Kuusenkäpykranssi

 

Kuusen kävyistä olen jo pitkään halunnut koettaa tehdä kranssia. Yksittäinen käpy on kuitenkin melko kookas ja joustamaton, joten en ole täysin päässyt sinuiksi sen kanssa, kuinka kranssi näistä kävyistä oikein kasataan. 

Rungoksi tälle kranssille valitsin valmiin oksakranssipohjan, koska pohjalta vaaditaan jäykkyyttä ja vahvuutta. Käpyjen kiinnittämiseen käytin kuumaliimaa.

Lähdin kiinnittämään kuivattuja ja auenneita käpyjä kranssin sisäringilltä. Etenin siitä kierros kerrallaan ulkoringille ja yritin sovitella kävyt mahdollisimman tasaisesti ja symmetrisesti renkaaseen. Ja siltikin kranssi jäi yhdeltä puolelta jotenkin lituskaksi...

Maalasin kranssin valkoiseksi spraymaalilla. Kävyt ovat todella kauniita kun niiden suomujen ulkoreunoihin jää valkoinen väri ja sisäosat kuultavat tummana.

Lisäsin kranssiin liimaamalla vielä pieniä kullanvärisiä palloja. 

Kranssi on varsin kaunis näin, mutta tarvitseeko se koristenauhan, vai ei? 🤔

Pienet muovailtavat somisteet

 Jokunen vuosi sitten ostin käsityömessuilta pienet ja söpöt kärpässienet, joita saattoi käyttää koristeena sidontatöissä ja askartelussa. Kun mistään ei enää kyseistä tuotteiden myyjää tullut vastaan, ajattelin kokeilla tehdä itse massasta samankaltaisia pieniä somisteita. 

Massana käytin ihan tavallista kaupantekoista kovettuvaa muovailumassaa. 

Ehkä haastavin ja se tärkein vaihe oli ujuttaa muovailun yhteydessä vahva rautalanka riittävän jämäkästi muovailtavan kohteen sisään. 

Rautalankaan on tehtävä pieni väkänen sisään jäävään päähän, koska pelkkä suora lanka ei pitkään paikallaan pysy.

Muovailin massasta sieniä, sydämiä ja omenoita. Omenan kannaksi painoin tulitikun pätkän.

Maalasin koristeet vesiliukoisilla askartelumaaleilla.

Lopputulos on mielestäni varsin onnistunut. Näitä on kiva lisätä joulun asetelmiin ja askarteluihin. ❤️

Adventtikynttilät

 

Adventtikynttilät ovat jotenkin vain niin joulun odotukseen kuuluva elementti, että vaikka kuinka ajattelen ettei tänä vuonna niitä kynttilöitä minulle ole tulossa, niin joka jukelin kerta ne tavalla tai toisella tulee... Jos ne ei kaupasta lähde mukaan, olen ne sitten lopulta ennen ensimmäistä adventtia itse tuunannut tavallisista pöytäkynttilöistä. Ja niin myös tänä vuonna.

Tuunaamisessa käytän nauhoja, tarroja tai muita sopivia koristeita. Kynttilän alareunaan kaksipuolisella teipillä liimaamani nauhat tai tarrat eivät ole ongelma kynttilää poltettaessa, kun kynttilöitä ei oikeastaan pysty niin alas asti edes polttamaan. 

Numerot maalaan kynttilöiden kylkiin sabluunan läpi. Vaikka ne voisi varmasti vedellä vapaalla kädellä, niin pidän siitä symmetrisyydestä ja tarkkuudesta, jonka sabluunoilla tehden numeroihin saa. Sabluunan voi tehdä myös itse ihan tavallisesta paperista ja se kestää kertamaalauksen varsin hyvin. Parasta on maalata numerot kynttilämaaleilla, mutta olen käyttänyt joskus myös elintarvikevärejä.

Tänä vuonna löysin edullisia neljän kynttilän settejä ihan ruokakaupasta. Vaikka tuskin kenenkään talous kynttilöiden hintaan kaatuu niin on se jotenkin hieno tunne kun kokee säästäneensä rahaa. 

Odotan innokkaana kuin lapsi ensimmäistä adventtia ❤️

Helmiäissävyinen joulukranssi

 

Viime vuosina olen tehnyt aika määrän kransseja luonnon materiaaleusta tai esim. pelkistä joulupalloista. Nyt ajattelin kokeilla aidon ja epäaidon materiaalin yhdistämistä vähän toisella tavalla. Valitsemani sävy on kuitenkin sen verran keinotekoinen, että muokkasin myös kranssiin tulevia käpyjä.

Osan männynkävyistä katkaisin kävyn puolesta välistä poikki, jolloin jäljelle jäävä kantaosa muistuttaa kukkaa. Nämä kävyt maalasin kauttaaltaan vaaleanpunaisella helmiäismaalilla.

Kokonaiseksi jäävät kuusen- ja männynkävyt maalasin valkoisella spraymaalilla ja mielestäni oli ihan kivan näköistä, kun niistä jäi osin kuultamaan niiden luonnollinen väri.

”Ehtymättömästä askartelutarvikevarastostani” löysin eri kokoisia muovisia kärpässieniä, jotka eivät kirkkaan punaisina istuneet tähän väritykseen, joten maalasin niiden hatut vaaleanpunaisella kalkkimaalilla ja täplitin ne uudestaan valkoisella maalilla.

Muut materiaalit olivatkin sitten vaaleanpunaisia ja valkoisia joulupalloja.

Kranssin rungoksi tuli styroxinen kranssipohja, jonka pohjustin jäkälällä. Kiinnitin rautalangalla ympäri kiertäen jäkälää koko pohjan ympärille.

Käpyihin tein ”kiinnityshaarukat” rautalangasta, jonka avulla ne saa painettua jäkälän läpi kranssin styroxpohjaan saakka.

Sommittelin kävyt ja muut materiaalit kranssiin ja kiinnitin kaiken paikoilleen kuumaliimalla.

Pienillä kuumaliimatipoilla kiinnitin ohutta hopean väristä helminauhaa kranssin ja kiinnitin yläosaan koristenauhasta tehdyn rusetin. Lopuksi tein kranssin taakse rautalangasta kiinnityslenkin

Jokin tässä vetoaa minuun, vaikka yleisväri onkin tuollainen höttö hattara. 😊

Pipareita ja sokerimassapipertelyä

 

Leivonnan keskusteluryhmät tursuaa joulun alla kyselyitä ja vakuutteluja niistä parhaista piparkakuista. 

Eihän ihmisten mieltymykset vastaa toisiaan ja tällaiseen asiaan ei voi oikeaa vastausta toiselta edes odottaa. Tässä on ehkä ennemminkin kysymys perinteistä. Oman perinnereseptini olen kirjoittanut ylös varmaan 25 vuotta sitten... En minä tierä, onko nämä parhaita vai ei, mutta kyllä ne pipareilta maistuu.

Kukkolan piparkakut on pehmeitä, koska niissä 1/4 jauhoista on perunajauhoja. Mausteiden määrää voi säädellä makunsa mukaisesti ja esim. itse en laita neilikkaa ohjeessa neuvottua määrää. Haluan, että piparkakuissa maistuu kaikki mausteet, minkään maun nousematta sieltä muiden yli.

Voi sulatetaan kattilassa ja siirappi ja mausteet sekoitetaan siihen. Jäähdytellään seos ja munat sekä sokeri hurautetaan vaahdoksi. Tämän jälkeen lisätään voi-mausteseos vaahtoon ja sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taikinaa lepuutellaan jääkaapissa muutama tunti. Yleensä teen taikinan edellisenä päivänä.

Piparkakkujen muodon suhteen ollaan myös makuasioiden äärellä. Itse tykkään käyttää vain paria vaki-muottia. Joskus oon tehnyt valtavan isoja pipareita, mutta nykyään oon sitä mieltä, että voi sitte pistää useamman piparin suuhunsa sen sijaan, että ne olis leipälapion kokoisia.

Piparit paistetaan 200 asteessa ja minuutteja noin 7. Vaikka en sitä kellosta katso, vaan otan ne uunista pois, kun ne näyttävät valmiilta.

Mielestäni joulupipariin kuuluu koristelu samalla tapaa, kuin itse pipari kuuluu jouluun. Pelkkään pikeerikoristeluun olen kyllästynyt. Ensinnäkin sen kuivumista saa odotella melko pitkään, että piparit sitten saa laitettua rasioihin ilman että koristelut littaantuu ja toisennakin, kun se pikeeri kuivuu, se on todella kovaa. Menee vanhan ihmisen hampaat rikki... Nykyään käytänkin sitte sokerimassaa. Otan kaulitusta sokerimassasta kuvioita vaikka sillä samalla muotilla, millä piparit on tehty ja kiinnitän ne tomusokerista ja vedestä tehdyllä lievällä pikeerillä piparkakkuihin. Minun mielestä aika iloisen näköisiä niistä saa näin. Ja voi latoa saman tien rasiaan.

Tänä vuonna kuitenkin vielä hifistelin pikeerillä ihan pikkasen, vaikka sitä kuivumista piti sitten odottaa 😃

Piparkakkutalon tekeminen onkin sitten näpertelyä. Pääosaa esittää kaikki ne sokerimassasta tehdyt härpäkkeet. Taloa en malta tehdä itse tehdystä taikinasta, vaan teen sen ostotaikinasta. Vuosittain pyrin tekemään aina erilaisen talon ja vaikka talo vain pölyttyy pöydällä, eikä siksi ikinä päädy syötäväksi, teen sen silti aina… Enkä osaa edes sanoa miksi.

Ainakaan minä en saa taloa pysymään kasassa pikeerillä, vaan sen liimaamiseen pitää sulattaa sokeri pannussa. Hankalaa hommaa ja joka vuosi saan itseni poltettua kuumalla sokerilla, mutta sekään ei haittaa.

Viime vuonna tein kaksi lähes samanlaista taloa. Toinen punaisena ja toinen valkoisena. Näissä on jotain englantilaistyyppistä maalais tunnelmaa...

 

 

Kun taas sitten tämän vuoden pohjalaistalo on ainakin lähes perinteisen kaksfooninkisen näköinen 😊

Joulupuu

Pinterestissä katselin kuvia näistä mitä mielikuvituksellisimmista kuusista, joiden kaartuvasta latvasta mieleen tulee jokin Nightmare before Christmas- tyyppinen satu. Ensimmäisen kuusen tein ihan vain testatakseni  kuinka helppoa tai hankalaa toteutus on. No ei ollut hankalaa.

 Ensimmäisen kuusen rungon painoin sulana olleeseen syyskukkaistutukseen lankaköynnöksen kaveriksi. Aika kivasti se siihen istahti. Toki tällaisen kuusen latva on raskas ja jos ruukun multa ei nopeasti jäädy ja jäätyessään tukevoita puun seisontaa, puu hyvinkin helposti voi kallistua ja ruveta kenottamaan kuinka sattuu. Tämä puu sai latvaansa roikkumaan punaisen teko-omenan.

Puun toteutus tapahtuu kieputtamalla rautalankaa työn ympärille ja sitomalla langalla aina tarvittavat materiaalit runkoon. Rautalankana käytetään vihreää puolalle kerittyä rautalankaa.

Kukkapurkkeihin tökättävät puut rakensin seuraavalla periaatteella; Rungoksi valitaan kyllin vahva ja riittävän pitkä oksa (pituudessa pitää huomioida se maahan upotettava osa). Oksan kärkeen latvaksi kiinnitetään rautalangalla kuusen oksa, johon kieritetään rautalankaa ees ja taas melko tiheään, niin että kaikki latvan oksat ovat lopulta sidottuna tiiviisti suipon latvan myötäisiksi. Latvaa pystyy tämän jälkeen hieman muotoilemaan ja sen voi taittaa kaartuvaksi hiipaksi.

Tämän jälkeen valitaan sopivan mittaisia ja haarottuneita kuusen oksia, joita sidotaan kuusen alapäähän puun helmaksi. Tässä käytin alla vähän kuin täytteenä ensin oksia, joista olin leikkonut oksien kärjet toiseen havuaskarteluun. Ne eivät näy alta mihinkään, mutta antavat helmalle lisää massaa. Ja tuleepa hyödynnettyä kaikki kerätyt materiaalit… Oksia sidotaan tasaisesti ympäri puuta, kunnes helmassa on riittävästi ja tasaisesti materiaalia. Jonkin verran oksia voi myös sitoa ylemmäs, jolloin helman osuus pitenee, mutta välttämättä se ei ole tarkoituksenmukaista tai tarpeellista. Näiden helmaoksien sidontakohta saadaan piiloon sitomalla vielä pienempiä havuja näkyvissä olevien oksien tyvien päälle.

Jos haluaa pystyssä pysyvän ja jämäkän kuusen, jalka kannattaa valaa betonilla astiaansa. Tällöin kuusi ei kellahtele ihan herkästi kumoon. Tässä tapauksessa sidontatyö tehdään suoraan siihen valmiina törröttävään jalkaan. Betonin peittämiseksi käytetään sammalia, jäkälää tai vaikka meriheinää.

Nämä viimeisimmät pikkukuuset asensin takaterassin portin pieliin runkoruusujen tilalle. Takaterassilla ei ollut vielä lainkaan liikaa valoja, joten kiersin näihin 40 valon sarjat ja eipä ne hassummilta hämärissä siinä näytä.

Haaveissa on tehdä vielä jouluksi kolmen puun ryhmä sisätiloihin. Ne ”kuuset” olen ajatellut tehdä tuijan oksista, jolloin joulupuu aidosta materiaalista saadaan myös kuusiallergikon kotiin.

Tällaisen isomman ruukkuun valetun puun tein kuitenkin kotiin, jossa kuusi ei aiheuta ongelmia. Kuusipuu suoraan sadusta. ❤️

Palloilla tuunattu havukranssi

Kransseja rakentelen joka vuodenaikana ja jokaiseen juhlaan. Syksy ja joulunaika on kuitenkin hieman spesiaalimpaa kautta ja tapaan tehdä havuista ovikransseja höystettynä monin eri tavoin. Ja vuosittain jokin tietty tyyli nousee omaksi suosikiksi. Tänä vuonna se juttu on yksinkertaiseen havukranssiin lisätyt pienet kuusenpallot ja koristenauha. Pallojen värilläkään ei ole suurta merkitystä, koska taustalle sidotut oksat antavat luonnollisen ja rauhallisen taustan hieman prameileville palloille.

Kranssi sidotaan normaaliin tapaan; pohja tehdään pajusta ja pintaan sidotaan halutut materiaalit. Sidontalankana on vihreä tai ruskea rautalanka. Kranssin sitomisesta kerroin yksityiskohtaisemmin postauksissani itsenäisyyspäivän seppeleistä sekä syyskransseista.

Kun varsinainen havujen sidontatyö on tehtynä, voi kranssiin halutessaan lisätä tekolunta tai hilettä, kunhan vain muistaa pysytellä kohtuudessa. Nämä materialait kiinnitän liimasprayn avulla ja toki lumena voi käyttää myös valmista tekolumispraytä.  Tämän jälkeen kiinnitetään koristenauha ja asetellaan pallot parhaiten omaan silmään sopivalla tavalla kranssin päälle. Pallojen ei tarvitse olla kranssissa täysin symmetrisesti ja niillä ei ole tarve täyttää koko kranssia. Pallot kiinnitetään paikoilleen runsaalla määrällä kuumaliimaa hieman tunkien niitä neulasten väliin niin, että ne kiinnittyvät neulasten lisäksi myös oksiin.

Kranssi hehkuu hillittyä glamouria ja se toivottaa joulunajan vierailijat tervetulleiksi kotiisi ❤️

 

 

Heppahöperön ovikoriste

 

Havuhevosen teon aloitan sitomalla rautalangan avulla pajuista L:n muotoisen rangan. Pajuja voi taivuttaa ensin 90 asteen kulmaan, mutta lopuksi laitan oksia molemmille sivuille erikseen, jolloin kulma korostuu. Tästä rangasta ei helpolla tule liian paksua, mutta liian ohkaisena se ei tue ympärille rakennettavaa runkoa ja koko muuta työtä, joten tähän saa laittaa tavaraa ihan reilusti. Muutoin rangan koon suhteen kannattaa olla tässä kohtaa varovainen; vaikka rangasta lähtee tekemään edes kohtuullisen kokoista, lopulta valmis työ saattaa olla hieman kookas.

L:n muotoisen rangan asetan pienisilmäisen kanaverkon väliin ja leikkaamalla ja muotoilemalla teen verkosta hevosen pään muotoisen rungon. Ranka ja kanaverkkorunko sidotaan yhteen rautalangalla niin, ettei ranka pääse liikkumaan kanaverkon sisässä. Samalla tehdään rautalangasta ripustuslenkki, joka kiinnitetään pajurankaan niin, että lenkki jaksaa kannatella valmista työtä. Lenkki asetetaan suurin piirtein rangan kulmakohtaan, mutta koska työn kaulaosa tulee raskaammaksi kuin mitä pää on, ei ole pahitteeksi jos lenkki osuu enemmän sinne kaulan puolelle. Näin ovikoriste pysyy ripustettuna sitten paremmin tasapainossa ja asennossaan.

 

Kuusen havuista leikkaan n. 15 cm pitkiä oksien kärkiosia. Näitä kärkiä työntelen tyvi edellä kanaverkon sisään kaulan alaosasata alkaen ja siitä ylöspäin edeten. Kun kaula on täytetty havuilla ylös asti, tehdään pään osuus samoin, aloittaen hevosen turvasta. Havujen asettamisessa noudatetaan vähän niin kuin oikean hevosen karvojen suuntaa. Ajatuksena tässä on, että kuusen oksat ja havut toimivat kuin kalanruoto, eli kun ne saa nätisti pukittua verkkojen silmistä rungon sisään, ne eivät vastakarvaan pääse sieltä pois putoamaan. Tästä syystä on tärkeää että työssä käytetään tuoreita kuusenoksia, joiden neulaset pysyvät mahdollisimman pitkään varisematta paikoillaan.

Kun koko runko on tökitty täyteen kuusen oksia, muotoa voi vielä fiksailla saksilla. Muun finistelyn tein käpysilmällä ja juuttinaruriimulla. Käpyyn sidotaan rautalanka ja rautalanka pujotetaan rungon läpi työn alapuolelle, jossa se sidotaan runkoon kiinni. Riimun asensin samalla tyylillä, eli hihnojen solmut tulevat työn takapuolelle.

Hevoselle voi tehdä myös tuuhean harjan esim. männyn oksista. Ne on kuitenkin hyvä sitoa tyvestään rautalangalla ja kiinnittää runkoon kiinni, koska ne eivät kuusen tavoin jää itsestään kiinni pohjaan.