Maton kulmavahti kotikonstein

Ärsyttää suunnattomasti, kun maton kulma alkaa taittumaan ja kiertymään rullalle, eikä mikään oikaisu siihen auta. Joka kerta kun maton kulman ohi tai yli kävelee, se on taas pystyssä 😠

Tämä vinkki tuli vastaan joskus jossain, mutta alkuperäistä lähdettä en enää löytänyt. Eli mikään uusi keksintö ei ole kyseessä, mutta ei vain ole tullut aikaiseksi sitä aiemmin toteuttaa. Tänään sattui käteen kaksipuolinen teippi ja muistin muovinkeräyssäkkiin päätyneen jäätelörasian. Tuumasta toimeen siis!

Muovirasian kannesta leikataan kolmion muotoinen levy, jonka toiselle puolelle kiinnitetään kaksipuolinen teippi.

Helpompaa tietenkin olisi, jos rasian kansi olisi valmiiksi nelikulmainen, mutta saksilla homma hoituu ihan näppärästi mistä tahansa kannesta. 👍🏻

Kulma teipataan maton kulmaan ja tättärää! Kulma oikenee, eikä enää nouse! 

Voi tätä ilon ja onnen päivää! 🥰

Liukuovi vanhasta ovesta

Remontin yhteydessä päätettiin tilan käytettävyyden vuoksi makuuhuoneen ja kylpyhuoneen väliseen oviaukkoon tehdä liukuovi. Sisustustyyli huomioiden, ei ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja, kuin käyttää ovessa rustiikkista ”ladonovikiskoa”.

Itse ovea jouduttiin hetki etsiskellä. Aukon korkeus, 2100 mm:n kun tuntui olevan aina liian korkea. Vastaantulevat ovet olivat pääsääntöisesti n.1800 mm korkeita. 

Ihmiset on kai ennen olleet pienempiä... 

Lopulta naapuripitäjästä löytyi vanha ovi, joka oli syvine peileineen niin kaunis, että päätettiin väkisin muokata siitä aukkoon sopiva ovi.

Ovi oli kuitenkin ensin testissä. Pistettiin sitä kuivumaan huonelämpötilaan ja varmistettiin, ettei se haise. Koska ei me nyt tupaan haluta mitään mummontuvalta haisevaa itiöpesää... Ja maalin poisto oli ihan ehdoton toimenpide, koska kunnolla tehdyt pohjatyöt on aina kaiken A ja O.

Oven leveydestä jouduttiin ottaa lähes 10 cm pois, kun taas korkeuteen piti saada lisää yli 20cm. Topi pisti sirkkelin soimaan ja veti sivuista (ja päistä) soirot pois. Toisaalta tämä olisi ollut tarpeen joka tapauksessa, koska oveen oli jyrsitty ympäriinsä huullos, joka olisi kuitenkin pitänyt poistaa. 

Ja kuinka ollakkaan, sattui Topin puuvarastosta löytymään höylättyä puuta, jonka vahvuus vastasi oven vahvuutta ja lisäykset ylä- ja alapäihin onnistui ”heittämällä”. Joskus edes jotain niinkin. Lisäpalikat kiinnitettiin liimalla ja ruuveilla.

Oven lukkopesän ja vanhojen kahvojen reijät täytettiin ja paklattiin.

Ja sitten se suurin työ… Ei tuota olisi hiomalla saanut millään ikinä puhtaaksi. Maalinpoistoainekaan ei tehonnut.

Kun olin pari viikonloppua nysvännyt hiomakoneen kanssa, yltäpäältä ja joka ruumiin aukko täynnä hiomapölyä, Topi näki, että tällä tahdilla voidaan ehkä ensi jouluksi saada kylppäriin ovi. Niinpä hän tuli apuun ja yhdessä putsattiin kuumailmapuhaltimen ja skrapojen avulla ovi hyväksi. Eikä tuon työn helpottuminen kuumailmapuhaltimen myötä tehnyt työstä siltikään helppoa. Taidettiin hinkata yhteisvoimin n. 6 tuntia. Yhtämittaisesti. Seuraavana päivänä ei meinannut kroppa totella…

No ovihan tuli lopulta maalattavaan kuosiin. Topi maalasi sen ruiskulla, että saataisiin maalipinnasta tasainen ja sileä. Peilien suhteen ratkaisu oli järkevä, koska näin vältyttiin valumilta sun muilta ongelmilta, joita pensselillä maalaten olisi voinut syntyä.

Oven maalaus taisikin sitten ottaa pari viikonloppua… Kun maalatun puolen piti aina kuivua, ennen oven kääntöä tai ennen seuraavaa maalikerrosta.

Oveen ruiskutettiin Otex-pohjamaalia ensin pari kerrosta puolellensa. Sen jälkeen pintamaaliksi ruiskuun meni puolihimmeä Helmi-kalustemaali. Ja kahteen kertaan molemmille puolille sekin.

Onneksi tuohon asennushommaan tutustuttiin sitten ihan huolella, koska olisihan se mennyt ketuiksi, jos olisi lähdetty siltä seisomalta asentelemaan. Ja mikä hienointa, Pislan kiskopaketissa ei ollut mukana lainkaan kunnon asennusohjetta. Netistäkään ei löytynyt kuin kilpailijan vastaava, mutta sen avulla päästiin maaliin. Lienee kuitenkin samaa tavaraa, eri pussissa?

Oltiin suunniteltu, että kisko kiinnitetään suoraan seinään, mutta eihän se nyt niin onnistu! Kisko vaatii taakseen laudan, koska kiskon reikiä ei ole tehty oikein millään jaolla, eikä niitä olisi saatu osumaan runkotolppiin, vaikka olis itketty ja pieritty. Yhtäaikaa ja molemmat.

Niinpä seuraavalla viikolla Topi haki lautakaupasta sopivan höylätyn laudan, joka käsiteltiin pohjamaalilla ja seinän värisellä maalilla.

Nettivideolla kaikki meni seinään sekunneissa ja yhteensäkin muutamassa minuutissa. Todellisuudessa aikaa kului kaikkine juoksuineen lähes 2 tuntia. 

Kiskon lyhentäminen sopivan mittaiseksi (kun olihan se ihan liian pitkä tuohon aukkoon). Kisko lautaan (ruuveille reijät, ettei lauta halkea). Lauta seinään (kiinnittäen niihin runkotolppiin). Rullat oveen paketissa olleen ohjeen mukaan (Ja myös näille pulteille reijät). Ovi paikoilleen. Stopparien täsmääminen kiskoon, että saadaan ne oikeisiin kohtiin, eikä ovi karkaa seinään tai aja ulos kiskoilta. Oven yläreunaan tuli vielä pylpyrät, joiden tarkoitus on estää oven pompahtaminen pois kiskoilta (tästä ei ollut missään mainintaa, mutta osat olivat puketissa mukana). 

Paketissa on myös ohjuri oven alareunaan. Sillekään ei kuitenkaan löydy asennusohjetta. Ja kun mietittiin, että kumpaa puolta tuon ohjurin on tarkoitus ohjata, huomattiin, että ovi kaipaa ohjuria molemmin puolin (vai pitäisikö ovessa olla alareunassa ura?). Mutta siksi Topi jätti tuon muovihärpäkkeen asentamatta ja ohjuriksi tulee U:n muotoinen rauta, joka estää oven heiluriliikkeen.

Toiselle puolelle ovea tuli takorautainen kahva ja sisäpuolelle uppovedin. Pääsee sitten liikkumaankin molempiin suuntiin…

Oven kokonaishinnaksi tuli reilut 200 €. 

Ovi (torilta) 35 € 

Maalit n. 60 €

Kiskopaketti 100 €

Lauta 30 € 

Vetimet 20 € 

+ kaikki muut hilppeet. 

Työn määrä oli kuitenkin aika valtava… Uutta ei ihan heti lähdetä tekemään, mutta onhan tämä nyt hieno!! 🥰

Valkoinen joulu; kennopallot kirjan sivuista

Paperiaskartelu saa jatkoa. Sekä aiemmin tekemäni tähdet, että nämä kennopallot ovat kypsyneet mielessäni jo pari vuotta ja nyt oli viimein tullut aika niiden tekemiselle.

 

Kennopalloihin tarvitaan

Kirjan sivuja (tai muuta paperia)

Lankaa ja neula

Liimaa

Paperiliittimiä

Koristeeksi esim. metallihohtomaalia ja kimalleliima, helmiä tai vaikka riippuvia pieniä prismakiviä.

Ensimmäisen pallon tein pyöreällä kaavalla. Kun sain sen valmiiksi, huomasin, että taittelu ja kennomuotoon liimaaminen litistää palloa, jolloin pallo ei enää ollutkaan pyöreä… Seuraavaan koepalloon leikkasin hieman ovaalin muotoisen kaavan ja  pallosta tuli pyöreämpi.

Pallo syntyy useista saman kokoisista paperiympyröistä, jotka harsitaan keskilinjaa myöden yhteen. Käytin itse 12 ja 14 paperipalluraa. Enemmänkin niitä voisi olla jos paperi olisi ohuempaa, mutta sain neulan painettua juuri ja juuri tuon määrän läpi. Lankaa jätetään pitkälle molempiin päihin. Langan toisesta päästä tehdään ripustusnaru ja toinen päätellään pallon ”pohjalle”.

Kennokuvion tekemisessä käytetään liimaa ja apuna paperiliittimiä. 

Pieneen palloon on hankala ympätä useita liimauslinjoja, joten liimauskohdat kannattaa suunnitella pallon koon ja muodon mukaan.

”Parilliset” välit liimataan omasta, (aina samasta) ja ”parittomat” omasta linjastaan. Liimaa laitetaan pienenpieni tippa, jonka ei mieluusti saa levitä liian leveälle alalle tai pursuta ulos (jolloin klemmari liimautuu kiinni palloon…) Jokainen liimauskohta tuetaan omalla paperiliittimellä ja ne poistetaan liiman kuivuttua.

Pyöreän muodon lisäksi kokeilin tehdä suippokärkisiä ”tuplapalleroita”. Näissä tosin paperia olisi pitäny olla huomattavasti paksumpi nippu, että kuvio olisi päässyt oikeuksiinsa. Mutta ihan mukavan näköisiä nämäkin ovat 😊

Pallon viimeisen välin voi jättää liimamatta, jolloin sen voi kiinnittää esim. juurikin klemmarilla kiinni ja purkamalla klemmarikiinnityksen pallon saa litteäksi ja säilytys seuraavaan vuoteen on helpompaa.

Maalasin pallojen ulkoreunat vanhan kullan värisellä akryylimaalilla ja finistelin reunat kullan värisellä kimalleliimalla.

Ripustusnaruun ja pallon alle lisäsin helmiä, joista osan olin maalannut aiemmin palloon käyttämälläni akryylimaalilla.

Aika kivoja palloja näistä tuli. Voisin kuvitella, että silkkipaperista näiden teko voisi olla mielekästä. Kun silkkipaperi on niin ohutta, että kerroksia voisi olla varmaan tuplaten enemmän ja kennokuvio voisi olla silloin parhaimmillaan.

Hevosenkenkälaatikko

Aiemmin tuunaamastani Pfaff-ompelukonepöydästä jäi ylimääräiseksi välinelaatikko, jonka olin ajatellut käyttää joskus sitten, vaikka johonkin toiseen pöytään, jos en keksi sille muuta käyttöä. Eipä tätä ”muuta käyttöä” tarvinnut kauaa miettiä, kun tajusin haluavani tästä laatikosta ”hevosenkenkälaatikon”. 

Aiemminhan tuunasin jo yhden ompelutarvikelaatikon ja kovassa käytössä se on sen jälkeen ollutkin. Lähinnä se on ollut kukkalaatikkona, mutta on se toiminut myös mm. hedelmävatina.

Koetin pari vuotta sitten tätä samaa hevosenkenkäideaa laatikkoon, jonka tein laudasta. Kyseisestä laatikosta tuli oikein kivan näköinen, värikin onnistui ja kengät istuivat mukavasti sen päätyihin, mutta ei siitä oikein sisustuelementiksi ollut... Liian iso rohmu. 

Niinpä se on toiminut virkaatekevänä kukkalaatikkona pääasiassa ulkona.

Mutta mutta. Tämän nykyisen laatikon kimppuun.

Irrottelin kaikki metalliosat; lukko, vedin ja sisäpuolen himmeli (jonka käyttötarkoitusta en keksinyt...)

Laatikon pohja vaati korjaamista ja se onnistui pienillä nauloilla.

Hioin ja putsasin puuosat ja vahasin laatikon ruskealla antiikivahalla. 

Käsittelin vahalla kahteen kertaan laatikon kulmat ja alareunan, jolloin pinnasta tuli elävämmän näköinen. Ensimmäisen vahakerroksen kiillotin tuoreeltaan, mutta nämä kulmien tummentumat annoin kuivua kunnolla ennen kiillotusta.

Lopuksi laatikon päätyihin kiinnitettiin tummilla ruuveilla hevosenkengät. 

Aika mainio laatikko tästä tulikin.❤️