Vaikka jonkinlaisia kasveihin liittyviä opintojakin on takataskussa, tässä postauksessa esitettävät menetelmät eivät ole oppikirjoista, eikä käsittääkseni yhtään mistään kotoisin. Mutta jos oma kokemus osoittaa jonkin toimintatavan tehokkaammaksi kuin printatut ohjeet, käytän mieluummin sitä omaa tapaa.
Ikinä, kun olen orkideaa, eli perhoskämmekkää ostanut, hoito-ohjeet ovat olleet kutakuinkin seuraavat;
- Kastele noin kerran viikossa upottamalla koko ruukku veteen noin 10 minuutin ajaksi (toisin sanoen; älä kastele liikaa ja anna kuivua kastelujen välissä).
- Orkidea pitää epäsuorasta valosta ja tasaisista kasvuolosuhteista mm. lämpötilan suhteen.
- Orkidea on ilmajuurinen kasvi ja tykkää sen vuoksi kasvaa läpinäkyvässä purkissa (tämä ainakin on käsittääkseni ihan puppua).
- Kukintojen kuihduttua leikkaa kukkavarret pois.
Kompastuskivenä tuossa rimpsussa on minulle ollut tuo kastelu… Koska orkidea ilman kukkia ei ole sen näköinen, että se seisoisi kotona paraatipaikalla, josta se ja sen tarpeet varmasti myös näkisin, kastelu on tahtonut sitten unohtua. Kun kasvi sitten unohtuu ja näivettyy, ei siitä kohta ole enää mitään iloa. Tästä syystä ihan jokainen tähän saakka hankkimistani orkideoista on lopulta päätynyt pihan perälle.
Viime keväänä ostin kolmivanaisia valkoisia orkideoja kaksin kappalein ja sijoitin ne suureen astiaan. Kukinta loppui vasta tämän vuoden helmikuulla.
Mitä tapahtui?
No unohdin nuo ohjeistukset ja tein suurimmaksi osaksi aivan toisin, kuin ”suositellaan”.
- Pidin huolen, että orkideoilla on koko ajan vettä siten, että purkkien pohja ottaa veteen.
- Orkideat oli asetettuna ikkunan sivuun. Ei siis suorassa valossa. Toisaalta; olisin asettanut kukat idän puolen ikkunalle, jos siihen olisi ollut mahdollisuus, koska eivät nämä valoa moiti, vaikkakaan suorasta auringon paahteesta tuskin pitävät.
- Orkideat olivat siis omissa, läpinäkyvissä ruukuissaan isossa kulhossa, joka taas ei ole läpinäkyvä.
- Ja vielä viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä; jätin kukkavarret paikoilleen.
Ja näinhän siinä yllättäen kävi, että kukinta jatkui toukokuulta suoraa soittoa seuraavaan helmikuuhun saakka 😳 Jos ei yhtä runsaana, mutta kauniina.
Vesi kasvin juurien kärjissä saattaa siis olla hyvästä: kasvi ei pääse kuivumaan ja jaksaa sen vuoksi pitää itsensä vehmaana. Ja jaksaa jatkaa kukkimista.
Kukkavarret ovat uuden kukinnan A ja O. Sen jälkeen kun kukinta päättyy varressa, saman kukkavarren silmuista lähtee työntymään uusia varsia, jotka sitten taas kukkivat. Tai on väärin sanoa, että ”silmuista lähtee uusia varsia”, koska minulla niitä on ainakin tähän saakka ilmestynyt aina vain yksi kerrallaan / varsi.
Tämän vuoksi vanhat kukkavarret poistetaan vasta sitten, kun ne ovat keltaisia ja selkeästi poissa pelistä.
Siinä vaiheessa, kun orkideani olivat kukkineet yhtäjaksoisesti noin 8 kuukautta, vastaani tuli jokin julkaisu, jossa puhuttiin orkidean vesiviljelystä.
Koska olin jo todellakin saanut noista orkideoista iloa koko rahan edestä, päätin testata tämän menetelmän.
Ostin noiden valkoisten orkideojen lisäksi keltaisen kämmekän, jonka ajattelin tuovan kevään sävyjä kukkaryhmään. Astiana päätin käyttää suurta konjakkilasin mallista lasiastiaa, joka tuli erään jouluasetelman pohjana. Eli ruukku muuttuu nyt taas läpinäkyväksi, vaikka en ole varma sen toimivuudesta…
Poistin orkideat ruukuistaan ja kaivoin niiden juurien joukosta pois ihan kaiken maa-aineksen ja lopuksi vielä pesin ja huuhtelin juurakot ja poistin niistä huonokuntoiset osat.
Tässä kohtaa huomasin, että tuo jatkuva vesi ruukun pohjalla ei ole tehnyt kovin hyvää juuristoille. Eli nämä orkideat tuskin tulevat lopulta olemaan kovin pitkäikäisiä…? Purkeissa ollut aines oli ollut varmasti liian humuspitoista orkidealle, eli sammaleen joukossa saattoi olla muutama kaarnan kipene, kun aineksen pitäisi olla pelkkää kaarnasilppua. Varsinkin toisen vanhan orkidean juuret olivat melko kummallisen ja suorastaan huonokuntoisen näköiset. Kuvassa siis kaikki kolme orkidean juurakkoa.
Ja kaikesta tästä huolimatta asettelin orkidean juurakot lasiastiaan. Lisäsin astiaan vettä siten, että juurien kärjet ovat vedessä, joka on noin 1/3 astian vetoisuudesta. Testaan siis tällä, voivatko juurakot paremmin, jos niistä suurin osa on kuitenkin ilmassa, eikä kosteaan, humuspitoiseen maa-ainekseen upotettuna.
Ikävä kyllä, tämän käsittelyn aikana ainoa kukkiva valkoisen orkidean kukkavarsi katkesi. Se oli kuin muistutus minulle siitä, että ei nämä kasvit taas ihan mitä tahnsa kestä 🥺
Istutus kukki jonkin aikaa pelkkiä keltaisia kukkia.
Selkeää on, että pimeä aika ei ole otollista uusien kukintojen syntymiselle. Niinpä tämä ryhmä lepäsi pari kuukautta, huhtikuulle saakka ja vasta valon lisääntyessä varsiin alkoi syntymään uusia kukkavarsia. Ja nyt, kesäkuun alussa varsissa on keltaisia ja valkoisia kukkia. Selkeitä, pidempiä kukkavarsia on työntymässä kukkavanoista kaksin kappalein ja on vain ajan kysymys, koska niitä ilmestyy lisää.
Luotan siihen, että saan nauttia yhtäjaksoisesta kukinnasta taas ensi talveen saakka 🥰
Terveisin Susanna 🌸
