Aavistus kinuskia kruunaa puolukan ja kirsikan makuisen kääretortun

 

Pääasiallisesti olin tekemässä täytekakkua ja siinä samoilla lämmöillä leivoin kääretortun, kun materiaalit ja täytteetkin oli vähän niin kuin samaa sarjaa. Maku piti kuitenkin saada kumpaankin omanlaiseksi, joten kaivelin läpi hillo-, marmeladi ja moussejauhevarastoni. Päivänsankarin toiveesta täytekakkuun päätyi mauksi mustikka ja vadelma, joten kääretorttuun käytin viime joululta jääneen kirsikka-puolukka-torttutäytteen. Oli mukava päästä hyödyntämään purkki, joka ei ehkä ensi jouluun asti olisi hyvänä enää säilynyt.

Kääretorttupohja syntyy ihan perussetillä, eli ainekset siihen;

4 kananmunaa

1 lasi sokeria

1 lasi perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi ja mukaan sekoitetaan yhdistetyt kuivat aineet. Toisinaan laitan kääretortun pohjaan vehnä- ja perunajauhoja puolet ja puolet, mutta tällä erää käytin vain perunajauhoja.

Pohja paistetaan uunin keskitasolla noin 12 minuuttia 175 asteen lämpötilassa. Huomioi uunien erot! Lämpötila voi olla myös 200 ja paistoaika 10 minuuttia. Omassa uunissani tämä ensimmäinen on hyvä vaihtoehto.

Tämä ohje on hyvän kokoinen 50 cm uunissa paistettavaksi. 60 cm uunissa tapaan tehdä pohjan viiden munan versiona.

Pöydälle levitän leivinpyyhkeen, jonka päälle tulee leivinpaperiarkki, jonka päälle taas on ripoteltu hienoa sokeria. Sokerin tehtävä on estää pohjan tarttumista leivinpaperiin ja onhan se ihan kivan näköistäkin tortun pinnassa. Pyyhkeen tarkoitus on olla leivinpaperin apuna käärittäessä torttua rullalle. Paistunut pohja kumotaan leivinpaperin päälle kuumana, eli välittömästi kun se otetaan uunista. Torttupohjan annetaan jäähtyä. 

Puolukka-kirsikkamarmeladin (koko purkin) levitin pohjan päälle kuin olisin voidellut leipää 😃 vatkasin 2 dl kermaa vaahdoksi ja lisäsin siihen purkin rahkaa ja mausteeksi sokeria. Kerma-rahkaseoksen levitin marmeladin päälle niin, että seosta ei levitetä ihan saumaksi jäävään reunaan asti. Näin saa todennäköisemmin käärittyä pitkon kasaan niin, että täytteet ei pursua rullan edellä ja lopuksi pullahda ulos...

 

 

Koska puolukka ja kinuski ovat täydellinen makupari, halusin mukaan vielä sitä kinuskin makua. Tein makeutetusta kondensoidusta maidosta sekä voista kreemin, jota voi pursottaa. 100g pehmeää voita ja puolikas purkki kondensoitua maitoa vatkataan kiinteäksi vaahdoksi. Jotain pientä ongelmaa oli tekovaiheessa, kun seos meinasi juoksettua. Vatkatessa se näytti taas hyvältä, mutta hetken seistyään se näytti juoksettuneelta. Niinpä seisotin seosta pari tuntia jääkaapissa ja vatkasin sen uudestaan. Sitten kreemin koostumus tuntui paremmalta.

 

Kreemistä pursotin tortusta leikattujen kolmiopalojen päälle ruusukkeet, jotka todellakin kruunasivat nämä annokset. Voi olla, että pääasia, eli se kakku ei maussa vedä vertoja näille leivoksille, mutta sen tiedän vasta huomenna 😊

Ötökkähotelli

Puutarhastamme kaadettiin pari vuotta sitten suuri cembramänty, jonka kantoa ei lähdetty poistamaan. Se kun oli niin valtava pintajuurineen, että puolet puutarhasta olisi myllertynyt korjattavaan kuntoon siinä touhussa. Eikä ollut taloudellisesti järkevää ajattaa kantojyrsintä paikalle yhden kannon takia. Niinpä sovittiin, että annetaan sen olla. Kehitellään sen ympärille jotain sievää niin, että sen olemassaolo ei haittaa.

Kokeilin ensin somistaa kannon sellaiseksi vanhaksi sammaloituneeksi kannoksi. Ihan hyvin se onnistuikin, mutta linnun ryökäleet kävi repimässä sammalia kannosta, kun tämähän on kaiken maailman ötököille oivallinen asuinpaikka ja mahtoi sammalten alla sitten möyriä varsinaiset juhlasafkat. 

Käytin somistukseen erilaisia sammalia, jäkälää ja maksaruohoja. Muutaman viikon keräilin lintujen levittämiä sammalia pihasta ja sitten sitä laatua tulikin kylliksi...

Päätin, että lintujen juhlinta loppuu tähän ja värkkäilin mielessäni keinon siihen, että voisin rakentaa kannon päälle sellaisen haltijan, velhon tai minkälie metsäläisen hatun. Kääntelin ohuesta kanaverkosta kehikon, jonka täytin sammalilla. Sitten asettelin hatun paikoilleen. Lopuksi piilotin näkyviin jäävän kanaverkon sammal- ja jäkäläkerroksella. Mukaan ujuttelin myös mehitähtiä ja maksaruohoja. Päällimäisen kerroksen kiinnittelin pohjaan noin 5cm pitkillä rautalankahakasilla. Lopuksi kieritin puolasta ohutta rautalankaa mättään ympärille ristiin ja rastiin, että paketti pysyisi varmasti kasassa.

Tein myös rimasta pienet ovi- ja ikkunakarmit, jotka asetettaisiin kantoon. Että se näyttäisi jonkun pienen öttiäisen kodilta. Mutta paikalleen päästyään jotenkin ne ei enää ollutkaan hyvä ajatus… Itse hattu oli niin luonnonläheinen, että ovi ja ikkuna tuntui vähän feikeiltä. Siinä ne kuitenkin ovat olleet siitä lähtien.

Tänään päätin sitten ehostaa harmaantuneen ja kuivakan kannon hatun ja jatkaa ötököiden vuokrasopimuksia. Hattuhan suorastaan kuhisee elämää. 

Ja tämä kanto kun ei heilahda tästä arviolta ainakaan seuraavan 10 vuoden aikana mihinkään.

Lisäsin hatun päälle uuden kerroksen sammalta ja kiersin rautalangalla hattua ristiinrastiin niin, että sammalet istuivat tiiviisti paikoilleen. Lisäsin sammaleen joukkoon myös kaarnaa, käpyjä ja mehitähtiä. Jonkun aikaa se tulee varmasti taas tuoreelta näyttämään. Kanto, jota ei voinut piilottaa, on puutarhan korostettu yksityiskohta ja ötökätkin tykkäilee 😊

Hauskat ja suloiset viirinauhat

 

Suorittamisen ja kiireiden keskellä voin edes toisinaan noudattaa elämänohjetta, ettei kaikella aina tarvitse olla käytännön merkitystä. Joskus jokin asia voi ilman tuottoa ja tulosta vain pelkällä olemassaolollaan synnyttää iloa ja hyvää mieltä. Niin kuin nyt nämä kauan haaveilemani viirinauhat.

Olen ostanut viireihin sopivia kankaita aina kun sellaisia on tullut vastaan. Meni vain sitten jonkin aikaa, että sain homman käyntiin ja viirit ajalliseksi. Jotenkin se aloitus tökki, kun tiesin että jokainen viiri vaatii erikseen kääntelyä, vääntelyä, silittelyä ja tarkkaa ommelta ennen kuin niistä saa aikaiseksi isomman kokonaisuuden.

Pinkkiä ja beigeä palloa ja raitaa yhdistelemällä sain aikaan melko mukavan viirinauhan. Sen ripustin terassille lamppunauhan kanssa samoihin koukkuihin.

Toisen viirinauhan tein vaaleanpunaisesta pallokankaasta sekä ihanan hempeistä, pikkukuviollisista kankaista. Sävyt on hieman hentoisemmat, kuin pinkki-beige -yhdistelmässä. Keittiöni paneeliseinää vasten varsin suloista...

Kolmas nauha syntyi kaikkien näiden yhdistelmistä ja päätyi huvimajan kattoon. Tämä oli kaikkein pisin nauha, mutta aika lailla summissa siitä tuli ihan oikean mittainen ja muutenkin täydellinen tähän tilaan.

Tein kolmion muotoisen kaavan viireille; korkeutta 23 cm ja leveyttä 15 cm. Leikkasin kaikki kankaat ensin kolmioiksi vähän kuin sarjatyönä. Sitten lähdin ompelemaan niitä kasaan. Ompelin mahdollisimman läheltä reunaa, jolloin saumaan tuli leveyttä vain noin 0,5 cm. Jätin koko lyhyen sivun tässä vaiheessa vielä ompelematta.

Silitin saumat auki nurjalta puolelta ja käänsin viirit oikein päin. Sen jälkeen silitin vielä viirit oikealta puolelta muotoonsa. Tämän jälkeen käänsin viirin avoimen pään reunat sisään ja ompelin viirin umpeen ihan reunan vierestä. Jatkoin ommelta koko viirin ympäri, että saisin viiriin riittävästi jämäkkyyttä. Lopuksi silitin vielä viirit tärkin kanssa. Kun en ollut alun alkaen ihan varma, että tarvitseeko viirit kovikekankaan väliin vai ei... Näihin ei sitä nyt tullut ja ihan hyvin toimii näinkin.

Kun viirit oli valmiina, liitin ne puuvillanauhaan. Jätin alkuun noin 50cm tyhjää, että nauhan ripustaminen onnistuu vaivatta ja reilu puoli metriä antaa jo sitten vähän pelivaraakin ripustamiseen ja nauhan asetteluun. Kiinnitin viirit toistuvasti samassa järjestyksessa ja jokaisen viirin väliin jätin 5 tai 10 cm tyhjää nauhaa riippuen siitä kuinka pitkän nauhsta lopulta halusin (säästin päättelytöitä enkä katkaissut välikohdissa lankaa, vaan hurauttelin ompeleen myös aina tyhjäksi jäävään osaan puuvillanauhaa). 12 viirin nauhaan 10cm väleillä tarvitaan siis noin 4 metriä puuvillanauhaa. Voisin kuvitella, että viirit voisivat olla lyhyempiä ja leveämpiä, eikä nauhaan tarvitse niiden väliin välttämättä tyhjää kovin paljoa jättää. Mutta näissä tapauksissa mittasuhteet ainakin toimii ihan kivasti.

Lopuksi merkkasin viirit "handmade, with love" - napeilla. Ompelin napin  samanaikaisesti molemmin puolin laitimmaiseen viiriin. Näin ei haittaa kuinka päin viirinauha ripustetaan tai mistä suunnasta sitä katsellaan ja silti nappi osuu aina silmään.

Pekoni-perunasalaatti

Tähän perunasalaattiin olen vuosien mittaan ja maun mukaan lisännyt eri aineksia, kunnes se on muotoutunut nykyiselleen. Parasta tämä salaatti on silloin, kun sen saa tehdä uusista perunoista. Pekoni saa sen maistumaan niin miehekkäältä, että saattaa maistua kaikkein karskeimmillekkin lihansyöjille. Loistava lisäke grilliruokien kylkeen. 

Äijäruuaksi tätä kutsun lähinnä sen ainesten karkeuden takia sekä myös siksi, että oikeastaan ihan terveelliset aineet menee lopuksi aika kauas siitä terveestä. Sanana ”salaatti” onkin ehkä hieman harhaanjohtava. Tässä ei liikoja hifistellä ja pienistelyyn tai kuorimiseen ei käytetä aikaa, vaan perunat halkaistaan puolikkaiksi ja muut ainekset pilkotaan melko krouveiksi paloksi ja kaikki vaan sekoitetaan lopulta yhteen.

Ainekset

·         n 2 kg uusia perunoita

·         4 suolakurkkua

·         1 omena

·         1 pieni purjo

·         1 prk punaisia papuja

·         1 pkt n. 150 g pekonia

·         n. 5 dl majoneesia

·         1 prk kermaviiliä

·         sinappia

·         mustapippuria

Perunat keitetään ja jäähdytetään. Jos ei käytä kuutioitua pekonia, pienitään pekonisiivut uunipellille sellaisiksi sormenpään kokoisiksi palasiksi. Pekonit paahdetaan uunissa ruskeiksi ja rapeiksi. Noin 10 minuuttia 250 asteessa hoitaa homman. Tässä kohtaa voi halutessaan hieman keventää ja nostaa ruskistuneet pekonipalat talouspaperin päälle, jolloin iso osa pekonin rasvasta jää sitten salaatista pois. Jos pekonit ripottelee vasta tarjoiltaessa annosten päälle ne tuntuvat mukavilta ja rapsakoilta suussa.

Aineet pilkotaan ronskilla kädellä ja sekoitetaan yhteen.

Sinapin ja mustapippurin määrän määrittelee ainoastaan oma maku. Käytän itse tällaiseen satsiin noin 1/2 dl sinappia ja 1 rkl rouhittua mustapippuria.

Keskikesän juhla ja sateet voi tulla!! 😉

Virkattu rantakassi romanttisilla ruusuilla

 

Tämä kassi on tehty ohuesta trikoomatonkuteesta, jota jäi yli toisesta projektista. Virkkuukoukkuna 9 koukku. Näkyväksi puoleksi tässä kassissa kokeilin ”nurjaa” puolta. Kassi virkataan kiinteistä silmukoista jatkuvana spiraalina niin, että kierroksia ei päätetä piilosilmukalla edelliseen kerrokseen.

Kassin tekeminen aloitetaan pohjasta virkkaamalla 20 ketjusilmukkaa + 1 ketjusilmukka kääntymiseen. Tehdään 19 kiinteää silmukkaa + kääntymiseen 3 kiinteää silmukkaa viimeiseen ketjusilmukkaan. Tehdään vastapuolelle samoin kiinteät silmukat ja taas käännökseen 3 kiinteää silmukkaa. Pohjan käännökset ja lisäysten paikat esitetään alla olevassa piirroksessa. Kierroksia pohjaan tulee viisi.

Kuudennelle kierrokselle lähdettäessä virkataan kiinteät silmukat takareunaan, jolloin syntyy kassin alareuna.

Kolme ensimmäistä kierrosta tehdään ilman lisäyksiä. Tämän jälkeen joka kolmannen kierroksen kaikissa neljässä kassin ”kulmassa” tehdään yksi silmukkalisäys ja tällä saadaan aikaan ylöspäin levenevä muoto. Minun kassiin tuli 28 kierrosta, jonka jälkeen tein kahvojen aukot. Kierrosten määrät riippuu käytettävän kuteen vahvuudesta.

Kahvat tehdään niin, että kassin pitkien sivujen keskikohdat merkitään. Merkittyihin pitkien sivujen keskelle tehdään kiinteiden silmukoiden sijaan 10 ketjusilmukan kaari eli tällöin jätetään sama määrä kiinteitä silmukoita väliin. Tämän jälkeen tehdään vielä kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita jolloin myös ketjusilmukkakaariin, eli kahvoihin tulee hieman vahvuutta.

Lehdet ja ruusut virkkasin novitan cotton soft langasta.

Lehden ohje:

 

 

 Ruusun ohje:

 

Ruusun pitsinauhaan tein 17 nyppylää. Ruusu kasataan alla olevan kuvan mukaisesti pyörittämällä pitsinauhaa samalla harsimalla sitä alareunastaan. 

  

Ruusut ja lehdet neulotaan kiinni kassiin ja tämän jälkeen ne kovetetaan sokerivedellä. En tehnyt kovettamista ennen kiinnitystä, koska kiinnityksessä näitä koristeita pitää hieman murjoa ja väännellä, että kiinnittäminen onnistuu ilman näkyviä neuloksia.

 

Valmis kassi on ruusuineen varsin suloinen. Erittäin tyytyväinen olen kassiin kokoon.

Kun itse tekee, niin saa justiin sellaista ja sen kokoista mitä tarvitsee. Tähän kassiin mahtuu pyyhkeet, eväät, juomat ja kaikki muut rannalla tarvittavat vermeet 😊

Juhlatorttu raparperista

 

On jämerää kuinka leivontaohjeetkin liikkuvat nykytekniikan myötä valon nopeudella. Aiemmin kun ne reseptit kulkivat suusta suuhun ja tyyliin äidiltä tyttärelle. Ne eivät ikinä saaneet sellaista räjähtävää suosiota tai aikaan yhtäaikaista kokeiluinnokkuutta jokaisessa kotileipureissa, jota jokin trendiksi noussut leivonnainen voi muutamassa viikossa nykypäivänä saada aikaan.

Tortun ohjeen sain lähes 2 vuosikymmentä sitten eräältä silloisen työpaikkani kesätyöntekijältä, joka toi maistettavaksi äitinsä tekemää mustikkapiirakkaa. Vaikka ikinä en ollut niin hyvää ja mehevää mustikkapiirakkaa  maistanut, samaan ohjeeseen olin kuitenkin törmännyt jo vuosia aiemmin, kun perheeseemme oli etanan selässä kulkeutunut jostain piirakan ohje, jossa ei kuitenkaan käytetty marjoja tai hedelmiä, vaan piirakka oli pelkkä rahka-murupiirakka. Ajan myötä ohje oli ilmeisesti käytössä jalostunut sitten ja muokkautunut ehdottomasti parempaan suuntaan.

Ohjeen mitat on alunperin vanhankantaisessa ”lasi-/kuppi”-muodossa ja jollain tapaa sekin viehättää. Sittemmin olen törmännyt useaan otteeseen nimeen ”maisemakahvilan piirakka” ja lähemmin asiaa tutkittuani huomasin kyseessä olevan lähes saman ohjeen modifioituna nykypäivän mittoihin. 

Rakkaalla lapsella on jälleen monta nimeä ja mitään merkitystähän ei sillä ole mitä nimeä käytetään, kunhan piirakka maistuu mahdollisimman monessa suussa.

Tämä on taas yksi niistä leivonnaisista, jonka voi lapsikin tehdä. Ainesten runsaus antaa paljon liukumavaraa, eikä leipominen kovin helpolla epäonnistu. Ja ihanaa on myös juuri se suuri määrä; pienellä vaivalla täysi pellillinen piirakkaa, josta riittää lämpimäisten lisäksi myös pakkaseen vierasvaraksi.

Piirakan voi varioida aina kauden tarjonnan mukaan. Itse olen tehnyt tätä mm. raparperista, kirsikasta, mustikoista, omenoista, säilykepersikoista, kuivatuista aprikooseista ja rusinoista… Ja näiden kokeilujen jälkeen en usko, että olisi olemassa marjaa tai hedelmää joka ei tähän piirakkaan makunsa puolesta istuisi.

Ainekset

4 lasia vehnäjauhoja

2 lasia sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniliinisokeria

250 g sulatettua voita

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja seokseen sekoitetaan sulatettu voi. Massasta tulee murumainen seos, joka jaetaan kahteen osaan. Ohjeessa käsketään ottaa erilleen 2/3 taikinasta, mutta itse laitan muruseoksen aina puoliksi. Toiseen puoliskaan sekoitetaan

1 lasi piimää

1 muna

Joskus, kun piimää ei ole sattunut kaapissa olemaan, olen käyttänyt sen sijasta kermaviiliä, jukurttia tai jukurtti-rahkaseosta.

Tämä vetelämpi osa taikinaa levitetään pohjaksi uunipellille leivinpaperin päälle. Taikinan päälle levitellään tasaiseksi kerrokseksi noin litra marjoja tai hedelmiä.

Rahkatäytteen ainekset

1 prk maitorahkaa

1 prk kermaviiliä

1 lasi sokeria

2 munaa

4 tl vaniliinisokeria

Rahkaseos levitellään marjojen tai hedelmien päälle. Lopuksi muruksi jätetty 1/2 taikinasta levitellään tasaisesti piirakan päälle.

Paistetaan uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Olen tehnyt piirakkaa samalla ohjeella sekä 60cm  että 50cm uunissa. 50cm uunissa piirakasta luonnollisesti tulee paljon paksumpi, mutta 60cm uunissakaan taikina ei liian niukaksi jää. Eli määriä en ole muuttanut, vaikka uuni onkin välillä vaihtunut.

Tästä ei piirakka enää paljoa paremmaksi tule! 😊

ihastuttavat kukkalaudat kesäkukille

 

En edes muista, mistä tämän ajatuksen nappasin, mutta epäilen sen olleen joku ulkolainen elokuva tai ehkä mahdollisesti jokin jossain näkemäni kuva... Kovin suomalainen ratkaisu tämä ei selkeästikään ole. Näiden kukkalautojen ajatus on lautaan upotetut ruukut ja koristeelliset kannakkeet, jotka antavat lautoihin näköä ja luonteen.

Yhteen lautaan tarvitaan kannakkeiden lisäksi haluttu määrä ruukkuja, riittävän leveä lauta, pintakäsittelyaineet sekä ruukkuihin nähden oikean kokoinen reikäpora. 

Lautaan mitataan ja merkitään ruukuille tehtävien aukkojen sekä kannakkeiden paikat. Aukkojen on hyvä olla sen kokoisia, että ruukku lepää kauluksensa varassa reijän päällä. Jos ruukku laitetaan ahtaaseen reikään, voi lauta kastuessaan ja turvotessaan hajottaa ruukuna. Lauta ja varsinkin leikatut reunat käsitellään esim. maalilla tai öljyllä.

Laudat ovat todella kauniit ja niistä saa varsin persoonalliset käyttämällä itselle mieluisua värejä, ruukkuja ja kukkia.

Omat lautani ovat paahteisilla seinustoilla, joten kukiksi valitsin melko pieniä tulilatvoja. Ensinnä siksi että ne ovat kestäviä, mutta myös siksi että lautaan upotettavat ruukut ovat pienehköt, eikä niissä ole paljoa multatilaa. Siksi ei ruukkuun istutettava kukkakaan voi olla kovin iso tai vaativa.

Vanhojen puutarhakalusteiden tuunaus

Lähtökohtana kalusteille oli Fasen roskalavaryhmästä saatu kulunut kalustesarja. Kalusteissa ei sinänsä ollut mitään rakenteellista vikaa, joten korjauksia niihin ei tarvinnut tehdä. Tekniikkana käytin samaa monen tekniikan sekoitusta, jota käytin mm. vanhan naulakon tuunauksessa.

 Aloitin hiomalla kalusteet, jonka jälkeen maalasin ne pohjamaalilla. Kun ei voi tietää, minkälaisia maaleja ja öljyjä kalusteissa on aiemmin käytetty ja kuinka ne alimmat kerrokset sitten puskee pintamaalin läpi.

 

Pohjamaalin päälle tein roosan ja vihreän sävyillä alueita, joiden tarkoituksena on vilkkua krakeerauskuvioiden välistä.

 

Krakeerausainetta en levittänyt tasaisesti kaikkialle kalusteisiin, vaan jätin väliin kohtia, joissa valkoinen maalipinta saa olla ehjä.

 

Maalauksen jälkeen hioin kalusteet kauttaaltaan ja tein hiomalla keinotekoisia kulumia ihan jokaiseen reunaan ja nurkkaan. Ajatuksena oli saada pinta näyttämään oikeinkin vanhalta ja elämää nähneeltä.

Sommittelin serveteistä leikkaamistani ruusukuvioista silmään sopivia ryhmiä ja kiinnitin ne decoupagelakalla paikoilleen. En vierastanut kalusteiden rakosia, vaan vähän tarkoituksellakin yritin sovittaa kuvat niin, että niihin tulee useita saumoja. 

 

Decoupagelakan kuivuttua hioin myös servettikuvia, että niihinkin tulisi vähän säröä.

 

Lopuksi lakkasin kalusteet kautaaltaan matta-kalustelakalla.

 

Ja pisteeksi ii:n päälle kiinnitin ihan aluksi irroittamani messingin väriset laatat takaisin. Alkuperäisillä pienillä nauloilla kiinnittäminen ei onnistunut, joten liimasin ne paikoilleen.

 

Kyllä pitäis kelvata ilta-auringossa nyt istuskella. 😎

Ohje roosan sävyiseen virkattuun käsipyyhkeeseen

 

Aiemmin kirjoittelin ohjeen sinisävyiseen pyyhkeeseen. Tämä pyyhe on samaa sarjaa ja sen periaate on sama. 

Viktoriaaninen neliö tehdään roosalla langalla. Ohje viktoriaaniseen neliöön löytyy mm. koukuttamon sivulta.

Ensimmäiset raidat tehdään valkoisella langalla ja varsinaisen pyyheosan kierrokset aloitetaan tekemällä neliön kulmalenkkiin kaksi kiinteää silmukkaa ja jatketaan kiinteillä silmukoilla seuraavaan kulmaan. Kulman lenkkiin tehdään 2ks+3kjs+2ks. Jatketaan kiinteillä silmukoilla neliön kärkeen asti ja lopetetaan kahdella kiinteällä silmukalla neliön kulmalenkkiin.

Seuraava kierros aloitetaan kolmella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään + kjs. Jätetään väliin silmukka ja jatketaan p+kjs ruudukolla kulman yli ja toisen sivun loppuun. Ulkokulmaan tehdään (sivun viimeisestä pylväästä laskien kjs+)p+3kjs+p (+kjs).

Kolmas kierros tehdään pylväillä ja kulmassa toistuu sama kuvio kuin edellä, eli 2p + 3kjs + 2 p.

Lanka vaihdetaan vihreään. 3 kjs korvaa ensimmäisen pylvään jonka jälkeen joka toinen pylväs on kohopylväs ja joka toinen normaali pylväs. Kulman ketjusilmukkalenkkiin tehdään taas 2p+3kjs+2p. Tämän jälkeen jatketaan symmetrisesti neliön toinen sivu päähän asti. Kierros loppuu kahteen pylvääseen

Toinen kierros tehdään ruudukkovirkkausta ja kolmas kiinteitä silmukoita.

Vaihdetaan lanka roosaan. Ensimmäinen kierros tehdään kiinteillä silmukoilla, toinen kierros ruudukkovirkkausta ja kolmas kierros pylväillä.

Vaihdetaan lanka valkoiseen ja tehdään ensimmäinen kierros kohopylväillä, toinen kierros ruudukoilla ja kolmas kierros pylväillä.

Jatketaan vaihdellen valkoisen, vihreän ja roisan väristä lankaa, tehden kierrokset, kuten yllä on selitetty. Raitoja jatketaan, kunnes pyyheosa on kyllin pitkä.

Tähän pyyhkeeseen tein leveän ripustuslenkin.

Leveä lenkki tehdään virkkaamalla ketjusilmukkarivistö (n. 15 kjs) neliön kärjestä. 

Ketjusilmukkarivistö tullaan takaisin neliön kulmaan muutoin kiinteillä silmukoilla, mutta ensimmäisen kolmen kiinteän silmukan jälkeen tehdään 5 ketjusilmukkaa (riippuen napin koosta) ja jätetään ketjusilmukoita 5 väliin. Jatketaan kiinteillä silmukoilla ketjusilmukkarivistön tyveen asti, jossa kiinnitys neliön kärkeen tapahtuu piilosilmukalla. Siirrytään piilosilmukalla yksi silmukka poispäin neliön kulmasta ja kierretään taas koko lenkki kiinteillä silmukoilla. Napinläven kärjessä lavennetaan silmukoiden määrää niin että ulkokehälle tulee riittävästi silmukoita, eikä se kiristä läpeä kuprulle. Tultaessa taas viktoriaaniseen neliöön, kiinnitys tapahtuu piilosilmukalla ja napinläpilenkki on valmis.

Lopuksi kierretään koko pyyhe kiinteillä silmukoilla. Kiinteät silmukat aloitetaan pyyheosan ulkokulmasta, jolloin kierroksen tullessa täyteen voidaan pyyhkeen alareunan kuviointi jatkaa suoraan, katkaisematta turhaan lankaa. Kaarireuna tehdään tekemällä kuusi pylvästä reunasta alkaen kolmanteen silmukkaan. Jätetään 1s väliin, tehdään ks. Jälleen jätetään yksi silmukka väliin ja tehdään seuraavaan silmukkaan kuusi pylvästä + ks. Jatketaan sivu loppuun, kulman yli ja toisen sivun loppuun.