Joulukalenterin 16. luukku. Jouluinen helmikranssi

 

Tässä kranssissa käytetty runko on valmis helmirengas. Ajatuksena valmistaa jouluinen ikikranssi, jossa keinotekoisilla materiaaleilla varmistan, että kranssi säilyy vuodesta toiseen.

Materiaaleina ovat keinotekoiset tuijan oksat sekä punaiset marjaoksat. Harmahtavilla lehtioksilla pehmensin kirkuvan punaisten marjojen vaikutusta. Kiinnitin materiaalit kuumaliimalla kranssiin. 

Rusettiin käytin kolmea erilaista nauhaa. Värit ovat maanläheisiä ja hillittyjä.

Tästä tulikin kaunis ja hento kranssi ja se luo hillittyä joulutunnelmaa. 🥰

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 2. luukku. Suuri kranssi kuusen oksista ja mustikan varvuista

Tämän kranssin sidoin halkaisijaltaan 45 cm metallirenkaaseen.

Materiaalina oli pääasiassa kuusen havut ja mustikan varvut. Mukaan ripottelin valkoisia callunan varpuja sekä katajan oksia.

Harvoin tulee tehtyä näin kookkaita kransseja. Materiaalimenekki ja työn määrä kasvaa yllättävän paljon kranssin halkaisijan kasvaessa. Metallirengas pohjana on helpompi vaihtoehto itse tehtyyn risupohjaan nähden, mutta sitoessa se on hieman hankalampi; sidottu osuus pääsee kiertymään liukkaalla pohjalla ja se pitää huomioida sidonnan edetessä, että etpuoli pysyy etupuolena ja takapuoli takapuolena. Tästä syystä muistankin varmasti seuraavalla kerralla sitoa ihan ensimmäisenä muutaman oksan metallirenkaan ympärille karhentamaan pohjan tartuntaa.

Tein kranssiin suurehkon rusetin jouluisesta koristenauhasta.

Tämän kranssin viehätys piilee sen yksinkertaisuudessa ja koossa 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Syksyinen puuhelmikranssi

Tässä kranssissa käytetty aihio on valmis helmirengas. Ajatuksena oli valmistaa ikikranssi, jossa käytän vain keinotekoisia materiaaleja, jotka sitten säilyvät vuodesta toiseen.

Maalasin pari kirkuvan oranssia muovikurpitsaa (jostain vanhasta halloween-kukkaistutuksesta) akryyliväreillä siten, että kurpitsoissa toistuisi kranssiin valitsemieni muiden materiaalien värit; roosa / viininpunainen, eukalyptuksen vihreä sekä valkoinen.

Kiinnitin materiaalit kuumaliimalla kranssiin. Sommitellessani oksia ja höppeitä, huomasin, että kaksi saman kokoista kurpitsaa ei oikein istunut tähän kokonaisuuteen. Niinpä kranssiin päätyi vain toinen kurpitsoista.

Koska sävyt ovat suhteellisen hillityt, valitsin rusettinauhoihin maanläheisiä sävyjä.

Kaunis ja värimaailmaltaan omaa silmää miellyttävä lopputulos, joka varmasti pääsee esille myös ensi syksynä 🍂🍄🍁

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 23. luukku; Kynttiläasetelma soppakulhoon

Joulukoristelaatikossa on pyörinyt jo vuosia ihanat, rustiikkiset kynttiläpidikkeet, eikä niitä ole tullut hyödynnettyä missään. Nyt näillekin tuli näytön paikka 🥰

Täytin soppakulhon oasissienellä, joka ottaisi vastaan nuo kynttiläpidikkeiden piikit. 

Peittelin pinnan sammalmättäillä, jotka kiinnitin pohjaan rautalankahakasilla.

Ripottelin sammaleen pintaan tekolunta. 

Ja lopuksi painoin kynttiläpidikkeet sekä muut koristehöppeet sammalpohjaan.

Kiinnitin vielä kynttilöihin pienet, ruosteiset tähdet.

Aika seesteinen ja kaunis lopputulos vähäisillä materiaaleilla. Ihastuttavinta ovat kuitenkin ehkä nuo pienen pienet torvijäkälät sammalien joukossa ❤️

 

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 22. luukku; kranssit jouluksi 2024

 

Tänä syksynä en ole aiemmin näitä talvi- ja joulukransseja valmistanut, joten niiden aika oli nyt.

Kransseihin käytin pääasiassa kanadantuijaa. Tuijan oksat olivat hieman ottaneet jo itseensä, koska ne olivat ”käytöstä poistettuja” ja olleet sen vuoksi jo joitakin viikkoja katkottuna. En kuitenkaan voinut antaa noiden oksien mennä hukkaan, vaan käytin ne lievästä kellertämisestä huolimatta. Toisaalta, tuo väri antaa kransseihin hieman toisenlaista elävyyttä.

Tuijan oksien lisäksi sidoin mukaan kuusen ja katajan oksia, sekä eri värisiä callunan varpuja. Toisiin enemmän ja toisiin vähemmän.

Viimeistelin kranssit ruseteilla ja erilaisilla helmillä ja tekomarjoilla, jotka kiinnitin kransseihin kuumaliimalla.

Kolme kranssia, joiden luonne muuttuu toisistaan poikkeavaksi nauhojen värien ja muiden käytettyjen tilpehöörien mukaan.

Ei ehkä ihan täydellisiä, mutta tänä vuonna tällaiset 😊

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Kukkaruukkujen patinointi laastilla

Ruukkujen patinoituminen tarkoittanee lähinnä sitä luonnollista prosessia, kun saviruukkujen pintaan syntyy kalkin sekaista valkeaa härmää ja kerrostumaa, joka saa ruukut näyttämään vanhoilta. Ihan kaunis ajatus, mutta nyt hain ruukkuihin rouheampaa ja pysyvämpää pintaa.

Jos pinnoitettuun saviruukkuun istuttaa jotain, joka pitää ruukun kosteana, ruukku ei tule pitkään pysymään pinnoitettuna. Huokoinen saviruukku päästää läpi kosteuden ja kosteus puskee pinnoitteen irti. Tästä olin tietoinen jo tehdessäni saviruukkuihin krakeerauspintaa sekä decoupagekuviointia (postaus luettavissa täältä) ja siksi suosittelinkin ruukkuja ainoastaan suojaruukkukäyttöön. Ja nyt, kun toivoin pidempiaikaista pintaa (vaikka tarve on yhä istutusruukun sijaan enemmänkin suojaruukulle), hankin pinnoitettavaksi lasitettuja ruukkuja. Niiden kanssa ei tule kestävyysongelmia. 

Epäilin kyllä toisaalta laastin tartuntaa sileään, lasitettuun pintaan...

Levitin lasitettujen keraamisten ruukkujen, sekä savilautasten pintoihin löysähköä saneerauslaastia. Laastin levitin käsin (huom! Kumihanskaa käteen, ettei tule ihovaurioita!).

 

Hieroin laastia ruukkuun siten, että se ei muodosta tasaista laastikerrosta, vaan hyvinkin röpelöisen ja epätasaisen pinnan. Jäin sitten jännittämään seuraavaan päivään saakka, kuinka laasti kuivuu ruukun pintaan ja rapiseeko lautasesta jopa täysin pois. No eipä ollut tartunnan kanssa mitään ongelmaa… 😅

Kun laasti oli kuivaa, maalasin pintaa harmaalla, vihreällä, saven punaisella sekä turkoosilla kalkkimaalilla. Harmaata ja ruskeaa maalia töpöttelin pintaan epäsymmetrisiksi alueiksi ja vihreää sekä vaaleaa turkoosia käytin lähinnä kohoumiin kuvaamaan sammaloitunutta tai jäkälöitynyttä pintaa. Onnistuiko tuo nyt sitten täysin hämäämään, mutta lopputulokseen olen kyllä oikein tyytyväinen.

Lautasten pohjaan teippasin huopatossut, etteivät pohjat ihan kovasti pääsisi naarmuttamaan pintoja.

Näihin ruukkuihin sidoin kuusen oksista pienet puut. Vähän kun jo jouluttaa 🌲

Työnsin kuuset jaloistaan ruukkuihin tunkemiini oasissieniin ja pinnoitin sienet sammaleella. 

Kokonaisuutena varsin kivat koristeet terassin pöydille. 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Heinäkranssi

Jo keväästä lähtien suunnittelin kerääväni kesän aikana erilaisia heiniä, joita voisin sitten hyödyntää syyskransseissa. Mutta toisin kävi, kun jalkavamma esti liikkumisen kesällä. Heinät jäi sitten keräämättä. 

Koetin silti toteuttaa pienemmässä mittakaavassa tätä ajatusta ja leikkasin tuosta metsänrajasta kasvavia heinänkukintoja nyt lokakuulla. Käsittääkseni kyseessä jokin kastikka…?

Joka tapauksessa, heinien keruu näin myöhään ei oikein toimi ”kuivakukka”-ajatuksella, vaan väkisinkin heiniä työstettäessä, ne alkavat hajoamaan ja pudottamaan siemeniään. Näinhän nytkin kävi, mutta kyllä tuo nyt ovessa hetken kestää.

Tällaiseen kranssiin tarvitaan;

Heiniä

Spraymaalia

Tuivion oksia

Puolalankaa

Metallirengas

Koristenauhaa

Maalasin osan heinien kärjistä oranssilla spraymaalilla, niin sain niihin vähän samaa sävyä, mitä löytyy porraspielen istutuksista. Syysistutuksista postaus täällä.

Pyöritin puolalangalla pieniä heinä- ja tuivionippuja metallirenkaasen. Päätöskohtaan jätin langanpätkän, josta saan kranssin roikkumaan

Lopuksi kiinnitin nauharuusukkeen kranssiin. Ruusuke ei nyt oikein tahtonut onnistua haluamallani tavalla… ehkä nauhan olisi ollut syytä olla hieman leveämpää, mutta tuo väri oli jotenkin syksyiseen kranssiin sopiva, niin en muuttanut suunnitelmaa.

Olkoon se nyt tuossa, kunnes on aika siirtyä talvisempiin materiaaleihin 🍁

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostass

Valkoinen joulu: kaurakimppu hopeanauhalla

 Pyysin naapurin isännältä heinäkuussa luvan hakea muutaman kauranipun niiden pellosta. 

JOS olisin jotenkin toisin ajatellut asian, olisin kuivannut niput esim saunassa, jossa ne olisivat olleet kyllin hämärässä, että niiden vihreä väri olisi säilynyt. Nyt tämä idea riittävän aikaisesta keräämisestä meni myttyyn ja hieno idea kärsi siitä, että kuivuessaan kaurat kellastuivat... Ajattelin silti suunnittelemani kimput niistä tehdä. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä lyhteet pikkulinnuille...

Kaurat pitäisi siis kuivata pienehköissä nipuissa riiputtamalla ja hämärässä.

Ensimmäinen työvaihe on siivota kaurat. Jokainen varsi käydään yksitellen läpi ja niistä poistetaan varsien heinämäiset lehdet niin, että jäljelle jää vain korsi, jonka päässä on kauran kukinto, (tai oikeammin nimeltään röyhy).

Kimppua ruvetaan keräämään muutaman korren nipuissa kiertäen spiraalimaisesti siten, että korsien yhtymäkohta on juuri kukinnon alapuolella. Korsia ei aseteta ristiin, vaan kimppua kootaan koko ajan kääntäen korsien alapää samaan suuntaan ja lisäten niitä tasaisesti joka puolelle kimppua. toinen käsi on siten koko ajan sidontakohdassa kiinni, eikä siitä saa päästää irti.

Kun kimppu on kyllin suuri, sidotaan kimppu nippuun rautalangalla. Ja sitten sen voi jo laskea käsistään 😅

Tässä vaiheessa kimpun spiraalimaisuus erottuu jo varsin hyvin.

Varret leikataan sopivan pituisiksi. Tämän jälkeen kimppu seisoo omilla jaloillaan.

Sidontakohta viimeistellään kuumaliiman ja koristenauhan avulla.

Lopputulos on maalaisromanttinen koriste jouluun.❤️