Ruusuisia unelmia saviruukkuihin

Ihan tavalliset saviruukut muuttuvat romanttisiksi ja elämää nähneen näköisiksi kalkkimaalin, krakerointiaineen ja decoupagelakan avulla. Tekniikka on pitkälti sama, jota käytin aiemmin tarjotinta ja naulakkoa tuunatessani. Testiin meni nyt kaksi eri kokoista vanhaa saviruukkua, joissa oli suuaukolla kohokuviointia.

Puhdistetut ruukut maalasin ensin vaaleanpunaisella kalkkimaalilla. Maalin kuivuttua levitin krakeerausainetta ruukkujen pintaan. Krakeerausainetta en levittänyt kaikkialle, vaan ainoastaan 2-3 eri kohtaan ympäri ruukkua, epäsymmetrisesti ja jonkinlaista ”luonnollista” vanhentumista mukaillen.

Kun krakeerausaine oli kyllin kuivaa maalasin purkit kauttaaltaan valkoisella kalkkimaalilla. Maalipinnan kuivuttua hioin kaikki epätasaisuudet pois 240 hiomapaperilla ja tein hiomalla pintaan keinotekoisesti kulumisen jälkiä. Osin valkoisen maalin ja hiottujen kohtien alta kuultaa alempi vaaleanpunainen maali ja osin saviruukun pinta.

Hiottuun pintaan kiinnitin decoupagelakalla sopivia serveteistä leikkaamiani ruusukuvioita. Pikkuruukun reunoille kuvia mahtui kaksi ja isompaan ruukkuun kolme. Lopuksi lakkasin koko ruukun ulkopinnan mattalakalla.

Suoraan ruukkuihin ei kannata istuttaa mitään, koska huokoinen savi imee kosteutta, eikä maalattu pinta yleensä pysy sitten pidemmän päälle hyvänä. Ruukut sopivat siis paremminkin suojaruukuiksi. 

Ihana kesä!

Tuunattu postilaatikko

Ajatus lähti siitä, että halusin ovenpieleen postilaatikon, johon voisin istuttaa kukkia ja vaihdella niitä aina kauden mukaan. Tarkoituksena lisätä nimitaulun kohtaan kauniisti tekstaten TERVETULOA

Kun se siinä sitten tönötti kukkinensa, mietin miten iloinen näky olis postilaatikko, jossa olisi kukkia tai vaikka maalaismaisema kyljessä...

Pohjana siis vanha peltinen ja ruostunut postilaatikko. Maalina Hammerite; maali, jonka voi maalata ruosteen päälle, kunhan kaikki irtonainen aines on poistettu ja pinta hiottu ja puhdistettu. Hiekkapuhallusta ei tarvita.

Ensin kokeilin maalata pari kukkakoristeista laatikkoa, joiden taustaksi maalasin vanhan näköistä lautakuviota.

 

 

Testasin sitten myös sen hempeän niittymaiseman, joka mielessäni oli alusta asti vilkkunut... Hammerite ei taivu parhaalla mahdollisella tavalla tällaisiin maalauksiin, mutta kun löytää sen oikean tekniikan ja antaa vähän anteeksi, lopputulos on kokonaisuutena varsin viehättävä.

Jokainen laatikko on omalla tavallaan kaunis. Tai ainakin persoonallinen. Ja ainakaan näin maalla, kun postilaatikot usein on yksittäin, ei riko kirjoittamattomiakaan sääntöjä, jos oma postilaatikko on astetta yksilöllisempi.

Mun pää on täynnä ideoita näistä. Vielä kun vaan joku päivä ehdin ne kaikki toteuttaa... 😊

Tarjottimen tuunaus

Ihan kätevän kokoinen tarjotin, mutta vähän "väärän värinen" lojui käyttämättömänä kaapin perillä ja ajattelin tehdä asialle jotain. En vain oikein tiennyt, minkälainen sen pitäisi olla, että se kelpaisi. 

Tämä tuunaus otti aikaa suhteellisen kauan. Aina uuden maalipinnan jälkeen tarjotin jäi odottamaan jopa kuukausiksi seuraavaa toimenpidettä. 

Alunperin tarjotin oli ruskea lakkapintainen ja käytön jälkiäkin siinä oli.

 Koska en tiennyt, millä tarjotin on käsitelty, maalasin sen hionnan jälkeen ensin pohjamaalilla, ettei ruskea väri sitten tule pintamaalin läpi. Ja kun se pohjamaalissa oli, tiesin, että kokonaan valkoista en tästä ainakaan halua.

 Vaikka olisin halunnut pieniä palloja tarjottimeen, en oikein tiennyt, kuinka ne olisin saanut siihen tasaisesti maalattua ja luovuin ajatuksesta. Niin päädyin maalaamaan ensin alle tumman harmaan kalkkimaalin ja päälle krakeeratun valkoisen pinnan.

 Lopuksi valitsin pari silmää miellyttävää servettimallia, jotka ajatelin pintaan liittää. Niiden kautta sain myös pallot mukaan. Kiinnitin ensin vaalenapunaista palloservettiä decoupagelakalla tarjottimeen. Tuhrasin kuitenkin jossain nurkassa liian kauan samaa kohtaa ja servetti repesi! Ja harmitti... 

En sitten kuitenkaan millään viitsinyt lähteä tekemään koko hommaa uudestaan ja ajattelin, että pinta saakin olla rikkonainen. Kiinnitin siis servettiä pohjaan pieninä paloina niin, että en antanut haitata, jos jossain kohtaa jotain meni pieleen.

Kun lakka oli kuivunut, hioin pohjan. Vaihtelin hiomisen voimakkuutta ihan kevyestä pyyhkäisystä kunnon hinkkaamiseen, jolloin pallokuvioon tuli vielä lisää säröä. Pidän varsinkin siitä, kuinka krakeerattu pinta erottuu palloservetin läpi.

Kiinnitin (taas decoupagelakalla) ruusukuviot tarjottimen pohjaan. Myös niiden pintaa hioin lakan kuivuttua.

Lopuksi lakkasin vesiliukoisella mattalakalla koko tarjottimen. 

Lopputulos on jotain ihan muuta, mitä sen kuvittelin alkujaan olevan, mutta oikeastaan tämä on jopa kauniimpi, kuin alkuperäinen mielikuvani 😊

Ohje sinisävyiseen virkattuun käsipyyhkeeseen

 

Kirjoittelin aiemmin näistä virkatuista käsipyyhkeistä. Tässä ohje käsipyyhkeeseen, joka yksinkertaisuutensa vuoksi on varsin perinteisen näköinen ja siksi hyvinkin viehättävä. Pyyhkeen lankoja en liiemmälti yksilöi, koska ikäväkseni huomasin jokunen aika sitten näiden kaikkien lankojen poistuvan valikoimista... Olen kuitenkin pyrkinyt käyttämään pyyhkeessä eri materiaaleja ja niiden sekoitteita; bambuviskoosia, pellavaa ja kierrätyspuuvillaa.

Pyyhe aloitetaan tekemällä viktoriaaninen neliö (Harmaalla langalla). Selkeä ohje viktoriaaniseen neliöön löytyy ainakin koukuttamon sivulta.

Langan väri vaihdetaan ja varsinaisen pyyheosan kierrokset aloitetaan neliön kulmalenkistä kolmella ketjusilmukalla (joka korvaa ensimmäisen pylvään) sekä yhdellä pylväällä ja jatketaan pylväillä seuraavaan kulmaan. Kulman ketjusilmukkalenkkiin tehdään 2p+3kjs+2p. Jatketaan pylväillä neliön kärkeen asti ja lopetetaan kahdella pylväällä neliön kulmalenkkiin.

Seuraava kierros p+kjs (jätetään silmukka väliin)+p. Ruudukkoa jatketaan kulman yli ja toisen sivun loppuun. Ulkokulmaan tehdään (sivun viimeisestä pylväästä laskien kjs+)p+3kjs+p (+kjs) ja seuraava pylväs tehdään symmetrisesti yhtä monennen pylvään päähän, johon tuli edellisen sivun viimeinen pylväs ennen kulmahässäkkää. Kuva selventää ehkä tätä selitystä…

Kolmas kierros tehdään kiinteillä silmukoilla. Ulkokulmaan taas 2ks+3kjs+2ks.

Väri vaihdetaan joka kolmannen kierroksen välein. 

Lenkkiä kokeilin tehdä pyyhkeisiin kahdella eri tyylillä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole huono, joten päätöksen lenkin mallista voi tehdä täysin sillä perusteella, kumpi malli vain silmää enemmän miellyttää tai siinä omassa käytössä paremmalta tuntuu. 

Tässä mallissa ohut nappilenkki, joka toimii tarvittaessa ripustuslenkkinä. Ohut lenkki tehdään kierrettäessä pyyhettä lopuksi kiinteillä silmukoilla. Tultaessa neliön kulman ketjusilmukkalenkkiin tehdään kulmalenkkiin yksi kiinteä silmukka. Tämän jälkeen ketjusilmukoita tehdään 15 ja niitä myöden palataan takaisin kiinteillä silmukoilla. Kun tullaan takaisin ketjusilmukkarivin tyveen, kiinnitetään lenkin pää kiinteällä silmukalla pyyhkeen kulman ketjusilmukkalenkkiin (nappaamalla nappilenkin pää mukaan).

Tähän yksinkertaiseen malliin ja väriyhdistelmään sopii lopuksi kierros ihan vain pelkillä kiinteillä silmukoilla. Valittu langan sävy korostaa mukavasti kyseistä sävyä kokonaisuudessa. Sinisen pyyhkeen värit muistuttavat minua lapsuuden järvimaisemasta; järveen heijastuvasta taivaasta ja pilvistä, järvestä pilkistävistä kalliosaarista ja loppukesän ruskistamista rantakaislikosta... 😊

Pilvenhattarat kanaverkosta

Jossain ravintolan katossa näin kanaverkosta tehtyjä pilviä ja ne olivat jotenkin uskomattoman ”oikean” näköisiä. Sellaisia läpikuultavia ja kevyitä hattaroita. Koetin sitten taitella itse sellaisen. 

Alkukankeuden jälkeen taittelu ei sitten ollut edes kovin vaikeaa... 

Asetin kanaverkon kaksin kerroin ja sivuleikkureilla verkon lankoja katkaisten pyöristin kaikki kulmat. Kulmien pyöristys ei ole ihan millin tarkkaa. 

Tämän jälkeen sidoin ja kääntelin saumakohdat niin, että puoliskat pysyivät tukevasti kiinni toisissaan, eikä irtonaisia langanpätkiä enää erottunut saumoissa.

Ensin liitoskohta näytti jotenkin vahvalta ja erottui muka liikaa, mutta kun pilven muhkurat saa muotoiltua verkkoon, ei sauma haittaa enää silmää. 

Kun puoliskat on paikoillaan, aletaan verkkoa venyttelemään ja muotoilemaan niin, että siihen tulee epäsymmetrisiä ja pyöreitä muhkuroita ja poimuja. Niiden kanssa ei kovin helposti voi liioitella.

Lopuksi maalasin pilvet spraymaalilla.

Läpinäkyvän materiaalin vuoksi eri työvaiheista ei oikein saanut järkeviä kuvia, joista olisi selkeästi erottunut tilanne. Niinpä kuvani keskittyvät valmiisiin pilviin.

Jos lapseni olisi pienempi, voisin lastenhuoneen kattoon köykäisesti tällaisia ripustaa, mutta teinipoika ei näistä innostunut niin kuin äiti. Niinpä ripustin pilvet terassille, pöydän ylle. 😊

Kirjanmerkki virkaten

Nämä herkät kirjanmerkit virkkasin äitienpäivälahjoiksi. 

Katselin pinterestistä kuvia erilaisista hennoista virkkausmalleista ja niistä yhdistelemällä päädyin sydämen malliseen merkkiin, johon tuli koristeellisen nauhan päähän tupsu. Lankana käytin luonnonvalkoista Novitan Cotton Crochet lankaa ja 1,5 koukkua.

1.krs 10 kjs kiinnitetään piilosilmukalla renkaaksi

2.krs 3kjs (korvaa ensimmäisen pp) 33 pp ketjusilmukkarenkaaseen

3.krs käännä työ. 4 kjs (korvaa ensimmäisen pp:n ja kjs:n) toista 1pp + 1kjs 15 kertaa. 1 pp + 3kjs. Jätä 1 s väliin ja jatka 1pp + 1 kjs kierroksen loppuun saakka.

4.krs käännä työ. 3 kjs, ks pylväiden väliin. Toistetaan jokaiseen pp väliin. Toistetaan 3 kjs:n kaari jokaiseen pylväsväliin kierroksen loppuun saakka.

5.krs käännä työ. 2ps, joilla siirrytään 1. kjs-kaaren keskelle. 2kjs + nirkko + 2kjs. Hypätään yli 1 kjs-kaari ja nirkkokaari kiinnitetään sitä seuraavaan kaareen kiinteällä silmukalla. Toistetaan nirkkokaaria työn loppuun saakka kiinnittäen ne joka toiseen kjs-kaareen

Sydän on valmis. ❤️

Nauhaan kokeilin kahta eri vaihtoehtoa. Molemmissa periaate on sama, kuvio hieman erilainen. 

Siirrytään 7 kiinteällä silmukalla sydämen keskelle.

68 kjs (tai määrä sen mukaan, kuinka pitän nauhan merkkiin haluaa)

Aloitetaan paluu sydämeen päin: 3kjs, hy 3kjs + ps. 

Kun ollaan takaisin nauhan tyvessä kierretään nauha uudelleen ja vahvistetaan nauhaan syntyneet pikkulenkit.

Vaihtoehto 1. (Perhosen näköiset kuviot)

Joka toinen lenkki; 2ks, 1 puolipylväs, 2 p, 1 puolipylväs, 2ks.

Joka toinen lenkki; 2ks, 1 puolipylväs + nirkko, 2p + nirkko, 1 puolipylväs, 2ks.

Nauhan päässä kieretään lenkki 8:lla kiinteällä silmukalla ja palataan takaisin nauhan tyveen toistaen samoja kuvioita.

Vaihtoehto 2.

Joka toinen lenkki; 5ks

Joka toinen lenkki; 2ks + nirkko, ks + nirkko, 2ks.

Nauhan päässä kieretään lenkki 8:lla kiinteällä silmukalla ja palataan takaisin nauhan tyveen toistaen samoja kuvioita.

Kun ollaan takaisin nauhan tyvessä, siirrytään vielä 7 kiinteällä silmukalla sydämen toisen sakaran yläreunaan (kiinteät silmukat symmetrisesti toisen sakaran kanssa)

Päätellään työ.

Merkki kovetetaan sokeriliuoksella ja pingotetaan nuppineulojen avulla esim styroxpohjaan. Tällöin sydämeen saadaan muotoiltua sen lopullinen muoto. Kovetin myös nauhan, ettei se vetäytyisi kierteelle. Tupsun kiinnitin neulomalla sen nauhan viimeiseen lenkkiin.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille toivotan Jukka Kuusiston runon myötä; 

Äireet muistuttavat sulle,

että kiittääsit kaikesta hyvästä, 

mitä oot saanut heiltä elämässäs.

Aina ku kiität syrämmes pohjasta,

niin saat syrämmehes

kaksin verroon enemmän hyvää.

Muista pitää kiitollisuus syrämmessäs,

niin saat rakkautta

ja runsautta elämääs.

-Jukka Kuusisto-

Veikeä sammakkokukkaro virkkaamalla

Ostin pari kukkarokehystä siinä toivossa, että joskus olisi aikaa tehdä niihin virkkaamalla kukkarot... Näitä kukkaroita kun olen jossain virkkausryhmissä kovasti ihastellut. Kun sitten niitä kehyksiä käsissäni pyörittelin, en vaan saanut sille mitään, että kaareva kehys oli het valmiiksi kuin sammakon suu. Kokeilin sitä sammakkoa siihen ympärille sitten rakentaa.

En tiedä, oliko aivan järkevää aloittaa tämän tyylinen kirjovirkkaus ihan tällaisella työllä, mutta näin tässä nyt kävi...

Lankana käytin Camilla puuvillalankaa ja koukku 3. Työ toteutetaan kiinteillä silmukoilla.

1 krs. Aloitin vihreällä langalla tekemällä kiristettävän silmukan, johon tein 8 kiinteää silmukkaa

2 krs jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 ks

3 krs joka toiseen kiinteään silmukkaan 2 ks

4 krs joka 3. kiinteään silmukkaan 2 ks

5 krs joka 4 kiinteään silmukkaan 2 ks

6 krs joka 5 kiinteään silmukkaan 2 ks

Kierroksia lisäsin spiraalimaisesti, ettei kukkaroon syntyisi saumaa.

Kierroksia jatketaan samalla tyylillä silmukoita  lisäten niin kauan, että syntyneen ympyrän koko vastaa aukaistua kukkarokehystä.

Tämän jälkeen jatketaan virkkaamista ilman lisäyksiä. Itse tein näitä "tyhjiä kierroksia" 5, ennen kuin aloitin kuvion virkkaamisen. Kuvion tein suurin piirtein oheisen kaavion mukaan. Lankoja kuljetin työn takana.

Kun kuvio oli valmis ja kukkaro oli sopivan kokoinen pituus suunnassa lopetin työn ja päättelin langan.

Oikeastaan tämä työ eli ja kasvoi koko ajan, kun sitä tein. Kun huomasin kirjovirkkauksen nurjan puolen suttuisuuden, päätin tehdä kukkarolle vuorin ja jotenkin sen väriksi valikoitui punainen, vaikka en ihan varma ole, onko sammakon suu ihan punainenkaan...

Vuori virkataan samalla kaavalla kuin päällysosa, mutta vuorin ympärys saa jäädä n. 15 kiinteää silmukka pienemmäksi kuin päällinen. Vuorta kannattaa sovitella kukkaron sissään, niin sille sopiva koko selkiää parhaiten. Langoissa ja virkkauskäsialassa olevilla eroilla kun on varmasti tähän sovitukseen vaikutusta.

Kitalaen kohtaan jätin viiden silmukan aukon, johon vuorin valmistuttua virkkasin "kitalakikielen". Vaikka tästä oon jo ihan varma, ettei sammakoilla taida tällaisia olla. Kun vuori oli sopivan kokoinen, lopetin työn ja päättelin langan. Kitalakikielen virkkasin niin, että ensimmäiselle kierrokselle loin silmukoita 10, eli sen mukaan, kun olin niitä aukon kohtaan tyhjäksi jättänyt. Sen jälkeen lähdin kiertämään pientä nyppylää spiraalimaisesti ja kavensin jokaisen silmukan, kunnes yksi silmukka oli jäljellä. Päättelin langan vuorin nurjalle puolelle.

Kielen tein kuuden silmukan levyisenä edestakaisin virkaten. Kielen aloituskohdan määritteli kitalakikielen kohta ja kieli alkaa aika syvältä sammakon suusta. Kielestä tein niin pitkän, että sen sai käärittyä rullan näköiseksi. Rullan neuloin kielen päättelylangalla paikoilleen tehden pieniä pistoja kielen sivuun.

Neuloin päällysosan ja vuorin kiiinni toisiinsa ja sen jälkeen kiinnitin pussukan kukkarokehykseen ompelulangalla.

Aika veikeä sammakko tästä kyllä lopulta tuli! 😃

Äitienpäivälahjaidea puutarhan hoitoa rakastavalle Äidille – Kottikärryt naista myöden!

 

Ajatus oman näköisistä kottikärryistä lähti liikkeelle sitä, että talon kottikärryt oli vähän vankempaa tekoa, alun perin navettatöissä käytetyt kärryt. Sellaiset "ikuiset", jotka on tehty kestämään. Ei toki ole näin riskille naiselle ongelma työnnellä niitä, mutta sellaisissa piskuisissa puutarhatöissä turhan jykevät kärryt ei välttämättä paljoa helpota sitä hommaa.

Hain motonetista ihan perus-alumiinikärryt. Edulliset ja ennen kaikkea kevyet. Näiden kärryjen keveys on jo mökillä testattu ja tultu siihen lopputulokseen, ettei sinne hiekkaa ja kiviä kannata täyttä kuormaa pistääkään. Meneehän ne pohjasta läpi. Pelkkää puutarhajätettä ja sen semmoista kevyttä kuljetettavaa vain.

Aisoihin, pyörään ja kärryn sisäosaan ei ole mitään tarvetta koskea ja onhan sekin selvää, että ei se maali tule iänkaiken tällaisessa työvälineessä pysymään, mutta kulumisen jäljet sitten vain kuuluu siihen.

Ulkopinnasta pyyhin tinnerillä ensin kaikki varastorasvat pois. Yllättävän pitkälti ja usean pyyhintäkerran jälkeen pyyhinliina vielä mustui... Sen jälkeen pinta karhennettiin kevyesti karhunkielellä ja vielä kerran pyyhkäisy tinnerillä. Kärryn taitetut reunat peitin maalarinteipillä. Harmaa pohjamaali spraypurkista ja ohjeen mukainen kuivumisaika antoi hyvän pohjan pintamaalille.

Sitten sain suihkuttaa pintaan sen ihanan vaaleanpunaisen värin. Pintamaali oli ihan tavallinen spraymaali ja ehkä jokin automaali voisi olla kovempaa ja kestää paremmin, mutta ei semmoista tähän hätään vaaleanpunaisena löytynyt. Pohjamaalia maalaamiseen kului vajaa purkki ja pintamaalia hieman reilu purkki.

Maalaamisen jälkeen koppa sai kuivua useamman vuorokauden ennen aisojen ja pyörän asennusta.

Kun kärryt maalailin ja niitä esittelin jossain fasen askarteluryhmässä, kommentoitiin hommaa sen suuntaisesti, että maali ei tule pysymään, koska joku muukin oli testannut saman asian. Mutta sanoisin, että kyse on taas kerran siitä, että pohjatyöt pitää tehdä ja ne pitää tehdä kunnolla, jos haluaa kestävän lopputuloksen. Kärryjen maalipinta vastaa vielä tänä kolmantena keväänä uutta, paitsi että pari kovempaa osumaa on matkan varrella kärryihin jo tullut ja osumien kohdissa pinnassa on naarmuja. Mutta niistä osumista naarmuuntuisi jo se tehdasmaalattukin pinta... Ja kuten jo aiemmin mainitsin; käyttötavaraan kuuluu elämisen- ja kulumisen jäljet.

En tiedä uskotteko, mutta joka ikinen kerta kun nämä kärryt suojasta käyttöön haen, ne saavat hymyn huulille 😊