Valkoinen joulu; punasävyinen ”paperipussi"tähti

 

Tämän paperipussitähden tein toisiinsa sointuvista punasävyisistä lahjapapereista.

Tein myös edellisjouluna tästä samasta paperista tähden ja koska se oli mielestäni valtavan kaunis, koetin jalostaa tähteä hieman pidemmälle. Viime vuoden tähdistä kerron täällä.

”Paperipussit” tein leikkaamalla ja liimaamalla paperinpalat pussin muotoon. Tällaiseen itsetehtyyn pussiin on melko työlästä tehdä sivuun laskoksia, joten pussit eivät veny ja jousta ja sen vuoksi yksinkertaisia pusseja pitää olla enemmän kuin pusseja, joissa on reunalaskokset. Tällaisesta pussista jää myös pois laskoksista syntyvät sakarat, joten tähden muotokin on yksinkertaisempi.

Leikkasin pussien avoimet päät sakaroiksi.

Tähän tähteen käytin 14 pussia, mutta kokoonsa nähden ne riittivät juuri ja juuri… Kyse oli kuitenkin jämälahjapapereista, joten enempää pusseja en pystynyt tekemään. 😅

Pussit liimataan toisiinsa keskeltä ja alareunasta, samoin kuin aiemmin tekemässäni turkoosissa tähdessä. Ohje on täällä. Lopuksi ensimmäisen ja viimeisen pussin kyljet kiinnitetään toisiinsa, jolloin pussit muodostavat kolmiulotteisen tähden.

Keskelle tähteä tein laskosympyröitä. Ympyrät tein laskostamalla pitkän paperisuikaleen ja liimaamalla sen reunoistaan yhteen, siten että laskostettu paperisuikale muuttuu lieriöksi. Tämän jälkeen ”ompelin” langan laskoslieriön toiseen reunaan ja lankaa kiristämällä sain lieriön reunan supistumaan ympyrän keskipisteeksi. Tällä tyylillä sain jotenkin sievemmän laskosympyrän, kuin tavalla, jossa laskostettu paperisuikale taitetaan kahtia, kiinnitetään keskeltä nitojalla, avataan ja yhdistetään reunoistaan ympyräksi. Varmaan kuitenkin vain harjoituksen puutetta…

Laskosympyrät liimasin päällekkäin tähden keskustaan. 

Vaikka pussin suut ammottavatkin äärimmilleen venytettynä, on tässä kuvioinnissa ja värissä jotain varsin lumoavaa 😊

Valkoinen joulu: Virkattu matto kuin lumihiutale

 Olen jo pitkään haaveillut lumihiutaleen muotoista mattoa eteiseen. Eräs mattofirma on joskus sellaisia valmistanut, mutta heidän valikoimastaan en kyseistä mattoa enää löytänyt. Niinpä ajattelin virkata itse lumihiutaleen.

Komeroissani on pyörinyt jo useita vuosia valtava, lumivalkoinen trikoomatonkuderulla, josta virkkaaminen oli toivotonta. Tai ei itse virkkaaminen toivotonta ollut, mutta matosta tuli ihan liian paksu matoksi. Päätin halkaista kuteen, että sitä voisi työstää. Halkaisemisessa oli kuitenkin ihan valtava työ, mutta samalla tyylillä kuin virkatessa, siinä saa pidettyä kädet kiireisenä esim. television ääressä.

Kun kude kapeni, muuttui myös koukun koko kympistä neloseksi. Tämä tietenkin muutti myös sitä, että kympin koukulla virkattavat ohjeet eivät välttämättä suoraan istu nelosen koukulle ja ainakaan läpimitta ei vastaa ohjeissa annettuja mittoja.

Mutta koska kude oli miellyttävä virkattava, ei haitannut, vaikka työ vaati hieman ylimääräisiä kierroksia.

Pintersestissä on kuvia todella ihanista, kerroksellisista ja monimutkaisista matoista, mutta niiden ohjeet on hyvin helposti maksullisten linkkien takana. Siksi päädyin selailemaan tarjontaa kotimaisilta sivustoilta ja löysinkin Lankavalta ihanan ohjeen kiinteään mattoon, jossa lumihiutalemaisuus syntyy vasta reunapitsissä. 

Lankavan sivujen ohje löytyy täältä.

Törmäsin taas siihen samaan kuvioon, että kun jotain alkaa soveltamaan, on myös varauduttava siihen, että työ ei välttämättä pääse maaliin välillä sitä purkamatta. Ja purin tätä työtä niin paljon, että sillä vaivalla olisin jo tehnyt maton kahteen kertaan… Ensimmäisen haasteen toi se, kun koukkuni oli pienempi ja kude ohuempaa kuin normaali ontelokude, enkä saanut millään ympyrään mahtumaan kahdeksaa sakaraa. Matto oli jo puolessa välissä, kun tajusin, että sen lörppäisyys ei mihinkään katoa, vaan se pitää tehdä seitsemällä sakaralla. 

Toisella kerralla olin jo pitsireunuksessa asti, kun huomasin, että matossa on vieläkin liikaa lörppää ja purin sen taas lähes alkuun. Lisäilin sitten taas tehdessäni noita "tyhjiä" kerroksia ilman levennystä mukaan enemmän.

 Mutta tällä pääsin maaliin. Ja koska maton halkaisijankin sovelsin tarpeeseen (n,140cm), ennen pitsikierrosta vain varmistin, että minulla on silmukoita ympyrässä oikealla luvulla jaollinen määrä, että saan pitsikuvion täsmäämään.

Tässä matossa oli minulle täysin uutta sen umpinainen keskus. Pidän valtavasti pitsissä toistuvista nirkoista, jotka luovat mattoon itämaista (tai sitten sitä lumihiutalemaista) tunnelmaa. Tämä matto oli kyllä kovatöisin tähän astisista matoistani, mutta työn määrän korvaa kauneus.

Ja näin syntyi lumihiutale eteiseen, vaikka välillä vähän vastustikin. 😃

Valkoinen joulu; Adventtikynttilät

Tämän vuoden adventtikynttilöiksi muokkasin tämän pullosarjan kynttilöineen. Pullot hankin jokunen aika sitten paikallisesta sisutusliikkeestä Kokonista.

 Yksinkertaisuudessaanhan tämä todellakin on yksinkertaista, mutta monimutkaista tästä teki mielikuva, jonka toteuttamiseen tarvitsin valmiit numerot, eikä niitä noin vain sitten mistään löytynytkään. Piirsin numerot lopulta vahvalle kartongille ja maalasin kullan värisellä akryylimaalilla.

Pulloihin laitoin vettä ja upotin veteen tuijan oksia. Numerot sidoin pulloihin hamppunarulla. Kynttilöille hankin pulloon asetettavat pidikkeet.

Omasta mielestäni maanläheinen ja kaunis kokonaisuus. ❤️

Valkoinen joulu: Tuoksuvat sytytyspalat

Taannoin jossain sisustusohjelmassa näin Hanna Sumarin tekevän kynttilämäisiä tuoksuvia sytytyspaloja ja laitoin silloin idean muistiin. En nyt ole kovin varma siitä, kuinka tällainen tuoksuvuus toimii umpinaisessa takassa, mutta ajatus joululta tuoksuvista sytytyspaloista oli ihana. Oikeastaan aiemmin tekemäni sytykeruusutkin ovat tuoksuvaa sorttia, koska niitä tehdessäni sulatin kynttilänpätkiä, joista osa oli tuoksukynttilöitä.

Tein nämä sytykepalat Ikeasta kotoisin oleviin pienehköihin paperisiin muffinssivuokiin. Nämä eivät siis ole normaalin kokoisia vuokia, mutta eivät liioin niitä pieniä karkkivuokia, vaan sellaisia välimalleja.

Asettelin vuoat muffinssipelille, vaikka ihan tavispeltikin olisi tässä tapauksessa ollut toimiva. Halusin kuitenkin, että jokainen pala on työstettävissä erikseen, eivätkä ne vahingossakaan heilu tai pääse leviämään hallitsemattomasti. Jokin alusta on joka tapauksessa näille tekovaiheessa oltava, koska sula kynttilävaha työntyy jonkin verran paperisten vuokien läpi.

Varasin kaikki tarvittavat osat ja ainekset käden ulottuville. Näihin paloihin käytin kuivattuja appelsiinirenkaita, kanelitankoja, lehtikuusen käpyjä, kokonaisia neilikoita, tähtianiksia sekä kardemummaa. Näihin paloihin tarvitaan myös kynttilän sydänlankaa.

Sulatin kynttilänpätkät vesihauteessa ja mukana oli myös pieni jämä vaniljan tuoksuista kynttilää. Ajattelin senkin sopivan joulun tuoksujen sekaan.

Kynttilän sydänlankaa en löytänyt mistään, joten tein ne itse. Nyt kun ei kuitenkaan ole oikeasta kynttilästä kysymys, ei sydänlangalla ole suurta merkitystä, kuin että palaan saa näppärästi tulen. Kastoin siis puuvillalangan pätkiä 3-4 kertaa (aina välissä jäähdyttäen) sulaan kynttilävahaan ja annoin langan kovettua leivinpaperin päällä.

Laitoin kynttilävahaa muffinssivuokiin kauhalla niin, että vuoat täyttyivät n. 1/3 tai puolet vuoan syvyydestä. Jos käyttää laakeampia muffinssivuokia, varmasti vähemmän on parempi. Eli vahan määrää pitää hieman suhteuttaa vuoan kokoon ja muotoon.

Täytin kerralla korkeintaan 6 vuokaa, että ehdin painella haluamani ainekset mukaan vahan ollessa vielä sulaa.

Appelsiinirenkaat olivat liian suuria vuokiin, joten puolitin ne. Renkaanpuoliskan kylkeen laitoin kanelitangon / tangot sekä lehtikuusen kävyn. Lisäksi ripottelin mukaan kardemummaa ja vaihtoehtoisesti ripottelin vahan pintaan neilikoita tai painoin siihen tähtianiksia. Lopuksi vahan jo hieman jässähdettyä tökkäsin sydänlangan ainesten keskelle niin, että se jäi riittävän pitkäksi (että sytyttäminen onnistuu).

Nämä tuoksuvat kyllä vahvasti joululta 😊

Valkoinen joulu; monikerroksinen "paperipussi"tähti

Joulu on minulle yksi vuoden tärkeimmistä ajankohdista. Se on taitekohta, jonka jälkeen pimeä ja ankea syksy taittuu kevään ja valon suuntaan. 

Tämä vuosi on ollut minulle kaikella tapaa raskas. Alkuvuoden sairastelu ja koko kevään kestänyt toipuminen ovat johtaneet siihen, että vuoden loppua kohti kiireet ovat vain lisääntyneet. Tahto saada maailma valmiiksi aiheuttaa kiireen töissä, opiskeluissa ja vapaa-ajalla. Välillä ei oikein tiedä, että mihin sitä pitäis revetä, että ehtii. Huomasin kuitenkin, että jos en nyt ala nipistää edes pieniä hetkiä, jolloin keskityn joulun valmisteluun, muuttuu joulukin ihan tavalliseksi viikonlopuksi. Sitä en todellakaan halua ja siksi koetin järjestellä asioita mielessäni uudestaan ja aloitin joulun ja joulumielen valmistelun pienillä askarteluilla 😊

Käytin tämän tähden tekoon tumman turkoosin lahjapaperisetin papereita. Paperi on kiiltävää ja liukaspintaista, joka aiheutti sen, että erikeepper-liima otti kuivuakseen todella pitkän ajan.

Paperipussit tein leikkaamalla paperista neliöitä, jotka taittelin ja liimasin ”pusseiksi”. Tähän tähteen valmistin 18 pussia.

Pusseihin leikkasin V:n muotoisen suuaukon kuviosaksilla.

Pussit liimasin alareunastaan ja keskeltä toisiinsa kiinni. Kaikki yhteen. Läjäksi.

Kun liima on kuivunut, pyöräyttämällä ensimmäisen ja viimeisen pussin vapaat reunat yhteen, pusseista muodostu kolmiulotteinen tähti.

Vekkiympyrät tein taittelemalla pitkät paperisuikaleet n. 1,5cm vahvuisille laskoksille ja liimaamalla ne päistään yhteen siten, että laskospaperista muodostuu lieriö. Lieriön toiseen päähän ompelin kiristyslangan, jota kiristämällä lieriön toisesta reunasta tulee ympyrän keskusta.

Eri kokoiset laskosympyrät kiinnitin liimaamalla tähden keskipisteen päälle.

Eihän tuo kovin jouluinen väri ole, mutta omalla tavallaan kaunis lopputulema. Ja ennen kaikkea, tästä käynnistyvät joulun valmistelut 😊 

Kardemummalla maustettu mustikka-valkosuklaamoussekakku isänpäiväksi

 

Niin vaikka on syksy ollut ihan liian kiireinen ja kiireet ja työntäyteiset päivät, illat ja viikonloput tulevat jatkumaan jouluun saakka, pitää isänpäivänä sen verran seisahtua, että kakkukahvit juodaan.

Tänä vuonna tein pienen moussekakun, jonka maku otti ja yllätti muiden lisäksi myös itseni. Nyt oli nimittäin maut ja mausteet kohdillaan!

Ohjeen määristä valmistuu kaksi, halkaisijaltaan n. 18 cm kakkua.

Pohjan ainekset;

350g kaurakeksejä

150g voita

2 tl vaniliinisokeria

1 tl kardemummaa

Murskatut keksit, mausteet ja sulatettu voi sekoitetaan yhteen. Keksimassa painellaan leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täytteiden ainekset;

6 dl kermaa

1 tlk maitorahkaa

Noin 2 dl mustikoita

Sokeria

1tlk sitruunarahkaa

200 g valkosuklaata

8 liivatelehteä tai vastaava määrä liivatejauhetta

Kerma vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi ja jaetaan kahtia. Toisesta puoliskosta tehdään kakun lila mustikkakerros ja toisesta puoliskosta kakun valkoinen valkosuklaakerros.

Kermaan sekoitetaan maitorahka ja maustetaan seos sokerilla. Mustikkakerrokseen käytetään 2/3 liivatteista. Liivatteet sulatetaan liivatteen ohjeen mukaan ja sulatetut liivatteet sekoitetaan mustikoiden joukkoon. Mustikat lisätään kermarahkaan ja seos kaadetaan keksipohjan päälle. Kakku nostetaan viileään  (tai pakastimeen) siksi aikaa kun valmistetaan valkosuklaakerrosta.

Suklaa sulatetaan vesihauteessa. Sitruunarahka sekoitetaan pienissä erissä sulan suklaan joukkoon ja lopuksi mukaan sekoitetaan nopeasti (mahdollisesti uusintalämmityksen vaatinut) liivateneste. Suklaa - rahkamassa käännellään pienissä erissä kermavaahtoon.

Mustikkakerroksen olisi hyvä ehtiä hieman hyytyä, ennen kuin valkoinen kerros asetellaan sen päälle. Siksi ei haittaa, vaikka valkoisen kerroksen tekemisessä ei pidä kiirettä. Valkoinen kerros on sen verran tönkköä tavaraa, että sitä ei voi valuttaa mustikkakerroksen päälle, vaan sen joutuu lusikoinaan ja tasoittamaan. Jos mustikkakerros ei ole tarpeeksi hyytynyt, se antaa painellessa periksi ja valkoinen kerros ”uppoaa” siihen liikaa ja kerrokset sekoittuvat.

Kakun annetaan hyytyä viileässä vähintään seuraavaan päivään. 

Koristelin kakun vielä mustikkamehulla värjätyllä kermavaahdolla ja koristerakeilla.

Kardemumman ja mustikan yhdistelmä toimii jälleen kerran. 😋 Kakun sisus on kuin liukuvärjätty.

Onnea jokaiselle isälle ❤️

Kinkku-ananas-homejuustopiirakka

 Kinkku-ananas-homejuusto - hyväksi havaittu makuyhdistelmä.

Tällaiset suolaiset piirakat ovat siitä mainioita, että niihin voi upottaa lähes mitä tahansa aineksia, jotka uhkaavat mennä vanhaksi ja pilaantua. 

Ohjeella saa tehtyä n.30x30cm pellillisen piirakkaa. 

Piirakkapohjan ainekset;

2 dl perunamuusijauhetta

4 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

200g voita

2 dl kylmää vettä

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja nypitään joukkoon voi. Kylmä vesi lisätään muruseokseen ja ainekset sekoitetaan nopeasti taikinaksi. 

Taikina kaulitaan ja painellaan leivinpaperilla vuoratulle pellille niin, että reunoille nousee taikinaa 1-1,5cm. Muotoiltu taikina siirretään kylmään lepäämään.

Täyte:

200g kinkkua

1 tlk pieniä ananaspaloja

1/2 pkt sinihomejuustoa

2 prk kermaa (ruokakerma, kuohukerma…)

4 kananmunaa

1/2 tl suolaa

Mustapippuria

Kinkkusuikaleet (tai kuutiot) ja ananakset levitellään tasaisesi pohjan päälle. Kerma ja kananmunat sekoitetaan hyvin yhteen ja maustetaan seos.

Munaseos kaadetaan tasaisesti pohjan päälle ja lopuksi pintaan murustetaan homejuusto.

Ruokahävikin välttämiseksi lisäsin tuon perussetin lisäksi piirakkaan pitkään jääkaapissa leivän päällisiksi olleet meetwursti- ja kinkkuleikkeleet sekä raastoin juustonkannikan. Korvasin myös toisen kermapurkin ylipäiväisellä ranskankermalla. Ja maku vain paranee… 

Piirakkaa paistetaan 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Valtavan hyvää suolaista piirakkaa! 😋