Uusi mekkokaappi

Tykkään valtavasti mekoista 🥰 niitä on kertynyt sen verran monta, että niille ajattelemani 60 cm komero jäi vähän tiukaksi. Niinpä pitkän haeskelun jälkeen löysin ja tilasin mäntyisen, valkoiseksi käsitellyn, metrin levyisen kaapin, jonka voisin pyhittää ainoastaan mekoilleni.

No yllätys oli, että kaappi saapui varsin pienissä paketeissa. Ajattelin ensin, että pakkaus, jossa on ovet ja sivuseinät, on jäänyt matkan varrelle…

Mutta eipä. Myyntikuvista ei vain ollut käynyt ilmi, että sivuseinät ja ovet liitettiin aina kahdesta osasta 😂 Palojen toisiinsa liittämistä ei siis ollut viritetty ihan ikean kalusteiden tasolle... Paikoin osat myös irvistelivät ja epäusko meinasi vallata kasaajat, mutta onnistuihan se lopulta.

Kaapin välihylly jätettiin kasaamisvaiheessa pois, koska muutoin henkaritanko olisi jäänyt niin alas, että pisimpien mekkojen helmat olisivat olleet kurtussa kaapin pohjalla. Ennemmin sitten luovuin hyllystä.

Kaapin takaseinän levyt olivat ikävän näköiset, ruskeapintaiset ja antoivat sellaisenaan jotenkin keskeneräisen vaikutelman.

 Niinpä tapetoin ne kukkakuvioisella tapetilla. Kyseisen tapetin hankin aiemmin senkin kaappien hyllyjen  päällyspaperiksi. Senkistä olen kertonut aiemmin täällä 👉🏻 Olohuoneen senkki

Koska ylähylly jäi pois, piti keksiä jokin vaihtoehtoinen säilytyspaikka tyllialushameille. Löysinkin sitten ihastuttavat pyöreät pahvirasiat, jotka näyttävät aika kivoilta kaapin päällä ja alushameet sopivat laatikoihin juuri sopivasti.

Tämä oli varmaan viimeinen isompi kalustehankinta ja vihdoin alkaa kaikki tavarat löytämään omille paikoilleen 🥰

Vanhan kirjoituspöydän kunnostaminen - viimeistely, helat

Viimeinen tätä pöytää koskeva julkaisu keskittyy luonnollisesti siihen viimeistelyyn. 

Edelliset pöytään liittyvät postaukset:

Purkaminen ja kunnostaminen

Puhdistus ja hiominen

Käsittely puuvahalla

Kalusteen vetimien vaatimukset olivat lähinnä mittoihin liittyviä. Minulla ei ollut mitään ehdotonta ulkonäkövaatimusta, mutta vetimien täytyi olla sellaiset, että entisten vetimien jäljet ja avainten reiät jäävät edes pääasiassa vetimien alle. Vanhoja lukkorunkoja ei kalusteesta kaivettu pois, joten vetimien kiinnikkeiden paikkojen ei saanut osua lukkorunkoihin. Vetimien korkeuden ei saanut olla yli 42 mm, että ne mahtuvat laatikkojen peileihin… Ja mitä niitä määritelmiä nyt sitten olikaan…

Ostinkin sitten kiiruussani jo yhdet hutivetimet… 🙄 

Meillä on melko paljon kalusteissa kuppivetimiä, enkä uskaltanut kuvitellakaan, että ne ovat lopulta tämän kalusteen ainoa vaihtoehto! 😅 Sellaiset kyllä halusin, mutta en saattanut uskoa, että löydän sellaisia oikeassa koossa. En tosin meinannut päästä sinuiksi sen kanssa, että oviin vetimien on tultava pystyasentoon, kun ne normaalisti asennetaan oven yläreunaan ja vaakaan. Mutta eipä tuo nyt huono vaihtoehto ollutkaan, kun sitä aloin tiloilleen täsmäämään.

Ihan vain hifistelyn vuoksi pöydänkannen kulmiin laitettiin koristeelliset kulmaraudat. Kun sellaiset sattui kaapista löytymään. En kyllä muista, mitä varten ne olen alun perin ostanut... 

Laatikoiden vanhojen vetimien ylempien ruuvien reiät jäi vähän ikävästi näkyviin, mutta tilanne parani huomattavasti, kun laitoin pienet maalitäplät reikien päälle. 

Olen aina halunnut Jurvassa valmistettuja tyylikalusteita. Löydettiin sitten tämä meille sopiva kirjoituspöytä. Jurvalainen sekin. Ei siis mikään tyylikaluste, vaan haettiin pöytä Jurvasta. Näinpä minulla nyt on se haluamani Jurvalainen kaluste. 

Loppukoon tämä neljän julkaisun sarja samoihin sanoihin, joilla se alkoi: 

Puu on jurvalaasten muovaaluvahaa! 😊

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Vanhan kirjoituspöydän kunnostaminen - käsittely puuvahalla

 

Aiemmin kerroin vanhan kirjoituspöydän kunnostamisesta ja sen hiomisesta.

Vanhan kirjoituspöydän kunnostaminen - purkaminen ja korjaaminen

Vanhan kirjoituspöydän kunnostaminen - puhdistus ja hiominen

Nyt pöytä on saanut kuivua sisätiloissa noin kaksi kuukautta. Kuulostaa pitkältä ajalta ja sitä se onkin… Tarkoitus oli ottaa pöytä käsittelyyn aiemmin, mutta sille ei vain ole löytynyt sopivaa aikaa. Tosin ei ole lainkaan pahasta, että se on nyt saanut rauhassa oleentua sisätiloissa ja mahdollisesti pintakäsittelyn jälkeen puu ei enää suuremmalti kutistuisi.

Päätin käsitellä pöydän valkoisella puuvahalla, että puun elävä pinta kuultaisi käsittelyn alta.

Kävi nyt kuitenkin siten, että vaha imeytyi puuhun kovin epätasaisesti ja jätti pinnan laikukkaaksi ja vähän rumaksi. 

Ainakin minun silmään se näytti häjyltä ja siksi käsittelin pöydän kauttaaltaan kahteen kertaan. Tämä tosin aiheutti sen, että kuulto-ominaisuus katosi lähes täysin… Noh. Kaikkea ei voi aina saada.

Pöydän kansiasiahan jäi aiemmin hieman avoimeksi. Kun tätä aikansa oli pyöritelty, oli järkevintä ja halvempaa päätyä siihen, että jos vain löytyy sopivan mittainen valmis liimapuulevy, se otetaan. Tämä olisi myös vähätöisintä, kun ei tässä nyt mitään puuseppiä olla ja jossain kohtaa on tunnustettava oman osaamisen rajat. Pöydän syvyys on ikävästi 63 cm, eli normaalit, valmiit 60 cm liimapuulevyt jäisivät vajaaksi. 80 cm liimapuulevyä oli saatavilla jossain Tampereella saakka ja 3 metrin levystä olisi jäänyt melkein puolet yli… Turhan hintava vaihtoehto sekin. 

Ja sitten se tuurinpipana osui kohdalle, kun ihan paikalliselta myyjältä löytyi liimapuulevy koossa 1600*800. Pieni soiro levyn takareunasta pois ja kansi oli siinä! Koska levyn vahvuus oli lähemmäs 50mm alle kuuluva kehys jäi nyt sitten pois. Mutta se ei haittaa. Ei haittaa liioin se, että kansi on mäntyä ja pöytä muutoin koivua. Toimii kuitenkin 👍🏻

Ja noin. Pöytä on nyt viimein käsitelty ja enää vailla vetimiä. Saapa nährä, kuinka niitten kanssa käy 😅

Vanhan kirjoituspöydän kunnostaminen - puhdistus ja hiominen

 

Vaikka kuinka päin asiaa ajattelee, on vanhojen huonekalujen kunnostamisen vaivalloisin osuus saada kalut siihen malliin, että ne voi pintakäsitellä. Työn määrä saattaa olla kymmeniä kertoja enemmän, kuin sen lopullisen pinnan siveleminen. En kuitenkaan halua oikoa näissä edeltävissä vaiheissa, koska kaikki tehty työ valuu hukkaan, jos lopullinen pinta on hutaisemalla tehdyn näköinen.

Edellisessä pöytää koskevassa postauksessa kerroin tämän projektipöydän korjaamisesta ja purkamisesta. Nyt on vuorossa hiominen ja pohjatyöt, eli juuri se kovin osuus.

Vaikka pöytä päällisin puolin näytti ”hyvältä”, en voinut kuvitellakaan, että se tuotaisiin tupaan tai käsiteltäisiin, ennen kuin kaikki mahdolliset pinnat on hiottu. Tuollaista käsittelemätöntä pintaa kun ei voi pesemällä puhdistaa.

Alla olevasta kuvasta näkyy, mitä aika ja säilytys on pinnoille tehnyt. Pinnoissa on pölyä ja likaa yllättävän paljon, mutta todellisuus erottuu vasta vertailtaessa rinnakkain hiottua ja hiomatonta pintaa.

Pääasiassa käytin karkeudeltaan 120 hiomapaperia. Onneksi käytössäni oli koneet, joilla hiominen kävi laatuun ja käsipelillähän tuo olisi ollut melkoinen työmaa... Käsin hioin ainoastaan paikat, johon koneet eivät mahtuneet. Hiominen tehdään huolellisesti ja puu pitäisi hioa puunsyyn myötäisesti. Noissa ahtaissa paikoissa tuo viimeinen vaatimus oli haasteellista toteuttaa, mutta jäljet eivät laatikoiden takaa niinkään erotu 😅

Hiomiseen kului aikaa yhteensä noin 16 tuntia. Onneksi minulla oli muutama vapaapäivä, niin sain keskittyä pitkälti vain tähän tekemiseen. Yskin puun pölyä keuhkoistani vain neljänä päivänä. Jos olisin joutunut tekemään tuon hiomisen viikonloppuisin, ei olisi tainnut kaksi viikonloppua riittää ja työ olisi pitkittynyt ja ehkei se olisi ollut enää niin mielekästäkään.

Hiomisen jälkeen ovet saranoitiin, niin niitä pystyi tarvittaessa vielä työstämään (ennen pintakäsittelyä). Ovet irrotetaan rungosta vielä ennen käsittelyä, niin käsittely on helpompi suorittaa.

Nyt pöytä siirtyy pakkaseen tuulettumaan. Vaikka en puusta haistanutkaan mitään vanhaa tai ummehtunutta hajua, ajateltiin hyödyntää nämä kelit. Tällä hetkellä pakkasta on rapiat 30 astetta ja tällaiset pakkasethan hävittävät puusta kaiken ylimääräisen, puun kuitenkaan kostumatta. Tuulettumisen jälkeen saadaan nostaa pöytä sitten sisätiloihin kuivahtamaan ja odottamaan pintakäsittelyä.

Olisi hienoa tietää tämän pöydän tarina. Pöytää työstettäessä vastaan tuli muutama vihje pöydän alkuperästä, mutta ne eivät valitettavasti kerro paljoa.

Ensimmäisenä kaapista löytyi vanha Ilkan aukeama. Siitä oli repeytynyt juuri se kohta, jossa päiväys on. Sivujen kirjoitusten perusteella oli pääteltävissä, että lehti oli 90-luvun loppupuolelta. Se ei kuitenkaan vahvista, että pöytä olisi 90-luvulla tehty.

Puuosissa oli merkintöjä, joiden tyylistä voi päätellä jotain; kolmosen koukerot kertovat, että ne tehnyt henkilö on käynyt koulunsa joskus paljon ennen omaa kouluaikaani. Tuollaisia kolmosia teki mummoni, joka on syntynyt sata vuotta sitten. Ei ole siten lainkaan sanottua, etteikö joku 20-30-luvulla syntynyt henkilö olisi voinut tehdä tätä pöytää vaikka sitten joskus 90-luvulla…?

Viimeinen vihje oli pöydän kannen kehyksen alta löytynyt nimi. Mielestäni tuossa lukee Hjalmar? Käsiala on kaunis ja nimi vanhahtava. Tällainen käsiala on opittu toden näköisesti kansakoulussa joskus 40- tai 50-luvulla, tai ehkä jo aiemmin.

Harmillista on, että näiden tietojen perusteella voin vain mielikuvitella puuttuvat palaset.

Kerrothan kommentteihin, jos osaat noiden vihjeiden perusteella kertoa minulle jotain tekijästä tai siitä, kuinka voisin tuota asiaa selvittää 😊

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Vanhan kirjoituspöydän kunnostaminen - purkaminen ja korjaaminen

 Sanovat, notta puu on Jurvalaasten muovaaluvahaa.

Tämä prosessi on pitkä ja siitä on paljon kerrottavaa. Siksi jaan tarinan tämän pöydän kunnostamisesta useampaan osaan ja päivitän tilannetta sitä mukaa, kun homma etenee.

Meillä on keväästä lähtien ollut tarve kirjoitus-/työpöydälle. Ajatuksena on ollut pöytä, jossa on molemmin puolin laatikostot tai kaapit ja että niiden väliin mahtuisi reilusti työtuoli. Pöydän pitäisi olla siis ihan aikuiselle ihmiselle mitoitettu 

Harmillista vaan, että sopivaa pöytää ei ole tullut vastaan mistään. Ei nettikaupoista, eikä huonekaluliikkeistä. Torilla on pari potentiaalista yksilöä ollut, mutta ne ovat sijainneet toisella puolen suomea tai hinta on ollut kohtuuton kalusteen kuntoon nähden.

Ja niin. Oli minulla torissa myös ostoilmoitus, mutta se ei tuottanut muuta tulosta, kuin huijausyrityksen…

Kun halutunlaista pöytää ei uutena, eikä edes hyväkuntoisena käytettynä löytynyt, etsintään lähti kunnostusta vaativa kaluste.

Lopulta torin kautta löytyi vaatimukset täyttävä, puusepän valmistama, käsittelemätön pöytä. Sen hinta oli kohdillaan ja noutokin alle 100 km päästä. Pöydästä päästiin kauppoihin ja nouto onnistui seuraavana viikonloppuna.

Ensisilmäyksellä pöytä vastasi odotuksia. Se ei ollut ihan priimatyötä, mutta siitä näki päällepäin, että kaluste ei suoranaisesti ollut saanut kosteutta, vaikka kaikki helat ja pinnassa olevat naulat olivat ruostuneet.

Lähtökohdat olivat kutakuinkin kohdillaan ja kuitenkin selvää oli alusta saakka, että pöytä pitää kauttaaltaan hioa, että sen voi käsitellä.

Pöydän kansi oli irtonainen ja osin vajaasta laudasta tehty. Siitä ei voinut kunnon kantta enää tehdä ja se purettiin pois.

Kannen alla oli kiva, reunoista pyöristetty kehysmäinen osa, joka on osa pöydän persoonallista profiilia. Sen haluaisin ehdottomasti pitää. Muusta pöydästä poiketen, tuo kehys oli mäntyä, vaikka muuten pöytä on lähes umpikoivuinen.

Vetimet ja saranat irrotettiin. Vetimet olivat ruostuessaan jättäneet ikävät jäljet laatikoihin ja oviin. Niitä tuskin saa hiomallakaan pois.

Kun pöytä oli riisuttu pohjatöitä varten, kävi ilmi, että se on jotenkin linkussa. Silmä ei oikein meinannut paljastaa, mikä rungossa on vialla, kun puuosat ovat osin vääntyilleet. Osin havaittavissa oli puusepän käden jälki, joka ei saisi kouluarvosanaksi ihan kymppiä 😅 Alla olevasta kuvasta näkee, kuinka takimmainen kaapin runko vetää pöydän ikävästi kieroon.

Mittanauhan kanssa kun asiaa tutkittiin, löytyi se ongelma, joka oli niin huomattava, että silmäkin erotti jotain olevan vialla. Pöydän takana lapaliitoksella runkoon kiinnitetty tukipuu oli keskiosastaan sentin pidempi, kuin etuosan aukko. Tästä syystä runko oli verkonsilmällä. 

Jonkin aikaa asiaa puitiin ja päätettiin yrittää korjata tuo ongelma. Sen verran se näytti silmään pahalta.

Korjaaminen tehtiin nykytekniikkaa hyväksi käyttäen, koska varsinaisia puuseppiä emme ole, enkä edes osaa kuvitella, minkä työmäärän tuo korjaaminen olisi tarvinnut, jos se olisi tehty perinteisin konstein. 

Takaosan vaakapuu katkaistiin liitoksen kohdasta. 

Ensin piti poistaa rungon pystypuusta vaakapuun edessä oleva liitososa. Vaakapuu katkaistiin hahlon puolesta välistä sen ollessa paikoillaan. Vaakapuun liitoksen lyhyempi puoli, joka oli laatikoston puolella kiinnitettiin ruuveilla paikoilleen. Puu oli pöydän toisessa runko-osassa sen verran irti liitoksistaan, että se saatiin irrotettua ehjänä ja lyhennettyä irrallaan. Sen jälkeen liitoksen lovea suurenettiin ennalleen, eli sen verran, kuin puusta oli otettu tavaraa pois. Puu kiinnitettiin takaisin liiman kanssa, ja kierteellä oleva runko vedettiin puristimella paikoilleen. Vaakapuu kiinnitettiin hahlon kohdasta runkoon myös ruuveilla ja ensimmäisenä irroitettu pystypuun pala kiinnitettiin takaisin paikoilleen liiman ja hakasten avulla.

Tuo toimenpide oli yllättävän helppo, kun olisi voinut luulla, ettei se onnistu lainkaan.

Runko on nyt niin hyvä, kuin se vain voi olla.

Seuraava työvaihe on pohjien teko pintakäsittelyä varten.

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Olohuoneen senkki

Sain viimein tämän kauan haaveilemani senkin paikoilleen olohuoneeseen. Koko viikon sen kanssa oon tuhrannut, mutta lopputulos miellyttää 🥰 Senkki on pitkän etsinnän ja harkinnan lopputulema ja se toimii täydellisenä parina olohuoneessa jo paikoillaan olevalle emännänkaapille.

Emännänkaappi on tietojeni ja päätelmieni mukaan isoiosisäni, Josun valmistama. Josu oli puuseppä, joka toimi kylän koulun puutöiden opettajanakin, joten puutyöt häneltä kyllä onnluonnistuneet. Kaappi oli alun perin melko huonokuntoinen ja sitä oli säilytetty jo yli puoli vuosisataa mummolan kylmässä sivukkaassa. Ennen kuolemaansa mummo lupasi tuon kaapin minulle ja noin viisi vuotta sitten kaappi siirrettiin sivukkaasta meille, jossa sen rapsutin puhtaaksi ja maalasin uudelleen. Minulla oli mielessäni jo valmiina paikka sille, mutta en voinut kuvitellakaan, että löytäisin näin täydellisen kalusteen sille kaveriksi.

Senkki on valmistettu tervalepästä. Kaunishan tuo tervaleppäkin on materiaalina, mutta ei vaan sovi meidän sisustukseen. Siksi senkki vaatii jonkin pintakäsittelyn. Näin kauniista puusta puhuttaessa, ei missään nimessä kuitenkaan tulisi kyseeseen umpinainen maalipinta ja siksi pintakäsittelymateriaaliksi valikoitui valkoiseksi sävytetty puuvaha.

Kauppaan olisi saanut sisällytettyä vahakäsittelyn, mutta kustannus oli sen verran kova, että päätin tehdä käsittelyn itse. Tosin hieman kylmäsi sekin, että jos mokaan käsittelyn jotenkin, ja pinta menee pilalle... Onneksi kuitenkin sen verran on pensseliä kädessä pidelty, että ei ihan ensimmäistä kertaa pappia oltu kyydissä. Tosin viikon aikana käyttämieni työtuntien määrän jälkeen ei ole lainkaan epäselvää, mihin tuo pintakäsittelyn kustannus perustuu.

Pintakäsittelymateriaali on Osmocolorin valkoinen puuvaha ja levitin sen senkkiin superlonisiveltimellä.

Ensin pyöräytettiin senkki katolleen, että sain käsiteltyä kunnollisesti senkin jalat.

Sen jälkeen käsittelin laatikoiden ja ovien sisäpinnat sekä pohjalevyn. 

Viimeiseksi käsittelin senkin näkyvät pinnat.

Kaapin sisäosia ja laatikoiden pohjia en käsitellyt, koska veikkaan, että vaneri ei olisi kaunistunut käsittelyllä ja kauniin ja tasaisen pinnan saaminen sisäkulmiin ei olisi välttämättä onnistunut.

Vaikka puun pinta tuntui käsittelemättömänä sileältä ja se oli hienoksi hiottu, vahakäsittely nosti puussa ”karvat pystyyn” ja pinta tuntui käteen karhealta. Toista käsittelykertaa en halunnut missään nimessä tehdä, koska puunsyyt ja pintakuviot olisivat peittyneet ja niinpä hioin käsittelyn jälkeen kuivat pinnat hiomapaperilla, jonka karheus oli 1000. Se siloitti pinnan, mutta ei naarmuttanut sitä.

Senkkiin laitettiin vetimiksi pienet mustat nupit ja samalla vaihdettiin emännänkaappiin samanlaiset. Senkin laatikkoihin asennettiin myös nimikilvet, jotka toivat senkkiin yksityiskohtia, jotka miellyttävät ainakin minun silmääni.

Hankin vielä kukkakuosisen tapetin, jolla vuorasin laatikkojen pohjat ja alimmat hyllyt. Ja koska en keksinyt (vielä), mitä noihin nimikyltteihin kirjoitan, laitoin tapettia myös niihin.

Senkki hivelee silmää ja sopii täydellisesti tilaansa😍

Siinä ne nyt ovat. Kuin toisilleen luodut 🥰

Ruokailuryhmän kunnostaminen

Ostin noin 15 vuotta sitten ruokailuryhmän, joka on ollut käytössä päivittäin koko tuon ajan. Pöydän ja tuolien jalat olivat valkoiset ja kannet tumman kirsikan sävyyn kuultolakatut.

Nyt kalusteet olivat kuluneet ja naarmuuntuneet, eikä kansien sävy istunut millään muotoa uuden kodin sävyihin. Kalusteet kuitenkin itsessään ovat tukevat ja käyttökelpoiset. Niinpä päätimme kunnostaa ryhmän.

Kannet hiottiin täysin puupinnalle. 

Kuluneisiin ja vaurioituneisiin pöydän jalkoihin tehtiin höylällä viisteet, jolloin kaikki tikkuuntuneet alueet saatiin häviämään. Muutoin rungot ja jalat pestiin maalipesuaineella ja hiottiin kevyesti.

Kansiin käytettiin Teknoksen Helo 40 kalustelakkaa sävyssä T8036.

Käsittelyt tehtiin ruiskulla ja lakka ohennettiin siten, että sen ruiskukevitys oli mahdollista. Välihionnan jälkeen pinnat lakattiin toiseen kertaan. 

Jalat ja rungot maalattiin ohennetulla puolikiiltävällä Futura 40:llä. Myös jalat ja rungot välihiottiin ennen viimeistä pintaa.

Ilman välihiontaa pinnasta ei tule sileä, vaan siihen jää "terävää" pientä röpelöä. Välihionta on huolittelua, jonka tekemättä jättäminen heittää hukkaan kaiken tehdyn työn.

Lopputulos on meidän tarpeeseen täydellinen. 

Sen sijaan, että uudesta kalustosta olisi maksettu 700 - 1000 euroa, vajaan 100 euron materiaaleilla ja noin kolmen päivän työpanoksella saatiin mitä haluttiin. Kalusto täydellisesti varmasti seuraavat 15 vuotta 😊