Ötökkähotelli

Puutarhastamme kaadettiin pari vuotta sitten suuri cembramänty, jonka kantoa ei lähdetty poistamaan. Se kun oli niin valtava pintajuurineen, että puolet puutarhasta olisi myllertynyt korjattavaan kuntoon siinä touhussa. Eikä ollut taloudellisesti järkevää ajattaa kantojyrsintä paikalle yhden kannon takia. Niinpä sovittiin, että annetaan sen olla. Kehitellään sen ympärille jotain sievää niin, että sen olemassaolo ei haittaa.

Kokeilin ensin somistaa kannon sellaiseksi vanhaksi sammaloituneeksi kannoksi. Ihan hyvin se onnistuikin, mutta linnun ryökäleet kävi repimässä sammalia kannosta, kun tämähän on kaiken maailman ötököille oivallinen asuinpaikka ja mahtoi sammalten alla sitten möyriä varsinaiset juhlasafkat. 

Käytin somistukseen erilaisia sammalia, jäkälää ja maksaruohoja. Muutaman viikon keräilin lintujen levittämiä sammalia pihasta ja sitten sitä laatua tulikin kylliksi...

Päätin, että lintujen juhlinta loppuu tähän ja värkkäilin mielessäni keinon siihen, että voisin rakentaa kannon päälle sellaisen haltijan, velhon tai minkälie metsäläisen hatun. Kääntelin ohuesta kanaverkosta kehikon, jonka täytin sammalilla. Sitten asettelin hatun paikoilleen. Lopuksi piilotin näkyviin jäävän kanaverkon sammal- ja jäkäläkerroksella. Mukaan ujuttelin myös mehitähtiä ja maksaruohoja. Päällimäisen kerroksen kiinnittelin pohjaan noin 5cm pitkillä rautalankahakasilla. Lopuksi kieritin puolasta ohutta rautalankaa mättään ympärille ristiin ja rastiin, että paketti pysyisi varmasti kasassa.

Tein myös rimasta pienet ovi- ja ikkunakarmit, jotka asetettaisiin kantoon. Että se näyttäisi jonkun pienen öttiäisen kodilta. Mutta paikalleen päästyään jotenkin ne ei enää ollutkaan hyvä ajatus… Itse hattu oli niin luonnonläheinen, että ovi ja ikkuna tuntui vähän feikeiltä. Siinä ne kuitenkin ovat olleet siitä lähtien.

Tänään päätin sitten ehostaa harmaantuneen ja kuivakan kannon hatun ja jatkaa ötököiden vuokrasopimuksia. Hattuhan suorastaan kuhisee elämää. 

Ja tämä kanto kun ei heilahda tästä arviolta ainakaan seuraavan 10 vuoden aikana mihinkään.

Lisäsin hatun päälle uuden kerroksen sammalta ja kiersin rautalangalla hattua ristiinrastiin niin, että sammalet istuivat tiiviisti paikoilleen. Lisäsin sammaleen joukkoon myös kaarnaa, käpyjä ja mehitähtiä. Jonkun aikaa se tulee varmasti taas tuoreelta näyttämään. Kanto, jota ei voinut piilottaa, on puutarhan korostettu yksityiskohta ja ötökätkin tykkäilee 😊

Pekoni-perunasalaatti

Tähän perunasalaattiin olen vuosien mittaan ja maun mukaan lisännyt eri aineksia, kunnes se on muotoutunut nykyiselleen. Parasta tämä salaatti on silloin, kun sen saa tehdä uusista perunoista. Pekoni saa sen maistumaan niin miehekkäältä, että saattaa maistua kaikkein karskeimmillekkin lihansyöjille. Loistava lisäke grilliruokien kylkeen. 

Äijäruuaksi tätä kutsun lähinnä sen ainesten karkeuden takia sekä myös siksi, että oikeastaan ihan terveelliset aineet menee lopuksi aika kauas siitä terveestä. Sanana ”salaatti” onkin ehkä hieman harhaanjohtava. Tässä ei liikoja hifistellä ja pienistelyyn tai kuorimiseen ei käytetä aikaa, vaan perunat halkaistaan puolikkaiksi ja muut ainekset pilkotaan melko krouveiksi paloksi ja kaikki vaan sekoitetaan lopulta yhteen.

Ainekset

·         n 2 kg uusia perunoita

·         4 suolakurkkua

·         1 omena

·         1 pieni purjo

·         1 prk punaisia papuja

·         1 pkt n. 150 g pekonia

·         n. 5 dl majoneesia

·         1 prk kermaviiliä

·         sinappia

·         mustapippuria

Perunat keitetään ja jäähdytetään. Jos ei käytä kuutioitua pekonia, pienitään pekonisiivut uunipellille sellaisiksi sormenpään kokoisiksi palasiksi. Pekonit paahdetaan uunissa ruskeiksi ja rapeiksi. Noin 10 minuuttia 250 asteessa hoitaa homman. Tässä kohtaa voi halutessaan hieman keventää ja nostaa ruskistuneet pekonipalat talouspaperin päälle, jolloin iso osa pekonin rasvasta jää sitten salaatista pois. Jos pekonit ripottelee vasta tarjoiltaessa annosten päälle ne tuntuvat mukavilta ja rapsakoilta suussa.

Aineet pilkotaan ronskilla kädellä ja sekoitetaan yhteen.

Sinapin ja mustapippurin määrän määrittelee ainoastaan oma maku. Käytän itse tällaiseen satsiin noin 1/2 dl sinappia ja 1 rkl rouhittua mustapippuria.

Keskikesän juhla ja sateet voi tulla!! 😉

Vanhojen puutarhakalusteiden tuunaus

Lähtökohtana kalusteille oli Fasen roskalavaryhmästä saatu kulunut kalustesarja. Kalusteissa ei sinänsä ollut mitään rakenteellista vikaa, joten korjauksia niihin ei tarvinnut tehdä. Tekniikkana käytin samaa monen tekniikan sekoitusta, jota käytin mm. vanhan naulakon tuunauksessa.

 Aloitin hiomalla kalusteet, jonka jälkeen maalasin ne pohjamaalilla. Kun ei voi tietää, minkälaisia maaleja ja öljyjä kalusteissa on aiemmin käytetty ja kuinka ne alimmat kerrokset sitten puskee pintamaalin läpi.

 

Pohjamaalin päälle tein roosan ja vihreän sävyillä alueita, joiden tarkoituksena on vilkkua krakeerauskuvioiden välistä.

 

Krakeerausainetta en levittänyt tasaisesti kaikkialle kalusteisiin, vaan jätin väliin kohtia, joissa valkoinen maalipinta saa olla ehjä.

 

Maalauksen jälkeen hioin kalusteet kauttaaltaan ja tein hiomalla keinotekoisia kulumia ihan jokaiseen reunaan ja nurkkaan. Ajatuksena oli saada pinta näyttämään oikeinkin vanhalta ja elämää nähneeltä.

Sommittelin serveteistä leikkaamistani ruusukuvioista silmään sopivia ryhmiä ja kiinnitin ne decoupagelakalla paikoilleen. En vierastanut kalusteiden rakosia, vaan vähän tarkoituksellakin yritin sovittaa kuvat niin, että niihin tulee useita saumoja. 

 

Decoupagelakan kuivuttua hioin myös servettikuvia, että niihinkin tulisi vähän säröä.

 

Lopuksi lakkasin kalusteet kautaaltaan matta-kalustelakalla.

 

Ja pisteeksi ii:n päälle kiinnitin ihan aluksi irroittamani messingin väriset laatat takaisin. Alkuperäisillä pienillä nauloilla kiinnittäminen ei onnistunut, joten liimasin ne paikoilleen.

 

Kyllä pitäis kelvata ilta-auringossa nyt istuskella. 😎