Kukkaromallinen virkkuukoukkupussukka

 

Pitkään kaikki koukut ja virkkausvermeet ovatkin olleet kopassa ihan pirinpärin. Ja pitkään on tämä kukkarokehys odottanut että mikä siitä tulee. Ja nyt sen keksin.

Tein hieman kehystä isomman pitkulaisen pussukan. Toteutin sen kiinteillä silmukoilla molempien lankojen alta virkaten ja spiraalina kiertäen. Lankana taas joku jämälanka, jota sopi kolmosen koukulla virkkuloida.

Aloitin työn pohjasta tekemällä kehyksen pituuden mittaisen ketjusilmukkanauhan. Palasin takaisin kiinteillä silmukoilla ketjusilmukoita myöden. Kun saavuin tyveen, tein päädyn viimeiseen ketjusilmukkaan kolme kiinteää silmukkaa ja jatkoin taas ketjusilmukkarivistön toiseen päähän kiinteillä silmukoilla. Tämänkin päädyn viimeiseen ketjusilmukkaan tein kolme kiinteää silmukkaa ja hyppäsin seuraavalle kierrokselle.

Kierroksia tehdessäni jatkoin kolmen kiinteän silmukan tekemistä päätyihin, kunnes pussukan leveys tuntui oikealta. HUOM! Pussukan kokonaisleveys tulee hieman leveämmäksi varsinaisen pohjan leveydestä, eli se vielä leviää muutaman kierroksen ajan, vaikka silmukoiden lisäämisen lopettaakin. Silmukoiden tai kierrosten määrää en laskenut, vaan ne riippuvat kehyksen koosta ja omasta tarpeesta.

Kiersin kiinteillä silmukoilla työtä niin kauan, että virkkuukoukku sujahti pussukkaan täysin piiloon. Sen jälkeen tein pussukan molemmille suuaukoille edestakaisin virkkaamalla vielä ”kielen”, jonka koon mittasin sopivaksi mallaamalla kukkaron kehystä paikoilleen. Pyöreää pikkukukkaroa tehdessäni olen täsmännyt kukkaron pohjan saman kokoiseksi kehyksen kanssa, kuten aiemmin tekemässäni sammakkokukkarossa, mutta nyt istutin pussukan suuaukon kehykseen sopivaksi.

Koska ohuimmat koukut tulisivat pelkästä virkatusta kuosista läpi, tein pussiin puuvillakankaasta vuorin. Asetin vuorin paikoilleen ja kiinnitin pussukkakombon kehykseen ompelemalla.

Lopuksi finistelin pussukan pienillä päivänkakkarakangasmerkeillä. Alareunaan ompelin ”Hand made” satiininauhan palasen.

Ihanaa tehdä välillä tällaisia pieniä parin illan virkkuutöitä, jotka vielä kaiken lisäksi jäävät itselle käyttöön. 😊

Piimävelli - perintö- ja perinneruoka

 

Piimävelli. Sitä joko inhoaa tai rakastaa. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kovin usein sitä ei tule keitettyä, koska sen syöminen kallistuu helposti ylensyömiseen ja kun kukaan muu ei meillä siitä piittaa, niin harvoinpa viitsii pelkästään itselleen tätä laittaa. Nyt tuli sitten se poikkeus. Olin yksin kotona koko päivän ja päätin jo aiemmin, että lohduttelen piimävellillä itseni tiedottomaan tilaan.

Piimävellin resepti ja sisältö saattaa muuttua hyvinkin paljon ihan jo eri kylien välillä. Etelä-pohjanmaa on laaja ja velliin voi alueesta riippuen kuulua mm. riisit, makaroonit tai rusinat. Tai jopa kaikki ne yhdessä. En tiedä onko oma reseptini perintö Lapualaislähtöiseltä mummoltai vai Kuortaneella syntyneeltä äidiltäni. Mielestäni molemmat ovat vellin samalla tapaa keittäneet, eikä ikinä ole ollut erimielisyyttä siitä, mitä velliin kuuluu laittaa. En liioin ole ikinä kirjoittanut määriä muistiin, vaan velli on rakentunut muistin ja maistelun pohjalta. Tässä kuitenkin suurinpiirtein ohje siihen, kuinka vellini keitän:

Ainekset

1 l vettä

0,5 l piimää (käytin ihan tavallista, rasvatonta piimää)

1 dl siirappia

1,5 tl suolaa

n. 500g kotijuustoa

klimpit

2 munaa

3 dl maitoa

1 tl suolaa

2 rkl sokeria

n. 5 dl vehnäjauhoja (määrä saattaa olla enemmän ja sen tuntee sekoittaessa käteen, kun taikina on sopivaa)

Vesi laitetaan n. 3 litran kattilaan kiehumaan. Klimppitaikina valmistetaan sekoittamalla puuharukalla ensin muut aineet ja lisäämällä nesteseokseen jauhot. Jauhoja laitetaan niin paljon, että taikinasta tulee sitkeää, mutta ”löysähköä”.

Kun vesi kiehuu, tapaan pudotella klimppitaikinaa kahta ruokalusikkaa apuna käyttäen kattilaan. Loppuvaiheessa tavaraa alkaa olla jo melko paljon kattilassa, mutta sitkeästi pudottelen kaiken taikinan pieninä erinä mukaan. Klimppien teon välissä kannattaa aina silloin tällöin sekoitella keitosta, etteivät taikina ja klimpit paakkuunnu ja tartu pohjaan. Klimppejä keitellään lopuksi n. 5 minuuttia ja samalla tapaan vielä kauhalla pienistää isompia klimppejä puoliksi, koska klimpit paisuvat kypsyessään ja toisista tulee sitten jo vähän turhan suuria kypsänä...

Velliin lisätään piimä ja siirappi ja annetaan vellin kiehahtaa. Klimpeistä nesteeseen irronnut aines suurustaa vellin. Nostetaan kattila pois liedeltä ja lisätään velliin suola ja pieniksi siivuiksi leikattu kotijuusto. Tässä kohtaa maistellaan ja suolaa ja siirappia lisätään tarpeen ja oman maun mukaan.

Kuinka hienosti osuikaan, kun pitkänmatkalainen veljeni osui samoihin aikoihin ovien taakse, kun velli valmistui. Kahvittelun sijaan syötiinkin sitten piimävelliä. 😋

Kurpitsadonitsit donitsipellillä

 

Kurpitsasta saa leivonnaisiin Ihanaa mehevyyttä. Kurpitsaa sisältävät leivonnaiset tavataan maustaa hyvin pitkälti samoilla mausteilla, joita käytetään joululeivonnassa ja siksi ne ovatkin vähän kuin esimakua joulusta. Nämä kurpitsadonitsit ovat siis maukkaita ja mehukkaita ja ne sopivat loistavasti halloweenjuhliin.

Ainekset;

3 dl kurpitsasosetta

2 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl ruokosokeria

1,5 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä

50 g voita

Kurpitsasose tehdään talvikurpitsasta; kurpitsa halkaistaan ja sisältä poistetaan pehmeä rihmasto ja siemenet. Kurpitsa lohkotaan pienemmiksi paloiksi ja asetellaan palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lohkoja kypsennetään 175 asteisessa uunissa kunnes ne ovat pehmeitä, eli noin puoli tuntia. Lohkojen annetaan jäähtyä, jonka jälkeen kurpitsan malto irrotetaan kuorista. Malto soseutetaan esim. sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Esimerkkinä mainittakoon, että yhdestä normaalikokoisesta myskikurpitsasta tulee sosetta yli tämän taikinan tarpeen. Soseen voi pakastaa ja käyttää myöhemmin.

Soseeseen lisätään munat ja sen jälkeen kuivat aineet. Sekoitetaan taikina tasaiseksi. Taikina pistetään pursotuspussiin ja taikinaa pursotetaan öljytylle donitsivuoalle niin että nousemiselle jää riittävästi tilaa (taikina nousee paistettaessa noin kaksinkertaiseksi)

Donitseja paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia.

Kun donitsit on jäähtyneet, ne voidaan kastaa voisulaan ja painaa kaneli-sokeriseokseen tai donitsit voi kuorruttaa esim. värjätyllä valkosuklaalla tai sokerikuorrutteella ja viimeistellä koristerakeilla.

Nämä donitsit ovat todellakin maukkaita ja tietenkin parhaimmillaan tuoreena. 😊

Pfaff ompelukonepöydän tuunaus

 

Viime keväänä torilla tuli vastaan pfaff-ompelukone, jollaista itselläni ei vielä ole. Hinta oli kohtuullinen, joten ostin sen ja lisäsin tuunausjonooni. Aiemmin olen kertonut muista ompelukonepöytäprojekteistani.

Kone ja jalka olivat aika kookkaita ja jalka oli melko pahoin ruostunut. Kone oli saanut osumaa ja se oli osin rikki. Pöydän kansikin oli kosteutta saatuaan repaleinen, eikä sen kunnostamista voinut ajatella.

En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin purkaa jalan erilleen kannesta ja lähteä sillä ajatuksella, että kanneksi tulee uusi kansi, johon sitten liittäisin mukana olleen tarvikelaatikon.

Hioin ja puhdistin jalan ja maalasin sen valkoisella Hammeritella. Ensimmäistä kerrosta maalatessani kehittelin ajatusta siitä, että teen jalasta vanhan näköisen maalaamalla sen ”huonosti”. Parin maalikerroksen jälkeen hioin ja viilasin jalan ulkonemia niin, että sain niihin keinotekoista patinaa. 

Kannen tein liimapuulevystä. 

Koska jalka oli itsessään kookas, päätin kuitenkin jättää tarvikelaatikon pois, että pöydän koko ei kasvaisi liiaksi. Näin pöytä olisi sitten hieman käyttökelpoisempi. 

Pyrin tekemään kannesta jalkaa mukaellen vanhan ja kuluneen näköisen. Muotoilin levyä koloamalla kuviosahalla päätyihin syvennyksiä kuvaamaa hieman eri pituisia lankkujen päätyjä. Puukolla tein pöydän kanteen ”lankkujen” urat ja halkeamia sekä korostin joidenkin oksien ympäryksiä. Hioin lopuksi kaikki reunat ja urat.

Maalasin kannen kahteen kertaan valkoisella kalkkimaalilla. Kun maali oli kuivunut, hioin pinnan sileäksi ja levitin siihen ruskean kalustevahan.

Vahaa pyyhkimällä, kiillottamalla ja hiomalla sain pinnasta hiljaksiin ruskean ja valkoisen sekoituksen, jossa luonnolliset ja keinotekoisesti tehdyt kuviot korostuu.

Varsin mainio tästäkin pöydästä tuli ❤️

Valkoiset kurpitsat

 

Halloween. Ihan amerikkalainen juhla, mutta kun niin kovasti nautin tästä syksystä, etten voi olla juhlistamatta omalla tavallani myös halloweenia. En heitä hukkaan mahdollisuutta nauttia pienistäkin valonrippeistä pimenevissä illoissa ja koota valoa tämän teeman ympärille nyt, kun vielä on vähän liian aikaista jouluvaloille.

Olin jo aiemmin suunnitellut maalaavani tämän syksyn koristekurpitsat ja käyttäväni värinä vaaleanpunaisen eri sävyjä, mutta päätinkin pysytellä valkoisessa. Ja ettäs se minun mielestäni näyttää kauniilta! Pidän kyllä kurpitsoista; pienistä ja isoista, värikkäistä ja värittömistä. Silti tänä vuonna hoidin tämän näin.

Kurpitsat pitää pestä ennen maalaamista. Siis todellakin pestä ja desinfioida, ettei kurpitsan pintaan jää bakteereja ja sieniä, jotka alkaisivat maalin alla muhimaan ja mädännyttämään vihannesparkaa. Pesuveden tein sekoittamalla kloriittia ja tiskiainetta veteen ja annoin kurpitsojen kunnolla uida siinä ennen mekaanista hankaamista ja pesua. Lopuksi huuhtelin ja annoin kurpitsojen kuivua.

Maalina käytin Marabun valkoista kalkkimaalia kurpitsaan ja Marabun harmaata helmiäismaalia kurpitsojen jäljellä oleviin kantoihin. Kurpitsat pitää maalata ainakin kahteen kertaan, että pinnasta tulee peittävä.

Näistä kurpitsoista kasasin muiden höppeiden kanssa sitten pöytäkoristeen. Seuraavat viikot tämä koriste ihastuttaa meidän olohuonetta 😍

Sinapin värinen kaksitupsuinen pipo

Kummityttöni rakastaa sinapin värisiä vaatteita ja kun satuin löytämään mainion värisen langan, virkkailin hänelle siitä pipon. Koska asun ja liikun EP:n alueella, pyörähdän toisinaan Alajärvellä käsityöliike Paapossa, josta käteen jää ihan joka kerta lankoja ja tarvikkeita. Sieltä löytyi sitten nämä tarkoitukseen täydelliset Lankavan Ulla-lanka ja keinoturkiksiset irtotupsut.

 

Pipon toteutin taannoisen ”hittipipon” ohjeella, eli pipoa virkataan kiinteillä silmukoilla ja korkeussuunnassa. Kiinteät silmukat virkataan joka toisella kierroksella silmukoiden takimmaiseen lankalenkkiin ja joka toisella kierroksella molempien lenkkien alta, jolloin pinnan kuviointi korostuu. Virkkaamiseen käytin 3,5 koukkua.

 

1. loin 61 ketjusilmukkaa, jonka koin olevan sopiva pipon korkeudeksi (taitoksineen).

Työtä jatkoin seuraavasti:

2. Käännä työ ja jätä 1 kjs vastaamaan ensimmäistä kiinteää silmukkaa + 60 ks molempien lankojen alta (Työn nurja puoli)

3. Käännä työ. 1 kjs + 60 ks silmukan takimmaiseen lankaan virkaten.  (Työn oikea puoli)

4. Käännä työ. kjs + 60 ks molempien lankojen alta.

Jatka näin virkaten, (3 ja 4 kierros). niin kauan että työ saavuttaa halutun leveyden.

 

Lopuksi pipon reunat ja pää ommellaan kiinni neulalla ja tupsut kiinnitetään paikoilleen. Loppusilauksen tein tähän pipoon lahjan saajan itsensä valitsemalla ”hand made”-napilla.

 

Sokeriton, rasvaton ja gluteeniton mustikkapiirakka

Toisinaan sitä yrittää ihan tarkoituksella ja tosissaan pitää itsensä erossa makeista ja rasvaisista houkutuksista. Ja niinäkin hetkinä olisi silti mukava edes joskus syödä vaikka kahvin kanssa jotain hyvää ilman huonoa omaatuntoa tai itsensä soimaamista ”repsahduksesta”. Niinpä kokeilin sokerittoman ja sitä myöden myös astetta terveellisemmän marjapiirakan tekoa. 

Tutkin eri reseptejä ja reseptien vähyys kyllä yllätti... Päädyin käyttämään banaania osana pohjaa ja lopputulos sopii myös keliaakikoille, koska ainoa piirakkaan käytettävä viljatuote on kaurahiutaleet.

 

Piirakka on yllättävän kiinteä rakenteeltaan ja varsin mukavasti pelkkien hedelmien ja marjojen sokeri riittää siihen, että tietää kyseessä olevan makean leivonnaisen. Teen harvoin marjapiirakoita ilman maitotuotteita, joten merkittävä osa tätäkin piirakkaa on rahkapäällyste.

Ainekset;

2 banaania

2 munaa

3dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 tl  kardemummaa

2 dl mustikoita (passaa olla pakastettuja)

Rahkatäyte

2 dl maitorahkaa

1 dl kermaviiliä

1 muna

Banaanit soseutetaan ja mukaan sekoitetaan munat, kaurahiutaleet sekä leivinjauhe ja kardemumma. Taikinasta tulee kosteahko ja kuohkea. 

Täytteen rahka, kermaviili ja muna sekoitetaan yhteen. Jos sokerin lisäämistä ei vierasta, voi mukaan lisätä pari ruokalusikallista sokeria tai vaikka muutaman tipan makeutusainetta, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä.

24 cm piirakkavuoka tai irtopohjavuoka vuorataan leivinpaperilla ja banaanitaikina levitetään vuokaan. Mustikat ripotellaan pohjan päälle ja mustikoiden päälle levitetään rahkatäyte tasaiseksi kerrokseksi. 

Piirakkaa paistetaan noin 40 minuuttia 175 asteisen uunin keskitasolla. 

Kaksinkertaisella taikina-annoksella piirakasta tuli 35x30 cm pellillinen.

Ja vaikka tein vielä rauhassa uusintakierroksen reseptejä etsiskellen, ei vastaan tullut mitään uutta tai yllättävää. Vaikka vannoutunut sokerileipuri olenkin, ilman rasvaa, vehnää ja lisättyä sokeria saa aikaiseksi mainion ja maistuvan leivonnaisen. Tämä on oikeasti hyvää ja nauttia voi pikkasen kevyemmin mielin 😊 

 

8.2.2021.

Käy vilkaisemassa ohjeet myös taatelipohjaiseen mustikkapiirakkaan ja vadelmamurupiirakkaan.

Ompelukonepöydän laatikon tuunaus

 Eteeni ajelehti irrallinen, alunperin ompelukonepöydässä ollut tarvikelaatikko. Olisi ollut harmillista heittää hukkaan suht hyvässä kuosissa ollut puusepän taidon näyte, joten ajattelin tuunata siitä sisustuksellisen laatikon, johon voisin vähän kauden ja vuodenajan mukaan sommitella esim. kukkia, kynttilöitä tai muuta kulloiseenkin ajankohtaan sopivaa somistetta.

Sormia syyhytti myös päästä kokeilemaan ruskeaa kalustevahaa, jonka olin hankkinut sillä ajatuksella että kokeilisin joskus yhdistää sitä valkoiseen kalkkimaaliin. Tämä tuntui juuri oikealta kohteelta harjotella uutta tekniikkaa. Tai tekniikka itsessään on tuttu, mutta värillinen vaha on minulle uutta.

Kalkkimaalihan on siitä jämerää, että sillä voi maalata lähes mitä vaan ilman mahdottomia pohjatöitä. Kalkkimaalilla maalaamista on kehuttu helpoksi ja käteväksi, mutta itse olen sitä mieltä, että normaalilla kalustemaalilla maalaaminen on yksinkertaisempaa. Kalkkimaaliin jää todella helposti näkyviin pensselin jäljet (tosin on pensseleissäkin eroja), joita en maalipinnassa pidä tarkoituksenmukaisina. Kalkkimaalipinta on myös huokoinen ja sellaisenaan hankala pitää puhtaana. Siitä kalkkimaali on kuitenkin mainiota, että kuivunut maalipinta on helppo maalaamisen jälkeen hioa täysin sileäksi pinnaksi. Ja kun hiottuun pintaan lisätään vaha, on pinta silkkinen, kuin lasitettu. Tähän pintaan ei tartu pöly ja tahrat on helppo pyyhkiä pois.

Hiomisen jälkeen maalasin laatikon kauttaaltaan kahteen kertaan valkoisella kalkkimaalilla. Kuvasta huomaa, kuinka aiemmin todennäköisesti öljytty pinta pyrkii keltaisena värinä valkoisen maalin läpi. Tämän en kuitenkaan antanut häiritä, koska joka tapauksessa pintaan tulee lopulta se värillinen vaha.

Kun maali oli kuivaa, hioin pinnan kauttaaltaan sileäksi ja hioin nurkkiin ja saumoihin kulumisen jälkiä.

Tämän jälkeen lähdin levittämään ruskeaa vahaa maalattuun pintaan.

Ja oppia tuli ihan roppakaupalla;

Viimeisenä käytettävän hiomapaperin tulee olla karkeudeltaan vähintään 240. Muutoin hiomapaperin jäljet erottuvat valmiissa pinnassa.

Jos haluaa maalin sävyn erottuvan päävärinä, vahaa ei kannata levittää kuin vahattavan alueen reunoille. Näin vahapintaa kiillotettaessa sävyä kulkeutuu myös vahaamattomaan pintaan, mutta se ei värjäänny täysin vahan väriseksi.

Jos kuitenkin vahan väriä tulee pintaan ”liikaa”, pintaa voi vielä kevyesti hioa vahauksen jälkeen jolloin vahan pintakerros irtoaa ja alla oleva maalipinta pääsee esille.

Käyttämäni vahan kuivumisaika (ennen kiillotusta) kerrottiin olevan n. tunti. Kun kuitenkin lähdin kiillottamaan ja hinkkaamaan sitä tuoreeltaan, se levittyi ja totteli aika mukavasti. Loppukiillotuksen annoin vielä sitten kun pinta oli täysin kuiva.

Pidän siitä, kuinka laatikko muuttui paremmin itselleni sopivaksi. Pidän myös laatikon yksityiskohdista ja sen aidosti kolhuisesta pinnasta. Silti maali- ja vahakerros tekivät pinnasta uuden veroisen, jolloin ei yhtään jännitä käyttää sitä koristeena vaikka ruokapöydässä. ❤️

Talvinen käpykranssi

Kävyt ovat jo itsessään varsinaisia luontoäidin taideteoksia. Niiden luonnollinen väritys on kaunis, eivätkä ne välttämättä vaadi keinotekoista värjäämistä. Näihin kransseihin halusin kuitenkin jotain muuta, ajatuksena saada käpyihin sellaista kestävää, hieman huurteista tunnelmaa.

 

 

Käpykoristeiden suhteen pitää kuitenkin muistaa, että kävyt ovat melkoisia ilmapuntareita! Tai ainakin kosteusmittareita. Jos pidät käpyjä lämpimässä ja kuivassa sisäilmassa, ne pysyvät avonaisena, mutta jos laitat ne ulos, ne menevät suppuun, eikä ulkonäkö vastaa enää lainkaan sitä avonaista käpyä.

Osaan kävyistä kääntelin rautalangasta ”hakaset”.  Rautalangan lisäksi käytän kiinnittämiseen vielä kuumaliimaa. Periaatteessa kiinnitys onnistuisi pelkällä kuumaliimalla, mutta koska juuri kuivuessaan pöyhistyvät kävyt voivat kangottaa itsensä alustasta irti, niin sillä kohtaa luotan kranssiin upotettuun rautalankaan.

Rakensin kranssit styroxisiin kranssipohjiin. Värjäsin spraymaalilla ensin kranssipohjaa samalla värillä, jota aion kranssiin lopuksi käyttää. 

 

Sitten vaan liimataan kävyt järjestyksessä pohjaan. Koska kävyt eivät anna yhtään myöden, paras tapa saada isoimmat kolot piiloon, on liimata uusi kerros käpyjä aukkojen päälle. Näin kranssista tulee massivinen ja runsas. Huom! Käpyjä kuluu kyllä melkoinen määrä, että kaikki aukot saa piilotettua. Ei ole temppu eikä mikään upottaa reilun kokoiseen karnssiin toista sataa käpyä. Ja on erittäin tärkeää saada se pohja piiloon, käpyjen välistä erottuva pohja kun pilaa lopputuloksen ja kranssi näyttää keskeneräiseltä. 

 

Kun kävyt on kohdillaan, tehdään rautalangasta kranssin taakse lenkki, josta kranssin voi ripustaa. Rautalangasta tehdään ensin halutun pituinen moninkertaiseksi taiteltu  ja kierretty lanka, joka taitetaan U:n muotoon. Lankojen päihin laitetaan kuumaliimaa ja työnnetään päät kohtisuoraa kranssin taustaan noin 2 cm syvyyteen, sille kohtaa, mihin kiinnityslenkki halutaan. Kun liima on kuivunut, taitetaan pystyyn jäänyt lenkki niin, että siitä syntyy se varsinainen ripustuslenkki. Tämän jälkeen liimaa lisätään kiinityskohtaan vahvistamaan lenkin kantokykyä.

Kranssin taustan viimeistelen vielä varsinaista kranssipohjaa hieman suuremmalla kartongilla, jonka liimaan kuumaliimalla nurjalle puolelle. Kartonkiin on myös helppoa jättää tekijän puumerkki.

 

 

Maalista sain juuri sitä nyt hakemaani fiilistä näihin kransseihin. Käytin vaihtoehtoisesti joko ainoastaan valkoista maalia tai lisäksi hopeaa ja sävyinä roosaa tai sinistä. Joitakin kransseja tuunasin vielä hopeahileellä. Tämä tapahtui spreijaamalla ensin sprayliimaa kranssiin ja ripottelemalla hilettä pintaan.

Pöytäkoriste kävyistä

 

Tämän pöytäkoristeen materiaalit ovat varsin yksinkertaiset, eikä valmistamiseenkaan kulu mahdottomia aikoja. Tarvitaan vain saviruukku, ruukkuun sopivan oasispallon puolikas, puolalankaa, sivuleikkurit, kuumaliimaa, sammalta tai jäkälää, sekä niitä käpyjä. Lisäksi spraymaalia, kimalletta, koristenauhaa...

Oasispallo (puolitetaan ja säästetään toinen puoliska vaikka toiseen koristeeseen) upotetaan saviruukkuun ja näkyviin jäävä osa sientä vuorataan sammalella tai jäkälällä, joka kiinnitetään sieneen pienillä rautalankahakasilla.

Näkyvä osa sienestä täytetään kävyillä. Kun käytetään sientä ja sammalta pohjalla, kävyt pitää langoittaa, eli jokaiseen käpyyn varataan noin 15 cm pätkä rautalankaa. Lanka kieräytetään kävyn alimman avoimen suomurivistön ympäri niin, että päät ovat vastakkaisilla puolilla kävyn kantaa. Langat vedetään yhteen kävyn alle ja kieputetaan ne yhteen niin, että kävyn alle jää rautalangoista piikki tai haarukka, joka sitten voidaan painaa sieneen.

Kiinnitettäessä lankaan laitetaan hieman kuumaliimaa, että käpy kiinnittyy kunnolla paikoilleen. Tämän asennuksen tulee onnistua kerralla, koska sieneen liimattua käpyä rautalankoineen on vaikea irrottaa. Ainakaan niin, ettei sieni rikkoonnu.

Lopuksi pintaan liimataan vielä pieniä käpyjä oikein ja nurinpäin. Näin koristeeseen tulee hieman lisää muhkeutta.

Käpyihin voi antaa sävyä sprymaalilla. Kun sientä ei ole vielä kiinnitetty ruukkuun, sen voi spreijata erillään ja vasta sen jälkeen pallon puolikkaan alareunoihin laitetaan runsaasti liimaa ja painetaan se ruukkuun paikoilleen. Lopuksi voi koristella koko keksinnön vielä koristenauharusetilla. Koriste jää hieman yksiulotteiseksi pelkillä kävyillä päällystettynä ja tällä tapaa saa tarvittaessa piilotettua sen höpsön kohdan, johon ei sitä viimeistä käpyä enää millään saanut mahtumaan... 😊