Vaniljainen päärynähillo

 

Elämäni kahdesta miehestä kumpikaan ei voi syödä omenaa. Toinen on todella allerginen omenalle ja toinen tulee muuten vain huonovointiseksi niistä. Se on harmi, koska itse pidän omenasta tuoreena, leivonnassa, hillosäilykkeinä ja vaikka ruuan laitossa. Kun päärynäpuuni sitten tuotti ihan valtavan sadon, ajattelin kokeilla jalostaa päärynöistä samoja tuotteita joita normaalisti teen omenasta. Vaikka koostumus ja maku ei ihan vastaa toisiaan, ajattelin silti kokeilla pistää saunan tuleen kattoa mitä tulee. 

Nämä oman puun päärynät ei muistuta lainkaan niitä päärynöitä, joita kaupasta ostetaan. Näiden malto on tiiviimpi, tosin rakeinen kuten isoissa ulkomaan päärynöissäkin. Tiiviydestä johtuen mehukkuus ei liioin vastaa välttämättä edes kotimaisen kiinteän omenan mehukkuutta, vaikka mehukkuteen vaikuttaa kovasti hedelmän kypsyysaste. Päärynöiden työstäminen on työlästä, koska ne ovat pieniä. Puhtaita ne tosin ovat, mutta eipä tainnut tänä vuonna madot omenoitakaan vaivata.

Joskus olen tehnyt hillottuja omenoita ja myös kokeillut hillota päärynöitä, mutta jotenkin se pelkkä sokeriliemi palasten välissä ei tunnu suussa hillonkaltaiselta. Siksi olen lisännyt hillottujen omenoiden joukkoon pienen määrän omenasosetta, jolloin lopputulos on ollut täydellinen. Tätä kohti siis nyt päärynöidenkin kanssa.

Ensin soseen valmistus; Viidestä litrasta perkaamattomia pikkupäärynöitä tuli kolmisen litraa päärynälohkoja. Halusin puhdistaa siemenkodat ja kannat pois, koska halusin soseesta puhtaan näköistä, enkä tiedä tulisiko päärynäsoseesta omenasoseen tapaan ”tikkuista”, jos sosemyllyyn pistetään omenat siemenkotineen kaikkineen. En siis ottanut riskiä, vaan kattilaan meni ainoastaan puhdistettuja päärynälohkoja.

Lohkojen joukkoon lisäsin vettä niin paljon, että vesipinta nousi päällimmäisten lohkojen alapintaan. Noin 30 minuutin keittämisen jälkeen lohkot olivat niin pehmeitä, että ne saattoi survoa sosemyllyn läpi. Päärynästä ei oikein tahtonut saada ihan niin sileää survosta, kuin omenasta tapaa tulla. Syynä tähän se päärynän rakeisuus. Sen jälkeen, kun olin (turhaan) yrittänyt poistaa rakeisuutta pyörittämällä sosetta uudelleen myllyn läpi pienemmällä sihdillä, päätin keitellä soseen kasaan. Että jos se rakeisuus pehmenisi. Keitin sosetta noin 20 minuuttia, mutta rakeisuus jäi. Surauttelin sosetta sauvasekoittimella ja vasta sitten olin tyytyväinen sen koostumukseen. Sose on yllättävän tummaa, eikä väri muistuta lainkaan omenasoseen väriä. Mutta eihän se omenaa olekaan... 

Hillottujen päärynöiden tekeminen on melko työlästä, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Päärynät kuoritaan ja pilkotaan kuutioiksi. Kuutioita minulla oli noin 1,5 litraa. Tähän määrään laitoin vettä 1,5 desin verran sekä 750g hillosokeria. Kiehuttelin ensin päärynöitä hissuksiin sekoitellen noin 15 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin sokerin mukaan ja jatkoin keittämistä noin 10 minuuttia. Lopuksi lisäsin mukaan ruokalusikallisen vaniljasokeria. 

Lajikkeesta ja poiminta-ajankohdasta voi olla paljolti kiinni, kuinka kauan päärynöitä pitää keittää, joten on tärkeää sekoitella, maistella ja seurata päärynöiden pehmenemistä. Niistä on kuitenkin tarkoitus tulla kasassa pysyviä sattumia, eikä niiden saa hajota täysin keitettäessä.

Lopuksi lisäsin tekemäni päärynäsoseen hillottujen päärynäkuutioiden kanssa samaan kattilaan ja kiehuttelin koko settiä sekoittaen noin 5 minuuttia Tämän jälkeen tölkitin soseen lasipurkkeihin ja osan säilöin pakastimeen

Ja päärynällehän se maistuu! 😋

200. postaus. Osallistu arvontaan

Kun aloitin muutama vuosi sitten kirjoittamisen, en arvannut että se jonakin päivänä kantaisi vielä näin pitkälle. Muistan, kuinka haparoiden aloittelin, enkä edes tiennyt varmaksi, mitä uskallan julkaista ja mitä en. Lopulta oli vain pakko luottaa itseensä ja omaan tekemiseensä. Päätin että sillä ei oikeastaan ole merkitystä, teenkö asioita ”oikein” tai ”väärin”, koska teen ne omalla tavallani ja kerron niistä myös omalla tavallani.

Tässä välissä ja vuosien aikana blogin osoite on muuttunut pariinkin otteeseen ja jossain netin syövereissä on vielä olemassa myös ”varjoblogi”, jota en ole poistamaan mennyt, vaikka se sisältää osin samoja postauksia kuin nykyinenkin ja vaikka en olekaan ylläpitänyt sitä enää aikoihin. Nykyinen alusta on nyt toiminut hienosti kohta pari vuotta ja tällä tiellä ainakin toistaiseksi jatketaan.

Blogiani on sisällön puolesta mahdotonta lokeroida vain yhden aihealueen blogiksi. En kuitenkaan ole nähnyt tarpeelliseksi lähteä erittelemään postauksia mitenkään. Kaikki nämä asiat ovat itselleni tärkeitä ja saavutan blogin kuvauksessa mainitun ”käsin tekemisen ilon” ja jokaisen tekemisten kautta koen onnistumisen tunteen. Tämän lisäksi koetan rakentaa koko ajan jotain olemassaolevan osaamiseni päälle ja haastan itseäni kokeilemalla monenmoista uutta. Paljon on kuitenkin vielä ideoita, jotka odottavat toteuttamistaan.

Ne, jotka blogiani ovat lukeneet, tietävät sisällöstä löytyvän leipomista, ruokaohjeita, erilaisia tuunauksia, pieniä remontteja, puutarhan hoitoa, askartelua ja käsitöitä. Käsitöiden painopiste on kääntynyt selkeästi virkkaamiseen. (Tätä ei välttämättä ala-asteen käsityön opettaja uskoisi…) Joka tapauksessa. Koska aiheet kumpuavat näin laajalta alalta, ei juttu ja kirjoitukset sitten loppuneetkaan heti kättelyssä. 

Sen lisäksi, että julkaisuvuorossa on 200. postaus, sivulla menee ihan juuri 40 000 kävijän raja rikki ja tämän päälle vietän muutaman päivän päästä vielä syntymäpäivääni. 😃 Tästä kaikesta iloisena ja innostuneena ajattelin järjestää arvonnan, jossa jollakulla lukijalla on mahdollisuus voittaa virkkaamani keittiösetti; käsipyyhe ja tiskirätti.

Arvontaan voi osallistua kahdella tavalla: joko kommentoimalla tätä postausta (lisää kommenttiin sähköpostiosoitteesi) tai kommentoimalla tämän postauksen fb-julkaisua. Fb-sivustosta voi käydessään myös tykätä 😉 Pastaakos tässä fb-sivuille pääsee tästä. Voittomahdollisuuden voi siis myös tuplata 😉

Arvonnan suoritan maanantaina 6.9.2021

Muistathan, että sinun on mahdollista seurata blogia myös blogit.fi sivuston kautta! 😊

Ihanaa alkavaa syksyä Sinulle! 😊

Virkattu tuulihyrrä

Tämä ihastuttava tuulessa pyörivä spiraalihyrrä syntyy virkkaamalla.

Käytin hyrrän virkkaamisessa 3 koukkua ja 18 säikeistä Molla-kalalankaa (samasta langasta tein aiemmin pöytäliinan). Tällaisen hyrrän voi kuitenkin virkata lähes mistä tahansa paksummasta langasta.

Ehostin hyrrän ulkonäköä hieman romanttisempaan muotoon vielä kolmen ketjusilmukan kaarista ja kiinteistä silmukoista muodostuvalla pitsireunalla. Pitsin tein valkoisella, 3-säikeisellä kalalangalla. Eri värinen reunus korostaa hienosti myös hyrrän liikettä.

 Tekeminen aloitetaan luomalla nauha ketjusilmukoista. Nauhan pituus määrittelee hyrrän pituuden. Loin 85 silmukkaa ja lopullisen hyrrän pituudeksi tuli n. 40 cm.

Jokaisen kierroksen lopussa lanka katkaistaan ja seuraavan kerroksen virkkaamien aloitetaan samasta suunnasta kuin edellinen. Aloituspää kannattaa tästä syystä merkitä esim. solmulla tai hakaneulalla, niin ei mene suunnat sekaisin.

Tein ketsjusilmukkanauhaan kiinteän silmukan jokaiseen silmukkaan. Kolmannella kierroksella tein jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 pylvästä. Neljännellä kierroksella tein jokaiseen pylvääseen 3 pylvästä. Viimeisellä kierroksella taas kiinteä silmukka jokaiseen pylvääseen.

 Alkuperäinen video-ohje löytyi täältä.

Lopuksi päättelin langat niin, että yläpäähän (aloituspäähän) jäi viimeisen kierroksen lanka pitkälle. Tästä syntyi hyrrän ripustusnaru. 

Tein pitkän mallisen tupsun hyrrän alapäähän seuraavasti;

Kiersin löyhästi molempia virkkauksessa käyttämiäni lankoja pienen laatikon ympärille. Irrotin lankavyydin laatikosta ja pujotin erillisen langan vyyhdin läpi (tästä tulee tupsun ripustuslanka). Tupsun yläpäähän kieputetaan kuvan mukaisesti lankaa useampi kierros, langat solmitaan ja ne päättellään neulan avulla tupsun sekaan. Lopuksi tupsu kiinnitetään hyrrän alapäähän neulomalla ja solmimalla.

Hauskan näköinenhän tämä pyöriessään on 😊

Valkosuklaa- mustikkatartaletit

Tuoreilla marjoilla täydennetyt tartaletit ovat ihania leivoksia, joita toisinaan valmistan spesiaalitilanteisiin. Näiden leivonnaisten tekeminen on kaikkineen helppoa ja jos on oikein kiire, saatan oikaista vielä taikinan teon yli ja valmistan pohjat kaupan pakasteesta ostettavalla valmilla murotaikinalla.

Tartalettivuokia on eri kokoisia, eli taikinan määrä täytyy suhteuttaa vuokien kokoon. Noin 8kpl tartaletteja syntyy seuraavasti:

Taikinan ainekset;

 100 g voita

0,5 dl sokeria

1 kananmuna

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri vaahdotetaan ja mukaan sekoitetaan kananmuna. Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja jauhoseos sekoitetaan voivaahtoon.

Taikinaa lepuutetaan kylmässä n. puoli tuntia.

Taikina kaulitaan ohueksi levyksi ja levystä leikataan tartalettivuoan kokoiset levyt, jotka painellaan vuokiin. Taikinan voi myös painella suoraan ohueksi kerrokseksi vuokiin ja vuokien reunoille.

Ennen paistamista pohjiin painellaan reikiä haarukalla.

Pohjia paistetaan 200 asteisessa uunissa niin kauan, että reunat ovat vaalean ruskeat, eli n. 12-15 minuttia. Ennen täyttämistä pohjien annetaan jäähtyä kunnolla.

 Pohjimmaisena kerroksena käytin valmista vaniljarahkaa.

Vispasin n. 1dl kermaa vaahdoksi ja lisäsin siihen hieman sulatettua valkosuklaata. Pursotin vaahdosta ruusukkeen tartaletin toiseen kylkeen ja toiselle puolelle asettelin pensasmustikoita. Mustikoiden päälle valutin sulatettua valkosuklaata. Löysin vielä kätköistäni pieniä mustia koristehelmiä, joita ripottelin kermaruusukkeeseen.

Aika pienellä vaivalla syntyy todellla juhlavia ja kauniita leivoksia. 😊

Omenapiirakka mantelimurupinnalla

Tämä omenapiirakka on jälleen makumuisto vuosikymmenten takaa ja aina kotimaisten omenoiden kypsyessä ajankohtainen. Piirakan täytteeseen käytetään todella runsaasti omenoita ja se kuorrutetaan paahtuneilta manteleilta maistuvalla murupinnalla.

Ohjeen määrillä saa pelillisen piirakkaa (60 cm uuni). Taikinan määrät on helppo jakaa ja tehdä taikinaa esim vain 1/3, josta saa piirakan pyöreään n. 28cm vuokaan.

Ainekset;

300 g voita

3 dl sokeria

3 kananmuna

7,5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri sekoitetaan ja munat lisätään joukkoon yksitellen, koko ajan massaa sekoittaen. Kuivat ainekset sekoitetaan ensin yhteen ja sen jälkeen voiseokseen. Valmis taikina levitetään tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Pohjaa esipaistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Omenat leikataan ohuiksi lohkoiksi ja lohkot levitetään vahvaksi kerrokseksi paistetun pohjan päälle. Omenoita ei tarvitse kuoria. Määrällisesti omenoita tarvitaan n. 10-15 kpl. Määrä riippuu toki täysin omenoiden koosta. 

Murupinta

200 g voita

2dl sokeria

150g mantelirouhetta

4 dl vehnäjauhoja

3 tl kanelia

Murupinnan ainekset sekoitetaan tasaiseksi. Muruaines levitellään omenoiden päälle nokareina, tasaisesti ympäri piirakkaa.

 

Piirakkaa paistetaan vielä 175 asteessa (25-)30 minuuttia (paistoaika on riippuvainen uunista, joten paiston viimeisillä minuuteilla kannattaa seurata kypsyyttä ja pitää huoli, ettei piirakka paistu pinnastaan liikaa).

Satokauden herkkuleivonnainen, jonka voi myös pakastaa. 😍

Kesän ihanat kukkaset

 

Kesällä pidän mieluusti koko ajan tuoreita kukkia pöydällä. Luonnon kukat, perennat tai yhdistelmä vähän kaikkea voi päätyä kimppuun. Käytän kimpuissa myös pensaiden oksia ja perennojen lehtiä. Toisinaan asettelen kukat maljakkoon, toisinaan sidon ne kimpuksi.

Tärkeää osaa kimppujen kanssa näyttelee maljakko tai astia, johon kukat asetellaan. Sidotun kimpun varsien ei saa ottaa maljakon pohjaan niin, että kimppu jää kallelleen. Kimpun pitää tavallaan levätä maljakon suulla. Joko siis valitsen riittävän korkean maljakon kukille tai leikkaan varret niin lyhyiksi, että tämä ehto toteutuu.

Kestävyyttä kimpuille saa sillä, että kukkien oksista poistetaan kaikki lehdet oksien veteen osuvilta osin. Lehdet mätänevät nopeasti vedessä, eikä se edesauta kukkien säilymistä ja lopulta mätänevät lehdet ja vesi haisevatkin todella pahalta. Vettä vaihdan parin päivän välein ja nypin kuihtuneet kukat pois joukosta. Näin kimput kestävät kauniina kevyesti viikon päivät ja kimpussa käytetyistä kukista riippuen jopa parikin viikkoa. 

Lupiinit huumaa tuoksullaan kesäkuussa. Nautin niistä ulkona ja sisällä. Asetelmassa mukana koiranputkia ja astiana Arabian maitokannu. Eikä tarvitse sitoa, vaan pelkkä asettelu riittää. 

Koska lupiineja on meidän pihan reunamilla saatavilla ihan reilustikin, kerään toisinaan niitä valtavan määrän sankoon, jonka sitten asetan vanhaan voikirnuun. Tässä asetelmassa mukana myös toinenkin vieraslaji. Silti minun silmään ihanaa maalaisromantiikkaa 😍

Ennen juhannusta suopursut täyttävät metsät kukinnoillaan. Eipä mökkijuhannus kummempia kukkia kaipaa 😊 Astiana ihan tavallinen kermanekka.

Samainen kermanekka pääsee useinkin mökkikukkien maljakoksi. Ihastuttavat päiväkahviseuralaiset 😍

 

Luonnonkukkia ja vähän niitä itse kasvatettujakin 😊

 

 

Ojanpenkalta keräsin mesiangervoja ja heiniä. Mausteena kirjavalehtisen kanukan oksia ja reunoilla kuunliljan lehtiä.

Isäni 70-vuotis syntymäpäiville sidoin kimpun pioneista. Mukaan laitoin hortensian oksia, ojanpenkalta jo kukintonsa päättäneitä putkikasvin kukintoja, jaloangervon lehtiä ja kukintojen nuppuja, kuunliljan lehtiä sekä ohrantähkiä. Astiana shampanjacooleri.

Viimeisin kimppu tältä erää on runkoruususta kukintojen painosta katkenneet ja pelastetut oksat sekä kukkivat oreganon varret.