Kynäkotelo kahdessa sävyssä

Tällaisen kynäkotelon toiminta-ajatus on, että sen saa taakse kiinnitetyn kuminauhan avulla viritettyä kirjamallisen kalenterin kanteen. Itse olen ainakin sen verran vielä kiinni ihan konkreettisessa kalenterissa, että tällainen kynäkotelo on varsin tarpeellinen.

Kotelon valmistamiseen tarvitaan kaksi puuvillaista, 20 x 20 cm kangaspalaa. Toisesta tulee vuori ja toisesta kotelon päällinen. Lisäksi tarvitaan noin 2,5 - 3 cm levyinen ja 20 cm mittainen kuminauha. Elävyyttä luonnollisesti syntyy sillä, jos kankaat ovat erikuvioiset 👍🏻

Kuminauha kiinnitetään ompelemalla päällyskankaaksi tarkoitetun palan oikealle puolelle, keskelle tilkkua.

Kangastilkut asetellaan päällekkäin, kankaiden oikeat puolet vastakkain. Tilkut kierretään reunaa myöden ommellen, kuitenkin siten, että ompelematta jätetään aukko, josta työ voidaan kääntää oikein päin.

 Kun työ on käännetty oikeinpäin, neliö kierretään ommellen aivan reunasta, jolloin kääntöaukko sulkeutuu.  

Kangas asetellaan kuvan osoittamalla tavalla, kolmeen osaan taitellen ja kääntämällä suuaukon kulmat avoimeksi, kuin kaulukset. Lopuksi syntyneen kotelon ympärys ommellaan uudestaan ihan kankaiden reunasta, jolloin kotelo asettuu paikoilleen.

Nyt valmistuneet kynäkotelot ovat sini- ja vaaleanpunasävyisistä kankaista valmistettuja.

Söpöt kapistukset 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa 

Purjerengasverhot pionikankaasta

 

Purjerengasverhojen ompelu on hieman työlästä, mutta tarkasti tehtynä lopputulos on palkitseva ja valmiit verhot ovat kaiken vaivannäön arvoiset.

Olen ostanut jo useita vuosia sitten Pentikin vaalean harmaan pionikankaan, josta olen suunnitellut tekeväni purjerengasverhot. Ei vaan ole ollut tuolle työlle sopivaa aikaa sitten millään… Toisaalta se, että sitä aikaa ei ole ollut toteutukselle, on johtanut siihen, että purjerengaskaistaleen kangas tuli ostettua useampaan kertaan. Luulen, että tämä viimeinen on jo niin tarkkaan harkittu, että enää ei paljoa parempi voisi kangasvalinta olla.

Tähän antaisinkin sellaisen vinkin, että jos haluaa tehdä verhoon erillisen purjerengaskaistaleen, tuon kaistaleen kankaan värin tulee jotenkin sointua itse verhokankaaseen, ettei kaistale näytä siltä, että verhokangas on jäänyt lyhyeksi ja sutä on ”jatkettu”. Kangaskaupoista saa metritavarana myös erivärisiä valmiita kaistaleita renkaineen päivineen, jos haluaa ompeluvaihetta keventää 😊

Kaistaleen korkeudessa on huomioitava, että jos purjerenkaan halkaisija on 4 cm ja renkaan ylä- ja alapuolelle pitää jäädä hieman kangasta + käänteet, silloin 9-12 cm korkeus puolelleen + käänteet ei ole ihan huono mitta. Näiden verhojen soirojen korkeus on kokonaisuudessaan 25 cm.

Kun olin leikannut purjerengaskaistaleet, täsmäsin verhot ja kaistaleet yhteen, että niiden leveys on varmasti sama... Taitoin kaistaleen kahtia ja silitin sen tarvitsemat taitteet muotoonsa. 

Ompelin ensimmäisenä verhokankaan sekä rengaskaistaleen sivusaumat. Tämän jälkeen kiinnitin kaistaleen ja verhokankaat yhteen (koska verhokankaan sivusauma osoittaa eri suuntaan kuin taitettavan kaistaleen, ne tulee ommella ennen kankaiden toisiinsa kiinnittämistä)

Silitin ohjeen mukaisesti liimautuvan tukinauhan kaistaleen taitettuun väliin.

Kiinnitin kaistaleen alakäänteet pionikankaan yläreunaan nuppineuloilla ja ompelin kankaat toisiinsa. Tämä on näiden verhojen eniten tarkkuutta vaativa ommel, koska käänteen ja ompeleen tulee olla melko täydellisesti samassa linjassa, ettei käänne erotu kummaltakaan puolelta. 

Käänsin verhojen alareunat. Tällä erää en ommellut lyijypainotaskuja verhojen alareunaan, koska ajattelin verhokankaan painon pitävän verhot mallillaan ja suorassa. Noh. Ei olisi ollut pahitteeksi tuo varaus.

Lopuksi mittasin ja määrittelin purjerenkaiden paikat, piirsin ja leikkasin niille reijät ja asetin renkaat paikoilleen. Käytin näihin noin 150 cm leveisiin verhoihin 10 rengasta / verho.

Purjerankaita käytettäessä on tärkeää, että renkaita on verhossa parillinen määrä. Tämä sen vuoksi, että verhon päät taittuvat seinää kohti, eikä epäsymmetrisesti siten, että toinen pääty on seinää ja toinen huonetta kohti

Nyt olen kyllä iloinen näistä verhoista! Ne ovat tietyllä tapaa arvokkaan näköiset ja sopivat täydellisesti tähän tilaan. 😊

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Virkattu Aura-matto Lankavan ohjeella

Tulipahan taas virkattua matto kolmeen otteeseen…

Ihan jo pidemmän aikaa olen katsonut sillä silmällä Lankavan Aura mattoa. Sen ilmainen ohje löytyy Lankavan sivuilta, täältä. Nyt sitten sattui käsiini sopiva määrä luonnonvalkoista ontelokudetta ja päätin koittaa tuon maton virkata.

Lopulta sitten muistin, miksi en tätä mattoa aiemmin ole virkannut. Ainakaan valmiiksi asti. Kun yleensä Lankavan ohjeet ovat olleet minulle helppolukuisia, tässä ohjeessa oli joku kohta, jonka tulkitsin ilmeisesti väärin. 

Ensimmäisellä kerralla virkkasin ohjeen mukaisesti maton loppuun saakka ja tomppeli kun olen, vasta lopuksi levitin maton lattiaan. Ja voi voi… maton reuna lerputti pahoin ja eipä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin purkaa matto toisille aukkokierroksille saakka, mistä tuo lerputus näkyi alkavan, eli lähes alkuun. Nyt seurasin hyvin tiiviisti ohjetta ja yritin välttää tuon aiemmassa yrityksessä tapahtuneen virheen. Mutta taas päästyäni viimeisiin aukkokierroksiin saakka, ongelma oli toistunut. Ja taas purettiin.

Kolmannella kerralla päätin tehdä ensimmäisten kierrosten jälkeen lisäykset oman laskukaavani mukaan. Samalla koetin tasoittaa mattoa lattiaan parin kierroksen välein. 

Ja lopulta onnistuin! Nyt matto näyttää siltä, kuin pitääkin 😍

Ohjeessa tuskin on vikaa, vaan varmasti vain toistin samaa virhettä kerta toisensa jälkeen, havaitsematta itsekään sitä, missä meni vikaan 😅

Aivan täydellinen matto meidän eteisaulaan 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Kawaii-kämmekkäät

Näiden kämmekkäiden lopullinen muoto syntyi niitä tehdessä. Virkkasin kmmekkäät kummitytölleni  ja lähtökohta oli viileä vaaleanpunainen väri. Vasta matkan varrella päädyin muokkaamaan ne kawaii-tyylisiksi, koska tiesin, että ne istuvat siten saajalleen vielä paremmin.

Käytin virkkaamisessa vaaleanpunaista Camilla lankaa sekä 2,75 mm koukkua.

Loin 35 ketjusilmukkaa. Tällä silmukkamäärällä määritellään kämmekkään pituus ranteesta kämmenelle tai sormiin. Jos siis haluaa lyhyemmät kämmekkäät tai vaikka käänteen ranteeseen, se huomioidaan silmukoiden määrässä.

Lähdin virkkaamaan kiinteitä silmukoita siten, että ne virkataan aina, jokaisella kierroksella silmukan takimmaiseen lankaan. Näin syntyvä neule muistuttaa joustoneuletta.

Näihin kämmekkäisiin virkkasin 40 kierrosta. Kierrosten määrään vaikuttaa käyttäjän käden koko, langan vahvuus sekä koukun koko.

Palat yhdistin lieriöiksi neulomalla. Peukalon aukoksi jätin 14 silmukkaa avoimeksi. Nämäkin mitat määrittelee käyttäjän käden koko.

Kun kämmekkäät olivat kasassa, kiinnitin suuaukkoon sormien päähän rypytetyn puuvillapitsin. 

Lopuksi kiinnitin sievät hopean väriset sydämet kämmekkäiden kämmenselän puolelle.

Nämä ehkä todellakin ovat söpöimmät asusteet, jotka olen kuunaan valmistanut ja ansaitsevat siksi kawaii-liitteen nimeensä 🥰

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Pienen ikkunan makrameeverho

Tämä pienen ikkunan kappaverho oli hyvä harjoitus isommalle kaavailemalleni solmutyölle. Ensinnäkin, tämän verhon myötä opin viimein kohosolmun teon, joka on ollut minulle jostain syystä tähän asti hankala. Toiseksi, opin taas hieman lisää materiaalin menekistä ja käyttäytymisestä.

Käytin työhön beigeä paulina-kudosnyöriä ja työhön kului lankaa koko kerä. Tosin taas niitä hukkapaloja jäi. Ärsyttävää, mutta väistämätöntä. Näistä pätkistä kuitenkin lisää myöhemmin 😉

Aloitin työn leikkaamalla 6 metriä pitkiä nyörejä. Tein tankolenkit erillisinä aloittaen nyörien keskikohdista. Lenkkeihin käytin kaksoistasosolmuja. Yhteen lenkkiin tarvittiin aina neljä nyöriä ja lenkkejä tein lopulta 9.

Lenkkejä olisi tullut liian tiheään, jos olisin jatkanut työtä suoraan niistä. Tai lähinnä ongelmana olisi noin toteutettuna ollut materiaalin riittävyys. Sen vuoksi sidoin leivonpääsolmulla yhden, noin 4,5 m pitkän nyörin keskikohdastaan kaikkien lenkkien reunimmaisiin nyöreihin. Lenkkien yhdistämisen tein solmomalla vielä yhden nyörin, joka liittää lenkkien reunimmaiset nyörit toisiinsa. Näin sain lenkkien väliin lisää työstettäviä lankoja.

Lenkkien jälkeen jatkoin työtä vuorottelevilla kaksoistasosolmuilla. Tekemisen myötä syntyi vasta ajatus kuviosta ja lopulta päädyin siihen, että verhoon tuli kolme kolmiota. Eli aina kolmen lenkin väliin syntyi yksi kärki.

Kolmiot reunustin kohosolmurivillä.

Kohosolmurivin jälkeen tein jokaisen kolmion syvennykseen ja kärkeen tasosolmuilla kierteisen nyöriryhmän ja lopuksi toistin kohosolmurivin myötäillen edellistä riviä.

Jonkun aikaa mietin noiden irtonaisten nyörinpäiden pituutta ja muotoa. Lopulta päätin leikata ne toistamaan kolmioiden muotoa 

Joku aivopieru se tähänkin työhön kuitenkin mahtui. Yksi nyörin pää oli huomattavasti lyhyempi ja sellaiseksi se sitten jäi. Seuraavalla kerralla pitää vaan olla vähän tarkempi, kun nyörejä alussa puolittaa.

Verho on oikeastaan sellainen, kuin sen kuvittelinkin olevan. Ainoa ongelma on se, että vaikka olin mukamas mitannut verhon leveyden sopivaksi, se jäi siltikin lyhyeksi. Nämä solmut kun oleentuessaan vetävät työtä soukemmalle,. Että se kuitenkin peittäisi koko ikkunan, asetin reunimmaiset lenkit tangon kannakkeiden ulkopuolelle. Tästä syystä verho on reunoistaan vähän vedätyksissä, mutta eipä tuo tässä teknisessä tilassa niinkään haittaa 😅 

Tästä nyt vaan sitten on otettava opiksi myös se, että ennemmin näihin töihin on syytä varata vähän enemmän sitä leveyttä, mitä mitta enshätään osoittaa.

Mutta kaiken kaikkiaan, varsin kivan näköinen verho 😊

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Makrameekaitaliina

 Nyt, kun olen harjoitellut yksinkertaisimpia makrameesolmuja niin paljon, että niiden tekeminen ei pistä enää aivoja solmuun, päätin toteuttaa haveen makrameesolmeillusta kaitaliinasta.

Yhden amppelin jälkeen ajattelin Paulina-punoskudekerässä olevan kylliksi nyöriä sellaiseen kaitaliinan, jota olin suunnitellut. No. Olisi kai liina voinut olla hieman leveämpi, mutta tämä ajaa kyllä asiansa. 

Se vain tuntuu olevan ongelmanani näissä makrameetöissä, että en ole vielä löytänyt mitään ohjenuoraa siihen, kuinka paljon, tai kuinka pitkästi nyöriä kuluu esim. siihen, että saa puoli metriä kaksoistasosolmuista koostuvaa nauhaa. Toki, jos toteutettavaan työhön löytää kirjoitetun ohjeen, mitat ja määrät on yleensä niissä kerrottu, mutta joitakin ylilyöntejä on niissäkin tullut vastaan. Ja mikään ei ärsytä enempää, kuin se, että varaat materiaalia liikaa ja sitten yli jää hyväänen nippu jotain metrin pätkiä, joista ei yksittäin ole oikein mihinkään. Eli opetellaan nyt vielä tätä…

Leikkasin 18 kpl 6m pitkiä nyörejä, jotka kiinnitin keskiosasta leivonpääsolmulla paksuun harjanvarteen.

Tämän jälkeen työ eteni vuorottelevilla kaksoistasosolmuilla.

Solmuja tehdään nimensä mukaisestikin aina kaksi peräkanaa. Muistaakseni oikean järjestyksen solmujen suunnalle, tein aina ensimmäisen solmun aloittaen lenkillä oikealta, jolloin toisen solmun aloitus tapahtuu vasemmalta.

Kerrokset toistuvat aina samoin; joka toinen kerros lähtee reunimmaisesta nyöristä ja päättyy toisessa päässä viimeiseen nyöriin. Joka toisessa kerroksessa alussa kaksi nyöriä jää vapaaksi, samoin lopussa.

Vuorottelevista kaksoistasosolmuista syntyy lopulta salmiakkiruutumainen kuvio.

Solmuja jatketaan kerroksittain niin pitkään, kuin nyörit antavat myöden.

Lopuksi leikataan tangosta lenkit poikki ja ne niputetaan rihmoksella hapsuiksi. Nyörit leikataan kuvassa  esitetyistä kohdista. Näin jokaisesta solmukohdasta tulee kaksi nyörin päätä.

Rihmokset tein vain kolmella nyörikierroksella ja liitin aina yhteen neljä nyöriä. Rihmokset tehdään samoin myös toiseen päähän liinaa ja leikataan langat saman mittaisiksi, kuin toisessa päässä.

Valmiin liinan koko on hapsujen kanssa 94 cm x  29 cm. Solmeilu loppui, kun yksi nyöreistä kävi liian lyhyeksi. Muissa nyöreissä oli kyllä vielä varaa, joten kyseessä oli varmasti jokin mittavirhe… Tästä voidaan kuitenkin päätellä, että solmeiltaessa kolmesta metristä narua syntyy noin metri valmista tavaraa. 🤔

Kiinnitin liinan reunaan lopuksi vielä taitettavan ”Hand made” - etiketin.

Tämä työ onnistui hienosti ja on kyllä aivan ihana! 😍

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa 

Makrameelehti avaimenperä / laukkukoriste

Makrameesolmuilla tehdyt lehdet ovat kiehtoneet minua. Tämä pieni, helppo ja nopeasti syntyvä lehti oli varsin oivallinen työ lähteä testaamaan ja harjoittelemaan tällaisen lehden tekoa.

Lehteen käytin seuraavat tarvikkeet:

Rapulukko

2 kpl 25 cm nyörejä

16 kpl 20 cm nyörejä

Kiinnitin pidemmät nyörit keskeltä nyöriä rapulukkoon leivonpääsolmuilla. Näistä nyöreistä syntyy lehden ranka, johon lyhyemmät nyörit kiinnittyy.

Lyhyet nyörit solmitaan ja kiristetään rankaan niiden keskikohdasta vastakkain ja näin ne ”lukitsevat” toisensa. Solmun suuntaa vaihdellaan siten, että vierekkäiset solmut ovat aina eri suuntaiset. Näin ranka pysyy tasapainoisena.

Kun kaikki nyörit ovat kiinni rangassa, ne kammataan auki.

Lopuksi syntyneet hapsut leikataan lehden muotoon. Ei ole pahitteeksi, jos leikkaamisessa käyttää jonkinlaista paperista leikattua kaavaa, koska se helpottaa saamaan lehden symmetriseksi.

Vaikka nyt testasinkin tätä aiemmin joihinkin töihin liian löyhäkierteiseksi moittimaani chunkymoplankaa tällaiseen auki kammattavaan työhön, tuntui se tähänkin vähän liian löyhältä. Lehti piti leikata melko pieneksi, ettei langat ”lörpsähdä”. Mutta ehkei tällaiset lehdet ole niinkään tarkoitettu päivittäin käytettäviin tavaroihin… Pohdin mielessäni nimittäin myös sitä, että kuinka nuo solmut lopulta kestävät löyhtymättä käytössä? 🤔 Tämä vaatii nyt vain testausta 😊

Kaunishan tuo lehti kuitenkin on. Käyttää sitä sitten avaimenperänä tai koristeena laukussa. Tai jotain muuta.

Tästä oppineena tiedänkin nyt, millä tapaa ja mihin käyttöön seuraavan lehden toteutan 😉

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Solmeiltu pyyhepidike

Makrameesolmut ovat yhä opettelun alla ja yhä käytän näihin harjoitteluihini chunkymop-narua, joka on hieman haastavaa tuon narun löyhän kierteen vuoksi… Kyseinen naru toimii hienosti töissä, joissa lankojen päitä kammataan auki, mutta näihin minun harjoitelmiin se ei ole paras vaihtoehto. No onpahan sitten mukavampi työstää jotain nyörimäisempää materiaalia, kun tekee harjoittelun nyt vaikeamman kautta? 😅

Tämän työn ajatus lähti siitä, että koska keittiömme kaapeissa on kuppivetimet, ei vetimiin saa roikkumaan minkäänlaisia pyyhkeitä. Kun en liioin ole kelpuuttanut vielä mitään vastaan tulleita naulakoita tai reelinkejäkään, niin pyyhe on hakenut paikkaansa. Tai sitä paikkaa ei yksinkertaisesti ole. Josko tämä pieni käsityönä valmistuva tarvekalu poistaisi viimein tuon ongelman…?

Idean tähän pidikkeeseen löysin pinterestistä.

Vaikka itse kapine on melko olematon, tein tätä taas suurin piirtein koko päivän 🙄 Vaikka kuinka etsin selkeää ohjetta tarvitsemaani solmuun, en meinannut sellaista löytää ja nyörin sijaan olikin aivot solmussa. Lopulta mainioita kuvallisia ohjeita löysin Solmukas - sivulta.

Vino kohosolmu on tämän päätäni kiusanneen solmun nimi ja kuten jo mainitsin, ei se nyt ihan putkeen mennyt selkeistä ohjeista huolimatta. Mutta käytettävyys olkoon ratkaiseva tekijä.

Lisäksi käytin pidikkeessä kaksoistasosolmuja sekä leivonpääsolmuja narujen kiinnittämiseksi puurenkaaseen.

Kun tuo solmeiluosuus oli valmis, jouduin jotensakin kauan hakemaan oikeaa tapaa kiinnittää narut toisen pään puurenkaaseen. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Yksi vaihtoehto olisi kai ollut rihmos, mutta halusin tästä tekeleestä suurin piirtein symmetrisen. Ja tulipahan opeteltua tuotakin tekniikkaa. Se voi jossain kohtaa olla taas tarpeen 😊

Pääteltävien narujen määrä luonnollisesti on tuplat, kuin mikä on lähtötilanteessa leivonpääsolmujen määrä, mutta symmetrisyys suurin piirtein toteutuu. Solmittuani narut pään puurenkaaseen päättelin ne työn sisään virkkuukoukun avulla.

 

Ensimmäiseksi pyyhepidikkeeksi ihan välttävä kötöstys. Siihen se istahti mukavasti uunin kahvaan ja kelpaa silmälle.

Seuraava on jo varmasti hieman parempi 😅

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa