Verhokapat keittiöön Unikkokankaasta

 

Tämä on minun elämäni aikana Marimekon unikon kolmas tuleminen. En tiedä, onko se varsinaisesti koskaan out, mutta ihan selkeästi kuosin suosio aikojen saatossa nousee ja laskee. Nyt, kolmannella kerralla ajattelin, että en jaksa enää innostua, varsinkin kun juuri äskettäin sain edelliset keittiön unikkoverhot myytyä kirpputorilla. Ja vielä pilkkahintaan, kun ajattelin, ettei kellekään kelpaa itse tehdyt kötöstelyt 😅

No sitten kun tutustuin tarkemmin unikon kausikuoseihin, löysin sieltä kaksi väriä, jotka jäivät kummittelemaan mieleen ja lopulta taivuin… Kyseiset värit ovat nämä kaksi vaaleaa ihanuutta 😍

Päätin tehdä unikkokankaasta keittiöön kappaverhot. Koska kallistun kuitenkin aina siihen krumeluurisempaan vaihtoehtoon, päätin myös tällä erää tehdä asian omalla tavallani. Että verhot sitten kelpaisivat silmälleni pidempään ja voisin vuodesta toiseen ne näin keväisin ikkunaan laittaa.

Näitä verhoja varten virkkasin aiemmin myös kapeat reunapitsit. 

Yläosaan valitsin pellavan värisen, läpikuultavan kankaan. 

Tähän suunnittelemaani verhoon olisi sopinut paremmin miniunikkokuvio, mutta koska näitä kausivärejä ei myydä minikuvioisina, oli pakko soveltaa tätä saatavilla olevaa kokoa, eli ”pientä unikkoa”.

Käytin unikkokankaan leveyssuunnassa ja leikkasin kuvion korkeuden mukaan (2 kukkariviä) noin 45cm leveitä paloja, jotka ja yhdistin kuvion auki silitettävällä saumalla. Kunhan kohdistus onnistuu tarkasti, sauma ei pahoin valmiin verhon poimuissa erotu. Näin sain yhden verhon pituudeksi noin 2,5 metriä, joka on nippanappa riittävä meidän ikkunoihin. Helpompi, mutta kalliimpi vaihtoehto olisi ollut ostaa kangasta verhon pituuteen tarvittava määrä ja leikata halutun korkeuden mittainen soiro kankaan pituussuunnassa. Näin kankaasta olisi jäänyt yli pitkä ja kapeahko hukkapala, jota en kokenut tarvitsevani mihinkään.

Liitin pellavan värisen kankaan unikon yläpuolelle ja ompelin siihen tankokujan. 

Pitsit ompelin kankaiden saumakohtaan sekä verhon alareunaan.

Alareunassa sattui pieni kömmähdys, kun huomasin ompeluvaiheessa, että kapasta on nyt kuitenkin tulossa vähän liian korkea ja ompelin unikon alareunaan tietoisesti normaalia leveämmän alataitteen. Se erottuu vähän turhan selkeästi päivänvalossa. Aivopieru, jota en enää tässä vaiheessa lähde korjaamaan.

Ompelin näitä verhoja pitkään… sain kulumaan aikaa koko lauantaipäivän 😳 en tierä, olenko tullut vanhaksi ja sitä myöten on liikkeet hidastuneet vai oliko vaativuus jotenkin normia kovempi. Itse uskon tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon 😅

Tuollaisen työpäivän jälkeen kun sitten silittelin illalla verhoja ikkunoihin, olin ihan varma, että niistä tuli sudet. Mutta yllätys olikin positiivinen, kun verhot näyttivät juuri siltä, miltä pitkin 😍

Voi olla, että joudun vielä kesäverhot tuosta vaaleammasta unikosta värkkäämään. Kun niin kaunis se on, ettei välttämättä sielu muutoin lepää 😅

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Virkattu kauluri kirjavasta langasta

Ostin ihan testimielessä pari kerää Housen kuviollista neulelankaa. Testimieli tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että eipä ollut hajuakaan siitä, mitä tästä langasta teen, kuten ei siitäkään, kuinka tuo kuvio lankaan on tehty. Hämärän peitossa oli, onko lanka liukuvärjättyä ja miten pitkästi langassa on aina kutakin sävyä.

Lanka on villan ja polyamidin sekoitusta ja testailuun houkutti pääasiassa langan edullisuus.

Noh. Testatessa kävi sitten ilmi, että värityksessä ei ollut mitään sääntöä. Ei sitten minkäänlaista 😅 Yhtä väriä saattoi olla 10 cm tai metri. Lanka ei ollut liukuvärjättyä, vaan väri vaihtui ilman mitään ennakkovaroitusta ja silmän räpäyksessä vaikka mustasta suoraan valkoiseksi 😅 Ei tuosta langasta siten kovin seesteistä teosta syntyisi. Hetken jouduin oikeen miettimään, että mihin sitä olisi järkevä käyttää.

Kaulurin tarve talvikeleillä on ilmeinen ja lanka päätyi koukulle. Käytin virkatessa 3,5 koukkua.

Tein kaulalle tulevan tuubiosan virkkaamalla kiinteitä silmukoita. 

Loin 32 silmukkaa, johon tein käännöksen jälkeen 30 kiinteää silmukkaa. 

Seuraavilla kierroksilla tein kiinteät silmukat aina takimmaiseen silmukan lenkkiin, jolloin tuubiosan tekstuuri muistuttaa joustoneuletta. 

Kiinteiden silmukoiden kierrosten määrän määrittelee se, minkä kokoisen tuubiosan tarvitsee. Tähän kauluriin tein kierroksia 140.

Tämän jälkeen kiinnitin päät toisiinsa kiinteillä silmukoilla, jolloin suorakaiteesta muodostui kaulurin kaksin kerroin taitettava pystykaulus. 

Pystykaulus on kummaltakin puolelta saman näköinen. Yläosan pitsiä virkattaessa on huomioitava se, että näkyviin jäävä osa on oikeasta suunnasta virkattua, kun kaulus käännetään kaksin kerroin.

Päiden yhdistämisestä jatkoin suoraan kiinteät silmukat tuubin yläreunaan sekä yläpään viimeisen kierroksen, josta muodostuu pitsimäinen reuna. Reunan tein seuraavasti; ks, *hy 2 s, 5 p samaan silmukkaan, hy 2s, ks*, toistin *-* loppuun saakka, katkaisin ja päättelin langan.

Tuubin alapäähän tein samalla tavoin kuin yläreunaan ensin kierroksen kiinteillä silmukoilla. Hartioille tuleva pitsiosa eteni vähän kokeillen ja muodostui seuraavasti;

1. Krs. Ks * hy 2s, (2p, 2kjs, 2p) samaan silmukkaan, hy 2s, ks*. Toistetaan *-* loppuun saakka.

2. Krs. Siirytään kiinteillä silmukoilla pylväsryhmän kjs-kaarelle. *(3 p + 2 kjs + 3p) kjs kaareen*. Toistetaan *-* kierroksen loppuun saakka.

3. Krs. Siirytään kiinteillä silmukoilla pylväsryhmän kjs-kaarelle. *(3 p +  3 kjs + 3p) kjs kaareen*. Toistetaan *-* kierroksen loppuun saakka.

4. Krs. Siirytään kiinteillä silmukoilla pylväsryhmän kjs-kaarelle. *(3 p + 2 kjs + 3p + s) kjs kaareen*. Toistetaan *-* kierroksen loppuun saakka.

5. Krs. Siirytään kiinteillä silmukoilla pylväsryhmän kjs-kaarelle. *(4 p + 3 kjs + 4 p) kjs kaareen*. Toistetaan *-* kierroksen loppuun saakka.

6. Krs. Siirytään kiinteillä silmukoilla pylväsryhmän kjs-kaarelle. *(4 p + 3 kjs + 4 p) kjs kaareen*. Toistetaan *-* kierroksen loppuun saakka.

7. Krs. Siirytään kiinteillä silmukoilla pylväsryhmän kjs-kaarelle. *(4 pp + 3 kjs + 4 pp) kjs kaareen*. Toistetaan *-* kierroksen loppuun saakka.

8. Krs. Siirytään kiinteillä silmukoilla pylväsryhmän kjs-kaarelle. *(4 pp + 3 kjs + 4 pp) kjs kaareen*. 

9. Krs. *Kiinteä silmukka jokaiseen pp:een. Kjs kaaressa 2ks + nirkko + 2ks* toistetaan kierros loppuun. Huom. Pitkien pylväiden välissä oleviin ketjusilmukkoihin ei tule kiinteitä silmukoita.

Näin syntyi talvipakkasille virkattu kauluri kirjavasta langasta. Langasta, jolle oli vaikea keksiä  käyttötarkoitusta 😅

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Saippuoita pajalta

 Saippuapajalle päätymiseni oli jonkinlaisen telepatian lopputulema.

Olin koko viikonlopun katsellut netistä erilaisia saippuoiden ja kynttilöiden valmistusmassoja ja -muotteja. Kynttilöitä olen kyllä tehnyt aiemminkin, mutta saippuat olisivat uusi aluevaltaus. Tuotteet kummittelivat ostoskorissani alkuviikolle asti ja pohdin, onko minun järkeä nyt tähän hälinään tilailla itselleni mitään uutta askarreltavaa, kun olisi varmasti järkevämpää keskittyä siihen, että saan muuton tehtyä ja maallisen omaisuuteni siirrettyä paikasta toiseen?

Samoilla lämmöillä huikki ystäväni somessa itselleen seuralaista saippuapajaan. Olin lähes heti valmiina! Ensinnä siksi, että sain pahimman luomisentuskani kohdistettua nyt niihin haaveilemiini saippuoihin ilman, että hankin puolen kuution edestä itselleni tekoon tarvitttavaa tavaraa. Toisenna siksi, että onpa kerrankin hienoa saada ohjausta, kun tekee jotain itselleen uutta ja vierasta. Etten aina kiipeä perse edellä puuhun ja opettele uusia asioita kantapään kautta. Kolmas syy löytyy tähän intoon siitä, että olen tutustunut saippuapajan järjestäjän toimintaan ohimennen, kun heidän toimitilat sijaitsee työtäni sivuavalla alueella. Nyt saisin siis syyn ja mahdollisuuden astua sisään putiikkiin.

Niinpä työpäivän päälle suuntasin nokan kohti Törnävän Piiriä ja GoRentoa 🥰

Saippuat valmistettiin kylmämenetelmällä. Kurssin hintaan sisältyi kahden massan valmistus ja niistä valmistuvat saippuat. 

Ensimmäinen massa valmistettiin opastettuna ja ihan perussettinä, ilman värejä tai tuoksuja.  Omaani valitsin nesteeksi kamomillauutteen, rasvoina näissä saippuoissa käytettiin mm. kookosrasvaa ja oliiviöljyä. Muotiksi valikoitui silikoninen ruusumuotti ja sain massan riittämään kuuteen, melko suureen ruusun muotoiseen saippuaan.

Toinen massa tehtiin aiemmin opitun pohjalta itse ja siihen oli mahdollisuus käyttää myös tuoksuja ja värejä. Nesteeksi valitsin voikukkauutteen, tuoksuksi sinikuusen ja väreiksi valkoisen sekä tumman, helmiäishohtoisen lilan. 

Kun massa on valmiiksi kellertävää, teki violetti väri temput ja massa näytti ensin kuravelliltä. Ohjaaja neuvoi kuitenkin rohkeasti lisäämään väriä ja yhtäkkiä väri muuttuikin herkullisen lilaksi. Lopuksi lisäsin mukaan pari ruokalusikallista horsman kukintoja, joista saippuaan tulee tuntumaa, eikä se käyttäydy käsissä kuin sellainen vankilasaippua… Muottina käytin silikonista pöllömuottia.

Saippuiden pitää kovettua ensin pari vuorokautta muotissaan, jonka jälkeen ne voidaan irrottaa. Valmistamisen jälkeen saippuaa kypsytetään vielä 3-4 viikkoa, ennen käyttöä.

Lila saippua ja horsmankukat yllättivät hieman. Kukinnot muuttuivat vihertävänruskeiksi sattumiksi... Mutta en nyt kyllä tiedä, pilaako se tätä saippuaa. Ennemmin antaa sille sellaista luonnollista sävyä. Ohjaaja mainitsikin kyllä useaan kertaan siitä, että saippuoiden teko, tai lähinnä halutun värisävyn saavuttaminen syntyy kokeilujen kautta.

Sen tiedän, että saippuoiden teko ei jää tähän 😊

Rockyroadjäätelö

Rockyroad. Suklaaherkku, jossa sulatettuun suklaaseen lisätään esim. pähkinöitä, vaahtokarkkeja, muroja, kuivattuja hedelmiä... Mitä nyt vain oma mieli halajaa.

Rockyroad on siitä mainio, että siihen voi sekoittaa ihan mitä itse ikinä haluaa ja nyrkkisääntö voi olla vaikka ”more is more”.

Tähän jäätelöön upotin pieniä vaahtokarkkeja, valko- ja maitosuklaamurskaa sekä suklaakastiketta.

Jäätelömassa tehdään perusjäätelön ohjeella;

5 dl kermaa

1 tölkki kondensoitua maitoa

1/2 dl glugoosisiirappia

2 tl vaniliinisokeria

Lisäksi

Pieniä vaahtokarkkeja

Valkosuklaata

Maitosuklaata

Suklaakastiketta

(Maut ja määrät oman maun mukaan)

Kerma vaahdotetaan ja mukaan lisätään kondensoitu maito sekä siirappi ja vaniliinisokeri. Tämän jälkeen massaa vaahdotetaan vielä niin, että se on mukavan tykkyä ja kiinteää. 

Massaan sekoitetaan vaahtokarkit ja hienonnetut suklaat. 

Massa siirretään kannelliseen astiaan. Pinnalle lorautellaan suklaakastiketta, jota sekoitetaan jäätelömassan joukkoon niin, että ihan kaikki suklaa ei kuitenkaan sekoitu massaan vaan osa jää koristeraidoiksi pintaan. Pinnalle ripotellaan koristeeksi vielä esim. vaahtokarkkeja ja nomparelleja tai koristerakeita.

Jäätelö laitetaan pakastimeen ja annetaan sen jähmettyä n. vuorokausi ennen tarjoilua.

Aijettä! 😋

Susujäätelö

 Eihän jäätelölitra montaa rahaa maksa kun sen kaupasta valmiina ostaa, mutta itse tehdyssä jäätelössä on omat etunsa. Itse tehdessä mausteet voi määritellä täysin omien mieltymysten mukaan ja kyllä tämän jäätelön pehmeys ja maku tuntuu juuri niin hyvältä, kuin itse tehdyssä vaan voi tuntua. Eikä sen tekeminen ole edes työlästä.

Tarvittavat ainekset eivät ole saavuttamattomissa ja vaikka ensin vierastinkin esim. glugoosisiirapin käyttämistä, niin juuri se on ainesosa, joka estää hileisen jäätelön syntymisen ja siksi se on ehdoton osa minun jäätelöä.

Ainekset n. 1 litraan jäätelöä;

5 dl kermaa

1 tölkki (397g) kondensoitua maitoa

1/2 dl glugoosisiirappia

2 tl vaniliinisokeria

Susupaloja oman maun mukaan

Suklaakastiketta

Kerma vaahdotetaan ja mukaan lisätään kondensoitu maito sekä siirappi ja vaniliinisokeri. Massaa sekoitetaan vielä niin, että se kuohkeutuu ja kangistuu. 

Susut pienitään pieniksi paloiksi ja sekoitetaan massaan (osa jätetään pinnan koristeluun). Massa siirretään kannelliseen astiaan ja pintaan vedellään muutama plöräys ja viiva suklaakastiketta. Suklaakastiketta sekoitellaan kevyesti nostellen massan joukkoon, jolloin se sekoittuu osin syvemmälle, mutta pintaan jää vielä kauniita suklaakuvioita. 

Lopuksi ripotellaan pintaan susupalamurskaa. 

Astian kansi suljetaan ja annetaan jäätelön jähmettyä pakastimessa mieluusti seuraavaan päivään.

Jäätelö on valmista ja NIIN herkullista! 😋

Virkattu pöytäliina

Halusin yksinkertaiselle neliön muotoiselle talonpoikaistyyliselle pöydälle yksinkertaisen neliön muotoisen virkatun liinan. Pienen pohdiskelun jälkeen päätin toteuttaa liinan seuraavalla mallilla:

Lankana luonnon valkoinen Novita Cotton crochet ja koukku 1,5.

Ajatus oli, että liina tulisi valmiiksi poikani rippijuhliin, jotka olivat heinäkuun alkupuolella. Ja kyllähän se tavallaan tulikin valmiiksi… Sain nimittäin nuo peruskierrokset jo ajoissa sille mallille, että se rupesi olemaan liinana kyseiseen pöytään jo riittävän suuri, mutta se jäi selkeästi kaipaamaan jonkinasteista reunusta. 

 

Valitsin reunukseksi erään virkkauslehden mallissa olleen melko leveän koristeellisen reunan ja tiesin kyllä heti, että tuli aikataulun puitteissa varmaan puraistua vähän liian iso pala. Ja niinhän siinä kävi, että liina valmistui juhliin mennessä vain koristereunuksen kiinteisiin kierroksiin asti, mutta reunan erikseen virkattavat pykälät jäivät toteuttamatta. Kukaan ei kuitenkaan rippijuhlissa asiaa huomannut. Tai ei ainakaan siitä huomauttanut... 😬

 

Nyt jälkikäteen olen niitä pykäliä liinaan väkertänyt ja lopulta vähän varkainkin se sitten koukulta tipahti. Haaste viimeisissä pykälissä oli siinä, että niiden tekeminen oli pelkkää laskemista ja sovittelua. Eli niihin piti keskittyä täysin, eikä minkäänlainen multitaskaus ollut mahdollista… Ja liinan valmistuminen pitkistyi ja sitkistyi.

 

Yksinkertainen keskiliina ja monimutkainen reunus istuvat Ihanasti yhteen.❤️

Vappurosetit

Vaikka vappujuhlaan sopiikin ihan kaikki rasvassa kypsennetyt leivonnaiset, niin meillä ykköseksi nousee rosetit. Kun olin lapsi, äiti tapasi näitä tehdä ja siksi maku tuo mieleen elävästi lapsuuden muistoja ja siksi vappu maistuu siman lisäksi rosetilta. 

Ja ovathan nämä myös ihan valtavan ihastuttavia ja herkän kauniita leivonnaisia. Tekeminenkään ei ole vaivalloista, vaikka rasvan kanssa tuhrataankin. 

Jouduin jonkun aikaa oikein etsimällä etsimään rosettirautaa ja luulin jo, että se on jokin muinaisjäänne ja niiden valmistus on lopetettu. Mutta pari vuotta sitten eräästä nettikaupasta tämä vastaan tuli ja vaikka silloin oli syksy, se oli ihan pakko saada, että se sitten todellisen tarpeen kohdatessa olisi olemassa.

Ohje noin 25 rosettiin

2 munaa

1 rkl sokeria

2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

Paistoon rasvaa tai öljyä

Munat rikotaan astiaan ja niiden rakenne vatkataan rikki. Mukaan lisätään sokeri, maito ja lopuksi jauhot. Taikina vatkuloidaan tasaiseksi massaksi.

Öljy kuumennetaan 170~180 asteiseksi. 

Rosettirautaa kuumennetaan öljyssä aluksi ja aina ennen kuin se kastetaan uudestaan taikinaan. Kuuma rauta kastetaan taikinaan ja varotaan ettei sitä upoteta taikinaan kokonaan, vaan raudan yläpuoli jää näkyviin niin, että rosetti irtoaa raudasta ongelmitta.

Taikinainen rauta upotetaan rasvaan. Rosetti irtoaa kypsyessään raudasta ja se käännetään kun paistopuoli on kypsynyt kullan ruskeaksi. Valmis rosetti nostetaan öljystä ja ylimääräinen rasva valutetaan kattilaan. Rosetti asetetaan talouspaperin päälle valumaan.

Rosetit koristellaan tomusokerilla.

Pahuksen hyvää paholaisen hilloa!

Paholaisen hillo on loistava kastike vaikka hampurilaisiin tai lisäke liha- ja varsinkin kanaruokien kanssa. Oma suosikkini on paistettu kanan rintaleike chevrejuustolla ja paholaisenhillolla.Tämäkään säilyke ei varsinaisesti jolupöytään kuulu, mutta saa ykköluokituksen ruokalahjakäytettävyyden ansiosta ja sen vuoksi ropsottelee kattilassa joka joulun alla.

Tätä säilykettä olen tehnyt useilla eri ohjeilla ja niitä soveltaen. Tavoitteenani on ollut kirkkaan punainen, kiiltävä ja hieman läpikuultava lopputulos ja tämän vuoden hillo alkoi lopulta lähestymään tätä päämäärää.

Ainekset;

• 2 tlk tomattimurskaa
• 4 keskikokoista paprikaa
• 2 chilipalkoa
• 2 punasipulia
• 8 valkosipulinkynttä
• 1/2 dl valkoviinietikkaa
• 2 tl suolaa
• 1 tl mustapippurirouhetta
• noin 400 g hillosokeria

Tomaattimurskat laitetaan kattilaan. Paprikat ja chilit pilkotaan kuutioiksi (chili on ihan kivan näköinen vaikka renkaina, mutta tällä kertaa laitoin sen pienempiin palasiin), sipulit ja valkosipulit kuoritaan ja sipuli kuutioidaan, valkosipulit leikataan siivuiksi. Aineksia keitellään hiljaksiin kiehutellen noin tunnin verran ja lisätään joukkoon etikka, suola, pippuri ja sokeri. Tämän jälkeen keittämistä jatketaan vielä kymmenisen minuuttia.

Hillo purkitetaan kuumana pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Se säilyy avaamattomana viileässä useita kuukausia. Tämä on yksi sellainen säilyke, jota olen itse käyttänyt vielä vuodenkin päästä sen tehtyäni. Eli säilyvyys on loistava, jos valmistus- ja purkitusvaiheessa ei mitään ylimääräistä mukaan joudu ja käytettävät purkit on hyvin desinfioitu.