Kevättä kuvun alla - tee itse verkkokupu

 

Yleensä ostan sipulikukat vasta siinä vaiheessa kevättä, kun ne voi jo istuttaa ulos. Toisin sanoen sitten, kun yöpakkaset jää viiden asteen tuntumaan. Ulkona niiden kukinnasta saa nauttia moninkertaisesti pidempään kuin sisällä. Sisällä kukinta on äkkiä ohi ja kukinnotkin ovat pitkien varsien päässä jotenkin haaleita ja surkeita. Niin kovasti kun lasikupu olisikin kaunis tapa korostaa myös kevät- ja pääsiäisistutusta, vielä pitempiä ja hontelompia kasvuja se vaan tietäisi. Ulos lasikupua sipulikukkaistutuksiin voisin kuitenkin kokeilla...

Näin Pinterestissä kuvan kanaverkosta tehdystä kuvusta ja tiesin että tätä mun täytyy kokeilla. Ohjetta en kyseisen kuvan takaa löytänyt, joten järkeilin asian seuraavasti;

Yhteen kupuun tarvittavat materiaalit;

·         Kanaverkkoa

·         Rautalankaa

·         Nuppivedin

·         noin 10mm prikka2 kpl

·         Sivuleikkurit ja kärkipihdit

·         Kalkkimaalia halutessa...

Valitaan kupu, jonka päälle verkkokupu rakennetaan. Kanaverkosta leikataan reilusti yli kuvun korkuinen ja 3-4 cm sen ympäryksen yli ulottuva pala. Asetetaan kupu muotiksi verkon päälle niin, että kuvun alareuna ja verkon leikkaamaton reuna ovat kohdakkain. 

 

Ensin kiinnitetään pitkät sivut toisiinsa alareunasta kuvun kaarelle asti. Tämä tehdään kääntämällä yhtymäkohdassa verkon puoliskot vapailta osilta ristiin vastakkaisiin suuntiin, ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan, niin että sivut lukittuvat toisiinsa. Koska kanaverkko on niin läpinäkyvä ja ohutta materiaalia, ei kannata säikähtää sitä jos saumaan tulee jopa kahdesta kolmeen senttiä verkkoa päällekkäin. Saumasta tulee ihan siisti ja suhteellisen huomaamaton näinkin.

 

Tässä kohtaa sisällä oleva lasikupu auttaa valtavasti verkkolieriön kasassa pysymisessä.

Tämän jälkeen aletaan muokkaamaan ja painamaan verkkoa kuvun yläpään myötäisesti niin, että verkkoa taitellaan ja vedetään kaikki ylimääräinen verkko suppuun kuvun kärkeen.

 

Lasikupu poistetaan ja sisäpuolelle ”supun” keskiöön asetetaan prikka ja prikan ja supun läpi työnnetään vetimen ruuvi. Supun ympärille pyöritellään muutama kierros rautalankaa, jolla kiristetään kanaverkko paikalleen ruuvia vasten. Muutama kierros rautalankaa riittää tässä vaiheessa ja rautalanka  päätellään ja sidotaan niin, ettei se pääse pärköämään. Ruuvin pitää olla tällöin paikallaan tai muuten ruuvin tarvitsema aukko voi mennä niin pieneksi ja tukkoon, ettei ruuvia enää saa paikoilleen.

Leikataan ylimääräiset verkon osat mahdollisimman läheltä rautalankasidosta ja käännetään ylijäävät verkon osat ulos- ja alaspäin, rautalankasidoksen päälle (kupu kannattaa asettaa takaisin tueksi tämän toimenpiteen ajaksi). 

 

Kieritetään nuppi ruuviin kiinni, väliin laitetaan kuitenkin taas prikka. Lopuksi kieritetään rautalankaa lisää tähän nupin prikan alle jäävään osaan niin, että vetimen alapuoli on lopulta tasainen ja siisti. Päätellään rautalanka sitomalla ja pujottamalla langan pää kuvun sisäpuolelle.

 

Loppusilauksen kupuihin tein maalaamalla. Jostain syystä taaskin mua miellytti enemmän maalattu verkko, kuin maalaamaton ja kiiltävä. Erilaisilla vetimillä kupuihin saa oman maun mukaista ja persoonallista sävyä. Valkoisiin ruusuvetimiin yhdistin valkoista maalia, vaaleanpunaisiin vaaleanpunaista ja mustanpuhuviin vetimiin olisi sopinut vaikka ruskea maali kuvaamaan ruostetta, mutta käytin harmaata ja sitä rataa... Maalina käytin kalkkimaalia. Samalla kalkkimaalilla maalasin kuvissa olevat sinkityt astiat ja tein niihin kuluneisuuden jälkiä hiomapaperilla.

Niin kuin jo aiemmin postauksessani  kanaverkkosydämestä mainitsin, että mua kiehtoo valtavasti ajatus kanaverkkoesineistä. Nämä kuvut ovat aika kiva lisä sisustukseen ja se maalaisuus on myös näissä jotenkin hienosti läsnä.

 

Suloiset kranssit pääsiäiseen suodatinpussiruusuista

 

Tämä on vanha keksintö, mutta voi että kun se joka vuosi näyttä mun silmään yhtä ihanalta 😍 Ja jo monena vuonna olen tehnyt jonkun version joko omaksi iloksi tai muiden harmiksi. Ihan sellaiseksi pääsiäisen ajan viemiseksi tai lahjaksi näitä olen tehnyt, kun ei ittellä enää tilat riitä, mutta visiot ei vaan ota loppuakseen.

Yhteen kranssiin tarvitaan:

Styroksinen kranssipohja (halkaisija esim. 28cm)

Valkoisia suodatinpusseja (paketti n. 100kpl)

Ympyrämuotti (lasinpohja)

Nitoja

Sakset

Pieniä styroxmunia (15-25kpl)

Kalkki- tai askartelumaalia

Kuumaliimaa

Rautalankaa

Helminauhaa

Ideahan on siinä, että valitaan pyöreä muotti, lasin pohja tai vastaava, jonka mahtuu piirtämään 2 tai jopa 3 kertaa suodatinpussin kylkeen. Itse olen käyttänyt Kartiolasin pohjaa, jolloin kyseisellä muotilla saa pussista kaksi pyörylää. Kun renkaat on piirretty (hennosti) lyijykynällä pussiin, niputetaan samaan nippuun vielä kaksi pussia lisää ja nidotaan pussipino yhteen piirrettyjen ympyröiden keskeltä. Pyörylät leikataan irti ja tällöin pyörylässä on kuusi suodatinpussikerrosta. Paperit rututaan yksitellen ylimmästä kerroksesta aloittaen ja edeten alimpaan asti. Kun tätä ryttyä sitten hieman availee, se näyttää erehdyttävästi ruusulta. Tai ainakin kukalta. Tämä toistetaan 40-60 kertaa riippuen käytetyn pyörylän sekä kranssipohjan koosta.

Styroxmunat maalataan esim. tikun päässä kalkki- tai askartelumaalilla ja annetaan kuivua. Halutessa voi hifistellä ja roiskia niihin tummalla maalilla roiskeita tai suihkuttaa pintaan lopuksi vaikka hopeamaalia.

Päällyset kranssipohjaan liimataan kuumaliimalla. Ensin munat, niin ne tulee tasaisesti ympäri kranssipohjaa. Sen jälkeen tyhjiä kohtia ryhdytään täyttämään suodatinpussiruusilla. Ne kun antavat myöden, niin niillä voi näppärästi täyttää tiukankin tilan tai levittää kukkaa, että se peittää juuri sen halutun alueen. Kranssi liimataan täyteen ruusukkeita ja lopuksi olen liimannut kranssin pintaan helminauhaa ja muita kevyitä koristeita.

Rautalangasta tehdään kranssin takapuolelle ripustuskoukku ja siistitään tausta kartongilla.

Sittenhän tämä mahdollisesti maailman herkin ja söpöin pääsiäisteemainen muna-ruusukranssi on valmis ripustettavaksi vaikka oveen toivottamaan tervetulleeksi virpojat ja muut pääsiäisen ajan vieraat 😊

Munakaappi vanhasta laatikosta

Meillä meni tällaisesta ihan tavallisesta kynttilälaatikosta kannen lasi hajalle. En ollut heti ihan varma, mitä lähtisin laatikosta rakentamaan, mutta pois en sitä halunnut heittää. Kun aikani sitä pyörittelin, muistin munakaapin, jollaisen olen aina itselleni halunnut ja niinpä lähdin pääsiäisen hengessä jalostamaan ajatusta tästä. Vaikkakaan tämä laitos ei tule olemaan pelkkä pääsiäiskoriste, vaan jatkuva silmänilo keittiön sisustuksessa.

Kaappiin lisättäviin osiin käytin eri vahvuisia vaneereja. Laatikossa oli tilaa kolmelle hyllylle, joihin kuhunkin mahtui kolme reikää munille. Kaapin ylä- ja alaosiin tuli leveämmät levyt paitsi korostamaan kaappimaisuutta, myös tukemaan muuten kiikkerän laatikon pystyssä pysymistä. Pohjan ja kannen kiinnitin kaappiin liimaamalla. Kun osat oli liimattu paikoilleen, hioin ja pyöristelin vaneerien reunat ja kulmat.

Maalasin harmaan kalkkimaalin vaneripintoihin ja korostin laatikon alkuperäistä väriä lisäämällä siihen tummempaa sävyä (ja piilottamalla maalin alle laatikon tekstin). Oven ulkokulmiin liimasin koristeelliset "kulmalevyt". En oikein tiedä, miksi näitä kutsutaan, mutta ostin joskus ystävältäni nipun tällaisia vanhoissa ikkunoissa käytettyjä kulmia ja arvasin, että joskus vielä tulee se paikka, johon näitä tarvitsen. Ja nehän olivatkin varsin täydelliset tähän tarkoitukseen. 😊

Levitin krakeerausaineen krakeerattaviin pintoihin ja sen päälle valkoisen kalkkimaalin. Hioin kaapin kulmiin keinotekoisia kulumia sekä maalasin yhdistelemällä ja häivyttelemällä harmaalla ja valkoisella maalilla kaapin sisäosia ja koristekulmia. Vetimenä käytin aiemmin tuunaamastani laatikostosta yli jääneen vetimen, joka sopi hengeltään aika kivasti tähän keksintöön.

Oveen kiinnitin kanaverkon ensin nurjalta puolelta nitojalla sekä lopuksi massaamalla (akryylillä) verkon reunojen päälle "kehyksen". Verkkoa korostin maalamaalla sitä harmaalla kalkkimaalilla useita kerroksia, jolloin verkon langat vahvistuvat ja erottuvat paremmin taustastaan.

Koska hyllyihin ei kohdistu suurtakaan rasitusta, kiinnitin ne pelkästään liimalla. Merkitsin hyllyjen paikat kaapin seinämiin ja liimasin merkkien kohtiin valkoiseksi maalatut tikut, jotka toimivat hyllynkannkkeina. Hyllyjen paikallaan pysymisen varmistin laittamalla liimaa myös hyllyn kannakkeiden ja hyllylevyjen väliin.

Mikähän siinä onkaan, että AINA jossain kohtaa näitä projekteja työ ei tunnu lainkaan etenevän siihen suuntaan kuin olisi oma tahto? Kuitenkin lopulta kaiken vääntämisen jälkeen lopputulos on hyvinkin lähellä sitä, mitä sen mielikuvissaan kuvitteli olevan. Kovin tyytväinen tähän pikkukaappiini nyt olen ❤️

Ohje nirkkoreunaiseen SOMA-tablettiin

 

Nämä tabletit on virkattu Novitan Soma langasta (jota ei ikävä kyllä ainakaan toistaiseksi ole enää saatavilla. Tämän ohjeeen mukaan lankana kuitenkin toimii kaikki n. kolmosen koukulla virkattavat langat). Alla ohje malliin, jonka piirsin Pinterestissä näkemästäni kattausliinan kuvasta. Kyseessä jokseenkin yksinkertaisen keskiosan ja näyttävän pitsireunuksen yhdistelmä. Viimeisen kierroksen nirkot täydentävät mallin herkäksi kokonaisuudeksi.

Ohjeen mukaisena Soma langalla tehtynä ja 3 koukulla tabletin halkaisijaksi tulee noin 36 cm.

Tein myös pitsiosiosta vielä piirretyn otteen, vaikka aika hankala näitä on käsin paperille ja ainakaan tasaiseksi kaavakuvaksi käsipelillä siirtää 😃 Pitsin aloittavalla ketjusilmukkakaarikierroksella on huomioitava, että jako ei mene tasan. Kaarisarjoja tulee olla 18 ja siksi kaarikierroksen aikana pitää isoissa ketjusilmukkakaarissa tasaisin välein neljän pylvään pään sijaan jättää väliin viisi pylvään päätä. Kierroksen aikana yhteensä noin 5 kertaa.

Piirrokset ja alla oleva sanallinen ohje tukevat toinen toistaan. Pelkästään tätä sanallista ohjetta voi olla himpun hankalaa seurata ja tulkita, kun en ihan ammattitason ohjeistaja ole…

Pylväistä koostuvat kierrokset alkavat aina kolmella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään. Kierrokset päätetään piilosilmukalla kierroksen aloittavan kolmen ketjusilmukan muodostaman pylvään ylimpään ketjusilmukkaan.

1 kierros: 6 kjs kiinnitetään renkaaksi piilosilmukalla

2 kierros: 4 kjs, *p + kjs* toistetaan 8 kertaa niin, että renkaaseen tulee 10 pylvään ja ketjusilmukan muodostamaa kaarta. Ps. 

3 kierros: 3 kjs + 2 p ensimmäiseen kjs kaareen. 3p jokaiseen ketjusilmukkakaareen. Toistetaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

4 kierros: 5 kjs, jätetään 1 pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 2kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

5 kierros: 3 kjs + 3 p kjs-kaareen. 4p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps. 

6 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

7 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 3p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

8 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

9 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 3p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

10 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

11 kierros: 3 kjs + 1 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

12 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

13 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen x 3. Joka neljänteen kjs kaareen 3p.  kierroksen loppuun saakka. Ps.

14 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

15 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen x 4. Joka viidenteen kjs kaareen 3p. Ps.

16 kierros: 3 kjs. Jätetään väliin 1s ja kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla pylvään päähän. 5 kjs. Jätetään väliin 4s, kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla viidennen pylvään päähän. 3 kjs. Jätetään väliin 1s, kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla pylvään päähän. Huom! Jako ei mene kierroksella tasan ja kierroksen aikana pitää n. 5 kertaa jättää pitkän kjs-kaaren väliin 5 silmukkaa ja kaari kiinnitetään vasta kuudennen pylvään päähän. Kierrokselle pitäisi tulla 18 ryhmää, joissa on viiden silmukan kaaren molemmin puolin kaksi kolmen silmukan kaarta. 

17 kierros 3kjs + 8 p kjs-kaareen. 9p jokaiseen kjs-kaareen. Kiinteä silmukka pienten ketjusilmukkakaarien väliseen kiinteään silmukkaan. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

18 kierros Siirrytään piilosilmukalla ensimmäisen pylvään (edellisen kierroksen ketjusilmukoista koostuva pylväs) kohtaan. 3 kjs,+ 2p + 1p + 2p + 1p + 2p + 1p + 2p + 1p… Jatketaan kierros loppuun niin, että jokaisen kaaren ensimmäinen ja viimeinen pylväs on yksittäinen.

19 kierros 1kjs + 3 ks + nirkko +3 ks + nirkko + 3 ks + nirkko +7ks… Jatketaan kierroksen loppuun saakka niin, että jokaisen pylvään päähän tulee kiinteä silmukka ja kaareen tasaisin välein 3 nirkkoa. Ps ja päättely 

Samalla mallilla tein myös siskolleni syntymäpäivälahjaksi kattausliinat Paapon avointen ovien päiviltä ostamistani langoista. Näiden lankojen herkulliset värit eivät antaneet mahdollisuutta jättää ostamatta niitä.

Näihin vihreisiin liinoihin tein keskiosan kiinteitä kierroksia vain 6 ja tällöin reunan pitsikaaria tuli 17. Tällä tapaa sain aina yhden rullan riittämään yhteen kattausliinaan. Lankana yllä olevan kuvan Camilla 6/4 ja koukun koko 3.

Käsipyyhe keittiöön virkaten

Tarvitsin keittiön allaskaapin vetimeen ripustettavan käsipyyhkeen. Tämän tyyppisiä käsipyyhkeitä olen tehnyt froteepyyhkeistä ja tietenkin puhutaan imuteholtaan täysin eri luokan tuotteesta, mutta koska näyttää siltä että käsissäni pitää ihan koko ajan olla jokin käsityö, päätin toteuttaa pyyhkeen virkaten.

Pyyhkeeseen yhdistelin erilaisia pellava-, bambu- ja puuvillasekoitelankoja. Tarkoitus oli, että saisin aikaan itseäni miellyttävät väriyhdistelmät  ja kun ensimmäisen pyyhkeen värit oli sitten sopivat, olivatkin langat eri materiaaleja... Mutta en antanut sen olla este ja oikeastaan ihan hyvä, että pyyhkeessä on hieman erilaista tuntumaakin. Väriyhistelmät muodostuvat 3-4 eri sävyisestä langasta. Jos värejä on enemmän, lopputulos on ainakin omaan makuuni hieman sekava ja liian kirjava. 

Yllätyin siitä kuinka mukavasti nämä samaan kokonaisuuteen yhdistetyt langat suhtautuivat pesukoneeseen; mikään langoista ei kutistunut enemmän kuin toinen (tai oikeastaan silmin havaittavaa kutistumista ei edes tapahtunut). Vaikka toisten lankojen pesusuositus on 30 astetta, oli pyyhe 40 asteen pesun jäljiltä uuden veroinen. Ja tiskirättikokemuksen perusteella oletan, että pyyhkeen ominaisuudet vain paranevat sen pesukertojen lisääntyessä. 

Siinä se riippuu allaskaapin ovessa nättinä kuin karamelli. Mikäs tähän on käsiä sitten pyyhkiessä. 😊

Kirjoittelen ja piirtelen tekemieni pyyhkeiden ohjeet tänne blogiin lähipäivien aikana.

Upeat ompelukonepöytien jalat

 

Me ollaan vähän kuin vahingossa ryhdytty keräämään erilaisia vanhoja ompelukoneen jalkoja, ompelukonepöytiä ja siinä ohessa on tullut mukaan myös yksi vanha toimiva ompelukone. Ne vain on niin kertakaikkisen hienoja ja monikäyttöisiä, että ei malta lopettaa ja aina kun silmiin osuu uusi sopivansorttinen jalka, alkaa mielessään etsiä sille jo kotoa paikkaa.

Ompelukone on ennen aikaan ollut se laite, jota on jokaisessa taloudessa tarvittu. Vaikka se on ollut kallis hankkia, se on ollut lähes välttämätön. Siksi jalkoja ja toimivia koneitakin on vielä paljon tarjolla, eikä niiden hintakaan ole päätähuimaava, vaikka niin voi luulla. Pelkän jalan hinta on kohtuullinen, jos se on 20 ja 50 euron välillä. Ehjästä kokonaisuudesta koneineen maksaisin 50-80 euroa. Hinta tosin riippuu täysin jalan tai koneen yleisyydestä.

Ensimmäinen ompelukoneen pöydänjalkani on kotoisin omasta lapsuuden kodistani, tai oikeammin meidän mummolasta. Tämä jalka oli jo lapsuudessani mukana meidän ulkoleikeissä ja siitä oli jo silloin kaikki puuosat hajonneet ja maatuneet. Käsittääkseni kyseessä on isoäitini ompelukoneen jalka, joka on sitten joutanut sanan varsinaisessa merkityksessä pellolle uuden koneen tieltä. Parikymmentä vuotta sitten se kotiutui minulle. 

Kunnostin täysin ruostuneen jalan ja maalasin sen automaattisesti mustaksi, koska halusin kunnioittaa vanhan esineen ulkonäköä, vaikka sitä ei alkuperäiseen kuntoon muilta osin enää saisikaan. Hammerite on hyväksi havaittu maali näihin jalkoihin. Ei tarvitse tehdä valtavia pohjatöitä hiekkapuhalluksineen, vaan homma hoituu ihan kotikonstein, kun irtonainen ruoste harjataan ja hiotaan. Maali toimii pohja- ja pintamaalina. Kansi tähän jalkaan tehtiin liimalevystä, jonka käsittelin valkoisella kalustelakalla. Kansi kiinnitettiin rekiruuveilla, että se myös pysyisi paikallaan. Enkä kyllä lainkaan moiti siistejä pulttien päitä pöydän kannessa. Kunnostuksesta lähtien tämä pöytä on ollut kunniapaikalla kodissani.

Seuraavaan jalkaan ei liittynyt mitään tunnesiteitä ja uskalsin sitten maalata siitä valkoisen. Ja aika kivahan siitä tuli näin. Alunperin tämä pöytä on ollut minulla tietokonepöytänä, mutta nyt se toimii toisessa kodissani tv-tasona. Jalka on hieman normaalia leveämpi ja siitä syystä sen päälle on helppo laittaa isompikin kansi kokonaisuuden kuitenkaan näyttämättä yläpainoiselta. Kantena nyt altapäin kiinni ruuvattu, reunoista pyöristetty ja valkoisella kalustevahalla käsitelty liimapuulevy.

Kolmas jalka oli varsinainen löytö! 😍 Hinta oli ostajalle enemmän kuin kohdillaan ja tämä jalka oli ihan pakko liittää kokoelmaan. Kyseessä siis upea SUOMI-jalka. Suomi-jalan historia on se, että silloin kun ompelukoneita on suomeen rahdattu ihan urakalla, ei ole ollut mitään järkeä tuoda kuin pelkkiä koneita kansineen. Jalat kun ovat raskaita ja vievät kuljetuksissa paljon enemmän tilaa itse pääasiaan, eli koneeseen nähden. Niinpä jalkoja valmistettiin suomessa monellakin eri valimolla ja eri muotilla, josta tämä Suomi-jalka yhtenä todisteena (näitä taustajuttuja olen lukenut mm kansallismuseon sivulta). Ostovaiheessa vanhan pöydän kansi oli kunnostettu, eikä sille ollut sen puoleen tarvetta tehdä mitään. Se siis sai jäädä tällaiseksi, koska sehän oli justiin hyvä näin.

Neljäs jalka onkin sitten ihan toimivalla koneella varustettu Husu. Ostin tämän ystävältäni ja hänen isänsä on sen aikoinaan laittanut nykyiseen kuntoonsa. Tämä on kaunis ja arvokas tällaisena ❤️

Viimeisimmän pöydänjalan Topi osti torista ja vaikka sen hinta oli kohtuukorkea, sen yksilöllisyys viehätti. Kyseessä siis teollisuuskoneen jalka, jossa ei turhia kruusooksia ole. Ainoastaan poljin on koristeellinen ja muuten jalka on jykevä ja hyvin pelkistetty.Tähän päätettiin tehdä kansikin sitten vähän ronskimmasta materiaalista. Ajatus muokkaantui taas projektin aikana ja lopputulos on parempi, mitä oltiin aluksi edes ajateltu. Homma lähti käyntiin taas jalan maalauksesta. 

Kansi rakennettiin vahvasta koivuponttilankusta. Lankkujen sivuihin tehtiin höylällä viisteet ja samalla kun niitä lankkuja siinä pyöriteltiin, keksittiin upottaa poljin kanteen. 

Lankut käsiteltiin harmaalla puuöljyllä. Lopuksi koko komeus reunustettiin heinäseipäillä. Topi sovitteli ja jiiras seipäät melkosen kätevästi ja vaikka se ei ollut ihan helpoin homma, oli se kyllä sen vaivan arvoinen.

Mä suorastaan rakastun näihin pöytiin yksitellen ❤

Vanhasta naulakosta uus(vanha)

Tämä naulakko jäi käteeni jo noin 20 vuotta sitten erään vanhan kyläkoulun irtaimistohuutokaupan yhteydessä. Paremman sijoituspaikan puutteessa se päätyi leikkimökkiin puutarhatyökalujen naulakoksi. Silloin en tiennyt, mitä siitä joskus vielä tulee… Nyt monien mutkien kautta naulakko päätyi kunnostettavien kalusteiden työlistalle.

Ehkä alkuun vähän jopa ahdisti koko naulakko. Olin sen puoliväkisin halunnut ja nyt kun sitä siinä kääntelin, en oikein nähnyt vieläkään sen tulevaisuutta. Se oli melkoinen rometto ja raskas käsitelläkin. Pituutta sillä oli palttiarallaa 160 cm ja kokonsa puolestakaan se ei oikein edes mahtuisi mihinkään.

Irrottelin kuitenkin koukut ja ryhdyin maalinpoistoon, joka sekin takkusi heti ensimmäisen kerroksen jälkeen. 15 ulkolämpötilassa vietetyn vuoden jälkeen ensimmäinen maalikerros krapaji lähes itsestään pois, toisen kerroksen ollessa kiinni niin tiukasti, ettei maalinpoistoainekaan siihen purrut.  Hiomapaperia sille annoin, mutta en edes yrittänyt saada puupintaa esiin. Taisin jo saada siinä vaiheessa neuvon, että kannattaisi varmaan tehdä kokonaan uusi, enkä heti kieltänyt sitäkään. 

Ärsytti että naulakko oli koottu joillain 2 tuuman nauloilla, joiden kannat erottuivat maalin alta. Naulojen tuntuessa irtonaisilta päätin sitten irrottaa naulakon kulmat kokonaan ja vaihtaa kaikki naulat ruuveiksi. Ei siinä kovin hyvin käynyt. Väänsin liian kovasti kulmaa irti, jolloin se halkesi kolmeen osaan… Tämä olikin ratkaiseva tapahtuma. Kulman sain ihan nätisti liimattua taas kasaan, mutta nyt kulman ollessa irti, ei naulakon lyhentäminenkään ollut mikään ongelma. Pituudesta poistettiin 40 cm, jolloin naulakon koko muuttui radikaalisti parempaan suuntaan. Pakkelointi, hionta, kulman takaisin kiinnitys (ruuveilla!!! 😃) ja voilá! Runko näytti heti paremmalta ja käyttökelpoisemmalta.

Olin kovastikin miettinyt sitä, miltä naulakko tulisi näyttämään ja halusin siihen vanhan näköisen, kuluneen ja osin krakeloidun maalipinnan. Loppusilaus tulisi hempeillä siirtokuvilla, ruusuilla tai muilla sopivilla kukkasilla...

Aloitin suunnittelemalla krakeerattavat alueet ja maalaamalla naulakon jäljelle jääneen vihreän maalipinnan kaveriksi vaaleanpunaista kalkkimaalia. Tarkoituksena siis, että krakeerauksen alta vilkkuu sekä vihreä, että vaaleanpunainen pohja.

Tämän jälkeen tein krakeeraukset krakeerausaineen ja valkoisen kalkkimaalin avulla. Kun krakeeraus oli kuivunut, maalasin muun naulakon kahteen tai osin kolmeen kertaan samalla valkoisella kalkkimaalilla. Kiinteän maalipinnan häivytin krakeerausten reuna-alueilla yhdistymään krakeerattun pintaan. Tämän jälkeen hioin täysin valkoiset osat ihan silkin sileäksi samalla tehden hiomalla varsinkin reunoille ja ulkokulmiin keinotekoisesti kulunutta pintaa. Krakeerattuja pintoja hioin juuri sen verran, että ne tasoittuivat.

Hiomisen jälkeen aloin sovittelemaan serveteistä leikkaamiani kuvia naulakkoon. Sopivanlaisten servettien hankinta onkin sitten tarina erikseen… Ostin ties kuinka monta pakettia ruusukuvioisia servettejä ja lopulta luulin löytäneeni sen oikean. Kuitenkin kun asettelin siitä leikattuja kuvioita naulakon päälle, ne näyttivät todella kirkkailta ja ihan liian räikeiltä. Mutta onni onnettomuudessa oli, että samassa servetissä olikin hento taustakuvio, josta viimein sain irti juuri sen oikeanlaisen ruusukuvion.

Ruusukuviot kiinnitin naulakkoon decoupgelakalla. Kun aikani pähkäilin, että kuinka ihmeessä saan kuviot edes jollain tapaa symmetrisesti, tajusin että decuopagella kiinnitettäessä ei ole väliä kuinka päin kuva asetetaan alustalle. Kun lakkaus tehdään päälle, värit tulevat ihan yhtä hyvin esiin, on servetti sitten kuinka päin tahansa. Eihän näitä millään saanut millilleen samalla tapaa symmetrisiin linjoihin, mutta olen silti todella tyytyväinen lopputulokseen.

Kun kuviot olivat kuivuneet, lakkasin naulakon rungon mattalakalla. Tämän jälkeen kiinnitettiin takaisin alkuperäiset koukut.

Tämän projektin suhteen olen ehkä kaikkein tyytyväisin siihen, että uskalsin yhdistellä erilaisia tekniikoita ja onnistuin saamaan naulakosta konkreettisesti sitä, mitä siitä toivoinkin tulevan.

Ihan heti en tiedä mihin tämän nyt sitten laitan… Ei ole varsinaisesti tarvetta tai seinillä tilaakaan, mutta myydäkään ei malttaisi.