Kurpitsapiirakka

Kurpitsapiirakka on mielikuvissani sellainen Mummo Ankan ja amerikkalaisuuden yhdistelmä. Jännittävä ja vieras leivonnainen, joka kuuluu kiinteästi pimeän syksyn juhlaan. Vuosia halusin testata, miltä tuo piirakka maistuisi näin suomalaisittain.

Ensimmäisen kurpitsapiirakkani leivoin pari vuotta sitten. Orjallisesti ohjetta noudattaen. Ja huomasin tehneeni oikein emämokan. Mausteena toistuu eri ohjeissa muskottipähkinä ja myös sitä ripautin täytteeseen. Mutta kun olen tavannut maustaa joulun laatikkoruokia tällä mausteella, suu oli tottunut jo sitten siihen, että se kuuluu suolaiseen ruokaan ja jouluun ja ikävänä yllätyksenä makea kurpitsapiirakka maistuikin perunalaatikolle…

Näin kauan meni, että sain tuon mielikuvan tasattua ja uskalsin taas leipoa uuden piirakan. Nyt muokkasin ohjeista itselleni sopivan yhdistelmän ja taisin onnistua paremmin ja voin viimein unohtaa tuon aiemman kokemuksen.

Pohjan ainekset;

150g pehmeää voita

3,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

0,5 tl suolaa

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja nypitään voin kanssa taikinaksi. Taikina pistetään kylmään lepäämään vähintään puoleksi tunniksi.

Kurpitsasoseen tapaan valmistaa paahdetuista talvikurpitsoista. Halkaisen ja poistan kurpitsan siemenet ja rihmaston. Palon kurpitsan lohkoihin ja asettelen leivinpaperin päälle uunipellille kuori alaspäin. Paahdan kurpitsalohkoja 200 asteisessa uunissa n. puoli tuntia / niin kauan että haarukalla koetettaessa kurpitsat tuntuvat kypsiltä. Kaavin kypsistä kurpitsoista hedelmälihan astiaan ja survon sen sauvasekoittimella soseeksi. Esim. yhdestä normaalikokoisesta myskikurpitsasta tulee sosetta yleensä niin paljon, että siitä tekee parikin piirakkaa tai muuta leivonnaista. Halutessa ja tarvittaessa soseen voi myös pakastaa.

Täytteen ainekset;

400g kurpitsasosetta

3 kananmunaa

1 tlk kondensoitua maitoa

0,5 dl tummaa siirappia

1 tl pomeranssin kuorta

1 tl inkivääriä

0,5 tl kanelia

Munien rakenne rikotaan ja ne sekoitetaan hyvin kurpitsasoseeseen. Seokseen lisätään loput aineet ja sekoitetaan massa tasaiseksi.

Taikina painellaan piirakkavuoan pohjalle ja taikinaa nostetaan myös reunoille. Pohja rei’itetään haarukalla ja täyte kaadetaan pohjan päälle.

Piirakkaa paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Piirakka jäähdytetään ja nautitaan kylmänä esim. kermavaahdon kanssa.

Kurpitsamarengit

Kurpitsamarengit ovat niin kertakaikkisen sopivia syksyyn ja halloween-teemaan, että tapaan tehdä niitä lähes joka vuosi. Koska marenkimassa joka tapauksessa värjätään, käytän makuna salmiakkia, kuten pöyröömarengeissa, salmiakkijauhe kun värjää massan hieman ruskehtavaksi.

Ranskalaisten marenkien (40-50 kpl, marenkien koosta riippuen) perusohje;

3 kananmunan valkuaista

2 dl hienoa sokeria

n. 0,5 tl etikkaa

Elintarvikevärejä

Munan valkuaiset erotellaan keltuaisista. Valkuaisia vaahdotetaan kuivassa ja puhtaassa kulhossa ja kun vaahto alkaa muodostumaan, lisätään mukaan hiljalleen sokeri. Massaa vatkataan niin kauan, että sokerikiteet on täysin sulaneet. Massaan lisätään etikka ja se maustetaan salmiakkijauheella.

Pieni määrä (ihan vain 2-3 ruokalusikallista) massaa otetaan erilleen ja värjätään vihreäksi. Vihreä massa laitetaan pussiin, jonka kärjestä leikataan ihan pieni pala pois, tai pursotuspussiin, jossa on pieni, tasareikäinen tylla. Itse suosin tällaisissa pursotuksissa ihan tavallista, pientä muovipussia, koska tuollaisessa määrässä pursotettavaa jää massasta jo lähes puolet tyllan sisään… Tällä vihreällä massalla pursotetaan kurpitsojen kannat.

Suurempi osa massasta värjätään oranssiksi ja lapataan massa pursotuspussiin. Kurpitsapursotuksen tyllana käytetään tähtityllaa. Näihin kurpitsoihin käytin tyllaa, jossa on pieni sahalaita.

Marengit pursotetaan leivinpaperilla päällystetylle pellille ja niitä kuivatellaan (en puhuisi paistamisesta) 100 asteisessa uunissa n.1 tunti.

Reunimmaisia marenkeja voi kuivattamisen aikana testata ja kun ne alkavat irtoamaan alustasta kokonaisina, ne ovat valmiita. Valmiit marengit ovat napakoita ja kuivia, mutta suussa ne muuttuvat pureskeltaviksi ja sitkeksi.

Näitäpä on mukava natustella tällaisenaan tai käyttää leivonnaisten koristeena. 😃

Jalkapallokakku

 

Tein ystäväni pojalle syntymäpäiväkakun. Päivänsankari pitää mutakakusta ja harrastaa jalkapalloa, niinpä  kakussa yhdistyivät nämä kaksi.

Kakun piti riittää n. 14 henkilölle, mutta kun ollaan täällä pohjanmaalla, ei aina kaikki riittävyyden laskukaavat päde, vaan mukaan tarvitaan varmuuskerroin.

Tein kolme mutakakkua pienehköllä, 18 cm irtopohjavuoalla. Pohjustin vuoan leivinpaperilla ja voitelin reunat. Taikinan sekoitin kerralla ja jaoin sen kolmeen osaan.

Ainekset;

300g voita

4 dl sokeria

4 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl tummaa kaakaojauhetta

4tl vaniliinisokeria

2tl leivinjauhetta

200 g maitosuklaata

Voi sulatetaan kattilassa ja sekoitetaan mukaan sokeri. Hieman jäähtyneeseen seokseen lisätään munat. Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja suklaa rouhitaan karheaksi rouheeksi ja aineet sekoitetaan voiseokseen. 

Pohjia paistetaan 12-15 minuuttia 200 asteisen uunin alatasolla.

Täytteen ainekset;

4 dl kermaa

300 g valkosuklaata

1 prk ranskankermaa

Kerma vatkataan vaahdoksi. Sulatettu, jäähtynyt suklaa sekoitetaan pieninä erinä ranskankermaan. Suklaan tehtävä on hyydyttää kermatäyte sellaiseksi, että se kestää kakun välissä myös kakkua leikattaessa. Hyydyttämiseen voi käyttää myös esim. Liivatetta, jolloin suklaan määrää voi vähentää ja siten voi keventää hieman kakun makeutta.

Kakkupohjat ja täyte ladotaan vuorosiin takaisin vuokaan. Käytin apuna reunakalvoa, koska kakusta tuli aika korkea ja ylin täyteväli ei osunut enää kakkuvuoan yläreunan alapuolelle.

Tässä kakussa on hyvä huomioida se, että mutakakkupohja on varsinkin löysähkönä hyvin tiivis. Tiivis pohja ja löyhä täyte yhdessä hankaloittavat kakun leikkaamista. Siksi pohjat saavat paistua suhteellisen kypsäksi ja täytteen täytyy hyytyä kunnolla. Ja siltikin voi ola, että leikkaamista ei kannata edes yrittää kakkulapiolla, vaan kakku on parasta leikata veitsellä.

Annoin täytetyn kakun vetäytyä viileässä seuraavaan päivään.

Jalkapallon muotoilin sokerimassasta.

Kakun päällystykseen tein marenkivoikreemin samalla ohjeella kuin aiemmassa postauksessani mokkapaloista.

Tein kakkuun ”murukerroksen”, eli levitin kreemiä hyvin ohuelti kaikkialle niin, että kakusta irtoilevat murut tarttuvat kreemiin. Murukerroksen jälkeen kakkua jäähdytetään niin, että kreemi kovettuu.

Jaoin kreemin kolmeen osaan (2/4 ja 2 x 1/4), joista suurimman määrän värjäsin vihreäksi. Toisen pienemmistä eristä värjäsin samalla vihreällä, mutta vaaleammaksi. Kolmannen erän jätin valkoiseksi.

Päällisen tein tummimmalla vihreällä. Ulotin tumminta väriä myös reunojen yli laidoille. Tein kakun reunoihin liukuvärjäyksen niin, että loput kreemit levittelin värijärjestyksessä kakun reunoille. Lopuksi pyöritin lastalla reunaa niin kauan, että se oli sopivan tasainen.

 En tällä kertaa edes yrittänyt pinnasta täysin sileää, vaan siihen sai jäädä epätasaisuuksia ja kuplia. 

Lopuksi pursotin ”ruohoa” kakun alareunaan ja kohtaan, johon asetin jalkapallon.

Suhteellisen yksinkertainen ja selkeä kakku 😊

Syksyn somisteita sammalesta

Materiaali on ikiaikaisen vanhaa, mutta tämän syyskoristeen muoto on hieman modernimpi. Taivutettu tötterö, kartio, hiippa tai jotain sinnepäin.

 Tällaisen hiipan valmistamiseen tarvitaan ruukku, sanomalehtiä, kanaverkkoa, puolalle kerittyä rautalankaa ja sammalta.

Kanaverkosta muotoillaan tyvestään ruukuun uppoava kartio, joka täytetään sanomalehdillä. Täyttämisen teen vain sen vuoksi, että kartio pysyy jämäkkänä ja siihen voi huoletta kiristellä rautalankaa ympärille kartion kuitenkaan liiskaantumatta. Täyttämisessä voi toki käyttää sammalta tai muutakin materiaalia kuin sanomalehteä, mutta sanomalehti tähän nyt tuli. 

Kartioita muotoillaan oikeaan muotoon ja hiippa taivutetaan halutulla tavalla. Voihan hiipan jättää tosin pystyynkin, jos niin haluaa.

Sammalia lähdetään kasaamaan kartion ympärille samalla puolalangalla kiristäen ja kierittäen puolalankaa kartion ympäti katkaisematta lankaa. Kun koko kartio on sammalella peitelty ja tasainen, istutetaan kartio ruukkuun. 

Aika veikeä hiippa 😊

Perinteinen liha-riisipiirakka

Oli aika, kun ainoa mielikuva mikä lihapiirakasta oli tällainen voitaikinaan tehty peltipiirakka! Vasta myöhemmin tietoisuuteeni tuli sitten rasvassa paistetut lihikset sun muut ja sana lihapiirakka sai siten uuden merkityksen. 😃

Mutta niin. Palatakseni tähän perinteiseen lihapiirakkaan. Sisus on yksinkertaisesti riisiä, jauhelihaa ja keitettyä kananmunaa. Pohja ja kuori tehdään rahkavoitaikinasta. Kokoa voi muunnella oman tarpeen mukaan ja kun kerran alkaa tätä tekemään, voi tehdä vaikka ihan täyden pellillisen suolaista piirakkaa, joka sopii kahvipöytään tai välipalaksi ja oikeastaan sitä voi syödä ihan missä vain. 

Rahkataikinan ainekset:

2 prk maitorahkaa

250 g voita

7-8 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

Maitorahka ja pehmeä voi sekoitetaan yhteen. Keskenään sekoitetut kuivat aineet sekoitetaan rahka-voiseokseen. Taikina muotoillaan litteäksi, kääritään kelmuun ja laitetaan jääkaappiin n. tunniksi.

Taikinan vetäytyessä valmistetaan täyte.

Täytteen ainekset:

1dl puuroriisiä 

(irtonainen riisikin käy, mutta täyte pysyy paremmin kasassa, jos käyttää puuroriisiä)

Vettä ja maitoa riisin keittämiseen

1 iso sipuli

400 g jauhelihaa 

Voita paistamiseen

3 keitettyä kananmunaa + 1 raaka muna voiteluun

Suolaa

Mustapippuria

Paprikajauhetta

Mausteita voi lisätä oman maun mukaan. Täyte saa olla melko mausteista, ennen kuin se on liian voimakkaan makuinen. Mm. cayennepippuri tai grillausmauste sopivat myös täytteen maustamiseen.

Riisi keitetään kypsäksi kasvis- tai lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Kananmunat keitetään kovaksi. Sipuli kuullotetaan voissa ja pannulle lisätään jauheliha. Jauhelihan kypsyttyä maustetaan seos suolalla, pippurilla ja paprikajauheella.

Munat pienitään munaleikkurilla ristiin niin, että ne pilkkoutuvat melko pieniksi kuutioiksi. Riisi, jauhelihaseos ja kananmunat sekoitetaan yhteen.

Levännyt taikina jaetaan kahtia. Toisesta puoliskasta kaulitaan piirakan pohja. Täyte levitetään pohjan päälle niin, että se ei ulotu aivan reunoille asti, vaan reunoista jää vapaaksi n. 1,5-2 cm. 

Toinen taikinan puoliska kaulitaan leivinpaperin päällä yhtä suureksi levyksi kuin pohja ja nostetaan se kanneksi täytteen päälle.

Reunat painellaan haarukalla tiiviiksi, kuori voidellaan munalla ja piirakan pinta reijitetään haarukalla.

Piirakkaa paistetaan 200 asteisen uunin alatasolla n. 40 minuuttia.

Näin syntyy riittoisa ja konstailematon lihapiirakka. 😋

Elefantti-vaunulelu virkkaamalla

Tein tämän elefantti-vaunulelun kaveriksi peitolle, jonka virkkasin kummipoikani lapselle.

Lankoina käytin samoja sinisiä chenillelankoja, joilla tein tuon peiton.

Elefantin virkkausohje löytyy mm. tästä blogista. Muokkasin ohjeen sopivaksi käyttämilleni vahvemmille langoille sekä 4 koukulle. Kun alkuperäisessä ohjeessa aloitussilmukkoita on 15, näin paksulla langalla aloitussilmukoita on vain 10. 

Lelussa tarvittavat muut höppeet; kiinnikkeet, puuvillanaru ja helisevät pallot hankin Paaposta.

Työn haaste oli saada elefantin puoliskoja yhdistäessä ja täyttäessä kaikista elefanteista tasakokoisia 😃

Helisevät pallot päällystin kiinteitä silmukoita virkkaamalla ja näin sain myös peitossa mukana olleen valkoisen värin mukaan leluun.

Pujotin puuvillalangan neulojen avulla elefanttien ja helisevien pallojen läpi. Varauduin siihen, että summissa määritelty lelun pituus ei olekaan oikea ja lisäsin molempiin päihin värillisiä puuhelmiä, jotka voi tarvittaessa ottaa pois. Jätin myös lankaan pidentämisen varaa, vaikka mutulla arvioiden luulisin ennemmin lelun olevan liian pitkä…

Aika söpöt elefantithan näistä tuli 💙