Helppo ja nopeasti valmistuva mansikkatorttu

Tortun ohjeen olen saanut parisenkymmentä vuotta sitten ystävältäni Marilta. Tämä torttu (tai kakku, mikä sen lopullinen määritelmä voisi ollakaan) on niin herkullinen, että ohjeen saatuani ei ole ainoatakaan mansikka-aikaa mennyt ohi ilman, että tätä torttua olisi meillä syöty. 

Marin mansikkatorttu ❤️ 

Tortun maut täydentävät toisiaan. Kaiken lisäksi tekeminen on nopeaa ja niin helppoa, että lapsikin osaisi tämän tehdä. Oikeilla maitotuotteilla sen voi valmistaa laktoosittomana ja pelkästä kaurasta valmistettava torttu on myös gluteeniton.

Pohjan ainekset

8 dl Kaurahiutaleita

2dl sokeria

200 g sulatettua voita

Ainekset sekoitetaan yhteen. Massa jaetaan kahtia ja kummastakin osasta muotoillaan pyöreä ja litteä ”leipä” pellille, leivinpaperin päälle.

Leipäset paistetaan 175 asteessa noin 8-10 minuuttia. Paistaessa kannattaa olla tarkkana, sillä liikaa paahtuessaan kaura

hiutaleet maistuu herkästi palaneelta.

Täytteen ainekset

n 1litra mansikoita lohkottuna

4 dl kermaa

2 dl rahkaa

Sokeria oman maun mukaan

Kerma vatkataan vaahdoksi ja rahka lisätään siihen. Maustetaan vaahto sokerilla.

Tortun kasaaminen aloitetaan pohjasta, jonka päälle laitetaan noin puolet kermasta ja mansikoista. Toinen pohja laitetaan väliin ja sen päälle taas toinen puoli kermasta ja mansikoista

Torttu on mielestäni parhaimmillaan heti tuoreeltaan kun pohja on rapea, eikä mansikoiden kosteus ole vielä pehmentänyt pohjaa.

Makoisia herkkuhetkiä mansikkasuut! ❤️

Vaniljainen kirsikkahillo

 

Kirsikoista tehty hillo on loistava täyte pikkuleipiin ja oikeastaan sen vuoksi vuosittain sitä. Ongelmaksi luokiteltava asia tässä on se, että kirsikat kypsyvät niin pitkässä liemessä, että niiden keräämistä ja niiden säilömistä pitää jakaa pitkälle aikavälille. Kypsymisen jälkeen keräämistä ei voi pitkään odotella, koska linnut syövät marjat puusta yks kaks puu onkin tyhjä. Jos ei ole joka päivä asialla, jää helposti ilman kirsikoita...

En ihan heti löytänyt kirsikkahillolle valmiita ohjeita, enkä ensimmäisellä kerralla sitten tiennyt, kuinka ne oikein kannattaisi työstää. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta olen löytänyt lopulta kaavan tähän hommaan. Nyttemmin netin kautta törmäsin myös useisiin ohjeisiin ja hyvin samankaltaisilta ne vaikuttivat tämän oman viritelmäni kanssa, eli ihan väärillä jäljillä ei olla. Teen kerralla hilloa n. 1,5 litraa, ja siitä riittää mukavasti täytettä talven aikana leivottaviin pikkuleipiin.

Ainekset

n 3 litraa perkaamatomia kirsikoita

2 dl vettä

500g hillosokeria

4 tl vaniliinisokeria

Kirsikoista perataan kannat pois. Kivet voi jättää vielä hedelmiin. Kirsikat laitetaan kattilaan ja pohjalle nesteeksi vesi. Keitellään kirsikoita hiljaisella lämmöllä noin 20 minuuttia tai niin kauan, että kivet alkavat erottumaan hedelmistä. Tämän jälkeen massa pyöritetään sosemyllyn läpi väljimmällä soseutuslevyllä. Aiemmin tein tämän vaiheen harvan metallisen reikälävikön läpi kauhalla painellen, mutta se on varsin työläs tapa, vaikka ei ne kivet sitä helpoksi tee myllynkään läpi veivattaessa. Mutta vinkkinä, jos sosemyllyä ei kaapista löydy.

Kirsikkamassa laitetaan kattilaan ja sitä keitellään hiljaisella lämmöllä ensin niin kauan että se alkaa höyryämään. Tässä vaiheessa sekoitetaan mukaan vaniliinisokeri sekä pienissä erissä hillosokeri.

Massaa keitellään hiljaksiin noin 15 minuuttia, jonka jälkeen hillo on valmista purkitettvaksi.

Hillosokeria käytettäessä voidaan hillo säilöä lasipurkeissa viileään, mutta toki pakastaminenkin toimii säilöntätapana hilloille aina. 😊

Vanhojen lavittojen tuunaus

Vanhan uudistaminen ja erilaisten kalusteiden tai käyttötavaroiden muokkaaminen oman näköiseksi on ehdottomasti yksi mun lempiharrastuksiani. Toisinaan tulee otettua isompiakin projekteja työn alle ja silloin työtä toteuttaessa saattaa hetkittäin uskon puutekin nostaa päätään. Muutamasta matkan varrella otetusta kuvasta työn määrää ei välttämättä pysty näkemään. 

Kyllä kai tuunailua voi tehdä helpomminkin lisäämällä vain uutta maalia vanhan päälle, mutta mun luonto ei anna myöden oikomiselle. Teen mieluusti pohjatyöt niin tarkasti, että lopputulos ei ole sinnepäin, vaan kaikki ylimääräinen ja turha on poistettu ja pinta vastaa mieluummin lähes uutta. Tietenkin jos kyseessä on oikein vanha kaluste, on hienoa jättää näkyviin myös ne elämän jäljet; kolhut ja kulumat, jotka ovat kalusteen historiaa ja olennainen osa kalustetta.

Kyse ei siis ole ihan oikeasta entisöimisestä, eli tarkoitukseni ei ole saattaa kalusteita alkuperäiseen kuosiin vaan tehdä niistä itselleni sopivan näköisiä, mutta kuitenkin kunnioittaen ja arvostaen vanhaa käsityötä. Tästä syystä kalkkimaali on ollut mulle varsin mukava tuttavuus. Vaikka apuna olisi maalinpoistoaineet, hiomakoneet ja kaikki vastaavat työtä helpottavat apukeinot, työtunteja sotkuisiin pohjatöihin saattaa kulua kymmeniä, kun sitten lopullinen maalipinta syntyy vain muutamassa tunnissa. 

Kalkkimaali on sillä tapaa jämerä, että pelkällä kalkkimaalilla maalaten pinta ei ole vielä oikein valmis. Se on huokoinen ja siinä saattaa erottua pensselin jäljetkin, mikä taas käsittääkseni ei KOSKAAN ole tarkoituksen mukaista. Mutta kun pinta parin maalikerroksen jälkeen hiotaan, tulee siitä silkkisen sileä ja kaunis. Siinä hioessa useimmiten sitten syntyy ne ajatukset kalusteen keinotekoisesta vanhentamisesta. Eli tällöin hiomapaperia annetaan kulmiin ja ulkonemiin niin paljon enemmän, että maali irtoaa niistä täysin ja ne alkavat näyttämään luonnollisesti kuluneilta puupinnan tullessa näkyviin. Useammin kuin kerran itselleni on sitten käynyt niin että omaan silmään se vanha kaluste suorastaan vaatii sen keinotekoisen kuluttamisen, että sen ikä ja luonne tulisivat paremmin esille.

Hiomisen jälkeen kaluste vielä vahataan. Käytän itse yleensä väritöntä antiikkivahaa, joka levitetään kovalla pensselillä kalusteen pintaan. 20-60 minuutin jälkeen pinta kiillotetaan esim. vanhalla froteepyyhkeen palalla ja näin pintaan saadaan lähes lasimainen, himmeästi kiiltävä pinta. Tämä pinta kestää käytössä ja siihen ei lika tartu. Vahaaminen korostaa myös hiomalla tehtyjä kulumisjälkiä. Vahaaminen on aika työläs vaihe, mutta ehdottomasti suosittelen tekemään sen kalkkimaalipintaan.

Näitä kahta tuolia työstin kokonaisuudessaan parisen kuukautta. Toisen tuolin sain enoni vaimolta ja aluksi oli aikomus jättää koskematta siihen. Mutta kun sitten ostin toisen tuolin parilla kympillä torilta, päätin tehdä niistä samoilla lämmöillä samanväriset. Maalin poistossa käytin pääasiassa Nitro-Mors maalinpoistoainetta. Varsinkin kun toisessa tuoleista oli jaloissa sorvauksia, niitä ei oikein muulla konstilla puhtaaksi saakaan. Ja oli kyllä kätevää huomata kuinka ne noin seitsemän maalikerrosta oli pyöristäneet ja tukkineet kuvioita. Maalinpoiston jälkeen ne tulivat taas kauniisti esille. Kahta tuolia tehdessä saatoin aina työstää toista tuolia sillä aikaa, kun aine vaikutti toiseen. Irtonaiset maalikerrokset krapasin irti pienellä kolmioraudalla.

Maalinpoistoaineen käyttö on suhteellisen vaivatonta. Maalikerroksista lähtee 1-2 kerralla ja on sitten muuten uskomaton määrä, mikä sitä maalia tällaisista kalusteista lähtee! Maalipinnan kuplimisesta voisi olettaa, että kyseessä on melkoinen myrkky, mutta todellisuudessa aine oli todella vaivaton ja miedon hajuinen käytössä. Sen osuessa iholle, ei polttanut tai kirvellyt. Enkä tätä toki tieten tahtoen iholle päästänyt tai ainakaan suuhuni pistäisi. Hanskat kädessä hommaa kannattaa tehdä... Maalinpoiston jälkeen tein tuoleille vielä kevyen hionnan.

Molemmissa tuoleissa oli istuinkannet haljenneet ja vaikka kuinka asiaa kääntelin, niitä ei vaan voinut enää korjata ja pelastaa. Niinpä ostin liimapuulevyn ja vanhojen kansien kaavoilla leikkasin uudet kannet. Näissäkin oli omat ihanat yksityiskohdat, joita jäljittelin. Kansiin laitoin pintaan vesiliukoisen sävytetyn lakan. Sävyn nimi on mustikka ja sitä sen väri märkänä muistuttikin. Pintaan hain vielä kulutuksenkestoa kahdella kerroksella puolihimmeää Kiva-kalustelakkaa.

Tuolien rungot oli alun perin tarkoitus räjäyttää palasiksi ja kasata uudestaan liiman kanssa. Tällä olisin hakenut niihin kestävyyttä, mutta kummassakaan tuolissa ei ollut jälkeenpäin lisättyjä nauloja tai ruuveja, vaan ne ovat tähän asti kestäneet alkuperäisillä puutappiliitoksilla. Niinpä en lähtenyt särkemään näitä, vaan yritin saada himpun lisää kantokykyä ja kestävyyttä piiloon ruuvattavilla kulmaraudoilla. En tiedä sitten kuinka paljon näillä sitä saavutetaan, mutta tässä tilanteessa kaikki lisä lasketaan eduksi, kun uusien tukien ei saa näkyä.

Itse olen valtavan tyytyväinen lopputulokseen. Tuolit ovat erilaiset ja kertovat omia tarinoitaan, mutta silti ne ovat kuin kaksi marjaa. 

Kirjakakku rippijuhliin

Olen nähnyt näitä kirjan muotoon tehtyjä täytekakkuja mm. pinterestissä ja ihan välttämättä halusin tällaisen spesiaalin kakun tarjota lapseni rippijuhlissa. En tiennyt yhtään mitä on edessä, mutta koska näin olin päättänyt, kuljin valitsemani polun loppuun. Vaikka työtunteja kertyi todella paljon ja juhlien alla kaikkea muutakin tekemistä oli muutenkin yllin kyllin.

Ensimmäinen vaihe oli valita oikeat tekstit sivuihin. Sivuille valitsin tekstiksi virren 397 ensimmäisen säkeen, jonka tiesin olevan lapsen konfirmaatiossa ehtoollisen jälkeen veisattava virsi. Toiselle sivulle tuli lapseni nimi ja konfirmaation päivämäärä. Halusin jättää toiselle sivulle tilaa koristeille ja siksi ei haitannut, että se jäi vähän ”vajaaksi”. Väritin paperisten sivujen reunoihin varjoja ja ”repeämiä” ja valmiista kuvista teetätin sitten (lähes paikallisessa) Leipurin putiikissa kakkukuvat.

Koristeet; ruusut ja ristin tein sokerimassasta. Halusin, että kaiken kakkuun tulevan on oltava syötävää. Ruusut ja lehdet tein käsin ja maalasin ne valmiina. Maalaamiseen käytin pastavärejä. Ruusujen väriksi päätyi keltainen ja kukkien reunoja koristin ruskealla sävyllä. Mikään ruusumestari en ole, mutta nämä sai nyt välttää. Ristin tein valmiilla silikonisabluunalla ja maalasin sen kullan värisellä elintarvikemaalilla. Kirjanmerkin (joka peittää mukavasti kirjan sivujen sauman) pyörittelin kahdesta ohuesta sokerimassanauhasta. Merkin päähän tein ”tupsun”. Kirjan päätyä kuvaamaan tein kaksi puolikuuta, jotka reunustin myös sokerimassakierteellä. Nämä maalasin kultamaalilla ja ruskealla värillä. Lopuksi spreijasin (hyvin ohuesti) kaikki koristeet hopeasprayllä.

Kakun pohjalle päällystin vaneerilevyn ensin ympäriinsä foliolla. Asetin päälle kakkupaperin ja pyörittelin kelmua levyn ympärille kauttaaltaan. Kun en sitä valmista pohjaa malttanut ostaa 😃

Kakkupohjan tein pelkistä perunajauhoista. Halusin ohuita ja helposti käsiteltäviä kakkulevyjä. Ohjeena vanha ja iänkaiken käyttämäni mittausmenetelmä;

6 munaa

1,5 lasia (reilu 3 dl) sokeria

n. 1 dl kiehuvaa vettä

1,5 lasia perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan paksuksi vaahdoksi. Munavaahtoon sekoitetaan pienissä erissä kiehuvaa vettä ja vaahdottamista jatketaan vielä hetki. Vaahto lähes kaksinkertaistuu sitä vatkattaessa (sponge-pohja). Yhteen sekoitetut kuivat aineet lisätään munavaahtoon ja sekoitetaan massa tasaiseksi. (Jossain kohtaa kotileipurinuraani kuulin, että jauhoja ei saa vatkata munavaahtoon, vaan ne tulee käännellä sinne varovasti. Vuosikausia tätä ohjetta noudatin ja vasta pari vuotta sitten tajusin, että tästä syystä kakkupohjani eivät enää onnistuneet. Niinpä olen palannut takaisin tähän aiempaan, jolloin en tiennyt mitään siitä ettei jauhoja muka saisi vatkata vaahdon joukkoon. Minä vatkaan ja taas pohjatkin onnistuu 😃)

Ohjeen määrästä tulee kaksi ohutta levyä 50 cm uunissa. Pohjia paistetaan 200 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Levyjä tähän kakkuun kului kokonaisuudessaan 5,5. 

Paistetut pohjat kumotaan sokeroidun voipaperin ( / leivinpaperin) päälle ja niistä poistetaan välittömästi kumoamisen jälkeen paistossa käytetty leivinpaperi.

Täytteeksi valitsin vadelmahillon ja marenkivoikreemin, joka on varmaksi todettu makupari. Kreemin valmistin samalla ohjeella, jota käytin mm. ystävänpäivän leivoksissa.

Leikkasin kakkukuvan kokoisia levyjä ja aloin kasaamaan niitä levylle. Kostutin pohjia hieman sokerivedellä. Levitin ohuet kerrokset vadelmahilloa ja marenkivoikreemiä pohjien päälle. Jo kasausvaiheessa hain pohjaan kirjan lopullista muotoa. Ohkaisimmassa kohdassa kakussa on kolme kerrosta ja paksuimmassa viisi.

Jäähdytin täytetyn pohjan hyvin ja pehmitin muotoja leikkaamalla terävimmät kulmat pois pohjista. Leikkasin kakun oikeaan kokoon ja muotoon asettamalla A4 kokoisen paperin pohjan päälle. Pohjan tulee olla hieman paperia pienempi, kun reunoille pitää jäädä pursotusvarat.

En halunnut päällystää kakkua kreemillä, koska se on liiallisessa määrin vähän ällöttävää. Kermapäällysteinen kakku oli siis tavoite. Muotoilin kakun muodot lopulliseen kuosiin vaahdotetulla kermalla (3prk vispikermaa, 1 tlk maitorahkaa + sokeria). Reunoille tein ihan pohjimmaiseksi ruskeaksi värjätyllä kermalla kannet ja sen jälkeen pursotin reunat koripunostyllalla.

Levitin ohuelti marenkivoikreemiä kakkukuvien taakse ja asetin ne paikoilleen. Lopputulos ei miellyttänyt alkuunkaan silmää ja väsyneenä laitoin kakun jääkaappiin ja menin nukkumaan...

Muutaman tunnin yöunien jälkeen mietin asiaa uudestaan. Sivujen muotoilussa kerman tulee olla juuri oikean vahvuista. Niin löysää että se ei töki, mutta niin kankeaa, että muodot pysyvät, eivätkä valu. Niinpä vatkasin uudet kermat ja vedin ne kakun reunoille. Tällä kertaa käytin sivujen muotoiluun harvapiikkistä haarukkaa. Ja nyt alkoi jälki olemaan sellainen, kuin sen halusin olevan 😊

Kun sivut oli käsitelty, ripottelin kaakaojauhetta kakkukuvan ja kerman saumaan. Samalla pirskottelin sitä myös sivujen yläosiin. Ripottelun toteutin kastamalla pehmeän pensselin kaakaojauheeseen ja ripotin siitä jauhetta hyvin ohuelti haluamiini paikkoihin.

Maalasin kultamaalilla ristin ketjun ja painelin paikoilleen ruusut (joiden pohjassa oli hammastikut), lehdet (jotka ”liimasin” paikoilleen pienellä määrällä kreemiä), ristin, kirjanmerkin sekä kirjan ”päädyt”.

Lopuksi sumautin koko kakkuun seitin ohuesti helmiäisspraytä.

Kovan työn tulos miellytti tällä kertaa myös omaa silmää ja lapsen juhliin saatiin upea kakku 😊

Vinkki 1. Tee tekstit tietokoneella ja printtaa sivut ulos väritettäviksi.

Vinkki 2. Huomioi sivujen ja muiden haluamisesi koristeiden sävyjen yhteen sointuvuus. Koska käytin sivujen väreinä keltaista ja ruskeaa, ristin värin oli lähes pakko olla sitten kulta ja kukkien väri keltainen (vaikka itseäni olisi eniten miellyttänyt hopea ja valkoinen...)

Vinkki 3. Huomioi, että kakkukuvaksi muunnettuna värit korostuvat ja varsin haaleasta kuvasta tuli lopulta aika tumma ja jokainen kynänveto erottuu. Jos tekisin tämän uudestaan, värittäisin kuvan vesiväreillä.

Vinkki 4. Halutun kakun koko tietenkin määrittelee kakkukuvan koon, mutta huomioi, että sen ei ole pakko ola A4. 2 kpl A4 kokoisen kakun mahduttaminen jääkaappiin on ongelmallista. Sinne se mahtuu Jos kaappi on normaalikokoinen, mutta on ihan äärirajoilla ja sen asettaminen ja pois ottaminen on hankalaa. Mittaa myös kakun alle tuleva levy sen kokoiseksi, että se varmasti mahtuu jääkaappiin.

Vinkki 5. Ota malliksi kakkua muotoillessasi avoin kirja, jolloin näet millaiset kirjan muodot todellisuudessa ovat.

Vinkki 6. Valmista kakkua sokerimassakuvineen ei voi peittää. Se on kuitenkin hyvä valmistaa n. vuorokausi ennen tarjoilua, että kuva pehmenee. Kakun laitetaan jääkaappiin ilman kupua ja silloin jääkaapissa ei saa olla esim. sipulia tai muita ruoka-aineita, joista tartuu makua kakkuun.

Täytekakku pystyväleillä

 

Tällainen pystyvälityylillä kasattu kakku on ollut mun suosikki jo pitkään. Jotenkin vaan tämän kanssa on todella hankala epäonnistua.

Kakkuun tulee siis pystyvälit, eli toisin sanoen se kasataan rullalle kuin ylisuuri kääretorttu. Ehkä se taika piileekin sitten juuri siinä, että tällä tapaa kasattuun kakkuun tulee enemmän täytettä sen kuitenkin pysyessä kasassa ja paikoillaan (tarkoitan lähinnä sitä, että kakun pohjan kerrokset eivät luistele pois sijoiltaan, tai päälle tulevan kakun painosta alimman täytevälin kermat eivät tursuile ulos. Kun niinkin on joskus käynyt…).

Suosin perunajauhopohjaa. Ohje kääretorttupohjaan edellisessä kirjoituksessani puolukkaisesta kääretortusta.

Jäähtynyt (50cm uunissa paistettu)pohja leikataan neljään yhtä leveään kaistaleeseen. Kaistaleet irrotetaan esim. veitsellä leivinpaperista, että ne sitten varmasti saa siitä irti, kun niitä ryhdytään nostamaan paikoilleen. Ensimmäiselle kaistaleelle levitetään täytteet ja se kääritään rullalle siinä leivinpaperin päällä. Rulla nostetaan pystyasentoon kakun keskustaksi ja sen jälkeen loppuihin kaistaleisiin levitellään yksitellen täytteet ja nostellaan rullan jatkoksi alkamaan aina siitä, mihin edellinen kaistale päättyi.

Jos teen isomman 8 munan kakun (johon käytän kahta torttupohjaa), tapaan lopuksi laittaa valmiiksi pyöritellyn kakkupohjan ympärille sopivan kokoisen irtopohjavuoan reunan. Kun täytetty kakku oleentuu sitten seuraavaan päivään asti, reunus muotoilee samalla kakkua. Kaistaleiden ja täytemäärien vahvuudet kun aiheuttavat helposti sen, että kakun muoto ei olekaan täysin pyöreä. Tämä taas aiheuttaa ongelmia sitten päällystettäessä kakkua.

Kakun päältä tasaan suurimmat epätasaisuudet täytteellä. Näin ei päällystettä tarvitse tuhrata niin paljoa kolosiin ja aukkoihin, koska eihän tämä tällaisena raakileena tasainen ole mistään suunnasta tarkasteltuna.

Pienen 4 munan mustikka-vadelmakakun kasasin seuraavin aineksin;

1 perunajauhokääretorttupohja

Mustikkamarmeladia

5 dl vispikermaa

1,5 prk maitorahkaa

Städer vadelmamoussejauhetta

Väliin tulevaan kermaan sekoitin vadelmamoussejauheen ohjeen mukaisesti sekä 0,5 prk maitorahkaa. Ensin levitin pohjan kaistoihin mustikkamarmeladia ja sen jälkeen vadelmakermamoussea. Kakkua en kostuttanut millään, koska ohuet kakkusuikaleet imevät mukavasti kosteutta täytteestä, eikä kakku jää lainkaan kuivaksi.

Seuraavana päivänä päällystin kakun sokerilla ja rahkalla terästetyllä kermavaahdolla. Pursotteet on mustikkamarmeladilla maustettua kermarahkaa  sekä edelliseltä päivältä kääretorttuhötinöistä ylijäänyttä kreemiä.