeella. Huom! Maku pehmenee kakussa, joten tulisuuden voi maustaa hieman yli, niin se myös tuntuu sitten paremmin valmiissa kakussa. 

Pekonit ruskistetaan pannussa ja jäähdytetään. Kurkku pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja sekoitetaan kaikki täytteen aineet yhteen. Maustetaan BBQ- kastikkeella ja mustapippurilla.

Käyttäessäni paahtoleipäpaloja, leikkaan reunat pois, koska ne kovettuvat helposti. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta jos kakun annetaan jonkun aikaa oleentua ja maustua, niin siinä vaiheessa leipien reunat helposti kuivuu. Leivät ladon niin, että saumat eivät tule päällekkäisissä kerroksissa kohdakkain. Silloin kakkua leikatessa se ei murtuile leipien saumakohdista. Annan kakkujen maustua ja makujen tasaantua 1-2 päivää ennen päällystämistä ja tarjoilua. siksi en kostuta leipiä mitenkään, vaan ne imevät kosteuden täytteistä. Jos on kiireempi aikataulu, kostutuksessa käyttäisin tässä tapauksessa kanalientä.

Täytettä laitan väleihin vuorosiin kumpaakin. Tähän kakkuun tuli yhteensä viisi väliä, joista kolme kanatäytteellä ja kaksi pekonitäytteellä. Kakku oli ensin todella korkea, mutta maustumisajan jälkeen se oli painunut kasaan niin paljon, että ei ollut mitään ongelmaa saada sitä mahtumaan kuvun alle päällysteen ja koristeidenkin kanssa.

Päällysteen levitin tasaisesti maustuneen kakun päälle ja koristelin sen herneenversoilla ja minitomaatin puolikkailla. 

Suloiset ruusukoristeiset marengit

Ruusuiset teemat äitienpäiväksi jatkuvat 😊

Kokeilin hieman epäillenkin netistä tilaamaani rengastyllaa ja tällä mainiolla tyllalla todellakin syntyy ihastuttavia renkaan muotoisia marenkeja. Kaikkea se ihminen keksii!

Tarvitsin alkuun kyllä muutamia harjoituksia, että rinkulat alkoivat luonnistumaan ja niistä tuli tasakokoisia ja oikeasti pyöreitä. Ehkä merkittävimmät huomiot pursottamisesta oli, että pursotuksen tulee tapahtua täysin pystysuorasti alustaan nähden ja tyllaa täytyy pitää riittävän kaukana alustasta. Näin marenki irtoaa tyllan suulta näteimmin. Leivinpaperin mukana seuraaminen tyllaa nostettaessa vaikeutti aluksi hommaa ja tästä syystä osa marengeistani muuttui opetteluvaiheessa hieman soikeiksi. Tähän kuitenkin on apuna leivinpaperin ”liimaaminen” pienillä marenkitäplillä peltiin kiinni.

Kranssimarengit koristelin värjätyillä marenkipursotuksilla. Pienellä ruusuketyllalla vaalenapunaiset ruusut ja pienellä lehtitylalla lehdet ruusujen reunoille. Lopuksi hieman hifistelyä ja tein harmaasta massasta pilkulliset koristeet ruusuryhmien päihin…

Nämä ruusuiset kranssimarengit valmistin perusmassasta, jonka ohje löytyy täältä. Maustoin massan creme brulee makutahnalla. Maustamiseen voi käyttää myös esim. vaniliinisokeria.

Söpöjä! Eikö totta? 😊

Ruusuin somistettu kolikkokukkaro virkaten

Tein tämän kukkaron rungon jo vuosi sitten, enkä silloin ajatellu, että kolikoiden käyttö tulisi vallitsevan tilanteen takia vähenemään vielä entisestään... Eli eipä taida olla mitään takeita siitä, onko tälle kukkarolle ikinä varsinaisesti kolikkokukkarona käyttöä. Mutta söpöhän siitä tuli, vaikka ei niin kovalla käytöllä olisikaan. 

Kukkaron pohja virkataan kehyksen kokoiseksi. Lisäykset tein saman ohjeen mukaan, kuin aiemmin virkkaamassani sammakkokukkarossa. Virkkaukseen käytin kolmosen koukkua ja ylimääräiseksi jääneen kerän lopun Novitan soma-lankaa.

 Jatkoin kierroksia ilman lisäyksiä niin kauan, että pussukka tuntui sopivan korkuiselta. Kierroksia tähän kukkaroon tuli 18.

Pussukan kiinnitin kukkarokehykseen ompelemalla.

Pieniin ruusuihin virkkasin ketjusilmukkanauhaan lenkkejä ja rullasin nauhan kukaksi samalla ommellen sen alaosastaan yhteen. Ruusut kiinnitin kukkaron suulle neulomalla.

 

Lehdet tein myös hysin yksinkertaisella kaavalla ja kiinnitin ne kukkien alle niinikään ompelemalla. 

Kokonaisuus näytti vielä jotankin valjulta, joten kirjoin pieniä "mimosapalleroita" epäsymmetrisiin ryhmiin kukkien ja lehtien väliin. Pallerot tein yksinkertaisesti tekemällä solmun tiukasti langan tyveen ja siirtymällä takakautta aina seuraavaan kohtaan. 

Kiinnitin vielä pienen "hand made"- korun pilkistämään ruusun alta. 

 

Tämä saattaakin olla äitienpäivälahja ihan itselleni. 😊