Syksyn pudokkaat

 Tällä hetkellä toisen omenapuun hedelmät alkavat olla kypsiä. Kyseessä on syysomenalajike ’punakaneli’. Toisen puun hedelmien kypsyminen vaatii vielä muutaman viikon. Tämä toinen omenapuu on kotipuutarhan mittakaavassa järkälemäisiä hedelmiä tekevä ’heta’. Tosin tänä kesänä ilmeisesti kuivuus on verottanut omenoiden kokoa…

Tällä hetkellä huomio kiinnittyy pääasiassa omenoiden vaurioihin. Vialliset omenat putoilevat jo ennen kypsymistään ja tämän hetken tulannekatsaus näyttää siltä, että terveitä omenoita ei ole valmistumassa paljoa. Meillä on tänä syksynä hedelmien riesana lähinnä muumiotautia, omenarupea ja pihlajanmarjakoin tuhoja.

Muumiotauti saa omenat mätänemään ja ruskeina, kuivuneina "muumioina" roikkumaan puuhun tai putoamaan maahan. Muumioituvat hedelmät on hyvä poistaa välittömästi puusta, muuten ne jatkavat taudin levittämistä. Maahan niitä ei liioin pidä jättää.

Omenarupi näkyy hedelmien ja lehtien pinnassa ruskeina tai mustina, karheina läikkinä. Tautien leviämistä voi ehkäistä syksyllä keräämällä maahan pudonneet ja sairaat omenat. On hyvä poimia pois myös ne hedelmät, jotka ovat vielä puussa mutta selvästi vaurioituneita. Taudin saaneita omenoita ei pidä kompostoida tavallisen puutarhakompostin joukkoon, vaan ne tulee hävittää muulla tavoin. Lehtien haravointi omenapuiden ympäriltä syksyisin on tärkeää varsinkin omenarupia sairastaneiden puiden alta. Rupisieni talvehtii lehdissä ja leviää uudestaan keväällä puuhun.  

Pihlajanmarjakoi kaivautuu hedelmien sisään ja jättää jälkeensä pieniä reikiä ja ruskeita käytäviä. Pihlajanmarjakoi on se omenoita tuhoava, ärsyttävä pikkumato, joiden määrän voi ennustaa jo keväällä. Jos pihlajassa on paljon kukkia, ne tarjoavat koin toukille kodin. Jos marjoja ei tule, koi munii omenan raakileisiin. En syö matoja, joten en hyödynnä koin toukkien syömiä omenoitakaan.

Tästäkin takaiskusta silti selvitään.

Pieni vaivannäkö syksyllä voi siis säästää ensi vuoden omenasatoa 😊

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa 

Kanttausrauta

 Istutusalueiden kanttaamista olen tavannut tehdä 1-2 kertaa kesässä. Yleensä kerta vuodessa riittää, mutta jos tilanne vaatii uusintaa kasvukauden aikana, teen kanttauksen kahdesti. Oikeastaan kanttausta tehtäessä kasvukauden vaihe ei ole merkittävä, mutta jos kanttaukset ehtii tekemään keväällä, istutusalueet pysyvät parhaassa tapauksessa siisteinä ihan koko kesän.

Kanttauksessa istutusalueen ja nurmen väli leikataan ja istutusalueelle karannut nurmi kerätään pois. Näin istutusalue terävöityy ja nousee paremmin esille.

Olen aiemmin postannut aiheesta hedelmäpuiden ympäryksiä mullostaessani. Juttua aiheesta löytyy täältä.

Nyt satuin törmäämään kanttaukseen tarkoitettuun työkaluun; lapion tapaiseen rautaan pehmustetuilla kahvoilla. Koska tuo lapion kanssa työskentely on ollut jotenkin vaivalloista, päätin tarttua hetkeen ja ostin kyseisen työkalun. Tarjolla oli edullisempiakin vaihtoehtoja, mutta niin monta kertaa olen kärsinyt ja hakannut päätä seinään ostaessani halpoja tekeleitä, joten nyt päätin, että läksy on opittu. Ei kerrasta, mutta kuitenkin… Ja se, mitä tarkoitan tuolla pään seinään hakkaamisella, on mm. seuraavat tapaukset; ostin halvan lapion; sen lapa irtosi varresta maata kääntäessäni, ostin halvat puutarhasakset ja sain käsivarret ja hartiat kipeiksi, katkoessani vahvoja oksia pensaista… ym. Aina olen sitten kuitenkin joutunut ostamaan sen paremman ja kalliimman version, joten helppo laskutoimitus kertoo, mikä on lopulta se edullisin vaihtoehto.

Rauta painetaan terän kanttia myöden maahan ja nurmen sekä roskakasvien kerääminen kanttauksen vierestä on jotenkin luvattoman helppoa! 

Tämä kanttausrauta oli hyvä hankinta! Jotenkin työ oli helpompaa tällä raudalla, kuin ikinä lapiolla 😊

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Maitoruiskutusten teho puutarhan tuholaisiin

Kerroin aiemmin keväällä kokeilevani maitoruiskutuksia kasveille, joiden suhteen olen ollut aiemmin vähän pulassa, kun kirvat ovat kesän mittaan vallanneet ne totaalisesti. Postauksen ruiskutuksista voit lukea 👉🏻 Täältä

Ruiskutin maidolla kevään ja alkukesän aikana omenapuuta, ukonhattua, lumipalloheisiä ja unkarinsyreeniä yhteensä kolme kertaa. Neljännen ruiskutuksen tein toissapäivänä.

Tilanne tällä hetkellä;

Omenapuu on puhdas. Tosin viime vuotinen invaasio oli poikkeuksellinen ja toden näköisesti se ei olisi kuitenkaan toistunut tänä kesänä.

Ukonhattu on huomattavasti paremmassa kuosissa, kuin aiempina kesinä. Tähän kukkaan kun on pakannut kertyä mustia kirvoja ihan huolella jokaiseen kukkavanaan. Nyt noin puolet latvoista on säilynyt puhtaina. Osassa latvuksia kirvoja on taas runsaasti, mutta toivon niidenkin häviävän, ennen kuin kukinnot aukeaa.

Lumipalloheisin kukat ovat kirvavapaat. Se on riemuvoitto, koska aiempina kesinä ne ovat olleet mustanaan kirvoja. Nyt pensaaseen on kuitenkin iskenyt jokin lehtiä nakertava tuholainen… 🤷🏻

Syreenipensaisiin ei ruiskutukset ole oikein tehonneet. Tällä hetkellä tilanne on vielä siedettävä, mutta villi veikkaus on, että kunhan päästään loppukesään, syreenien ohi kävellessä voi mahdollisesti saa vetää henkeen kirvan tai kaksi.

Ihan tyytyväinen olen tähänkin tulokseen, mutta ehkä ruiskutuksia olisi voinut tehdä tiheämmin, esim. viikon välein, niin lopputulos voisi olla vieläkin parempi… 🤔

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Puutarhan kevättöitä 2024 osa 4 - hyötymaa

Ajoitin muutaman päivän vapaat vapun ympärille ihan vain silmällä pitäen puutarhatöitä. Ja kyllähän harava ja kottikärryt ehtivät liikkuakin. Sitten, kun kukkapenkit ja ympäristö muutoin on pääosin siivottu, kanavoin tarmoni hyötymaahan ja pieneen kasvihuoneeseen. Niiden suhteen kun ei ole vielä mikään kiire ollut.

Koska talvi yllätti viime vuonna, jäi pieneen kasvihuoneeseenkin syksyllä vanhat kasvustot. Siivousta ja perkaamista on siten ollut täällä mäen päälläkin paljon. Siivoamisen ja kasvualustojen uusimisen lisäksi olen päättänyt jalostaa pientä hyötytarhaani. Viime kesänä pääsin hieman myöhässä istuttelemaan ja silti sato oli ihan mukava, niin päätin tänä vuonna lisätä lavakauluksia ja laajentaa aluetta.

Maahan on päätyneet puna- shalotti- ja valkosipulien istukkaat. Kurkut, tomaatit, kurpitsat ja purjot ovat esikasvatuksessa ja niiden kanssa odottelen vielä hetken.

Kokeilin viime vuonna lavakauluspenkkejä ensimmäistä kertaa. Positiivinen kokemus innostaa jatkamaan. Ajatuksena on saada kauluksiin sipulit, kurpitsat ja avomaankurkut. Lisäksi kylvän kauluksiin kehäkukkia ja salaattia.

Enpä arvannut viime vuonna, että kauluksissa on edes mitään eroja. Mutta mutta. Osa kauluksista on puuta ja ne kestävät myös talven rasitukset paikoillaan. Viime vuonna toinen käyttämistäni kauluksista sattuikin olemaan vaneerityyppistä levyä ja sepä muuttuikin talven aikana paperiksi… Hylkyyn tällaiset kaulukset ja puukaulukset tilalle! 

Käsittelin tänä vuonna kylvökaulukset siihen tarkoitetulla puunsuojalla ja kauluksista tuli kyllä kivan näköiset ja ryhdikkäät.

Alue laajeni kahdesta kauluksesta viiteen, eli tilaa on huomattavasti enemmän. 😊

Kerroin pari vuotta sitten tästä pienestä kasvihuoneesta (pieni kasvihuone vanhoista ikkunoista), joka valmistettiin trukkilavan päälle. Olen todellisesti yllättynyt, kun huone on pysynyt näin hyvänä! Ei paljon uuttansa kummempi, vaikka se tosiaan tönötti viime talven sijoillaan. Sanoisin, että kestävyyttä parantaa juuri tuo trukkilava. Lava on kohotettu maasta muutamalla pihakivellä ja sen vuoksi huoneen alla liikkuu ilma, joka pitää pohjan kuivana. 

Katoin tänä keväänä koko hyötymaa-alueen ”ylijäämähakkeella”, eli lämmönjakohuoneesta ylijäävällä silpulla, joka ei kelpaa lämmitykseen. 

Hakkeen päälle asensin lavakaulukset. Lavakaulusten pohjalle pistin ensin sopivan kokoiseksi muotoillun pohjakankaan. Näitä myydään valmiina ja vaikka isompana kankaana tämä olisi varmasti ollut edullisempi hankinta, en tässä kohtaa viitsinyt nuukailla. Kun näin sieluni silmin itseni takkuamassa saksien ja mittanauhan kanssa, enkä pystynyt katselemaan sitä 🫣

Vaikka meillä sattuu erään arpajaisvoittoni ansiosta olemaan täysi kuorma ruokamultaa, en ottanut mitään riskiä rikkaruohojen suhteen ja täytin laatikot pussimullalla. Siitä harvemmin rikkojen siemeniä löytyy.

Kasvihuoneeseen asensin suurehkot kasvusäkit, joihin mahtuu yhteensä 8 kasvia. Tämä tarkoittaa kolmea kasvihuonekurkkua sekä kahta eri laatuista tomaattia. Niistä saadaan satoa ihan mukavasti.

Noin on hyötymaa valmiina ja kasvihuone odottaa enää taimiaan.

 

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Puutarhan kevättöitä, osa 3 - maitoruiskutukset

Aiheesta voisi hieman harhaanjohtavasti ajatella, että olisin ihan oikea luomuviljelijä, mutta aivan näin ei asia ole. Joskus joudun turvautumaan äärimmäisiin ratkaisuihin, vaikka tuhoeläinten suhteen koetankin välttää "myrkkyjä" viimeiseen saakka.

Koska viime kesä oli kirvoille otollinen, tuntui se olevan lähes kohtalokasta toiselle omenapuulleni. Koko puu oli niin täynnä kirvoja koko kesän, että satokin muuttui syömäkelvottomaksi ja puun lehdet mustuivat ja ”kuivahtivat” niille sijoilleen, eikä osa niistä ole pudonnut vieläkään. Puun runko oli koko kesän ja vielä talvenkin jäljiltä ihan musta ja puu näytti todella huonolta. En kuitenkaan viime kesänä käyttänyt puuhun mitään torjunta-aineita, kun säälin kaikkia niitä muita öttiäisiä, joita puun ympärillä liikkui. Mäntysuopaliuoksen vaatimaan pitkäjänteisyyteen ei riittänyt intoa.

Tosin järjellä ajatellen tiesin, että puu ei välttämättä heitä henkeään, jos sen kirvat valtaavatkin. Puuvartiset kasvit kyllä elpyvät melko varmasti. Myös tuon rungon mustumisen epäilin johtuvan kirvojen mesikasteesta ja se puhdistuisi kyllä ajan kanssa.

Koetin tänä keväänä etsiä jotain mahdollisimman luonnonmukaista tapaa estää kirvojen ylikansoitus ja löysin tietoa maidolla ruiskuttamisesta (Yhteishyvän julkaisu). Niinpä ajattelin testata kyseistä tapaa ja aloittaa ruiskuttelut hyvissä ajoin ennen silmujen turpoamista. 

Lantrasin maidon vedellä suhteessa 1:1 ja ruiskutin omenapuun maito-vesiseoksella ensimmäisen kerran vapun jälkeen.

Samoilla lämmöillä suihkuttelin kaikki kasvit, joissa kirvojen kanssa on yleensä ollut ongelmia. Mm. lumipalloheisi, ukonhattu ja unkarinsyreeniaita saivat maitokasteen. Toisen ruiskutuksen tein viikko sitten ja tässä vaiheessa oli jo nähtävissä, että mustaksi muuttunut runko alkoi hiljalleen vaalentua. Selkeästi oli myös havaittavissa, että silmut paisuvat. Puu ei ollut ainakaan kuollut.

Olen ajatellut toistaa tuota ruiskutusta nyt kevään ja alkukesän aikana muutamia kertoja ja katsotaan, kuinka käy. Lumipalloheisi on ehkä ensimmäinen, josta tehon voi todeta. 

Puuhun on jo tullut hyväsesti lehtiä ja vaikka tuskin toista kovaa kirvakesää heti perään tulee, jäädään silti jännäämään maitoruiskutuksen tehoa 😊

Puutarhan kevättöitä 2024 osa 2

Parin viikon mittaisen, vuodenaikaan nähden uskomattoman kylmän kauden jälkeen puutarhan kevättyöt jatkuivat viimein ja pääsin kunnolla perennaistutusten kimppuun.

Ensin keräsin kuitenkin jouluvalot pois puista ja pensaista… 😅 Niiden poistaminen aiemmin ei ole ollut mahdollista, koska kaikki piuhat olivat jääneet lumen ja jään alle. Ja tuon viime viikonloppuna päättyneen takatalven aikana ei vaan yksinkertaisesti ole huvittanut. Ja nyt on yllättäen niin lämmintä, että melkein nolottaa värkätä mitään jouluvalojen kanssa… 🙄

Kuten aiemman postauksen kuvista näkyi, hedelmäpuiden alla kasvavat krookukset ovat täydessä kukassa. Lumen alla ja kylmän edessä kukassa olleet krookukset eivät yllättäen taipuneetkaan, vaan jatkavat kukintaansa. Kukinta on kestänyt nyt jo neljättä viikkoa, kun se muutoin voisi olla ohi muutamassa päivässä.

Lipputangon ympärillä olevaan puolipyöreään penkkiin jäi talveksi törröttämään jaloangervot. Ne olivat varjostaneet penkkiä niin paljon, että penkissä kasvavat krookukset olivat ennen takatalvea vain pienet maasta pilkottavat alut. Nyt nekin ovat, valoon päästyään ottaneet kasvupyrähdyksen. Voisiko olla, että ensimmäistä kertaa niiden istuttamisen jälkeen ne kukkisivat äitienpäivänä? Kun siihen olen nuo krookukset istuttaessani tähdänyt, että lipun liehuessa salossa, salon juurella kukkisi sinistä ja valkoista 🤍💙

Voimallisesti ovat narsissit tunkeneet itsensä lehtimaton läpi. Ei mene enää kauaa, kun nekin avaavat kukkansa.

Kevään yllättäjä on yleensä valkotäpläimikkä, jonka kasvuston sain juuri puhdistettua ja samantien sieltä nousee jo kukkaa 😅 Tämä on siitä jämerä kukka, että auetessaan kukka on pinkki ja sen väri muuttuu lilaksi, kun se vanhenee. Toisin sanoen samassa varressa voi olla monia eri värisiä kukkia, joiden väritys vaihtuu liukumalla. 🥰

Tällainen pitkä kevät on minun mieleen. Kevät on muutoinkin lyhyt ja turhan lämpimät kelit vauhdittavat entisestään sen etenemistä. Muutaman todella lämpimän päivän jälkeen on luvattu taas viilenevää. Minua se ei haittaa. Päinvastoin. Näin saan nauttia kevään ja kasvuun lähdön ajasta pidempään 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Puutarhan kevättöitä 2024 osa 1

Viime syksynä talvi yllätti puutarhurin. 

Lähes kaikki syystyöt jäivät tekemättä, koska syksy ei antanut armoa. Tapaan käydä kaikki istutusalueet syksyisin läpi siten, että ne ovat kauniita heti keväällä ja maasta jo lähes lumen läpi itsensä tunkevat ja aikaisin kukkivat kevätsipulikukat pääsisivät oikeuksiinsa. Viime syksynä lumi tuli kuitenkin maahan jo lokakuussa ja puutarha on nyt keväällä melko karu näky.

Kukkavarret törröttävät pystyssä ja mullosalueet ovat paikoin tiiviin lehtimaton alla. Lehtien ja kasvinosien jääminen penkkeihin ei itseäni haittaa, koska on hyvä, että maahan jää ja päätyy eloperäistä ainesta mahdollisimman paljon, koska se parantaa maata. Myös tiivis lehtikerros voi olla joissain tilanteissa hyväksi, koska se estää rikkaruohojen kasvua. Loppupeleissä jäljelle jäävän roskan näkeminen rikkautena voi olla vain asenteesta kiinni 😊

Liika on kuitenkin silmiin jäädessään liikaa ja ylimääräiset törröttäjät ja vahvat lehtikerrokset poistan pääsääntöisesti, jos minulla ei ole mitään materiaalia, jolla kattaisin maan niiden päältää. Jos kuitenkin käy sellaien flaksi, että naapurin hevostilallinen joutaa tuomaan pari kauhallista hevonkakkaa pihaan, saatan jopa peitellä haravointijätteitä kakkakerroksen alle. Elämme jännittäviä ja odottavia aikoja 😊

Yhtäkaikki! Kevättyöt alkoivat maantien vastaisen, suuren ojanpenkan kulotuksella. Siitä on nyt heinän hyvä ponnistaa 😅

Sen jälkeen vuorossa oli tarvittavat (hieman myöhässä olevat) hedelmäpuiden ja leikkaukset ja istutusalueiden puhdistaminen.

Ensimmäisen tehopäivän tuloksena epätasainen ja osittain huonosti kukkiva idänvirpiangervo leikattiin matalaksi. Kovin paljaaksi tuo pihan kulma nyt tuli, mutta tiedän, että jo ensimmäisen kesän aikana tilanne muuttuu, kun angervojen ensimmäisen vuoden pituuskasvu saattaa suotuisissa olosuhteissa olla jopa lähes metrin luokkaa. Pensaiden matalaksi leikkaaminen oli hyvä ratkaisu myös aidan väliin istutettujen pihlajien vuoksi. Nyt niiden latvukset saavat ilmaa ja tilaa levitä. Ennen leikkausta pisimmät pensaiden oksat yltivät latvuksiin saakka ja se melko varmasti rajoitti näitä latvoja. Sinänsä mainiota, kuinka nyt erottuu tuo pihlajien koko. Ne kun on kaivettu noin 1,5 metrin riukuina metsän laidasta 7 tai 8 vuotta sitten ja vasta nyt tajusin, että niiden latvat yltävät jo noin 3,5 metrin korkeuteen.

Toinen isompi leikkaustyö oli syreeniaidanteen alaoksien typistäminen. Vaikka pensaiden kasvualusta on mulloksella, pensaat pakkaavat kasvattaa hajanaisia oksia lähes vaakatasoon ja ne häiritsevät paitsi ruohon leikkuuta, leventävät myös vahvistuessaan pensaat moninkertaisiksi. Nämä ovat oikeastaan pihan ainoat pensaat, joita leikkaan säännöllisesti näin paljon. Mutta näitäkään ei leikata muotoon, koska eihän ne sitten kukkisi lainkaan, vaan poistan oksia satunnaisesti yrittäen ohjata niiden kasvua enemmän ylös- kuin ulospäin.

Leikkasin myös omenapuut, siivosin niiden alustat ja poistin puiden runkosuojat.

On jännä, miten vuodet poikkeavat niin paljon toisistaan. Joinakin syksyinä tuuli kuljettaa kaikki lehdet pois niiden pudotessa siten, ettei haravaan tarvitse edes koskea. Viime syksynä lumi tuli maahan, kun puissa ja pensaissa oli vielä lehti. Niinpä lehdet ovat pudonneet vasta lumen päälle ja ne kaikki löytyi pensaiden alta nyt keväällä.

Ja lopuksi jäljellä on enää 90% työstä; leikkuu- ja haravointijätteiden hävittäminen 😅 Vaan ei liene kaukana totuudesta, että piankos sitä kaataa, leikkoo ja haravoi, mutta puutarhajätettä syntyy kuormakaupalla. Ne pitää läjittää, kuormata, kuljettaa pois ja purkaa kuorma… Kuten sanoin, 90 % 😁

Voi kuinka oonkaan tätä odottanut! 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Hedelmäpuiden alustat

 

Meidän pihassa kasvaa viisi erilaista hedelmäpuuta. Puut ovat vielä varsin pieniä, kun vanhimmatkin niistä ovat vasta 7 vuotiaita. 

Jo istutettaessa jätin puiden istutusalueen katetulle mullokselle. Tällä halusin helpotusta ruohonleikkuuseen, kun puita ei tarvitse kiertää tiukasti tyven ympäriltä, vaan jokainen puu voidaan kiertää kauempaa ja puun alusta pysyy koko ajan siistinä. Yksi huono puoli, kun nurmi kasvaa puun latvuksen alla on se, että nurmea leikatessa vaurioitetaan ruohonleikkurilla puun tyveä. Jos tyvi vielä siistitään siimaleikkurilla, jälki voi olla kyllä hyvä, mutta kerrasta toiseen ja vuodesta toiseen tätä toistettaessa puun tyvi voi vaurioitua pahoin.

Katetun alustan etu on myös se, että puille annettavat ravinteet kulkeutuvat pintakasvuston ja ruohon sijaan itse puulle. Kuorihake katteena pidättää myös maan kosteutta.

Ympäröivä nurmi karkaa hiljaksiin mullokselle ja puun latvuksen kasvaessa myös mullosaluetta on hyvä suurentaa. Näin ruohoa leikatessa ei edes tarvitse yrittää sompailla alaoksien seassa. Siksi tapaan muokata alueet 1-2 kertaa kasvukauden aikana.

Painelen lapiolla 10-15 cm suuremman ympyrän mullosalueen ympärille. Polkaisen lapion niin syvälle, kuin sen vain saa. Tällä toimenpiteellä on myös se tarkoitus, että puiden pintajuuret katkeaa ja tällöin puun juurten kasvu painottuu syvemmälle, mikä on varsinkin pitkinä poutakausina puun eduksi. Tällä katkomisella on myös se tarkoitus, että pinnassa juuria kasvattavat puut versoisivat vähemmän esim. viereisessä kukkamaassa…

Nostan nurmimättäät yksitellen ylös ja poistan nurmen juurineen. Kaikkein helpointa on tämä työ tehdä keväällä, ennen kasvukauden alkua, mutta myös sopivan kosteaa maata on helppo käsitellä vaikka keskellä kesää..

Lopuksi katan mullosalueen 5-10cm vahvuisella kuorikekerroksella.

Puiden alle olen istuttanut pieniä sipulikukkia (mm. krookuksia), jotka kukkivat keväisin. 

Puut voivat hyvin ja lopputulos on siisti. 😊

Kirsikkapuun leikkaus

 

Kirsikkapuu leikataan vasta myöhemmin kesällä, elo-syyskuulla. Näin vältetään kirsikkapuulle tyypillinen nesteiden vuotaminen leikkaushaavoista. Kirsikka ei vaadi samanlaisia hoitoleikkauksia samoin kuin esim. omenapuu. Toisaalta, jos jonkin näköistä ohjetta on kyllä tullut vastaan… Eräässä ohjeessa käskettiin leikkaamaan puuta hieman samalla periaatteella, kuin omenapuita ja esitettiin, ettei puulle saa kasvaa kilpalatvoja. Mahdollisesti puita on eri mallisia, mutta itse en nähnyt millään mahdolliseksi, että leveälatvuksisen puun latvoja karsisin… En siten ymmärtänyt tuota ohjetta. 

Toisen kotini takapihalla kasvaa jo hieman isompi kirsikkapuu. Piha on ahdas, mutta melko hienosti me ollaan toimeen tultu. Kirsikka on kaunis kukkiessaan keväällä ja hyödyllinen luodessaan näkösuojan terassille. Puu myös viilentää varjollaan ihanasti muutoin valtavan kuumaa terassia. Isomman puun suurin ongelma on se, että se muuttuu sisäosistaan lehdettömäksi, kun oksat kasvavat pituutta ja vain niiden kärjissä on kukintoja ja lehtiä.

Sen vuoksi päätin muutama vuosi sitten hankkimalleni uudelle kirsikkapuulleni testata jostain todella vanhasta julkaisusta lukemaani ohjetta, jossa suositeltiin typistämään vuosittain kirsikkapuun vuosikasvuja. Tämä kylläkin sotii sitä periaatetta vastaan, että puut ovat puita ja niiden pitäisi antaa kasvaa puina. Jatkuva leikkaaminen ihan vain leikkaamisen ilosta ei ole tarkoituksenmukaista ja on jopa haitallista puulle. Mutta silti koetin tähän pienen puun alkuun tuota ajatusta, kun mietin asiaa siltä kantilta, että kuinka hakoteillä joku 100 vuotta sitten laadittu ohje voi olla? 

Parin kesän jälkeen huomasin, mitä tuolla leikkaamisella ilmeisimmin ajetaan takaa. Nyt, viidentenä kesänään puu on tiheä ja poikkeaa täysin edellisestä, vapaammin kasvaneesta kirsikkapuustani. Kirsikkapuun vuosikasvut voivat pienessä puussa olla useita kymmeniä senttejä kesässä ja kun puu kasvaa haaromatta, latvuksesta muodostuu lopulta harvahko. En nyt sitten osaa sanoa, onko tuo leikkaamisen vaikutuksesta syntynyt tiheä latvus kovin hyvä asia, kun normaalisti hedelmäpuiden suhteen pyritään ilmaviin latvuksiin. Viime kesänä en enää yltänyt leikkaamaan puun ylimpiä vuosikasvuja, joten totesin typistelyn typeryyden ja päätin että tänä kesänä en tuota puuta enää typistele. Kun sellaisen ongelman tuo jatkuva leikkely toi mukanaan, että hedelmiähän puu ei oikeastaan vielä tuota. Kirsikka kukkii vanhoista versoista, joten typistely vähentää kukintaa ja sitä myöden puu ei tuota hedelmiäkään. Tosin kirsikka ei välttämättä välittömästi istutuksen jälkeen rupea kukkimaan.

Hedelmiä minun pienen pihan, vapaasti kasvanut kirsikkapuu on taas tuottanut ihan kiitettävästi; noin 10 litraa / kesä. Suurin ongelma hedelmien suhteen on niiden eriaikainen kypsyminen. Niitä pitää keräillä kypsymisen myötä lähes päivittäin, koska kirsikat houkuttelevat rastaita ja harakoita, jotka sontivat puun ja lähitienoon sekä popsivat ne hedelmät suihinsa alta aikayksikön. Sitten jos kirsikat kypsyvät ja mehuuntuvat oikein kunnolla, on vuorossa ampparien invaasio. Ne syövät näppärästi itsensä marjan sisään…

Olen siis luopunut näistä ajatuksista, että ainakaan tuottavuuden vuoksi puuta olisi tarve leikata. Antaa kasvaa vaan ja tekee sen, minkä välttämättömäksi näkee. Kaikki muu on turhaa.

 Tämän syksyisellä leikkauksella pyrinkin saamaan puun rungon korkeammaksi. Reippaasti roikkuvien oksankärkien alta on hankala hoitaa puuta ja ympäröivää nurmikkoa. Varsinkin nyt, kun puusta on muotoutunut varsinainen tuhero, nuo roikkuvat alaoksat ovat hieman hankalat. 

Poistin muutaman melko roikkuvan ja alaspäin kasvavan oksan ja lopputulos olikin jo varsin mainio.

Minun kirsikkapuut kasvattavat juurivesoja. Ja paljon. Varmasti merkittävin kirsikan leikkaamiseen liittyvä toimenpide onkin poistaa tyveen ilmestyvät juuriversot sekä mahdollisesti myös kauemmas puusta nousevat pienet alut. Tyviversot kannattaa poistaa heti mahdollisimman pienenä. Jos versojen antaa kasvaa, puu menettää muotonsa ja runkopuusta tuleekin pensas. Tosin jotkin kirsikkalajikkeet ovat nimenomaan pensaita… 🤔

Mielestäni puu on nyt kaunis ja tasapainoinen 🥰