Sitruunan makuiset munapikkuleivät

 

Nämä munan muotoiset ja sitruunatahnalla täytetyt pikkuleivät näyttävät ja maistuvat pääsiäiseltä.

Ainekset;

 

200g voita

1 dl sokeria

1 muna

4,5 dl vehnäjauhoja

2tl vaniljasokeria

1 tl levinjauhetta

Pehmeä voi ja sokeri sekoitetaan yhteen ja seokseen lisätään muna. Vatkataan massa kuohkeaksi ja lisätään siihen keskenään yhteen sekoitetut kuivat aineet.

 

Taikinaa lepuutetaan viileässä seuraavaan päivään asti.

 

Taikina kaulitaan pienissä erissä jauhotetulla alustalla noin 5mm vahvuiseksi levyksi. Levystä otetaan muotilla pikkuleipiä. Joka toiseen pikkuleipään painetaan pyöreä ”keltuais”-aukko.  Pikkuleivät asetellaan uunipellille, leivinpaperin päälle ja niitä paistetaan paistetaan 200 asteessa noin 7-8 minuuttia.

Pikkuleipiä tulee tämän ohjeen mukaisesta taikinamäärästä n. 30 kpl.

Kokonaisille pikkuleiville levitetään ohut kerros sitruunatahnaa ja päälle painetaan aukollinen pikkuleipä. 

Sitruunatahnan, eli lemoncurdin ohje löytyy täältä. 

Lopuksi pikkuleipien päälle ripotellaan reilusti tomusokeria.

Nämä pikkuleivät säilyvät parhaiten viileässä 😊

Mangokakku vadelmasydämellä

Pääsiäisen hengessä leivoin raikkaan juustokakun, johon tein kaksi täysin toisistaan poikkeavaa makua. Mauiksi valikoitui vadelma ja mango sen perusteella, mitä kaapista juuri sillä hetkellä löytyi.

Kerrosten sijaan tein kakkuun vahvan makuisen vadelmasydämen, jonka upotin mangotäytteen alle. Värit ja maut erottuivat toisistaan juuri niin voimakkaasti, kuin oli tarkoituskin. Kakun tekoon tarvitaan siis kaksi eri kokoista irtopohjavuokaa, itselläni vuokien koot olivat 18 cm ja 26 cm.

Vadelmasydämen ainekset;

1 rs (175g) tuorejuustoa

1 tlk (200g) maitorahkaa

N. 100g vadelmia

N. 1 dl sokeria

0,25 dl vettä

3 liivatelehteä

 

 Tuorejuusto notkistetaan ja sekoitetaan maitorahkan kanssa yhteen. Vadelmista keitin hillon, jonka sekoitin maitotuotteisiin. Vadelmia, vettä ja sokeria keitellään kattilassa niin kauan, että vadelmat ovat rikkoutuneet. Kylmässä vedessä liotetut liivatelehdet sekoitetaan juuri liedeltä nostetun, lähes kiehuvan hillon joukkoon.

Massa jäähdytetään ja laitetaan leivinpaperilla vuorattuun pienempään irtopohjavuokaan.

Ennen kuin kakun tekoa voi jatkaa, pitää vadelmaosan jähmettyä ihan kunnolla. Itse laitoin kakun tässä vaiheessa pakkaseen n. 3 tunniksi.

 

Pohjan ainekset; 

150 g diggestive keksejä

n. 100g sulatettua voita

 

Keksit murskataan ja murskaan sekoitetaan sulatettu voi. Muruista painellaan pohja suurempaan, leivinpaperilla pohjustettu irtopohjavuokaan.

 

Pehmeä mangotäyte

2 prk kermaa vaahdotettuna

200g valkosuklaata

2 tlk ranskankermaa

2 dl mangososetta

5 liivatelehteä

Valkosuklaa sulatetaan ja jäähdytetään. 

Kerma vaahdotetaan ja sen joukkoon lisätään yhteen sekoitettu valkosuklaa ja ranskankerma sekä mangosose.

Liivatelehdet liotetaan kylmässä vedessä ja sulatetaan esim. lähes kiehuvaan mehu- tai vesitilkkaan. Liivateseos sekoitetaan mangotäytteeseen koko ajan hyvin sekoittaen.

Vadelmakakku kumotaan pohjan päälle ja täytetään vuoka mangon makuisella massalla.

Kakkua hyydytetään viileässä muutama tunti, mieluusti seuraavaan päivään.

Irrotetaan kakku irtopohjavuoasta ja koristellaan omalla tyylillä.

Itse tein varsin sulavan sorttisia 🤭 oksia sulatetusta suklaasta ja oksiin pursottelin pieniä pajunkissoja tuorejuustosta.

Ihanan raikas kakku kuin kevätaurinko 😊

 

Lankavan tulppaanimatto virkaten

Tulppaani, jos mikä, on varma kevään merkki! 🌷

Tämän maton virkkasin harmaasta ontelokuteesta 10 koukulla. Olin aikeissa tehdä tuulikaappiin neliskanttista mattoa, mutta tämä tulppaanimatto on ollut tekemättömien töiden ja virkkaamattomien mattojen listalla ja niinpä otin sen koukulle. 

Matosta tulikin lopulta aivan liian suuri tuulikaappiin, joten siitä tuli kevätmatto eteisaulaan. 

Kudetta kului n. 5 kg, mikä oli ohjetta enemmän. Maton kooksi tuli n. 180cm, joka on 40cm suurempi ohjeellisesta koosta. Lienee käsialasta syntyvä ero? Mutta tähän viitaten on hyvä muistaa, että mattoihin varaa aina kylliksi kudetta, ettei se vain lopu kesken. Jos kude-erä välillä vaihtuu, väriero erottuu matossa todella helposti.

Maton ilmainen ohje löytyy täältä.

Kaunis mattohan tämä on ja olen iloinen, että sen viimein sain tehtyä 😊

Juustoinen juuressosekeitto

 Alkuun voisin lätistä, kuinka ihan liian harvoin tulee tehtyä keittoja. Vaikka ne ovat hyviä ja niitä voi tehdä kerralla isomman satsin. Ja useimmiten niiden maku vain paranee uudelleen lämmitettynä.

Juures- ja kasvissosekeitot ovat siitä kivoja, että niihin voi käyttää lähes mitä tahansa vihanneksia. Oman maun mukaan ja mitä kaapista löytyy. Omissa sosekeitoissani porkkana on joka tapauksessa aina mukana 🥕

Ainekset n. 2,5 litraan valmista keittoa;

500g Bataattia

4 Porkkanaa

500g Lanttua

4 Perunaa

2 Sipulia

2 dl Kermaa

n. 150 g Juustoraasteta

Kasvisliemikuutio tai yrttisuolaa. Keitinveteen ja soseen maustamiseen.

Mustapippurirouhetta

Chilirouhetta

Kaikkien juuresten määrät ovat noin-määriä. Tässäkin tapauksessa lanttu ja bataatti olivat 0,5 kilon klönttejä ja käytin ne kaikki, koska en halunnut jättää jääkaappiin pieniä kipeneitä kuivumaan. Kattilan rajallisen koon vuoksi perunoita ja porkkanoita meni sitten sekaan vain
sen verran, kun niitä mahtui 😅 

Juurekset ja sipulit kuoritaan ja keitetään kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä, lohkottuina kypsiksi. Keitinvesi otetaan talteen, että tarvittaessa keittoa voi ohentaa sillä. 

Kasvikset survotaan sauvasekoittimella soseeksi. Mukaan sekoitetaan kerma ja tarvittava määrä keitinlientä (tarvittavalla tarkoitan määrää, jonka sose vaatii, että koostumus on sosekeitoksi sopevaa. Lienee kuitenkin makuasia, kuinka juoksevaa keittoa haluaa). Itse käytin lientä n. 3 dl. Kerman ja nesteen lisääminen ja soseuttamisen jatkaminen muuttaa koostumuksen ihanan samettiseksi.

Sosekattila siirretään liedelle ja kuumennetaan keitto hiljaleen kiehuvaksi. Maustetaan suolalla, pippurilla ja chilirouheella. Juustoraaste sekoitetaan kuumaan keittoon ja kun se on sulanut soseeseen, keitto on valmista 😋

Tarjoillaan kuumana krutonkien tai vaikka raejuuston kanssa. 

Munamureke

Lihamureke ei välttämättä kuulu jauhelihasta tehtyihin lempiruokiini. Taikina kun on samansorttinen, kuin lihapullissa, niin yleensä meluummin pyörittelen taikinasta ne pullat. Koska mitä enemmän ruskeaa, hyvin paistunutta pintaa tuotteessa on, sitä paremmalta se minun suuhun maistuu. 😋

Munilla täytetty lihamureke sensijaan on NIIN pääsiäisen teemaan sopiva ruoka, että poikkeukselle on varaa.

Ja koska meillä on tätä syöjäkuntaa, tein murekkeen kahdesta 400g jauhelihapaketista ja kuudesta munasta.

Ainekset siten;

800 g jauhelihaa (nautaa tai sika-nautaa)

2 kananmunaa

1 dl maitoa

2 dl korppujauhoja

2 tl suolaa

3 rkl sipulirouhetta

Mausteeksi esim. 

1 tl mustapippurirouhetta

2 tl paprikajauhetta

1 tl valkosipulijauhetta

1 dl / oman maun mukaa ketsuppia

Täytteeksi 6 kovaksi keitettyä kananmunaa

Maito ja munat skoitetaan yhteen. Joukkoon lisätään mausteet ja korppujauhot. Annetaan korppujauhojen turvota nesteessä 10-15 minuuttia. Lisätään mukaan jauheliha ja sekoitetaan massa tasaiseksi.

Tehdään uunipellille leivinpaperin päälle tai pitkään uunivuokaan jauhelihataikinasta "peti", jonka päälle kananmunat ladotaan peräjälkeen. Päällystetään munajono jauhelihatakinalla ja muotoillaan ja tasoitellaan murekepötkylä.

Mureketta paistetaan uunin alatasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Mureke, jonka sisällä on yllätysmuna. 🤭

Virkattu poncho liukuvärjätystä langasta

 Jokusen vuoden tämä lanaka möllötteli lankavarastossa, kunnes nyt luulin tietäväni mitä siitä on tulossa.

Ajatus neliöpaloista tehdystä ponchosta kiehtoi, mutta pelkäsin tuon liukuvärityksen menevän vähän hukkaan sellaisessa. Varsinkin kun lanka on tällaista, että värit vaihtuvat harvakseen. Jos väri liukuisi siten, että yhteen palaan ehtisi tulla useampaa väriä, tuo pala-ajatus voisi toimiakin 🤔 

Ja nythän tuo mielikuva ei sitten jätä minua rauhaan ja siirtyy tekemättömien töiden listalle… 😅

Mutta tämä poncho nyt joka tapauksessa lähti syntymään kaula-aukosta alas päin.

Loin ketjusilmukoita 34, jonka jälkeen tein ketjuun nirkon. Toistin tämän vielä kolme kertaa, jolloin kaula-aukon silmukat oli valmiit. Nirkkojen tarkoitus on luoda mielikuva kaula-aukon ”nurkista” ja se selkeyttää myös suurehkon (34x4 silmukkaa) ketjusilmukkalenkin käyttöä. Lenkki ei mene kierteelle ja sen pitäminen oikeassa asennossa on helpompaa. Tätä on hieman vaikea avata sanoin, mutta ne, jotka ovat virkanneet joskus tällaiseen suureen suljettuun ketjusilmukkalenkkiin, ovat ehkä törmänneet siihen ongelmaan, että toista kierrosta virkatessa yhdistymiskohdassa vastassa onkin kierteellä oleva ketjusilmukkalenkki. Näiden merkkien avulla ulko- ja sisäreuna pysyvät selvillä.

Virkkaaminen eteni seuraavia kuvioita epämääräisessä järjestyksessä toistaen:

Vaikka lankaa oli lähes kolme rullaa, huomasin aloittaneeni liian tiiviillä kuviolla, eikä lanka olisi millään riittänyt loppuun saakka, jos olisin jatkanut kuvion tekoa symmetrisesti helmaan saakka. Tai sitten ponchosta olisi tullut auttamatta lyhyt. Siksi muutin kuvion helmaa kohti ilmavammaksi.

Lanka on siis Novitan Kierre, joka on ollut jokin sesonkituote muutama vuosi sitten, enkä siihen ole kaupoissa hetkeen enää törmännyt. Koukkuna 3,5 koukku. 

Lanka oli miellyttävää työstettävää ja työ eteni sukkelasti. Langan pisteitä laski se, että noissa kolmessa kerässä tuli kaksi kertaa vastaan tilanne, joissa lanka oli jatkettu solmulla. Jatkaminen nyt ei mitenkään tavatonta ole, mutta kun liukuvärjätyssä langassa jatkos tehdään solmulla ja väri vaihtuu toiseen suoraan, ilman väliväriä ja liukua (jättäen siis yhden värin kokonaan välistä), näyttää se työssä lähinnä virheeltä. Vaikka nuo jatkokset katoaa varmasti kokonaisuuteen, ärsyttää ne omaa silmää.

Lopuksi virkkasin kaula-aukkoon kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita ja kierroksen periaatteella *3ks +nirkko* valkoisella langalla.

Helmaan virkkasin valkoisella langalla ensin kierroksen kiinteitä silmukoita, sen jälkeen ruutukuvion tyylillä kjs+p ja lopuksi vielä kierros kiinteitä silmukoita.

Lopuksi tein runsaat hapsut valkoisesta langasta. Sidoin ne ponchon valkoiseen ruutukerrokseen.

Valkoisena lankana oli myös kaappien kätköissä piilotellut Pirta sukkalanka.

Tyyliltään varsin boheemi vaatekappale. Taitaisi parhaiten sopia kummitytön päälle ☺️

Kinderpiirakka

Kinderpiirakka ei ole mikään uusi keksintö, mutta sen maku osuu jotenkin niin ytimeen, että joka kevät tapaan sitä leipoa. Ja miksi joka kevät? Varmaan siksi, että mielestä nimi viittaa vahvasti suklaamunaan, jonka näin konservatiivinen ihminen yhdistää pääsiäiseen.

Piirakkaa voi pakastaa annospaloina ja siksi tätäkin tavaraa teen yleensä kerralla kokonaisen pellillisen. Tekeminen on varsin helppoa ja edes sähkövatkainta ei tähän tarvitse.

Pohjan ainekset;

6 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

3 tl vaniliinisokeria

4 tl leivinjauhetta

6 rkl kaakaojauhetta

3 dl kiehuvaa vettä

300 g sulatettua voita

3 munaa

2 munan valkuaista (huomioi kreemin teko)

 Kaikki kuivat aineet sekoitetaan yhteen. Vesi ja voi sulatetaan kattilassa ja seos sekoitetaan kuivien aineiden joukkoon. Kun seos on tasaista, sekoitetaan munat yksitellen mukaan taikinaan.

 Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja sitä paistetaan 200 asteisen uunin keskitasolla n. 30 minuuttia.

Piirakkapohjan tulee jäähtyä kunnolla, ennen kuin siihen levitetään pintakerroksia.

Voikreemin ainekset:

200 g voita

6,5 dl tomusokeria

2 munan keltuaista

4 tl vaniliinisokeria

Pehmeä voi, tomusokeri ja vaniliinisokeri sekoitetaan vaahdoksi. Voivaahtoon lisätään keltuaiset yksitellen ja sekoitetaan massa tasaiseksi.

Kreemi levitetään täysin jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Tämän jälkeen pelti siirretään kylmään, että kreemi jähmettyy ja suklaakerroksen levittäminen on helpompaa. Tapaan käyttää suklaakuorrutteessa mukana kermaa, koska hieman kermalla terästetty suklaa leikkaantuu siistimmin,kuin kova suklaa piirakan päällä.

Suklaakuorrutkesen ainekset:

300 g maitosuklaata

1 dl kuohukermaa

Suklaa sulatetaan kuumaan kermaan ja sekoitetaan massa tasaiseksi.

Suklaa levitetään pienissä erissä piirakan päälle. 

Halutessaan piirakan voi koristella valkosuklaaraidoilla ja marmoroida raidat. Kuvissa olevaan piirakkaan vetelin candymeltsillä raidat, jotka muokkasin vastakkaisin vedoin marmorikuvioksi. Toisinaan olen käyttänyt koristeena pieniä suklaamunia. Tässä tuskin on mitään rajoitteita.

Tämä on kyllä yksi kevätleivonnaisten kestosuosikeista 😋

Hyötykasvien kylvö

Oi ihana maaliskuu ja täysikuu! Mainio aika kevätkylvöille ja pistokaslisäyksille.

Miksi pistokkaat eivät aina lähde kasvuun, vaan mätänevät tyvestään tekemättä juurenpalaakaan? Miksi taas toisinaan vesilasiin työnnetty pistokas muodostaa koko lasin täyteen meheviä juuria? Vaikka kuinka voi kuulostaa hömpältä ja taikauskoiselta kansanperinteeltä, olen vuosien saatossa todennut kuun kierrolla olevan merkitystä puutarhatöiden onnistumisessa.

Kyseessä on jollain tapaa kuun asennon vaikutus kasvien nestevirtauksiin. Tämä on suorassa suhteessa siihen, kuinka siemenet itää, juurimukula kasvaa tai kuinka pitkäkestoinen vaikutus on vaikka rikkakasvien perkuulla.

Näitä merkityksiä ja vaikutuksia on lukemattomia, mutta tässä postauksessa keskityn kasvihuonevihannesten, tai pääasiassa tomaattien kylvöön.

Maaliskuun alku on tosiaan hyvä aika tomaattien kylvölle. Tiistaina oli täysikuu, joten voisin sanoa tähtien asennon olleen suopea. Ja jos täysikuu meni nyt sitten ohi, melkein suosiosta suosittelisin odottamaan seuraavaan täysikuuhun, joka on huhtikkuun alulla.

Kesäksi olen varannut kolmea erilaista tomaattia, kurpitsoja, avomaankurkkua ja kasvihuonekurkkua. Tällä erää kurkut ja kurpitsat jäävät vielä odottamaan omaa aikaansa.

Aloitan kasvatuksen pienissä minikasvihuoneissa. Hankin juuri uudet pienet kasvihuoneet ja niissä oli valmiina puristetut sammalnapit, jotka kostuessaan turpoavat ja antavat kasveille elämän alkuun juuri oikean kokoisen kavualustan.

Ensin kastelin napit minihuoneeseen päin.

Jaoin siemenet paakkuihin ja merkkasin samantien kopperon kylkeen, mitä lajiketta missäkin kohtaa on kasvamassa. En tohtinut painaa siemeniä syvemmälle turvonneen napin sisään, koska napit olivat kostuessaan todella hauraita ja pelkäsin niiden hajoavan, jos alan niitä ronkkimaan. Jos sitten useampi siemen yhdessä paakussa itää, voin koettaa koulia niitä erilleen, mutta toden näköisempää on, että nypin heikoimmat pois. Kun sitten tulee aika istuttaa taimet suurempiin astioihin, voin turvallisesti, juurien vaurioitumatta istuttaa kokoniaset sammalpaakut taimiruukkuihin.

Siinä nuo nyt sitten saavat koettaa päästä elämän syrjään kiinni 🥰

Appelsiini-rahkakakku

Käytettäessä rahkaa kakkutaikinassa, on hieman väärin puhua kuivakakusta, joten puhutaan tämänkin kakun kohdalla mieluummin kahvikakusta.

Tämän kakun taikinan voi sekoittaa myös ilman sähkövempeleitä, ihan vain käsipelillä.

Halusin kakkuun mauksi appelsiinia ja mukaan rahkaa, koska molempia löytyi kaapista viittä vaille vanhentuneina. Niinpä 2 litran kakkuvuokaan tehtävän kakun reseptistä muotoutui seuraavanlainen.

Ainekset:

5 dl sokeria

250g maitorahkaa

1 appelsiinin raastettu kuori

1 dl appelsiinimehua

2 kananmunaa

8 dl vehnäjauhoja

1,5 tl soodaa

2 tl vaniliinisokeria

225 g voita

Voi sulatetaan ja jäähdytetään. Sokerit, maitorahka, munat, appelsiinin kuori ja mehu sekoitetaan hyvin yhteen. Jauhot ja sooda sekoitetaan yhteen ja seokset yhdistetään toisiinsa. Lopuksi taikinaan lisätään voisula ja sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Kakkuvuoka voidellaan ja jauhotetaan tarvittaessa. Käyttäessäni näitä vahvoja alumiinivuokia tapaan ainoastaan suihkuttaa vuokaan vuokasprayta, enkä jauhota vuokaa lainkaan.

Taikina levitetään vuokaan ja sen pintaa tasoitetaan. 

Kakkua paistetaan uunin alatasolla 175 asteessa n. tunti.

Kakun annetaan jäähtyä hetki, n. 10 minuuttia vuoassa, jonka jälkeen se kumotaan lautaselle.

Nostatusaineesta johtuen, kakussa on tyypillinen soodaleivonnaisen maku. Appelsiini maistuu pehmeästi. Mehevä kakku kahvihetkiin.😋

Unelmatorttu

 Aina hetkittäin unelmatortun ihanuus unohtuu ja saattaa mennä pitkiäkin aikoja niin, että en vain yksinkertaisesti muista leipoa sitä. Vaikka se on hyvää ja helppoa valmistaa... Jotenkin tämä nykyajan leivonta on saanut sellaisia piirteitä, että sitä lähtee haastamaan itseään joka kerta. Uutta ja kummallista pitää päästä kokeilemaan, vaikka reppu olisi täynnä vanhoja ja hyviksi havaittuja reseptejä.

Unelmatorttu on kuitenkin leivonnainen, joka maistuu minun suuhun keväältä ja nyt kun kevät kalenterinkin mukaan alkaa, on hyvä aika leipoa tämä klassikko 😊

Ainekset (60 cm uuni);

3 munaa

1 valkuainen

1,5 dl sokeria

50g perunajauhoja

2 rkl tummaa kaakaota

2 rkl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Munat, valkuainen ja sokeri vaahdotetaan. Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja jauhoseos lisätään varovasti sekoittaen munavaahtoon.

Pohja paistetaan 200 asteen lämmössä n. 15 minuuttia.

Kumoan pohjan välittömästi paistamisen jälkeen leivinpyyhkeen päälle asetellulle leivinpaperille, jolle olen ripotellut sokeria. Paistossa käytetty leivinpaperi on hyvä poistaa heti kumoamisen jälkeen.

Koulutan pohjaa ja rullaan sen välittömästi lämpöisenä rullalle niin, että leivinpaperi rullautuu pohjan mukana. 

Kun pohja on hieman jäähtynyt puran rullan ja näin pohja taittuu paremmin ja nätimmin sitten täytteen kanssa.

Täytteen ainekset;

 150 g voita

2,5 dl tomusokeria

1 keltuainen

2 tl vaniliinisokeria

Jos täytteen rakenteeseen haluaa pehmeyttä, siihen voi sekoittaa myös 2-3 rkl maitorahkaa. Tämä tekee täytteestä ”juoksevamman” ja antaa myös makuun mukavan sävyn. Tällöin tomusokeria voi lisätä vielä 0,5 dl.

Täyte levitetään tasaiseksi kerrokseksi täysin jäähtyneen pohjan päälle. Kuitenkin pitkiltä sivuilta jätetään 2-3 cm ilman täytettä, että täyte ei tursuaisi toisesta päästä ulos, kun rullaa kääritään kasaan.

Rullan käärin kasaan hyödyntäen taas alla olevaa leivinpaperia ja pyyhettä. Kun torttu on leivinpaperin sisässä, käärin leivinpyyhkeellä koko keksinnön paketiksi ja laitan paketin viileään jähmettymään.

Siinä sitä sitten on. Montakymmentä senttiä tortun muotoista unelmaa! 😋