Pionikynttilät

 

Olen innostunut kynttilöiden valamisesta enemmän, kuin olisin uskonut… Jatkuvasti selailen sivustoja, eri kauppojen tarjontaa ja mahdollisia uusia vastaan tulevia kiinnostavia muotteja. Eipä sillä, etteikö tässä hommassa ole mahdollisuus kehittyä, joten asioiden selvittely ja uuden omaksuminen aiheeseen tutustuen ei ole pahasta.

Ensimmäisiä kynttilöitä olen tehnyt soijavahan ja steariinin 50/50 seoksella. Ilmeisimmin steariini aiheuttaa kuitenkin sen, että valmiisiin kynttilöihin saattaa muodostua valkoinen jauhomainen pinta. Näin omille kynttilöilleni on ainakin kerta toisensa jälkeen käynyt, enkä ihan heti keksi muuta selitystä, kuin että kasvipohjaisen vahan määrää pitäisi lisätä, jos tuosta jauhomaisesta kerroksesta haluaa eroon. En kuitenkaan ole varma, rumentaako se kynttilää, vai onko vaikutus päinvastainen. Siksi en ole ainessuhteita muuttanut ainakaan vielä miksikään.

Silikoninen pionimuotti ei välttämättä ole se kaikkein helpoin muotti aloittaa tätä harrastusta. Kukassa on paljon pieniä ja ohuita terälehtiä, jotka voivat liian hätäisellä muotin poistamisella katkeilla. Mutta kun malttaa mielensä, lopputulos saattaa olla täydellinen. 

Tein pioninkukkia monissa eri sävyissä ja testasin myös kahden sävyn käyttöä kerroksittain.

Tuoksuina näissä kukkasissa käytin vaniljan, myskin ja sitruksen sekoituksia.

Hankin myös sydänlankaan kiinnitettäviä kartonkimerkkejä, joiden myötä tuli lähes pro-fiilis 😅

Kauniita ne kyllä on ❤️

Valkoinen joulu: 1. Adventti

 

Tällaisia talvia ei joka vuosi näe. Lapsena ei ollut lainkaan kummallista, että marraskuussa oli jo täysi talvi, mutta nykyisin syksy jatkuu usein tammikuulle saakka. Tänään maassa on kuitenkin vahva lumikerros ja pakkastakin 18 astetta. ❄️

Mahdollisuudet aitoon, valkoiseen jouluun ovat siten olemassa 🥰

Tämän vuoden adventtikynttilät tein viime vuoden tapaan lasipulloihin. Nyt käytin kuitenkin numeroiden naruna puna-valkoista puuvillalankaa ja pulloihin upotin pienet kuusen oksat.

Tänä vuonna minulla on kunnianhimoinen tavoite kerätä blogiin aiheita ja postauksia niin paljon, että niistä syntyy joulukalenteri, joka sisältää joka päivälle jouluisia aiheita. Saapa nähdä, kuinka käy 😅

Tarkkaavaisen lukijan kommentin myötä vielä päivitys tähän postaukseen; ensimmäinen adventti on todellakin vasta ensi sunnuntaina 😅

Itse tehty kebab

 Menipä taas pitkään suunnitellessa, mutta nyt on tämäkin testattu ja hyväksi todettu.

Kebabliha on meillä suuressa suosiossa ja vaikka naudanliha ei ole se edullisin raaka-aine, on tämä liha kyllä hintansa väärttiä. 

Ohjeen määrästä syntyy jo niin valtava määrä lihaa vuoltavaksi, että tästä söi meidän kolmihenkinen perhe monta kertaa.

Ainekset;

2 kg naudan jauhelihaa

1,5 rkl suolaa

1 rkl mustapippurijauhetta

1 tl valkopippuria

2 tl cayennepippuria

1 rkl paprikajauhetta

2 tl valkosipulijauhetta

2 tl juustokuminaa

1 tl chilijauhetta

4 rkl oliiviöljyä

Suola, mausteet ja öljy sekoitetaan tahnaksi.

Jauheliha laitetaan yleiskoneeseen maustetahnan kanssa ja massaa vaivataan (taikinakoukulla) 15-20 minuuttia, kunnes mausteet on sekoittuneet massaan ja lihasta tulee ”tiivistä” ja sitkeää.

Massasta muotoillaan pötkylä ja se kääritään tiukkaan pakettiin, vähintään kaksinkertaiseen folioon.

Pötkylä nostetaan uuniritilälle. Ritilän alle uuniin on hyvä laittaa pelti tai astia, että mahdollisesti foliopaketista tihkuva neste kertyy siihen.

Koska pötköni oli melkoisen kookas, paistoin sitä 100 asteessa 5,5 tuntia. Lämpötila ei saa olla 100 astetta korkeampi, mutta kaposemmalla pötköllä ja pienemmällä lihamäärällä 4 tunnin paistoaika riittää.

Liha jäähdytetään kunnolla.

Pötköstä vuollaan juustohöylällä ohuita siivuja. Ennen tarjoilua siivut ruskistetaan paistinpannulla tai uunissa pellillä tai vuoassa.

Liha tarjoillaan esim. riisin tai pitaleipien kanssa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa runsaita kasviksia ja kastikkeita, koska niistä muodostuu ensiarvoisen tärkeä, lihan vaatima kosteus.

Tämä lihapötkylä valmistui naudanlihasta, mutta ajattelin kokeilla seuraavaksi sen valmistamista kanasta. Kanakebabia 🤔

En olisi uskonut, että kykenisin itse valmistaa saman tasoista kebabia, mitä olen saanut parhaissa kebabravintoloiden annoksissa. 😋

Suolaisia ja makeita leivonnaisia voitaikinasta

Tapaan pitää pakastimessa aina valmista voitaikinaa, että äkillisen tarpeen tai muuten vain pahimman leipomisvimman saa tyynnytettyä melko vaivattomasti. Voitaikinalevyistä ovat joulun alla ehdottomia suosikkeja joulutortut erilaisilla täytteillä. Isommista taikinarullista tapaan yleensä kuitenkin tehdä jotain muuta.

Voitaikinalevyistä syntyy näppärästi myös ”pikaviinerit”. Viinereihin tapaan tehdä hillosilmän alle tuorejuustosta tai rahkasta sokeria ja kananmunan lisäämällä pedin, joka kyllä nostaa viinerin maun täysin uudelle tasolle. Viinerit voitelen ja ripottelen niihin raesokeria.

Isosta voitaikinalevystä teen toisinaan tosisuklaisen ”suklaalevypitkon”, jossa suklaalevy(t) piilotetaan taikinakuoreen. 

Taikinalevyä kaulitaan, että siitä tulee oikean mittainen niin pituus, kuin leveyssuunnassa ja suklaalevy tai -levyt mahtuvat siihen pituussuunnassa. Taikinaan leikataan molemmin puolin viiltoja siten, että taikina on nostettavissa suikaleittain suklaan päälle.

Voitelen pitkon munalla  ja pinnalle ripottelin tällä erää hasselpähkinäkrokantteja.

Hieman jäähdyttyään tämä leivonnainen on suklaasta pitävälle varsinainen unelmien täyttymys.

Suolaisiin voitaikinahyrriin tein täytteen seuraavasti;

150 g kinkkua

3 kanamunaa

2 suolakurkkua

1 tlk ranskankermaa

1 rkl sinappia

Kinkku, munat ja kurkut raastetaan hienoksi. Mukaan sekoitetaan ranskankerma ja sinappi. 

Täyte levitetään tasaiseksi kerrokseksi kaulitun voitaikinalevyn päälle. On hyvä huomioida, että suolakurkku on kostea ja tällä ohjeella täyte vettyy jonkin verran. Vettymisestä ei ole mitään haittaa, mutta täyte saattaa hieman valua.

Levy pyöräytetään rullaksi ja siitä leikataan 1-1,5 cm vahvoja kiekkoja. Kiekot asetellaan lappeelleen leivinpaperilla vuoratulle pellille ja ne paistetaan kypsiksi.

Voitaikinan kompastuskivi on toistuvasti sen paistaminen ja paistoaika. En kyllä pidä voitaikinasta, joka jää pohjasta tai täytteen alta veteläksi ja raa’aksi. Taikinapaketin ohjetta on hyvä seurata, mutta jos leivonnainen ei ole valmiin näköinen, on paistamista jatkettava jopa 10 minuuttia ohjetta pidempään. Ohjeiden mukaan voitaikina kypsyy noin 200 asteen lämmössä noin 20 minuutissa, mutta tämä ei aina pidä paikkaansa ja siksi kypsymistä kannattaa loppumetreillä pitää tarkkaan silmällä.

Vaaleanvihreät macaronskorvakorut

 Näihin macaronskorvakoruihin valikoitui sävyksi hento vaalean vihreä.

Macaronsien kannet leikkasin  pyöreällä muotilla melko vahvaksi kaulitusta levystä. Pyöristelin ja pehmensin kansien yläpuolet.

Leivoksen kansien pitsimäisen alareunan painelin massaan terävällä työkalulla.

Valkoinen massanauha kansien välissä ei vieläkään tyydytä, mutta paremman puutteessa mennään tällä.  

 Korukoukun kiinnittämiseksi painoin macaronsriipuksiin korupiikit, joihin pujotin helmiäisvalkoiset helmet. 

Paistoin korut massanvalmistajan ohjeen mukaan 110 asteisessa uunissa.

Ihan kivat korut näistäkin lopulta tuli. 😊

Härkäruukku

Työkaveri kehui härkäpataa, jota oli tehnyt viikonloppuna. Meillähän noita naudanliharuokia palvotaan, joten resepti testiin.

Pohjana on Snelmannin härkäruukun resepti. 

Päätin hieman muunnella tuota alkuperäistä ohjetta ja tehdä tästä ruuasta viikonloppuruokaa, joka saa muhia uunissa huolella, vapauttaen aikaa muulle touhuamiselle.

Ainekset;

800 g naudan paistisuikaleita

2 salottisipulia

n. 200 g porkkanoita

1 rs (200g) herkkusieniä

Voita paistamiseen

1,5 dl soijakastiketta

3 rkl siemenellistä dijonsinappia

6 dl ruokakermaa

1 rkl mustapippurirouhetta

1 rkl paprikajauhetta

Sipulit, porkkanat ja sienet kuutioidaan ja siivutaan ja ne paistetaan pannulla siten, että ne saavat väriä. 

Lihat ruskistetaan padassa.

Pataan lisätään soijakastike, kerma, sinappi ja mausteet. Kastike kiehautetan ja mukaan lisätään ruskistettu kasvis-sieniseos.

Padan annetaan muhia 175 asteisessa uunissa noin 1,5- 2 tuntia.

Pata on todella maukas ja se sopii tarjottavaksi esim. keitetyn riisin tai ohrasuurimoiden kanssa.

Ensimmäiset kynttilävalukokeilut

Olen tehnyt valamalla kynttilöitä viimeksi joskus parikymmentä vuotta sitten… Silloin ei ollut saatavilla muotteja, värejä tai tuoksuja kuten nykyään. Valoin kynnttilät tuolloin maitopurkkeihin ja muihin kertakäyttöisiin muotteihin. Niin sotkuiseksi harrastukseksi sen mielsin, että päätin silloin tehneeni kynttilöitä riittävästi koko loppuiäkseni. 

Maailma muuttuu Eskosein…

Nyt en sitten enää malttanut, vaan tilasin harrastelijatarvikkeet ja ensimmäiset testikynttilät on nyt valettu.

Hankin erilaisia silikonisia kynttilämuotteja, soijavaharakeita, steariinijauhetta, sydänlankaa, jonka pitäisi sopia juuri noiden tilaamieni muottien kynttilöihin, erilaisia väriaineita sekä tuoksuöljyjä.

Kolmen kilon kynttilämassa-ainekset ehkä yllättivät eniten, koska en tiennyt, kuinka paljon on kolme kiloa massaa. Ja sehän olikin aika paljon… Kyllä noista yhden joulun kynttilät jo varmasti valaa 😂

Olen lukenut, että kynttilämassaan lisättävä väri ja tuoksuöljyt vaikuttavat kynttilän palamiseen ja siksi sydänlangan valitseminen on todella tarkalla. 

Luin myös eri vahojen käyttöohjeista, että kutistuvat kynttilämassat vaativat usein täydennysvalun. Tällöin kovettuessaan, varsinkin suuriin kynttilöihin tulee herkästi monttu, joka täytetään jälkivalulla.

Ja koetin sisäistää kaiken aiheesta lukemani… 😅

Vedin sydänlangat muottien läpi neulalla.

Massa-ainesta tarvitaan noin kaksinkertainen määrä muottien kokoon nähden. Sulamaan laitoin 2 ihan täyttä desimittaa sekä soijavaharakeita, että steariinijauhetta. Sulatusastiana käyttämäni 5 dl astia oli aikalailla ääriään myöden täynnä, mutta 5 desistä ainesta muodostui 3 dl sulaa vahaa. 

Sulattamisen tein vesihauteessa.

Kun vaha oli sulanut, lisäsin roosan väristä värivahaa massaan. Mittana käytin sormenpäätä 😂 Eli laitoin sulaan vahaan noin 3 sormenpään kokoista liuskaa väriainetta. Tuossa vaiheessa ei ollut harmainta hajuakaan, kuinka vahvan värityksen tuollaisella määrällä saa… Sekoittelin massaa niin kauan, että väriaine oli täysin liuennut. Lopuksi lisäsin muutamia tippoja sitruksen ja myskin tuoksuisia tuoksuöljyjä massaan ja jatkoin sekoittamista.

Kaadoin massan ensin ruusupallomuottiin. Olin varma, että minun pitää sulattaa lisää vahaa, että saan myös pionimuotin täyteen, mutta yllättäen tuo määrä oli täysin oikein mitoitettu näille muoteille.

Jäähtyessään alkoi esille tulemaan myös vahan väri ja se yllätti positiivisesti. Väri vaikutti ihanan vaaleanpunaiselta. Oikein täydellinen näille kynttilöille 🥰

Jäähtymisen aikana kävi ilmi, että ruusukynttilään alkoi muodostumaan reikää, joten se piti korjata jähmettymisen jälkeen paikkavalulla.

Olen kyllä positiivisesti yllättynyt lopputuloksista! 🥰

Nyt nämä kynttilät menevät polttotestiin, jossa varmistan kynttilän palo-ominaisuudet. Kynttilän polttamisella varmistan oikean reseptin, tuoksuöljyjen oikean määrän sekä sydänlangan oikean koon. Jos resepti tuntuu oikealta, voin jatkaa valuharrastusta samoilla aineiden suhteilla.

Appelsiini-kinuskikakku

 Nostalginen, appelsiinilta maistuva, ihanan pumpulinen kakku, jota en ole leiponut noin 25 vuoteen…!!! Enkä millään muistanut, miksi tällainen laiminlyönti on päässyt tapahtumaan.

Alkuperäinen kakun ohje on kuulunut 70-80-luvulla kerättyihin reseptikortteihin. Olen muokannut ohjetta siten, että siitä saa kunnollisen kokoisen kakun n. 2 litran vuokaan.

Ainekset:

375 g voita

3 dl voita

1 iso appelsiini

3 munaa

3 dl perunajauhoja

3 dl vehnäjauhoja

2,5 dl leivinjauhetta

Pehmeä voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Mukaan sekoitetaan yksitellen munat, välissä voimakkaasti vatkaten.

Appelsiini pestään ja sen kuori raastetaan hienolla raastimella. Appelsiinista puristetaan mehu. Kuoret ja mehu lisätään rasvaseokseen.

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja ne lisätään rasvaseokseen ja ainekset sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi.

Kakkuvuoka voidellaan tarvittaessa korppujauhotetaan. Käyttäessäni paksuja alumiinivuokia käytän ainoastaan vuokasprayta.

Taikina lusikoidaan vuokaan ja keskikumpuran välttämiseksi vedetään syvimmälle kohdalle lusikalla ura.

Kakkua paistetaan 175 asteessa, uunin alatasolla n. tunti.

Kakun annetaan jäähtyä ennen kumoamista. Jonkin aikaa… Sillä kohtaa, kun kakkuvuoka oli jo lautasella nurin, muistin, miksi tämä ohje on ollut hyllyllä nämä kaikki vuodet! 

On todella tarkalla saada kakku yhtenä kappaleena vuoasta pois ja sen on maltettava antaa jäähtyä pitempään kuin hetki tai jonkin aikaa vuoassaan ennen kumoamista! Muistin vasta tuossa vaiheessa, kuinka monta sutta olen tästä kakusta aikaan saanut 🫣

Selvittiin pienillä vaurioilla, mutta harmitti silti vähän. Arvasin, että kinuskikuorrutuskaan ei täysin tilannetta tule pelastamaan. Mutta nytpä muistan tämän. Ja ei nuo kuorivauriot kuitenkaan tule makuun vaikuttamaan.

Kinuskikuorrutuksen ainekset:

1 dl sokeria

1 dl kuohukermaa

1 rkl voita

Sokeri sulatetaan puhtaalla ja kuivalla paistinpannulla. 

Kun sokeri on täysin sulanut ( ja hieman paahtunut), mukaan sekoitetaan kerma. Seosta sekoitellaan liedellä, kunnes se on tasainen. Lopuksi mukaan sekoitetaan voi.

Kinuskin annetaan jäähtyä hieman, ennen kuin se valutetaan kakun päälle.

Oli hyvä päätös uskaltaa tämä kakku taas tehdä. Kakun makua voisi luonnehtia hienostuneeksi. Kinuskin ja appelsiinin kombo toimii todella hienosti! 😊