Itse tehty Dijonsinappi

Käytän Dijon-sinappia melko paljon ruuanlaitossa. Sitä kuluu pääasiassa kastikkeisiin ja liharuokiin. Yksi tällainen suosikkiruoka on härkäruukku, jonka ohje löytyy täältä.

Dijon-sinappi on niin vahvaa, että se ei sellaisenaan toimi oikein minkään kaverina, mutta mausteena se on ylivertainen.

Sattuipa sitten eräänä lauantaina, kun olin pistämässä jotain pataa uuniin, että jääkaapissa ei ollutkaan reseptin vaatimaa Dijon-sinappia... Siitä kimmokkeen saaneena lähdin selailemaa reseptejä. Löysinkin oikeastaan sitten vain sen yhden ohjeen, joka löytyy blogista Terveiset ravintoketjun huipulta ja on luettavissa täältä. Sinapin kypsymisajan kerrottiin kuitenkin olevan viikkoja, joten tuohon hätään siitä ei apua ollut, mutta päätin kuitenkin tehdä sitä jääkaappiin maustumaan seuraavaa tarvetta varten.

Muokkasin ohjetta paremmin itselleni sopivaksi mm. tekemällä sitä kerralla vähän isomman määrän sekä lisäämällä siihen sinapinsiemeniä.

Ainekset noin 3 dl valmista sinappia:

3 dl valkoviiniä

1 sipuli

2  yksikyntistä valkosipulia (tai vastaava määrä kynsiä)

1,5-2,5 dl sinappijauhetta

1,5 tl suolaa

2 rkl hunajaa

1 rkl öljyä

3 rkl sinapinsiemeniä

Sipulit kuoritaan ja pilkotaan ja ne kiehautetaan valkoviinissä. Kiehumisen jälkeen jätetään neste hautumaan kannen alle noin 15 minuutiksi.

Sattumat siivilöidään pois ja annetaan nesteen jäähtyä.

Sekoitetaan nesteeseen sinappijauhe sekä mausteet.

Keitetään sinappia koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee. Ensimmäisten pulpahdusten jälkeen keittämistä ei enää tarvitse jatkaa.

Itselleni kävi siten, että sinappijauhe ei ohjeen mukaisena riittänyt alkuunkaan, vaan sinappi jäi todella löyhäksi. Tämä on mahdollisesti seurausta siitä, että olen huomannut sinappijauheiden laadun vaihtelevan paljonkin. Eli tämän vuoksi reseptin sinappijauheen määrässä tuollainen liukuma...

Ja näin. Sinappi jääkaappiin odottamaan ja parin viikon päästä testiin.

Sellaisen huomion tein, että vaikka sinappi on kuinka vahvan makuista, yllättävän paljon valkoviinin maku tulee siitä läpi. Tämä siis vinkkinä valkkarin valintaan 😊

 

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Virkattu sipulipussi

Sipulipussi on itseasiassa se ensimmäinen työ, josta sain kimmokkeen virkkaamiseen. Sitä ennen olin virkannut koulussa alaluokilla pitkiä matopötköjä ketjusilmukoista ja jonkin patalapun tapaisen, joka kaventui kierros kierrokselta. Ei tuntuneet minun jutulta käsityöt vielä silloin.  

Olin parikymppisenä tyttösenä kouluavustajana ala-asteella ja tarvittaessa lomitin opettajien sairaslomia ja muita poissaoloja. Käsityöopettaja oli jostain syystä pidempään poissa ja tuurasin sitten häntä. Jännitti hypätä suoraan syvään päähän. Kuudesluokkalaiset tytöt virkkasivat sipulipusseja ja ensimmäisellä tunnilla minulla ei ollut mitään hajua siitä, kuinka heitä olisin tarvittaessa työssä neuvonut 🙄 Ja yleensäkin sitten ärsytti se, että olin mukamas opettajan asemassa, mutta en osannut itse tehdä sitä, mitä ne pienet tyttöset väkersivät pois tiehensä. Niinpä lainasin oppikirjan kotiin ja hain lankakerän, josta sitten kotona tuon samaisen pussin virkkasin. Muistan yhä, että se oli vaalean keltainen 🥰

Tämä pussi ei ole tuolla samalla ohjeella tehty, mutta periaate on sama. Lankana tässä on jokin puuvillalangan loppu ja työstämiseen käytin kolmosen koukkua.

Pussin tekeminen aloitetaan sen pohjasta. Tein tähän pussukkaan hieman kukkamaisen aloituksen.

Tuohon pohjapyörylään lähdetään lisäämään ketjusilmukkakaaria, jotka ovat ensin vähän pienempiä ja suurenevat ensimmäisten kierrosten aikana. Ketjusilmukkalenkit kiinnitetään kiinteällä silmukalla aina edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkin keskelle.

Tällainen pussi muodostuu ilman tarkempia ohjeita helposti liian suureksi. Eli kun se täytetään sipuleilla, verkko venyy painosta ja sen vuoksi lopulta vähempikin kierrosmäärä riittää.

Kun verkko-osuus oli haluamani kokoinen, kiersin yläreunan kiinteillä silmukoilla. Sen jälkeen kiersin yläreunan pylväillä ja ketjusilmukoilla siten, että yläreunaan muodostuu kuja kiristysnauhalle.

Pylväistä tein yläreunaan lopuksi viuhkakaaret, koska se näytti söpöltä ja lankaa oli vielä jäljellä yllin kyllin.

Kierroksen aloitus- / lopetuskohtaan tein ketjusilmukoista lenkin, jonka vahvistin vielä kiinteillä silmukoilla. Tuon lenkin tarkoitus on toimia ripustuslenkkinä.

Nyörin tein yksinkertaisesti vain kieputtamalla kaksinkertaista lankaa, kääntämällä sen vielä uudelleen kaksinkerroin ja solmimalla päihin kierteen purkaantumisen estävät solmut.

Paluu nollapisteeseen ja minulla on taas ihan oma sipulipussi ja ihan lempivärissä 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Pilarikynttilöitä syksyn väreissä

Näiden pilarikynttilöiden värimaailma on syksyinen ja halloweenin viitteitäkin niistä löytyy.

Muottina on sama aaltokuvioinen pilarikynttilämuotti, jolla valmistin keväällä keltaisia kynttilöitä. Postaus luettavissa täältä.

Vahana käytin seosta, johon yhdistin monia eri vahoja; parafiinia, steariinia sekä soijavahaa. Tuoksuna on vaniljan ja myskin seos. Kynttilän halkaisija on noin 8 cm ja sydänlankana tällöin 80 mm kynttilöille tarkoitettu lanka.

Kaadoin ensin oranssia vahaa muotin noin puolilleen. Sen jäähtyessä ja kovettuessa sulatin uuden vaha-annoksen ja värjäsin sen mustaksi. Kun mustan vahan kaataa osittain jäähtyneen oranssin päälle, sulattaa uusi vaha kynttilän sisäosan tunkeutuen syvemmälle, mutta oranssi vaha jää muotin ulkonemiin. Näin syntyy aika kivan näköinen efekti, liukuvalu, jossa näin jyrkällä värierolla korostuu kivasti nuo ulkonemien kirkkaammat värit.

Kahta täysin samanlaista kynttilää on eri valukerroilla melko toivotonta tavoitella, mutta sellaiselle tuskin lienee tarvettakaan 😅 

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Pieni pellillinen mascarpone-mustikkapiirakkaa

No etteikö taas ollut se tilanne edessä, että jääkaapissa oli useampi purkki erilaisia vanhenevia maitotuotteita. Varsin hyvä syy laulattaa vatkainta.

Leivontaan lähti mustikkapiirakka ja koska ystävättäreni oli tässä hieman aiemmin maininnut ääneen leiponeensa mascarpone-mustikkapiirakan, huomasin eteeni tulleen mainion tilaisuuden testata tuota herkkua. Mascarponetäytteen tein käsituntumalla käyttäen niitä aineksia, jotka jääkaapissa päiväystään huusivat.

Pohjan ainekset;

200 g voita

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Munat sekoitetaan vaahtoon yksitellen, välissä voimakkaasti vatkaten. Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja lisätään voiseokseen. Taikina sekoitetaan tasaiseksi.

Taikina levitetään tasaiseksi leivinpaperilla vuoratulle, noin 35 x 45 cm uunipellille. Taikina jää löysähköksi ja sen levittäminen on kaikkein siisteintä tehdä kostuteuin sormin.

Täytteen ainekset;

Noin 6 dl mustikoita (tuoreet tai pakastetut käy)

250 g mascarponejuustoa

2 tlk ranskankermaa

2 kananmunaa

1 dl sokeria

2 tl vaniliinisokeria

Mascarpone notkistetaan ja sekoitetaan ranskankerman kanssa yhteen. Mukaan sekoitetaan munat ja sokerit ja täyte sekoitetaan tasaiseksi seokseksi.

Mustikat levitetään taikinan päälle. Jos käyttää pakastemustikoita, niitä ei tarvitse sulattaa, vaan ne voivat olla kohmeisia.

Täyte levitetään mustikoiden päälle.

Piirakkaa paistetaan 175 asteisen uunin alatasolla noin 50 minuuttia ja annetaan sen jäähtyä hyvin ennen leikkaamista.

Piirakan voi pakastaa paloina, mutta se säilyy myös jääkaapissa hyvänä useita päiviä.

Uskomattoman pehmeän makuinen ja hyvin koossa pysyvä piirakka 🫐

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Virkatut pikkukurpitsat

Eipä ollut tarkoitus tällaisiin ikikurpitsoihin hairahtaa, mutta näin nyt vaan kävi... 😅 

Ja kaikki alkoi siitä, että minulla oli kerä oranssia puuvillalankaa. Mihinkähän tarkoitukseen olinkaan sen ostanut...? 🤔

Ensimmäisen kurpitsan tein siis tästä oranssista virkaten kiinteitä silmukoita ketjusilmukkariviin ja joka kierroksella silmukan takimmaiseen lankaan. Joka kierroksella takimmaiseen lenkkiin tehtävät kiinteät silmukat näyttävät laajempana pintana joustoneuleelta. Tällainen raidallinen pinta muistuttaa myös kaukaisesti kurpitsan uurteita.

Kun olin saanut omaa mieltäni tyydyttävän nelikulmaisen "neuleen" aikaiseksi, yhdistin päät toisiinsa, jolloin nelikulmio muuttui lieriöksi.

Ensin ompelin kiinni lieriön toisen pään, jonka jälkeen työnsin syntyneen pussin täyteen vanua. Sen jälkeen ummistin toisen pään ja jatkoin ompelua "napojen" välillä siten, että pallukka pakottautuu kasaan ja saa tunnistettavamman kurpitsan muodon. 

Tämän jälkeen virkkasin kurpitsalle kannan, lehtiä ja kärhöjä. 

Seuraavat kurpitsat valmistin samalla tavalla, mutta käytin kiinteiden silmukoiden sijaan pylväitä. Tämä tapa oli ehkä hieman parempi, kuin kiinteät silmukat. Tuo päiden supistaminen onnistuu pylväsmallilla siistimmin, kuin kiinteistä silmukoista tehdyssä versiossa.

Kuten kurpitsoja löytyy luonnostaankin eri väreissä ja monissa eri muodoissa, on näidenkin tekemisessä mielikuvituksella tilaa laukata.

Ihan hauskathan nämä ovat ja ilostuttavat suuresti, vaikka alunperin virkatut pikkukurpitsat eivät tekemättömien käsitöiden listalla olleetkaan. 😄

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Virkattu kukkaponcho

Tämä poncho ei ole ihan äskettäin valmistunut. Haluan kuitenkin kertoa siitä, sillä tämä vaatekappale on saanut enemmän palautetta, kuin kaikki muut vaatteeni yhteensä.

Tiedättekö tunteen, kun täysin vieras ihminen ihan vain spontaanisti kehuu vaatteitasi? Tämän ponchon kanssa koen tämän lähes kerran vuodessa ja se tunne on hieno!! Se on hienoa ensinnäkin siksi, että jotkut ihmiset kykenevät kehumaan ihan vierasta ihmistä (tai vieraan ihmisen vaatteita). Sellaisesta tulee todella hyvä mieli 🥰 Tuollainen kehu on myös tunnustus siitä, että olen osannut tehdä omilla käsilläni jotain, joka herättää tunteita.

Mikä tässä vaatteessa sitten vaikuttaa? Onko se oikeasti hyvän näköinen vai sattuuko se olemaan juuri minun malliselle ja kokoiselle ihmiselle juuri se oikea vaate? Vai onko kyse väreistä? Tähän en osaa vastata…

Tämä poncho koostuu neliöpaloista ja siinä on käytetty ainoastaan ketjusilmukoita, pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Lankana on joku takavuosien sekoitelanka ja tumman värin sävy on luonnonvalossa lähempänä luumua, kuin mustaa.

Palat on yhdistetty kiinteillä silmukoilla toisiinsa viimeisellä kierroksella siten, että ne muodostavat verkkomaisen kuvion.

Kaula-aukkoon ja helmaan olen virkannut pari kierrosta pylväistä ja ketjusilmukoista koostuvaa ruutukuviota. Ja lopuksi hapsut ponchon helmaan.

Tämä vaate on palvellut minua kohta 20 vuotta 🥰 Äkkiä se aika kuluu, kun on kivaa 😅

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Heinäkranssi

Jo keväästä lähtien suunnittelin kerääväni kesän aikana erilaisia heiniä, joita voisin sitten hyödyntää syyskransseissa. Mutta toisin kävi, kun jalkavamma esti liikkumisen kesällä. Heinät jäi sitten keräämättä. 

Koetin silti toteuttaa pienemmässä mittakaavassa tätä ajatusta ja leikkasin tuosta metsänrajasta kasvavia heinänkukintoja nyt lokakuulla. Käsittääkseni kyseessä jokin kastikka…?

Joka tapauksessa, heinien keruu näin myöhään ei oikein toimi ”kuivakukka”-ajatuksella, vaan väkisinkin heiniä työstettäessä, ne alkavat hajoamaan ja pudottamaan siemeniään. Näinhän nytkin kävi, mutta kyllä tuo nyt ovessa hetken kestää.

Tällaiseen kranssiin tarvitaan;

Heiniä

Spraymaalia

Tuivion oksia

Puolalankaa

Metallirengas

Koristenauhaa

Maalasin osan heinien kärjistä oranssilla spraymaalilla, niin sain niihin vähän samaa sävyä, mitä löytyy porraspielen istutuksista. Syysistutuksista postaus täällä.

Pyöritin puolalangalla pieniä heinä- ja tuivionippuja metallirenkaasen. Päätöskohtaan jätin langanpätkän, josta saan kranssin roikkumaan

Lopuksi kiinnitin nauharuusukkeen kranssiin. Ruusuke ei nyt oikein tahtonut onnistua haluamallani tavalla… ehkä nauhan olisi ollut syytä olla hieman leveämpää, mutta tuo väri oli jotenkin syksyiseen kranssiin sopiva, niin en muuttanut suunnitelmaa.

Olkoon se nyt tuossa, kunnes on aika siirtyä talvisempiin materiaaleihin 🍁

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostass

Tuoresalsa

Tuoresalsa viittaa enemmänkin meksikolaishenkisiin ruokiin, mutta se on mainio lisä ihan perinteisille suomalaisillekin ruuille. Ei siis tarvita välttämättä mitään erikoista ruokateemaa, että salsaa kannattaa lähteä tekemään.

Koulukuntia näkyy olevan useita esim. tomaattien siementen poistamisen suhteen, mutta varsinkin, jos puhutaan kotimaisen ruuan lisäkkeestä, ei mielestäni tarvitse liikaa miettiä, kuinka salsan valmistaa. Asia erikseen on sitten se, että kuinka kaukaista sukua tämä salsa on alkuperäiselle salsalle…

Tähän salsaan käytin viimeiset oman kasvihuoneen tomaatit, jotka olivat kypsyneet todella kypsiksi.

Ainekset;

6 kypsää tomaattia

1 punasipuli

2 yksikyntistä valkosipulia (tai vastaava määrä kynsiä)

1 mieto chili

nippu korianteria

1/2 tl suolaa

2 rkl sitruunamehua

2 rkl oliiviöljyä

ripaus mustapippuria

Ainekset pilkotaan kuutioiksi ja sekoitetaan yhteen. 

Minun suuhuni salsa maistuu paremmalta, kun se oleentuu ja makuuntuu edes seuraavaan päivään saakka jääkaapissa. Tällöin kasviksista irtoaa jo reilusti nestettä salsaan.

Sipulien vuoksi salsa luovuttaa sipulien tuoksun kattavasti koko jääkaappiin... Tästä syystä ostin salsalle ihan oman astian, jossa sen säilyttäminen on jatkossa mahdollista niin, ettei kaikki jääkaapissa oleva maistu sipulilta. Astia on lasinen, eli oikein hyvä tarjoiluastianakin, mutta siinä on tiivis, muovinen kansi, joka pitää haisut astiassa. Että eipä ainakaan hajun tarttumisen pelossa tarvitse jatkossa salsatta olla. 😅

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Salamikolmioleivät

Kolmioleipien suosio ei meidän porukassa pääse hiipumaan.

Näiden kolmioleipien täytteessä yhdistyy vahvat maut; salami, paprika ja suolakurkku.   

Ainekset noin 16 kolmioleipään;

200 g salamia (kuutioituna, rouheena tai leikkeleestä pienistettynä)

1 paprika

3 suolakurkkua

150 g mozzarellaraastetta

 

1 rs ranskankermaa

1 rs kermaviiliä

200 g tuorejuustoa

Aromisuolaa

2 rkl sinappia

Mustapippuria

1 pkt (16 siivua) paahtoleipää

Tuorejuusto notkistetaan ja sekoitetaan yhteen ranskankerman, kermaviilin sekä mausteiden kanssa. Mausteita laitetaan oman maun mukaisesti.

Kurkut ja paprika sekä tarvittaessa salami pilkotaan pieniksi kuutioksi ja sekoitetaan juuston kanssa täytemassaan.

Täytettä levitetään reilu kerros leipäsiivun päälle ja nostetaan toinen leipäsiivu täytteen päälle. Muodostunut kerrosleipä leikataan kolmioksi, kulmasta kulmaan.

Leivät kääritään kelmuun ja annetaan oleentua viileässä vähintään yön yli. Makujen tasaannuttua leivät ovat ihanan meheviä ja maukkaita.

Näistä leivistä on moneksi. Tapaan tehdä näitä retkieväiksi sekä jääkaappiin hektisten hetkien hätävaraksi 😋

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa