Virkattu vauvan vaunupeitto - beige pajuneliö

Taas ihania vauvauutisia! Haluttiin työyhteisössä juhlistaa kollegojemme pian syntyvää lasta, ennen kuin rouvapuolinen kollega jää äitiyslomalle. 

Vauvakutsuille kukin toi lahjan, joka kuvaisi jollain tapaa lahjan antajaa. No onko minulla muuta vaihtoehtoa, kuin virkattu vaunupeitto? 😅 Ja minähän niin mielelläni tällaisia virkkaan. 🥰

Väreiksi valikoitui valkoinen ja ruskean sävyt. Näiden värien oletin olevan mieluiset äidille ja koska vauvan sukupuolta ei kerrota, en vieläkään päässyt toteuttamaan tätä pajuneliötä vaaleanpunaisena. Ja muutenkin arvelen, että tuo vaaleanpunainen olisi ollut juuri se väärä...

Olisin halunnut peittoon kahta eri ruskehtavaa sävyä ja luonnonvalkoista, mutta vahvemmissa puuvillalankavaihtoehdoissa ei tuota luonnonvalkoista ollut tarjolla. Niinpä sävyerosta tuli hieman rankka, kun valkoinen on ihan puhdas valkoinen. Mutta se ei nyt haittaa.

Tein pajuneliöt samalla, tutulla ohjeella, josta olen valmistanut jo useammankin peiton.

Kiersin viimeisen ruskean kierroksen jälkeen neliön ensin kiinteillä silmukoilla, sitten pylväillä ja lopuksi vielä kohopylväillä. 

Lankana minulla oli Paris puuvillalanka ja 3,75 koukku. Paris on ohjeen mukaan virkattavissa 5 koukulla. Kun tein ensimmäisen testipalan tuolla isommalla koukulla, jälki oli jotenkin liian löysää. Kokeilin sitten pienentää koukkua ja lopputulos oli huomattavasti miellyttävämpi. Kokoerokin oli melkoinen näiden eri kokoisilla koukuilla virkattujen palojen välillä.

Kiinnitin palat toisiinsa pitsimäisellä liitoksella. Kun koitin asennella paloja ihan vieriviereen, tuntui lopputulos jotenkin liian tukkoiselta. Siksi päätin, että palojen väliin on saatava ilmaa. Tästä syystä peiton kokokin hieman muuttui ja päätin jättää yhden neliökerroksen pois; kun olin alkuun mitoittanut peiton kokoon 3x4 palaa, niin nyt se tuntui liian suurelta ja peitto koostuu nyt 9 palasta.

Välipitsin virkkasin Bolero-puuvillalangalla ja 2,75 koukulla. Sovelsin saman pitsin ohjetta, jota olen käyttänyt aiemminkin pajuneliö-vaunupeitossa. Tästä kyseisestä peitosta kerron täällä.

Kun olin saanut palat yhdistettyä, kiersin vielä koko peiton 3 silmukan ketjusilmukkakaarilla. Tämän jälkeen siirryin taas paksumpaan Paris-lankaan. Kiersin ensin peiton valkoisilla pylväillä. Pylväiden määrää piti vähentää reilusti verraten ohuemmalla langalla virkattuun ketjusilmukkakaaripitsiin. 

Vaihdoin langan ruskeaan, jolla olin virkannut pajuneliöiden keskiöt. Virkkasin seuraavan kierroksen kohopylväillä takaa kiertäen. Näin sain peiton reunan ja keskikuviot sidotuksi paremmin toisiinsa.

Lopuksi vaihdoin langan vielä valkoiseen ja kiersin peiton kiinteillä silmukoilla, joista joka kolmanteen tein nirkon. Peiton nurkkien lenkkeihin virkkasin 3 p - nirkko - 3 p.

Jännä. Kun joka kerta, kun näitä peittoja paloista tekee, tulee ensin se tunne, että tästä ei nyt millään tule mitään. Tai ainakaan hyvää… Lopulta sitten lopputulos kuitenkin on ollut parempi, kuin alkuodotukset. 

Niin kävi nytkin. Ei tästä peitosta mitään puutu ja se päätyy pienelle ihmiselle lämmittäjäksi.

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa 

Virkattu torkkupeitto pajuneliöistä

Johan näitä peittoja jo kylliksikin on, mutta en vaan voinut jättää ostamatta seiskaveikan uusia värejä, kun ne näin. Ja Novitan Seitsemän veljestä - langasta en ole tainnut aiemmin mitään tehdäkään... Koppaan hyppäsi vihreää, roosaa ja valkoista lankaa.

Olen virkannut pajuneliöistä vauvanpeittoja (sinisen ja vihreän sävyissä) ja toivonut, että jonain päivänä minulla olisi aikaa tehdä peitto myös itselleni kyseisellä kuviolla. En tiedä, oliko nyt sitä aikaa sen kummemmin, mutta nuo langat inspiroi niin kovasti, että palasia alkoi syntymään ihan itsellään.

Jos nyt olisin kerrankin ymmärtänyt itseäni, olisin tyytynyt pelkästään valkoiseen lankaan, mutta kun noiden värien vuoksi tästä innostuin, niin väriä sitten myös tulee... 

Yleisilmettä vaalentaakseni tein kuitenkin joka toisen vinorivin värillisellä langalla, vuorotellen vihreää ja roosaa ja joka toisen valkoisella.

Yhden palan koko on 16x16 cm

Peiton koko on 6 x 9 palaa, joka tekee valmiin reunuksen kanssa 105 x158 cm.

Yhdestä lankakerästä syntyi 5 palaa

Yhdistämiseen ja reunoihin kului noin 1,5 kerää valkoista lankaa.

Palat kiinnitin toisiinsa kiinteillä silmukoilla. Yksinkertainen ja kruusailematon yhdistämismalli sopii mielestäni tähän kuvioon.

Ensin kiinnitin palat toisiinsa vaakasuunnassa,

ja sitten pituussuunnassa 

Reunuksen malli on viritelmä ketjusilmukoita, kiinteitä silmukoita sekä nirkkoja. En arvannut, että noin vähällä saisin peittoon juuri haluamani määrän romanttista röyhelöä.

Valmis peitto on kyllä kaunis. Värit ovat kauniit ja ne sointuvat yhteen.

Vasta asetellessani peittoa sohvalle tajusin sen. Peiton värit toistavat yhden lempimaalaukseni värejä. Taulun on maalannut seinäjokelainen taiteilija, Kirsi Ylä-Ilomäki ja taulu on tehty jonkinlaisesta sielunmaisemastani; lakeudesta, latomerestä ja horsmista sen rannoilla, elokuisen usvan ympäröimänä. Voi olla, että tässä on syy sille, että nuo värit suorastaan tunkivat itsensä mukaan ja sen seurauksena peitosta melko varmasti tulee kiinteä osa olohuoneen sisustusta. 🥰

Edit. 8.4.2024. 

Olen oikeastaan odottanut sitä päivää, että jonkun kuvan leimaan tulee kirjoitusvirhe. Ja nyt se tapahtui 😅 postauksen ensimmäinen kuva vaihdettu tällä päivänmäärällä. Kuvassa lukee nyt blogin nimi sen sijaan, että siinä lukisi ”Patsaakos tässä” 😂

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

 

Neliön muotoinen Onni-torkkupeitto

 Tämä peitto oli todella pitkään työn alla. En antanut itselleni lupaa tehdä mitään muita käsitöitä, ennen kuin tämä tulisi valmiiksi. Kevät on ollut muutoinkin kiireinen, niin käsityölle ei edes tahtonut riittää aikaa… ja siksi myös blogin puolella on ollut hiljaista. Kun kaikenlainen tekeminen on keskittynyt asioihin, joista ei oikein mielenkiintoisia blogipostauksia synny… 😅

Halusin tehdä neliön muotoisen peiton. Mitään varsinaista ohjetta ei tähän peittoon ollut, vaan se syntyi kierros toisensa jälkeen vähän niin kuin sen mukaan ja sillä kuviolla, mikä tuntui milloinkin hyvältä. Pääperiaate oli, että valkoinen on valtaväri ja beige ja roosa muodostavat yhdessä valkoisesta taustasta erottuvat ”tehostekierrokset”.

Lankana käytin Housen Onni - villasekoitelankaa ja työn toteutin 3 koukulla. Olkoon peiton nimi johdannainen paitsi langan nimestä, myös siitä toisesta Onnista. Kevääseen mahtui niitä hetkiä, kun peittoa väkersin perjantai- ja sunnuntai-iltaisin jännittäen Onnin matkaa Voicessa. 

Luulin ”muutaman” kerän riittävän, mutta kun lopuksi laskin vyötteiden määrän, pelkästään valkoisia keriä kului 15 kerää 😅 beigeä ja roosaa kului kumpaakin kolme kerää. Peiton koko tosin on melko ruhtinaallinen 180cmx180cm. Tarkoitus oli, että peitto riittää päästä varpaisiin ja kahdelle ihmiselle siten, ettei toisen tarvitse kärvistellä puoliksi peiton ulkopuolella.

Peiton tekemisen yhteydessä syntyi monta ideaa uudesta peitosta, joka koostuisi paloista. Sen voisi toteuttaa tarkkojen ohjeiden kanssa. Olisikohan kysyntää Cal-tyyppiselle yhteisvirkkaukselle? 🤔

No nyt tämä ikuisuusprojekti viimein retkottaa sohvan käsinojalla. 💪🏻

Virkattu vaaleanpunasävyinen peitto vauvalle

Voi kuinka mä tykkään virkata jotain pehmeää ja lämmintä uusille, pienille ihmisenaluille ❤️

Kun sain uutisen pienen tytön syntymästä, kävin kaupan lankahyllyllä makustelemassa lankavalikoimaa. Koppaan valitsin vaaleat sävyt Novitan Hygge Wool - lankoja, joiden pehmeys ja paksuus olikin ihan uusi kokemus näiden vaunupeittojen suhteen. 

Virkkaaminen sujuikin melko sukkelasti 8 koukulla. Alunperin kaavailemani kirjava pala muuttui kokeilujen jälkeen yksinkertaisiksi ja yksivärisiksi isoäidinneliöiksi. Kirjavista paloista olisi tullut äkkiseltään niin suuria, että niitä ei olisi peittoon montaa tarvittu ja ajatuksena esim. vain neljästä tai kuudesta palasta virkattu peitto ei mielestäni ollut hyvä.

Palat tein seuraavasti:

4 kjs kiinnitetään piilosilmukalla lenkiksi

1. Krs 3 kjs (=1p), 2p + 3 kjs + *3p, 3kjs*päätetään kierros piilosilmukalla kjs-pylvään päähän.

Tästä syntyy neliön alku, jossa on ketjusilmukkakulmat

2. Krs 3 kjs (=1p) 2 p+ 2p kjs-kaareen, *3 kjs + 2 p kjs kaareen + 3 p + 2 p kjs kaareen*. Toistetaan *_* yhteensä 3 kertaa. 3 kjs viimeiseen kulmaan + 2p kjs kaareen ja kierroksen pitäisi olla täynnä.

Ps. Kierroksen 1. Pylvääseen (3. Ketjusilmukkaan)

Päätellään lanka ja pala on valmis.

Yhdistin palat valkoisella langalla, kiinteillä silmukoilla. 

Lopuksi kiersin koko peiton valkoisilla puolipylväillä. Näiden perään tein kierroksen kiinteitä etusilmukoita beigellä värillä ja vielä kierros kiinteiä silmukoita valeanpunaisella. 

Paloja tuli yhdestä kerästä n. 6. Yhteensä lankaa kului kolme kerää valkoista ja kaksi kerää vaaleanpunaista sekä beigeä väriä.

Lopullisen peiton koko on n. 60 x 60 cm, eli suhteellisen oikean kokoinen vaunupeitoksi.

Toivotan ihanaa ihanaa ensimmäistä syksyä pienelle tytölle ❤️

Lepotuolimatto isoäidinneliöistä

Olin ostanut jemmaan Dropsin Cotton Light lankoja luonnonvalkoisena ja beigenä. Sen ihmeemmin ei ostohetkellä ollut ajatusta siitä, mitä langoista tekisin. Teki vain mieli ne ostaa… Kun sitten siskoni kertoi, että heillä on erinäisiä ongelmia miehensä lepotuolin irtopäällysteen kanssa, ajattelin virkata lepotuoliin maton (tai peiton) joululahjaksi.

Virkkasin neliön sisimmät kierrokset beigellä ja ulkoreunat valkoisella. Mittailin neliöiden syntyessä pituutta ja leveyttä niin, että se olisi oikea. Tähän mattoon niitä tuli 4x12 kpl.

Palat kiinnitin yhteen valkoisella langalla neuloen.

Lopuksi tein maton ympärille vielä valkoisella kierroksen kiinteitä silmukoita, beigellä kierroksen pylväitä ja vielä yksi kiekka kiinteitä silmukoita valkoisella. 

Maton nurkkaan kiinnitin pienen tekonahkaisen ”hand made”-merkin.

Jämälankoja on kätevä upottaa isoäidinneliöihin ja usein näkeekin esim. sellaisia isoäidinneliöistä toteutettuja riemunkirjavia torkkupeittoja. On tämä hillitympi versiokin silti kaunis 🥰

Harmaa jättineule torkkupeitto

Kudoin viimein myös tästä harmaasta ”kiinan”langasta peiton. Taitaa olla pian vuosi, kun tein sen edellisen, persikan värisen…

Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut opetella ja tehdä mutkien kautta, vaan tuossa aiemmassa postauksessa kertomieni vaikeuksien jälkeen tämän tarvitsi vain tehdä. Tosin langassa oli tällä erää niin paljon vaihtelua (kierteitä ja paksuuseroja), että jälki ei sen takia ihan priimaa ollut.

Kudoin tämänkin peiton isoilla (harjanvarresta tehdyillä) puikoilla. Loin alkuun 23silmukkaa ja käytin kaiken langan, jonka olin tilannut kiinan kaupasta (6 vyyhtiä). Peitosta tuli siten sellainen yhden hengen, n.90x150cm kokoinen peitto.

Tämä kiinan lanka on sellaista ”tuhraantuvaa” ja nukkaantuvaa, joten en usko tämän peiton päätyvän varsinaisesti torkkupeitoksi, vaan se saa olla syksyinen, lämpöä luova, sisustuksellinen elementti 😊

Vauvan peitto virkaten - pajuneliöt

Vauvan peiton malliksi valikoitui pajuneliö, koska tästä kyseisestä mallista en vielä koskaan ole varsinaisesti mitään isompaa työtä tehnyt. Pajuneliön ohjeen löytää vaivattomasti netistä.

Neliöissä käytin lankana käytin paksuhkoa chenillelankaa, jonka ajattelin pehmeytensä puolesta sopivan vauvalle tulevaan tekstiiliin. Koukkuna 4.

Tein neliön sisimmän osan (3 ensimmäistä kierrosta) tummemmalla sinisellä ja loput vaaleammalla. 

Peitosta tuli neliön muotoinen; 4x4palaa. Jätin neliöistä ohjeen mukaisen viimeisen "suoran" kierroksen tekemättä, koska laskeskelin mielessäni, että olemassa oleva vaalean sininen lanka ei muuten tule riittämään kyllin moneen palaan. Vaunupeitoksi tämä kuitenkin on tällä toteutustavalla juuri oikean kokoinen.

Neliöt kiinnitin toisiinsa soveltamalla kalevalapeitosta tuttua "Väinämöinen"-liitosta. Myös reunapitsin tein kalevalapeiton "Pohjolan neito"- ohjeella. Liitoksen ja reunapitsin lankana luonnonvalkoinen Camilla ja 3 koukku. 

Vaunupeitto ihanalle pienelle pojalle ❤️

Persikan värinen jättineule- torkkupeitto

Muutama vuosi sitten tilasin jostain Kiinan kaupasta harmaata paksua huopalankaa, jota ajattelin testata jättineulepeiton tekemiseen. Topi väsäsi mulle työtä varten valtavat kudinpuikot paksusta harjanvarresta ja puisista ovennupeista. Tästä kaikesta innostuneena tilasin lankaa myös persikan värisenä. Vaikka persikka onkin hedelmä. Kutominen kun ei ole leipälajini, työ otti sitten lopulta niin lujaa santaan, että tumppasin kaikki langat ja kutimet kaapin pohjalle. Että se siitä hamstraamisen ilosta sitten...

 Nyt sitten kaappien siivoamisen ja turhan tavaran hävittämisen vimmassa langat löytyivät taas ja tilanteessa oli tasan kaksi vaihtoehtoa; joko yritän myydä langat kirpparilla tai koetan kutomista uudelleen. Päädyin jälkimmäiseen. Ajatuksena jalostaa tilaa vievät langat tuotteiksi, jollaiset olin niistä suunnitellutkin tulevan.

  Otin harmaan langan taas käsittelyyn. Ainakin viikon ajan kaikki illat kudoin ja aina loppuillasta purin kutomukseni. Yritin hommaa myös käsivarsikudonnalla, mutta lanka oli tähän liian ohutta ja kudoksesta tuli niin löysää, etten tunnistanut kuviota kudotuksi. Sen pään kun olin ottanut, että ainoakaan uusi työ ei lähde käyntiin, ennen kuin tämä puoli kuutiota kudetta on muutettu peitoiksi ja siksi jatkoin ja jatkoin ja jatkoin...

Monen yrityksen jälkeen ajattelin antaa lopulta itselleni virheet ja epätasaisuuden anteeksi ja jatkoin kutomista sen ensimmäisen illankin jälkeen.

Harmaasta peitosta tuli siis se harjoitusten harjoitus. Reunoiltaan epämääräinen ja virheitä vilisevä peitto tuli kuitenkin pääteltyä, vaikka silmä ei siihen tottunutkaan.

Toinen, persikan värinen peitto onnistuikin sitten aika mukavasti. Kutominen ei kylläkään vastannut varsinaisesti puikoilla kutomista, vaan silmukat tein sormin ja kiristin ne jättimäiseen puikkoon. Mutta tämä tekniikka toimi. 

Lopulta en enää pystynyt katselemaan harmaan peiton epämuotoisuutta, kun nyt harjoittelun kautta olin tämän jättikudonnan niksit oppinut ja niinpä purin koko peiton. Tuolla se iso kerä taas sitten odottaa kutojaansa... 

Oikeastihan yhden peiton kutomiseen ei kulu aikaa montaa tuntia, mutta oma koulutukseni tähän kesti kohtuuttoman kauan ja tein yhden peiton useaan kertaan. Tunteja kertyi vähintään triplaten siihen nähden, mikä olisi ollut tarpeen.