Mustikoilla ja mansikoilla täytetty pyöreä britakakku

Britakakku on klassikko, joka sopii tilanteeseen, kuin tilanteeseen. Aiemmin leivoin britakakun puolukan ja kinuskin makuisena, siitä postaus täällä. Tuoreet maut sopivat kuitenkin tähän kakkuun täydellisesti. 

Pohjan ainekset:

125 g voita

1 dl sokeria

3 keltuaista

2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

3 valkuaista

1,5 dl sokeria

Voi ja sokeri vaahdotetaan. Keltuaiset sekoitetaan joukkoon yksi kerrallaan

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ha ne lisätään vaahtoon vuorotellen maidon kanssa.

Valkuaiset vaahdotetaan sokerin kanssa kovaksi vaahdoksi.

Kaksi noin 24 cm irtopohjavuokaa pohjustetaan leivinpaperilla. 

Taikina jaetaan vuokiin tasan ja levitetään tasaiseksi kerrokseksi. Marenki jaetaan pohjiin tasan ja levitetään tasaiseksi kerrokseksi taikinan päälle.

Pohjia paistetaan 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes marenki on vaaleanruskea.

Pohjat jäähdytetään hyvin.

Kakun väliin ja pinnalle:

2 dl kermaa

1 rs mascarponejuustoa

Sokeria n. 2 rkl tai oman maun mukaan

1 tl vaniliinisokeria

n. 300 g tuoreita mustikoita (pensasmustikat 👍🏻)

n. 350 g tuoreita mansikoita

Kerma vaahdotetaan ja vaahtoon lisätään juusto ja sokerit.

Toinen kakkupohja nostetaan tarjoilulautaselle ja sen päälle levitetään noin puolet kermasta sekä tasainen kerros mustikoita ja mansikoita.

Toinen kakkupohja nostetaan kanneksi ja loput kermasta levitetään päälle. Kakku koristellaan marjoilla ja esim. Sitruunamelissan lehdillä.

Kyllä se vaan tuore marja saa kakun maistumaan kesältä 😍

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Tulisempi kinkkuvoileipäkakku

Kevään juhlien ja kakkujen aika! ☀️

Eihän nämä voileipäkakkuvariaatiot kesken lopu 😅 Pienellä muutoksella saa suolaiseen kakkuun aivan uudenlaisen maun ja kunnolla twistiä. 

Ihan arkena tai tavisviikonloppunakaan ei voileipäkakkua välttämättä viitsi vääntää. Niinpä tämäkin kakku liittyi vahvasti erilaisiin juhlallisuuksiin 😊

Ainekset;

Noin 25 suurta paahtoleipäpalaa

Lihalientä kostutukseen

Täyte 1;

3 kanamunaa

3 suolakurkkua

150g kinkkua (tai kinkkusuikaleita)

1 prk kermaviiliä

1 dl majoneesia

2 rkl sinappia

Mustapippuria

Täyte 2;

1 pieni pötkö maksamakkaraa

1/2 purkki pesto arrabiataa

1 dl majoneesia

1 prk ranskankermaa

Päälle;

4 dl kuohukermaa

1 prk tuorejuustoa, (esim. aurinkokuivattu tomaatti, josta kuorrutteeseen saa parhaan maun)

Täyte 1.n kananmunat, suolakurkut ja kinkku raastetaan raastimen suurimmalla terällä ja kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi.

Täyte 2.n ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi.

Täytemassat jaetaan kahtia, koska kakkuun tulee yhteensä neljä täyteväliä.

Leipäviipaleet 5 kpl levitetään alustalleen. Tapaan poistaa leivistä kuoret, vaikka ne ei välttämättä kakussa haittaisikaan. Leipäviipaleita leikataan ja puolitellaan siten, että pohjasta tulee oikean kokoinen ja -muotoinen. Viipaleet kostutetaan lihaliemellä ja päälle levitetään reilu kerros täyte 1:ä.

Täytteen päälle levitellään seuraava leipäkerros. Muurattaessa näitä leipäkerroksia, on hyvä muistaa, että vähintään peräkkäisten kerrosten saumat eivät saa osua samaan linjaan. Näin käydessä kakku voi haljeta lähes itsekseen liian korkeaa pystysaumaa myöden.

Taas leivät kostutetaan ja kerroksen päälle levitetään reilu kerros täyte 2:ta

Tätä jatketaan siten, että leipäkerroksia tulee kaikkineen 5 ja täytekerroksia 4.

Kakku on hyvä koota ja täyttää päivää ennen tarjoilua, ja vuorata se kelmulla viileään. Näin se maustuu ja kosteus tasaantuu hyväksi.

Päällyksen kerma vaahdotetaan ja sen sekaan sekoitetaan notkistettu tuorejuusto.

Päällinen levitetään tasaisesti kakun päälle.

Kakku koristellaan esim. leikkeleillä, vihanneksilla ja yrteillä. Tähän kakkuun käytin kinkkuleikkeleitä, kirsikkatomaatteja, oliiveja sekä reilusti persiljaa.

Tässä kakussa on aavistus potkua. Hyvää sellaista! 😋

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Puutarhan kevättöitä 2024 osa 4 - hyötymaa

Ajoitin muutaman päivän vapaat vapun ympärille ihan vain silmällä pitäen puutarhatöitä. Ja kyllähän harava ja kottikärryt ehtivät liikkuakin. Sitten, kun kukkapenkit ja ympäristö muutoin on pääosin siivottu, kanavoin tarmoni hyötymaahan ja pieneen kasvihuoneeseen. Niiden suhteen kun ei ole vielä mikään kiire ollut.

Koska talvi yllätti viime vuonna, jäi pieneen kasvihuoneeseenkin syksyllä vanhat kasvustot. Siivousta ja perkaamista on siten ollut täällä mäen päälläkin paljon. Siivoamisen ja kasvualustojen uusimisen lisäksi olen päättänyt jalostaa pientä hyötytarhaani. Viime kesänä pääsin hieman myöhässä istuttelemaan ja silti sato oli ihan mukava, niin päätin tänä vuonna lisätä lavakauluksia ja laajentaa aluetta.

Maahan on päätyneet puna- shalotti- ja valkosipulien istukkaat. Kurkut, tomaatit, kurpitsat ja purjot ovat esikasvatuksessa ja niiden kanssa odottelen vielä hetken.

Kokeilin viime vuonna lavakauluspenkkejä ensimmäistä kertaa. Positiivinen kokemus innostaa jatkamaan. Ajatuksena on saada kauluksiin sipulit, kurpitsat ja avomaankurkut. Lisäksi kylvän kauluksiin kehäkukkia ja salaattia.

Enpä arvannut viime vuonna, että kauluksissa on edes mitään eroja. Mutta mutta. Osa kauluksista on puuta ja ne kestävät myös talven rasitukset paikoillaan. Viime vuonna toinen käyttämistäni kauluksista sattuikin olemaan vaneerityyppistä levyä ja sepä muuttuikin talven aikana paperiksi… Hylkyyn tällaiset kaulukset ja puukaulukset tilalle! 

Käsittelin tänä vuonna kylvökaulukset siihen tarkoitetulla puunsuojalla ja kauluksista tuli kyllä kivan näköiset ja ryhdikkäät.

Alue laajeni kahdesta kauluksesta viiteen, eli tilaa on huomattavasti enemmän. 😊

Kerroin pari vuotta sitten tästä pienestä kasvihuoneesta (pieni kasvihuone vanhoista ikkunoista), joka valmistettiin trukkilavan päälle. Olen todellisesti yllättynyt, kun huone on pysynyt näin hyvänä! Ei paljon uuttansa kummempi, vaikka se tosiaan tönötti viime talven sijoillaan. Sanoisin, että kestävyyttä parantaa juuri tuo trukkilava. Lava on kohotettu maasta muutamalla pihakivellä ja sen vuoksi huoneen alla liikkuu ilma, joka pitää pohjan kuivana. 

Katoin tänä keväänä koko hyötymaa-alueen ”ylijäämähakkeella”, eli lämmönjakohuoneesta ylijäävällä silpulla, joka ei kelpaa lämmitykseen. 

Hakkeen päälle asensin lavakaulukset. Lavakaulusten pohjalle pistin ensin sopivan kokoiseksi muotoillun pohjakankaan. Näitä myydään valmiina ja vaikka isompana kankaana tämä olisi varmasti ollut edullisempi hankinta, en tässä kohtaa viitsinyt nuukailla. Kun näin sieluni silmin itseni takkuamassa saksien ja mittanauhan kanssa, enkä pystynyt katselemaan sitä 🫣

Vaikka meillä sattuu erään arpajaisvoittoni ansiosta olemaan täysi kuorma ruokamultaa, en ottanut mitään riskiä rikkaruohojen suhteen ja täytin laatikot pussimullalla. Siitä harvemmin rikkojen siemeniä löytyy.

Kasvihuoneeseen asensin suurehkot kasvusäkit, joihin mahtuu yhteensä 8 kasvia. Tämä tarkoittaa kolmea kasvihuonekurkkua sekä kahta eri laatuista tomaattia. Niistä saadaan satoa ihan mukavasti.

Noin on hyötymaa valmiina ja kasvihuone odottaa enää taimiaan.

 

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Puutarhan kevättöitä, osa 3 - maitoruiskutukset

Aiheesta voisi hieman harhaanjohtavasti ajatella, että olisin ihan oikea luomuviljelijä, mutta aivan näin ei asia ole. Joskus joudun turvautumaan äärimmäisiin ratkaisuihin, vaikka tuhoeläinten suhteen koetankin välttää "myrkkyjä" viimeiseen saakka.

Koska viime kesä oli kirvoille otollinen, tuntui se olevan lähes kohtalokasta toiselle omenapuulleni. Koko puu oli niin täynnä kirvoja koko kesän, että satokin muuttui syömäkelvottomaksi ja puun lehdet mustuivat ja ”kuivahtivat” niille sijoilleen, eikä osa niistä ole pudonnut vieläkään. Puun runko oli koko kesän ja vielä talvenkin jäljiltä ihan musta ja puu näytti todella huonolta. En kuitenkaan viime kesänä käyttänyt puuhun mitään torjunta-aineita, kun säälin kaikkia niitä muita öttiäisiä, joita puun ympärillä liikkui. Mäntysuopaliuoksen vaatimaan pitkäjänteisyyteen ei riittänyt intoa.

Tosin järjellä ajatellen tiesin, että puu ei välttämättä heitä henkeään, jos sen kirvat valtaavatkin. Puuvartiset kasvit kyllä elpyvät melko varmasti. Myös tuon rungon mustumisen epäilin johtuvan kirvojen mesikasteesta ja se puhdistuisi kyllä ajan kanssa.

Koetin tänä keväänä etsiä jotain mahdollisimman luonnonmukaista tapaa estää kirvojen ylikansoitus ja löysin tietoa maidolla ruiskuttamisesta (Yhteishyvän julkaisu). Niinpä ajattelin testata kyseistä tapaa ja aloittaa ruiskuttelut hyvissä ajoin ennen silmujen turpoamista. 

Lantrasin maidon vedellä suhteessa 1:1 ja ruiskutin omenapuun maito-vesiseoksella ensimmäisen kerran vapun jälkeen.

Samoilla lämmöillä suihkuttelin kaikki kasvit, joissa kirvojen kanssa on yleensä ollut ongelmia. Mm. lumipalloheisi, ukonhattu ja unkarinsyreeniaita saivat maitokasteen. Toisen ruiskutuksen tein viikko sitten ja tässä vaiheessa oli jo nähtävissä, että mustaksi muuttunut runko alkoi hiljalleen vaalentua. Selkeästi oli myös havaittavissa, että silmut paisuvat. Puu ei ollut ainakaan kuollut.

Olen ajatellut toistaa tuota ruiskutusta nyt kevään ja alkukesän aikana muutamia kertoja ja katsotaan, kuinka käy. Lumipalloheisi on ehkä ensimmäinen, josta tehon voi todeta. 

Puuhun on jo tullut hyväsesti lehtiä ja vaikka tuskin toista kovaa kirvakesää heti perään tulee, jäädään silti jännäämään maitoruiskutuksen tehoa 😊

Helppo ja nopea murupiirakkapelti

Oli taas aika leipoa kyläyhdistyksen bingoon kahvileivät. Ainoa vaihtoehto minulle on piirakka. Ja mieluummin pellillinen piirakkaa. Tällöin kerralla tulee kyllin paljon tavaraa, vaikka bingo kokisi yleisöryntäyksen, mutta taas toisaalta myymättä jäävät palat on helppo säilöä vaikka pakastamalla.

Tällä kertaa ajattelin hyödyntää pakastimesta taas kaiken maailman rasioiden loppuja ja niinpä tähän piirakkaan tulikin varsin kivasti erilaisia marjoja. Käytin puna- ja mustaherukkaa sekä mustikkaa ja vadelmaa. 

Ohje (50 cm uuni)

8 dl vehnäjauhoja

4 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

3 tl vaniliinisokeria

250 g voita sulatettuna

2 munaa

1 tlk kermaviiliä

Täyte:

2 prk rahkaa

2 munaa

2 tl vaniliinisokeria

2 dl sokeria

2 rkl sitruunamehua

Pohjan kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Joukkoon sekoitetaan voisula

Muruseos jaetaan kahteen yhtä uureen osaan. Toiseen puoliskoon sekoitetaan munat ja kermaviili.

Taikina levitetään ohueksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratulle pellille (koko n. 35 x 45 cm). Marjat levitellään taikinan päälle tasaisesti.

Rahkatäytteen ainekset sekoitetaan tasaiseksi ja täyte valellaan marjojen päälle.

Lopuksi ripotellaan muruiksi jäänyt taikinanpuoliska piirakan päälle.

Piirakkaa paistetaan  200 asteessa noin 30 minuuttia.

Kylläpä oli taas suunmyötäistä. Vaikka bingossa ei väentungosta ollut, ei piirakasta paljoa jäänyt jäljelle ja mainittavaksi. Piirakkaa santsattiin ja sitä ostettiin jopa kotiin viemisiksi. Joko ihmiset olivat ylen ystävällisiä, tai sitten piirakka oli ylihyvää. 

Uskon mieluummin jälkimmäiseen 😊

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Uusi mekkokaappi

Tykkään valtavasti mekoista 🥰 niitä on kertynyt sen verran monta, että niille ajattelemani 60 cm komero jäi vähän tiukaksi. Niinpä pitkän haeskelun jälkeen löysin ja tilasin mäntyisen, valkoiseksi käsitellyn, metrin levyisen kaapin, jonka voisin pyhittää ainoastaan mekoilleni.

No yllätys oli, että kaappi saapui varsin pienissä paketeissa. Ajattelin ensin, että pakkaus, jossa on ovet ja sivuseinät, on jäänyt matkan varrelle…

Mutta eipä. Myyntikuvista ei vain ollut käynyt ilmi, että sivuseinät ja ovet liitettiin aina kahdesta osasta 😂 Palojen toisiinsa liittämistä ei siis ollut viritetty ihan ikean kalusteiden tasolle... Paikoin osat myös irvistelivät ja epäusko meinasi vallata kasaajat, mutta onnistuihan se lopulta.

Kaapin välihylly jätettiin kasaamisvaiheessa pois, koska muutoin henkaritanko olisi jäänyt niin alas, että pisimpien mekkojen helmat olisivat olleet kurtussa kaapin pohjalla. Ennemmin sitten luovuin hyllystä.

Kaapin takaseinän levyt olivat ikävän näköiset, ruskeapintaiset ja antoivat sellaisenaan jotenkin keskeneräisen vaikutelman.

 Niinpä tapetoin ne kukkakuvioisella tapetilla. Kyseisen tapetin hankin aiemmin senkin kaappien hyllyjen  päällyspaperiksi. Senkistä olen kertonut aiemmin täällä 👉🏻 Olohuoneen senkki

Koska ylähylly jäi pois, piti keksiä jokin vaihtoehtoinen säilytyspaikka tyllialushameille. Löysinkin sitten ihastuttavat pyöreät pahvirasiat, jotka näyttävät aika kivoilta kaapin päällä ja alushameet sopivat laatikoihin juuri sopivasti.

Tämä oli varmaan viimeinen isompi kalustehankinta ja vihdoin alkaa kaikki tavarat löytämään omille paikoilleen 🥰

Kukkapurkkileivokset äitienpäiväksi

 Halusin viimein testata kukkapurkin muotoiset silikonivuoat, jotka ovat odottaneet jo vuosia omaa vuoroaan.

Luonnollisesti kukkapurkkiin tuleva leivoksen osuus saisi olla tummaa ja niinpä tein mutakakkutaikinan, jonka jaoin ruukkuihin.

Taikinan ainekset 6 vuokaan:

100 g voita

100 g maitosuklaata

1 dl sokeria

2 munaa

1, 5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

Suklaa ja voi sulatetaan kattilassa. Annetaan seoksen jäähtyä.

Suklaaseokseen sekoitetaan ensin sokeri ja munat ja sen jälkeen yhteen sekoitetut kuivat aineet.

Seos jaetaan vuokiin ja vuokia paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 13-15 minuuttia.

Korkea vuoka ja paistoajan arvioinnin vaikeus aiheuttivat hieman kärjistetyn luhistumisreaktion ja jokaiseen leivokseen painui keskelle monttu. Paistoaika olisi voinut 13 minuutin sijaan olla siten tuo 15 minuuttia, mutta nappasin leivokset uunista heti, kun minimipaistoaika täyttyi, kun en halunnut leivoksista missään nimessä ylikypsiä.

Tuon montun täytin vaniljakreemin ja kermavaahdon seoksella.

Tulppaanit ja lehdet pursottelin ruukkuihin päällimmäiseksi elintarvikeväreillä värjätyillä kermavaahdon ja mascarponejuuston seoksella.

Kukkien pursottamiseen käytin valmista tulppaanityllaa, mutta levitin kahta eriväristä kermaa kelmuun siten, että kiepsautin vaaleanpunaisen kerman ympäröimään keltaista. Päästään avoin kelmupötkö asetetaan pursotuspussiin avoin pää tuylaan. 

Näin kukista tuli vaaleanpunaisia, keltaisella sydämellä.

Näihin kukkapursotuksiin en ehkä kyllästy ikinä 😍

Hyvää äitienpäivää! ❤️

Elämänlanka - virkattu avainkaulanauha

Äitienpäivää silmällä pitäen virkkasin avainkaulanauhan, joka muistuttaa elämänlankaa.

Mummoni sanoi elämänlangaksi monivuotista, ruohovartista köynnöskasvia, joka kasvoi navetan seinustalla. Se kipusi runsaana herttamaisine lehtineen rimalaudoituksen rimoja myöden kasvuston kaventuessa ylöspäin. Sen kukinnot olivat kauniita, lumenvalkeita trumpettikukkia.

Vasta myöhemmin minulle selvisi, että kasvin virallisempi nimi on isokierto tai karhunköynnös. Mieluusti kuitenkin käytän tuota mummoni käyttämää nimeä. Se kuvaa yllättävän hyvin kyseistä kasvia ja muistuttaa omasta lapsuudesta.🥰

Mutta niin. Tämä virkattu avainkaulanauha…

Aloitin virkkauksen rapulukon päästä tekemällä lukon lenkkiin 8 kiinteää silmukkaa. 

Laitimmaisesta silmukasta etenin tehden ketjusilmukoista köynnöstä, johon tein epäsäännöllisin välein lehtiä ja nirkkoja. Lehtien kaavana käytin seuraavaa kaavaa:

6 kjs kiinnitetään lenkiksi.

Lenkkiin virkataan

2ks, 2puolipylvästä, 2p ja 2 pitkää pylvästä + nirkko

Siirrytään piilosilmukoilla kjs-lenkin juureen ja jatketaan kjs-nauhan virkkaamista.

Kun nauha oli oikean mittainen, kiinnitin köynnöksen pään turvalukkoon myös useammalla kiinteällä silmukalla. Laitimmaisesta silmukasta jatkoin taas ketjusilmukkaköynnöstä hieman takaisin päin ja yhdistin pätkän alkuperäiseen köynnökseen siten, että köynnökset ja turvalukko muodostavat kolmion alla olevan kuvan mukaisesti.

Tämä oli mielestäni paras ratkaisu, kun köynnös oli tarkoitus pitää ohuena nauhana, mutta ohuen ketjusilmukkanauhan kiinnittäminen suhteellisen leveään turvalukkoon pelkästään yhdellä kiinteällä silmukalla olisi näyttänyt hassulta. Se olisi vetänyt lukon vinoon, eikä se vain olisi ollut hyvä… Sen vuoksi köynnös kiinnittyy turvalukkoon koko lukon leveydeltä ja palaa sen jälkeen takaisin päin ja yhtyy pitkään köynnökseen.

Ja sitten sama toiselle puolelle…

Valkoiset trumpettikukat virkkasin hieman ohuemmasta langasta siten, että virkkasin ne aina kiinni nirkkoon.

Kukka syntyi 16 pylväästä, jotka virkataan nirkon ”lenkkiin”. Viimeinen pylväs kiinnitetään ensimmäiseen piilosilmukalla ja lopuksi kierretään kukan reuna ketjusilmukkalenkeillä.

Päättelin langat ja ompelin kukkien keskelle valkoiset helmet.

Kaunis ja hento käyttöesine. Täydellinen äitienpäivälahja 🥰

Aiempia postauksiani itse tehdyistä äitienpäivälahjoista ja -leivonnaisista:

Virkattu silmälasinauha

Virkattu kolikkokukkaro

Persoonalliset kottikärryt

Virkattu kirjanmerkki

Kana-BBQ voileipäkakku

Ruusumarengit

Äitienpäiväkakku kulhossa

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa