Virkattu ruutuverho saunan oveen

Tämä verho on virkattu hyvin yksinkertaisella mallilla. Lanka on 3-säikeistä, luonnonvalkoista kalalankaa ja koukun koko 1,25 mm. Ainoa haaste on työn yksitoikkoisuus ja hitaan sorttinen eteneminen, mutta tämä on varsin oivallinen käsityö esim. television katselun oheen.

Kuvio koostuu ketjusilmukoista, pylväistä sekä pitkän pitkistä pylväistä siten, että suurimman ruutukuvion muodostaa tuo ylipitkä pylväs ja toiseen suuntaan saman verran ketjusilmukoita. Pienet ruudut ovat mallia 2kjs + p. Tämä verho oli hyvä harjoittelukapoale. Jos (ja kun) lähden toteuttamaan tätä mallia suuremmassa mittakaavassa, suurennan myös tuota suurinta avointa ruutua siten, että sen koko vastaa paremmin tuota pienistä ruuduista (3x3) koostuvaa ruuturyhmää. Ja kunhan saan nuo verhot aikaiseksi, piirrän mallista myös kaavan 😅

Reunat kiertelin erilaisilla pitsikuvioilla. Sinänsä hieman röyhelöinen reunus istuu kivasti yksinkertaiseen ruutukuvioon.

Ihanaa kesäistä kepeyttä ja maalaisromanttista ilmettä mökin saunan oveen 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Purjerengasverhot pionikankaasta

 

Purjerengasverhojen ompelu on hieman työlästä, mutta tarkasti tehtynä lopputulos on palkitseva ja valmiit verhot ovat kaiken vaivannäön arvoiset.

Olen ostanut jo useita vuosia sitten Pentikin vaalean harmaan pionikankaan, josta olen suunnitellut tekeväni purjerengasverhot. Ei vaan ole ollut tuolle työlle sopivaa aikaa sitten millään… Toisaalta se, että sitä aikaa ei ole ollut toteutukselle, on johtanut siihen, että purjerengaskaistaleen kangas tuli ostettua useampaan kertaan. Luulen, että tämä viimeinen on jo niin tarkkaan harkittu, että enää ei paljoa parempi voisi kangasvalinta olla.

Tähän antaisinkin sellaisen vinkin, että jos haluaa tehdä verhoon erillisen purjerengaskaistaleen, tuon kaistaleen kankaan värin tulee jotenkin sointua itse verhokankaaseen, ettei kaistale näytä siltä, että verhokangas on jäänyt lyhyeksi ja sutä on ”jatkettu”. Kangaskaupoista saa metritavarana myös erivärisiä valmiita kaistaleita renkaineen päivineen, jos haluaa ompeluvaihetta keventää 😊

Kaistaleen korkeudessa on huomioitava, että jos purjerenkaan halkaisija on 4 cm ja renkaan ylä- ja alapuolelle pitää jäädä hieman kangasta + käänteet, silloin 9-12 cm korkeus puolelleen + käänteet ei ole ihan huono mitta. Näiden verhojen soirojen korkeus on kokonaisuudessaan 25 cm.

Kun olin leikannut purjerengaskaistaleet, täsmäsin verhot ja kaistaleet yhteen, että niiden leveys on varmasti sama... Taitoin kaistaleen kahtia ja silitin sen tarvitsemat taitteet muotoonsa. 

Ompelin ensimmäisenä verhokankaan sekä rengaskaistaleen sivusaumat. Tämän jälkeen kiinnitin kaistaleen ja verhokankaat yhteen (koska verhokankaan sivusauma osoittaa eri suuntaan kuin taitettavan kaistaleen, ne tulee ommella ennen kankaiden toisiinsa kiinnittämistä)

Silitin ohjeen mukaisesti liimautuvan tukinauhan kaistaleen taitettuun väliin.

Kiinnitin kaistaleen alakäänteet pionikankaan yläreunaan nuppineuloilla ja ompelin kankaat toisiinsa. Tämä on näiden verhojen eniten tarkkuutta vaativa ommel, koska käänteen ja ompeleen tulee olla melko täydellisesti samassa linjassa, ettei käänne erotu kummaltakaan puolelta. 

Käänsin verhojen alareunat. Tällä erää en ommellut lyijypainotaskuja verhojen alareunaan, koska ajattelin verhokankaan painon pitävän verhot mallillaan ja suorassa. Noh. Ei olisi ollut pahitteeksi tuo varaus.

Lopuksi mittasin ja määrittelin purjerenkaiden paikat, piirsin ja leikkasin niille reijät ja asetin renkaat paikoilleen. Käytin näihin noin 150 cm leveisiin verhoihin 10 rengasta / verho.

Purjerankaita käytettäessä on tärkeää, että renkaita on verhossa parillinen määrä. Tämä sen vuoksi, että verhon päät taittuvat seinää kohti, eikä epäsymmetrisesti siten, että toinen pääty on seinää ja toinen huonetta kohti

Nyt olen kyllä iloinen näistä verhoista! Ne ovat tietyllä tapaa arvokkaan näköiset ja sopivat täydellisesti tähän tilaan. 😊

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Pienen ikkunan makrameeverho

Tämä pienen ikkunan kappaverho oli hyvä harjoitus isommalle kaavailemalleni solmutyölle. Ensinnäkin, tämän verhon myötä opin viimein kohosolmun teon, joka on ollut minulle jostain syystä tähän asti hankala. Toiseksi, opin taas hieman lisää materiaalin menekistä ja käyttäytymisestä.

Käytin työhön beigeä paulina-kudosnyöriä ja työhön kului lankaa koko kerä. Tosin taas niitä hukkapaloja jäi. Ärsyttävää, mutta väistämätöntä. Näistä pätkistä kuitenkin lisää myöhemmin 😉

Aloitin työn leikkaamalla 6 metriä pitkiä nyörejä. Tein tankolenkit erillisinä aloittaen nyörien keskikohdista. Lenkkeihin käytin kaksoistasosolmuja. Yhteen lenkkiin tarvittiin aina neljä nyöriä ja lenkkejä tein lopulta 9.

Lenkkejä olisi tullut liian tiheään, jos olisin jatkanut työtä suoraan niistä. Tai lähinnä ongelmana olisi noin toteutettuna ollut materiaalin riittävyys. Sen vuoksi sidoin leivonpääsolmulla yhden, noin 4,5 m pitkän nyörin keskikohdastaan kaikkien lenkkien reunimmaisiin nyöreihin. Lenkkien yhdistämisen tein solmomalla vielä yhden nyörin, joka liittää lenkkien reunimmaiset nyörit toisiinsa. Näin sain lenkkien väliin lisää työstettäviä lankoja.

Lenkkien jälkeen jatkoin työtä vuorottelevilla kaksoistasosolmuilla. Tekemisen myötä syntyi vasta ajatus kuviosta ja lopulta päädyin siihen, että verhoon tuli kolme kolmiota. Eli aina kolmen lenkin väliin syntyi yksi kärki.

Kolmiot reunustin kohosolmurivillä.

Kohosolmurivin jälkeen tein jokaisen kolmion syvennykseen ja kärkeen tasosolmuilla kierteisen nyöriryhmän ja lopuksi toistin kohosolmurivin myötäillen edellistä riviä.

Jonkun aikaa mietin noiden irtonaisten nyörinpäiden pituutta ja muotoa. Lopulta päätin leikata ne toistamaan kolmioiden muotoa 

Joku aivopieru se tähänkin työhön kuitenkin mahtui. Yksi nyörin pää oli huomattavasti lyhyempi ja sellaiseksi se sitten jäi. Seuraavalla kerralla pitää vaan olla vähän tarkempi, kun nyörejä alussa puolittaa.

Verho on oikeastaan sellainen, kuin sen kuvittelinkin olevan. Ainoa ongelma on se, että vaikka olin mukamas mitannut verhon leveyden sopivaksi, se jäi siltikin lyhyeksi. Nämä solmut kun oleentuessaan vetävät työtä soukemmalle,. Että se kuitenkin peittäisi koko ikkunan, asetin reunimmaiset lenkit tangon kannakkeiden ulkopuolelle. Tästä syystä verho on reunoistaan vähän vedätyksissä, mutta eipä tuo tässä teknisessä tilassa niinkään haittaa 😅 

Tästä nyt vaan sitten on otettava opiksi myös se, että ennemmin näihin töihin on syytä varata vähän enemmän sitä leveyttä, mitä mitta enshätään osoittaa.

Mutta kaiken kaikkiaan, varsin kivan näköinen verho 😊

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Verhokapat keittiöön Unikkokankaasta

 

Tämä on minun elämäni aikana Marimekon unikon kolmas tuleminen. En tiedä, onko se varsinaisesti koskaan out, mutta ihan selkeästi kuosin suosio aikojen saatossa nousee ja laskee. Nyt, kolmannella kerralla ajattelin, että en jaksa enää innostua, varsinkin kun juuri äskettäin sain edelliset keittiön unikkoverhot myytyä kirpputorilla. Ja vielä pilkkahintaan, kun ajattelin, ettei kellekään kelpaa itse tehdyt kötöstelyt 😅

No sitten kun tutustuin tarkemmin unikon kausikuoseihin, löysin sieltä kaksi väriä, jotka jäivät kummittelemaan mieleen ja lopulta taivuin… Kyseiset värit ovat nämä kaksi vaaleaa ihanuutta 😍

Päätin tehdä unikkokankaasta keittiöön kappaverhot. Koska kallistun kuitenkin aina siihen krumeluurisempaan vaihtoehtoon, päätin myös tällä erää tehdä asian omalla tavallani. Että verhot sitten kelpaisivat silmälleni pidempään ja voisin vuodesta toiseen ne näin keväisin ikkunaan laittaa.

Näitä verhoja varten virkkasin aiemmin myös kapeat reunapitsit. 

Yläosaan valitsin pellavan värisen, läpikuultavan kankaan. 

Tähän suunnittelemaani verhoon olisi sopinut paremmin miniunikkokuvio, mutta koska näitä kausivärejä ei myydä minikuvioisina, oli pakko soveltaa tätä saatavilla olevaa kokoa, eli ”pientä unikkoa”.

Käytin unikkokankaan leveyssuunnassa ja leikkasin kuvion korkeuden mukaan (2 kukkariviä) noin 45cm leveitä paloja, jotka ja yhdistin kuvion auki silitettävällä saumalla. Kunhan kohdistus onnistuu tarkasti, sauma ei pahoin valmiin verhon poimuissa erotu. Näin sain yhden verhon pituudeksi noin 2,5 metriä, joka on nippanappa riittävä meidän ikkunoihin. Helpompi, mutta kalliimpi vaihtoehto olisi ollut ostaa kangasta verhon pituuteen tarvittava määrä ja leikata halutun korkeuden mittainen soiro kankaan pituussuunnassa. Näin kankaasta olisi jäänyt yli pitkä ja kapeahko hukkapala, jota en kokenut tarvitsevani mihinkään.

Liitin pellavan värisen kankaan unikon yläpuolelle ja ompelin siihen tankokujan. 

Pitsit ompelin kankaiden saumakohtaan sekä verhon alareunaan.

Alareunassa sattui pieni kömmähdys, kun huomasin ompeluvaiheessa, että kapasta on nyt kuitenkin tulossa vähän liian korkea ja ompelin unikon alareunaan tietoisesti normaalia leveämmän alataitteen. Se erottuu vähän turhan selkeästi päivänvalossa. Aivopieru, jota en enää tässä vaiheessa lähde korjaamaan.

Ompelin näitä verhoja pitkään… sain kulumaan aikaa koko lauantaipäivän 😳 en tierä, olenko tullut vanhaksi ja sitä myöten on liikkeet hidastuneet vai oliko vaativuus jotenkin normia kovempi. Itse uskon tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon 😅

Tuollaisen työpäivän jälkeen kun sitten silittelin illalla verhoja ikkunoihin, olin ihan varma, että niistä tuli sudet. Mutta yllätys olikin positiivinen, kun verhot näyttivät juuri siltä, miltä pitkin 😍

Voi olla, että joudun vielä kesäverhot tuosta vaaleammasta unikosta värkkäämään. Kun niin kaunis se on, ettei välttämättä sielu muutoin lepää 😅

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Purjerengasverhot kylpyhuoneen ikkunoihin

Purjerengasverhojen ompelu ei ole vaikeaa. Se saattaa olla vähän työlästä, mutta vaikeaksi sitä en moittisi.

Uuden kylpyhuoneen ikkunoihin oli tarkoitus saada jonkinasteiset valoverhot ja ostin tarkoitukseen sopivaa, ihan perus voile-kangasta, vaalean harmaan sävyssä.

Ikkunoiden leveys on 80 cm, joten vaikka verho olisi voinut olla hieman leveämpikin, 150 cm verho toimii vallan hyvin. Kun koetan kuitenkin välttää sellaisten olemattomien hukkapalojen syntymistä, joita säilyttää ensin vuositolkulla kaapeissaan, kunnes huomaa, ettei niistä ikinä voi tehdä mitään… 🙄

Voile-kangasta ei ollut saatavissa kuin 300 leveänä, joten halkaisin kankaan. Aiemmin ostamani tumman harmaa verhokangas sai luvan toimia voileen yläosassa soirona, johon purjerenkaat lopulta kiinnitetään. Kangaskaupoista saa metritavarana myös erivärisiä valmiita kangasnauhoja, renkaineen päivineen, jos haluaa tätä vaihetta hieman keventä 😊

Soiron korkeudessa on huomioitava, että jos purjerenkaan halkaisija on 4 cm ja renkaan ylä- ja alapuolelle pitää jäädä hieman ilmaa + käänteet, joten 9-12 cm korkeus puolelleen + käänteet ei ole ihan huono mitoitusperiaate. Tähän verhoon kangassoiron korkeus on 25 cm.

Ja koska tämä homma oli sellaista ”kieli keskellä suuta-touhua”, jäi kaikki välivaihekuvat ottamatta. Sanallinen selitys on vaikeaa ilman kuvia, mutta suurin piirtein seuraavasti etenin: 

Käänsin verhon sekä kangassoiron sivusaumat ommellen. 

Taitoin soiron kahtia ja silitin sen muotoonsa (myös soiron alareunojen käänteet). Silitin ohjeen mukaisesti liimautuvan tukinaihan soiron taitettuun väliin.

Kiinnitin soiron alakäänteet voilekankaan yläreunaan nuppineuloilla ja ompelin kankaat toisiinsa. Tämä on näiden verhojen eniten tarkkuutta vaativa ommel, koska käänteen ja ompeleen tulee olla melko täydellisesti samassa linjassa, ettei käänne näy kummaltakaan puolelta. 

Käänsin verhojen alareunat. Käänteeksi tuli cm 10 käänne. Tällä erää en laittanut lyijynauhaa verhojen helmaan. Jos verhot rupeavat liuhaamaan ja vääntelehtimään, lisään painotaskut ja painot verhon alareunaan jälkikäteen. Painot ovat kyllä yleisesti ihan loistava ratkaisu, joilla verhon saa asettumaan paikoilleen ja laskeutumaan kauniisti.

Lopuksi mittasin ja määrittelin purjerenkaiden paikat, piirsin ja leikkasin niille reijät ja asetin renkaat paikoilleen. Käytin verhoon 8 rengasta.

Purjerankaita käytettäessä on tärkeää, että renkaita on verhossa parillinen määrä. Tämä sen vuoksi, että verhon päät taittuvat ikkunaa kohti, eikä epäsymmetrisesti siten, että toinen pääty on ikkunaan päin ja toinen huoneeseen päin.

Ihan tyytväinen näihin verhoihin olen. Sopivat mainiosti näihin ikkunoihn ja tähän tilaan. 😊

Maalaisromanttiset verhokapat keittiöön

Uuteen kotiin muuttaminen on haikeaa ja kuitenkin niin ihanaa. Tunteiden vuoristoradan lisäksi muuttoon sisältyy kuitenkin paljon materialistisempiakin muuttujia. Kaikki tuntuu menevän uusiksi...mm. sisustus ja tekstiilit. Vaikka vanhaa on hyödynnettävissä, niin esim. olohuoneen ja keittiön ikkunat poikkeaa jo määrällisesti vanhasta niin paljon, ettei ikkunaverhoja niihin pysty monistamaan.

Nykyisen asunnon keittiössä minulla on kohtalaisen kapea, tason päällä oleva ikkuna. Uudessa kodissa taas on kaksi leveää ikkunaa tuuletusluukuilla, joista toinen on tason päällä ja toinen taas ei. 

Joten uusiksi meni nämä tekstiilit.

En oikein koskaan ole ollut pelkkien kappojen ystävä, mutta koska meillä on vielä neuvottelut kesken siitä, mihin kohtaan salusiinien kannakkeet asennetaan, päädyin pelkkiin kappoihin. Enshätään.

Etsiskelin maalaisromanttiseen henkeen sopivaa kuviokangasta. Ja sitten tottavie etsinkin. En yhtäkkiä osaa sanoa sitä tuntien määrä, jonka kulutin kangaskaupoissa, kivijaloissa ja netissä etsien oikeaa kangasta... Rupes jo pistämään vihaksi koko homma! Lopulta kuitenkin jossain nettikaupassa tuli vastaan harmaa pikkuruutuinen, ohut puuvillakangas, jonka kelpuutin tähän. Kaveriksi löytyi omasta jemmasta ihan tavallista valkoista lakanakangasta. Pitseistä kapeamman tilasin samasta kaupasta kuin ruutukankaan ja leveämmän hain paikallisesta kangaskaupasta.

Koska ikkunat ovat leveät, tein kapan kaksilevyisenä, eli leikkasin kankaista kaksi 30 cm korkeaa palaa, jotka yhdistin, eli kapan keskelle tuli sauma.

Saadakseni tarvitsemani, 3 metriä pitkän verhkapan, ompelin ensin yhteen kangaspalat mahdollisimman pienellä saumalla. Silitin saumat nurjalta puolelta auki.

Ompelin järjestyksessä (verhon yläreunaa lukuunottamatta) kaikki pitkittäissuuntaiset saumat ja käänteet ja ompelin pitsit paikoilleen. Tämän jälkeen tein käänteet verhojen päihin ja lopuksi ompelin verhon yläreunan taitteen. Yläreunan taitteen korkeus on 10 cm, jolloin siihen mahtuu tankokuja ja kujan yläpuolelle jää muutaman sentin ”röyhelö”.

Ylijääneestä ruutukankaasta ompelin vielä kaksi pientä sydäntä, jotka täytin vanutäytteellä ja kiinnitin kapan keskelle pitsinauhalla

Kyllä näillä verhoilla alkuun pääsee 😊

Lenkkiverhot

Ikkunaverhojen suhteen pidän kahdenlaisista verhoista; joko niiden tulee olla hyvin yksinkertaiset ja hillityt tai sitten se toinen ääripää; verhoista löytyy vähän kaikkea. Väreissä suosin valkoista ja harmaata, tai ainakin tekstiilien värien tulee olla vaaleita, eikä värejä saa olla kerralla liikaa. Kuviollisista kankaistakin kyllä pidän, mutta en kirkkaista, tummista ja räiskyvistä väreistä. Sen ajan olen jo kerran elänyt ja nyt sisustaessani haen neutraalia ja rauhallista linjaa.

Pidän myös siitä, että silmissä olevat asiat sitoutuvat yhteen. Jotensakin niin että niitä yhdistää sävyt, kuviot, sama aikakausi tai -henkisyys. Siitä syystä esim. keittiön tekstiilieitä hankkiessani ja ommellessani verhojen lisäksi uusiutuu usein myös. esim.pöytäliinat, käsipyyhkeet, leivinliinat, koriliinat, patalaput... 

Nämä ikkunaverhot päätin tehdä ylläriksi Topin keittiöön. Mies varmasti arvostaa ajatusta. 😬

Lähtökohta oli yhdistää kahta eri kuosia samoissa sävyissä. Eurokankaalta löytyy aika ihana sarja ”Mette”-kangasta ja kun nettiselailu ei kerro totuutta, kävelin eräänä iltana kauppaan ja hain kankaat pois. Verhon yläreunaan valitsin harmaan pikkupalloisen kankaan ja alaosa, eli suurin osa verhoa olisi leveää pystyraitaa. Ostin myös pitsiä, jolla ajattelin nämä kankaat toisistaan erottaa.

Kun sitten kotona rupesin kankaita silppuamaan, huomasin etten ollut huomioinut lainkaan verhon lenkkeihin tarvittavaa kangasta... Minulle varsin normaalia. Hetken kun asiaa punnitsin, päätinkin tehdä lenkit valkoisesta kankaasta. Sillä lailla jokainen verhoissa esiintyvä kerros olisi erilainen. Ja kun valkoista puuvillakangasta minulla oli jemmassa.

Koska verhokangas on 140cm leveää, ajattelin että yhteen verhoon tarvitaan 9 lenkkiä. Toisin sanoen; leikkasin, ompelin putkiloksi, silitin saumat auki, käänsin oikein päin ja silitin muotoonsa x 18, että sain tarvittavat lenkit kasaan. Ärsyttävää hommaa. 

Pallokankaan leikkasin kuvion mukaan, koska kuvio oli painettu. Mikään ei ota enemmän silmään, kuin vinoon kulkevat raidat, ruudut tai pallot... vaikka vaihtoehtoisesti tästä voi syntyä muunlaista ongelmaa, kun kangas ei ole leikattu langan myötäisesti. Mutta ne murheet on sitten edessäpäin.

Ensin tein verhojen taustaan tulevan soiron, jonka väliin lenkit ommellaan. Soiro olisi voinut olla leveämpi, mutta tuossa kohdassa lipsahti aivopieru ja käänteiden kanssa soiron korkeus oli vain n. 5 cm, kun se olisi voinut olla pari senttiä leveämpi. Taitoin ja silitin soiroon tulevat käänteet ja kiinnitin lenkit paikoilleen taitteeseen. Tämän jälkeen leikkasin yläreunaan tulevat verhon osuudet pallokankaasta. Näiden korkeus on. n. 35cm. Silitin pallokankaan yläreunaan käänteen ja tälläsin soiron lenkkeineen paikoilleen. Sitten ajelin ompelukoneella soiron ylä- ja alareunan kiinni ja nuan vaan oli kaikkein tympein homma valmis.

Kun sitten tälläsin kankaita lattialla riviin ja silmäilin sitä, minkälainen kokonaisuudesta on tulossa, se näytti jotenkin vielä vaisulta... Niinpä painoin valkoisella kangasmaalilla ruusukuvioisen sabluunan läpi verhon yläreunaan köynnöskuvion. Tätä oikeasti hetken jopa harkitsin ja olin jo sekoittanut tummemman harmaan maalin valmiiksi, kun sitten päädyin siihen, että valkoinen erottuu sen mitä sen pitääkin. Harmaalla painetusta kuviosta olisi kyllä tullutkin liian hallitseva.

Ompelin raitaisen alaosan ja pallokangasyläosan köynnöksineen ja lenkkeineen yhteen. Saumakohtaan ompelin valkoisen 3cm leveän puuvillapitsin.

Lopuksi ompelin verhojen alareunaan valkoisen vinokantin. Tein pallokankaasta myös lyhyen kaitaliinan, johon käytin kanttinauhaa ja pitsiä niin, että verhot ja liina sointuu vähän kaikella tapaa yhteen.

Nämä verhot oli ehkä hieman kovatöiset, mutta juuri tällainen vähän yliampuvakin yksityiskohtien määrä ja viimeistely saa lopputuloksen näyttämään minun silmääni sopivalta. Tosin jotkut asiat olisi voinut tehdä toisin; lenkkien määräksi olisi ehkä sittenkin riittänyt 7 ja painettu ruusukuvio katoaa poimuihin. Lenkkien määrä olisi vaikuttanut poimujen määrään tai suurempi ja pidempi kuvio erottuisi poimujen seasta paremmin. Tilanteen korjaamiseksi voisin painaa lisää köynnöskuviota niin, että se jatkuu keskeltä verhojen reunoille asti...

Nämä kelpaa nyt kuitenkin vallan mainiosti 😊