Munatoti

Tämä juoma lienee yleinen talvijuoma sekä Pohjois-Amerikassa sekä Englannissa. Mieleeni joka tapauksessa piirtyy jotain ihan muuta, kuin tällainen skandinaavinen joulun aika. Siitä huolimatta tätä meillä joulun aikaan ja uudenvuoden juhlissa on jo vuosia maisteltu.

Konjakki ei sellaisenaan maistu minulle lainkaan. Tämän juoman kautta olen kuitenkin huomannut, että itse konjakin maku ei ole vastenmielinen, vaan puistatuksen aiheuttaa väkevyys ja alkoholin liian vahva maku. Tässä juomassa konjakki kuitenkin pehmenee suunmyötäiseksi ja osaksi pumpulimaista juomaa.

Erilaisten ohjeiden mukaan alkoholina voi käyttää myös rommia, ilmeisesti jopa sherryä, tai alkoholin voi jättää kokonaan pois. Itse olen kokeilujen pohjalta päätynyt kuitenkin siihen, että tähän istuu konjakki kaikkein parhaiten ja tähän juomaan saan upotettua mainiosti konjakit, jotka eivät ole joulun alla sinappiin päätyneet.

Ilmeisesti ohjeita ja makuvariaatioita on suurin piirtein yhtä paljon kuin tekijöitä, enkä itse pidä merkittävänä sitä mikä on jonkin mittapuun mukaan oikein ja mikä väärin tehty. Oikein on mielestäni se, mikä itse kullekin parhaiten maistuu.

En halua ajatella tekemistä liian monimutkaisena ja siksi olen päätynyt käyttämään reseptiä, jossa ei tarvitse eritellä munan keltuaisia tai tehdä muuta vastaavaa ylimääräistä. Tässä touhussa tiskiä tulee joka tapauksessa ja siksi hiiteen joutaa liika hifistely. Oma munatotini syntyy seuraavasti;

Ainekset:

2 munaa

3 rkl sokeria (myös tummat sokerit ja loraus siirappia toimii mainiosti!)

1 tl vaniliinisokeria

1 dl kuohukermaa

2 dl täysmaitoa

1 (-2-3) dl konjakkia (tätä maistelun mukaan omaan suuhun sopivasti. Tähän määrään suosin 1-1,5dl:aa)

Mausteeksi kanelia tai muskottia

Sokerit ja munat vatkataan vaahdoksi. Maito ja kerma mitataan kattilaan ja lämmitetään kiehuvan kuumaksi. Kermamaito yhdistetään munavaahtoon ja seos maustetaan konjakilla. Lämmin juoma kaadetaan laseihin ja juoman päälle ripotellaan mausteet.

Tätä suosittelen kokeilemaan! Aiemmin ihan kököltä maistunut ja liian väkevä viinas saa tässä juomassa täysin uuden muodon. Se lämmittää ja maistuu hyvältä jopa minun suussa. 😊

Virkattu neliön muotoinen matto

 

Jouluksi tein olohuoneeseen ontelokuteesta luonnonvalkoisen, alkuperäisestä ohjeesta suurennetun Asteri-maton . Matto oli jokseenkin täydellinen tilaansa sekä ympäröiviin sävyihin ja sen kaveriksi halusin myös eteiseen sävyä toistavan, virkatun maton.

Pyöreitä mattoja olen virkannut isoja ja pieniä ja niitä olen virkannut paljon, mutta neliön tai suorakaiteen muotoiset matot on jääneet vielä toteuttamatta. 

Virkattavan neliön mallia ei tarvinnut kauaa miettiä. Oikeastaan ajatus muodosta taisi kummutakin siitä, kun virkkailin aiemmin tuolin pehmusteet keittiön tuoleihin. Mallina saisi siis olla viktoriaaninen neliö. 

Neliön selkeämpi ohje löytyy netin syövereistä, kun vain malttaa kylliksi kauan polkuja seurata, mutta alla  vielä oma versioni ohjeesta.

Kuteena käytin ontelokudetta ja yhdistämisen tein miniontelokuteella. Noin kilon vyyhdistä sain virkattua lähes kaksi täyttä neliötä, joten käyttämäni ontelokuteen kokonaismäärä oli n. 2,4 kg. Koukkuna käytin 9 koukkua. Yhden neliön koko käsialallani on n. 50cm x 50cm. Miniontelokuteen kulutusta en mitannut, mutta reunuksiin ja yhdistämiseen kului sitä vain muutama sata grammaa.

Jokaisen neliöön virkkasin miniontelokuteesta ensin ketjusilmukkalenkkiympäryksen; Kiinnitin 3:n ketjusilmukasta muodostuvan lenkin kiinteällä silmukalla neliöön jättäen väliin aina yhden silmukan. Toisen ketjusilmukkalenkkikierroksen tein ketjusilmukkakaaresta toiseen. Kulmiin tein 7 ketjusilmukan kaaren. Tällä toisella kierroksella kiinnitin palat toisiinsa liittämällä vastakkaisten palojen ketjusilmukkakaaret toisiinsa.

Lopuksi kiersin koko maton vielä yhdellä yhdistävällä ketjusilmukkakaarikierroksella.

Matto valmistui nopeasti ja sain sen suunnitelmien mukaisesti jouluksi lattiaan. 😊 Ajattelinpa koettaa joskus vielä tehdä saman mallisista neliöistä isomman, suorakaiteen muotoisen maton. Yhdistämisen voisin tällöin tehdä ilman ”pitsimäisyyttä” pelkillä kiinteillä silmukoilla...

Kanelicurd

 

Löysin valion sivulta ohjeen kanelicurdiin. Sivulla mainittiin tämän curdin olevan mainio makuyhdistelmä cheddarjuuston kanssa. Sitäkin se oli, mutta omaan makuuni rasvan lisääminen rasvan päälle oli vähän liian tymäkkää. Itse ajattelin lisätä tätä joululeivonnaisiin; pikkuleipien täytteeksi ja muihin makeisiin leivonnaisiin. 

Ainekset (n. 2dl tölkki)

2dl kuohukermaa

4rkl fariinisokeria

50g voita

4tl jauhettua kanelia

Kermaa ja sokeria keitetään ja kuohutellaan kunnes seos kankeutuu (10-15min). Seos jäähdytetään kädenlämpöiseksi ja sekoitetaan sauvasekoittimella joukkoon voi ja kaneli.

Seosta survotaan niin kauan, että se muuttuu tasaiseksi ja kankeahkoksi tahnaksi.

Säilytetään jääkaapissa. Ennen käyttöä tämä täytyy ottaa ajoissa lämpenemään, koska jääkaappikylmänä se on melko kovaa.

Mutta onpa taas ihana ja uusi ruokalahjaidea 😍

Eucalyptuskranssit

 

Yritin tänä vuonna ottaa jouluvalmistelut ihan vähän hipposemmin kuin aiemmin, mutta en siinä taaskaan aivan onnistunut. Yksi asia, jota ei tänä vuonna pitänyt tulla, oli nämä pienet kranssit emännänkaapin oviin. Viime vuonna tein ne mustikanvarvuista ja ihastuin ajatukseen. Nyt sitten kun paikallinen ruokamarket sattui myymään eucalyptuksen oksia, en malttanut olla testaamatta oksia kransseissa.

Pohjaksi laitoin ylimääräiseksi jääneet valkoiset, halkaisijaltaan n.15 cm metallirenkaat. Nauhoina hyödynsin edellisvuoden ruskeansävyiset ruutukuosiset nauhat.

Sidoin vihreällä kukkalangalla harvasti kiertämällä aina kaksi oksaa yhteen renkaaseen ja nauhat kiinnitin renkaaseen rautalangalla.

Pienellä vaivalla nämä syntyi, eikä kyllä harmita yhtään, että vähän aikaa ja ajatuksia näihin uhrasin ❤️

Konjakkisinappi

 

Itsetehdystä sinapista on muodostunut meillä klassikko. Sitä ilman ei joulukinkku maistu joulukinkulta ja nykyään se on eri tavalla maustettuna meillä myös juhannussinappi 😊 

Sinappi on samanaikaisesti väkevää ja makeaa ja suuhun se sopii täydellisesti kinkun kanssa.

Sinapin perusohje on yksinkertainen;

2dl sokeria

2dl sinappijauhetta

2dl kermaa (kuohu tai vispi)

2 munaa

1/2-2 rkl etikkaa (oma maku määrittelee)

Kun kuivat ainekset on sekoitettu kattilassa, lisätään joukkoon kerma ja munat. Massasta sekoitetaan tasainen ja sen jälkeen hissuksiin keitellään miedolla lämmöllä, koko ajan sekoittaen ja lämpöä lisäten niin että mieluusti keitos vaikka kerran pulpahtaa. Eli se riittää että keitos saavuttaa kiehumispisteen. Kattila otetaan pois liedeltä ja varmistetaan sekoittamalla vielä hetki että se ei jälkikäteenkään jässähdä kattilan pohjaan. Tämä jälkeen sekoitetaan seokseen etikka ja maustetaan.

Hankalin asia, mutta ei tosiaan mikään ylitsepääsemättömän vaikea, on sinapin keittäminen. Seos jämähtää helposti pohjaan ja sen jälkeen peli on äkkiä menetetty. Jatkuva sekoittaminen on ensisijaisen tärkeää. Itse keitän sinapin aina teflon päällysteisessä kattilassa ja silloin kaikkein paras kaveri on ehdottomasti ollut MUUMIMAMMA-kattila ❤️

Sinappi on siksi mieluisaa tehdä, että kunhan se perussetti on kasassa, sitä voi tuunata ihan miten tahtoo. Heitän mukaan ripauksen sitä ja toisen tätä, enkä mieti, miten paljon mitäkin meni mukaan, vaan sitten kun se maistuu hyvältä, se on valmista.

Erilaisia variaatioita sinapin maustamisessa on ainakin seuraavat;

Kokeile tavallisen sokerin sijaan ruokosokeria tai korvaa osa sokerista hunajalla

Koko nesteen tai osan kermasta voi korvata vedellä. Kerma pehmentää makua ja yleensä itse käytän suurimmaksi osaksi nesteenä  kermaa. 

Sinappijauheissa on vähän eroja ja ilmeisesti sen vuoksi koostumus voi olla eri kerroilla vähän toisistaan poikkeavaa. Jos sinappi keittämisen loppuvaiheessa tuntuu kovin kankealta, oon lisännyt joukkoon hieman vettä ja jatkanut vielä hetken keittämistä. Sinappi kun ei siitä jäähtyessään ainakaan lievisty vaan päinvastoin, siitä tulee helposti vähän tönkköä.

Etikka voi olla tavallista maustamatonta etikkaa, valkoviinietikkaa, balsamiviinietikkaa (tämä tummentaa mukavasti sinapin väriä)… Oman maun mukaista etikkaa ja määrääkin voi pienissä määrin muunnella makunsa mukaiseksi.

Mausta sinappi konjakilla, jaloviinalla, pilkotulla chilillä, valkosipulilla, sinapinsiemenillä, pienellä määrällä siirappia, ripauksella suolaa… Tässäkin on lähestulkoon oma mielikuvitus rajana. Toki maustamien voi vaikuttaa säilyvyyteen, jos käyttää nopeasti pilaantuvia aineksia esim. sinihomejuustoa.

Tänä vuonna tein sinappia kahdella tavalla. Konjakkisinappiin käytin tavallista sokeria, etikkana valkoviinietikkaa ja mausteeksi noin 0,5 dl konjakkia. Toisen sinapin sokerina käytin ruokosokeria, etikkana balsamiviinietikkaa, mausteena noin 2 rkl sinapinsiemeniä ja liiallisen kankeuden poistamiseksi sekoitin joukkoon noin 0,5 dl kahvia.

Sinappi säilyy hyvänä 2-4 viikkoa. Säilyvyys vähän riippuu niistä käytetyistä mausteista, nesteistä sekä siitä, onko purkki avattu ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi monta kertaa. Minun on tähän huono kertoa mitään käytännön esimerkkejä, kun meillä ei sinapit kauaa vanhene, kun ne jo syödään pois kuleksimasta

Piparicookiet

 

Varsinaisesti pipareita en tapaa valmistaikinasta leipoa, mutta piparkakkutaloihin se taikina kelpaa varsin hyvin. Tänä vuonna piparkakkutalo jäi muiden kiireiden vuoksi tekemättä ja valmistaikinat olin jo pakastimeen hankkinut... En halunnut jättää niitä sinne, koska seuraavan kerran tarve niille olisi sitten vasta vuoden päästä. Niinpä työstin taikinoista pienellä tuunauksella cookiestaikinan. 

Ainekset;

500g piparitaikinaa

100g valkosuklaata

50g hasselpähkinärouhetta

Suklaat rouhitaan karkeaksi rouheeksi ja hasselpähkinärouhe lisätään niiden päälle. Painellaan piparitaikinaa rouheeseen kunnes kaikki suklaat ja pähkinät on tarttuneet taikinaan. Tarvittaessa taikinaa vaivataan vielä niin, että lisätyt aineet sekoittuvat tasaisesti taikinaan.

Taikina leivotaan pötköksi, josta leikataan n. 25 yhtä suurta palaa. Palaset pyöritellään palloiksi ja pallot painetaan leivinpaperilla vuoratulle pellille. Cookiet paistetaan 225 asteessa 8-10 minuuttia. Ne saavat jäädä keskeltä vaikka himpun taikinaisiksi.

Näissä maistuu ihanasti joulu ❤️

Hyasinttien sipulien vahaaminen

 

Eräs ystäväni jakoi sosiaalisessa mediassa kuvia siitä, kuinka hän oli itse vahannut sipulikukkien sipuleita. Olen kyllä törmännyt kaupoissa valmiisiin vahattuihin amarylliksiin ja kun järkeilin asiaa, niin miksi tosiaan ei voisi vahata samoin myös hyasintin sipuleita? Sipulikukillehan riittää kasvuun ja kukintaan sipulissa oleva voima. Niitä ei tarvitse erikseen kastella tai ravita.

Ja miksi sitä ei voisi tehdä itse? 

Netti ei asiaan neuvoja jakanut, joten tartuin kylmiltään tuumasta toimeen...

Keräsin omat ja suurinpiirtein naapurinkin kynttilöiden kannat ja sulattelin ne vesihauteessa. Sulatusastian tulee olla riittävän syvä ja sulaa vahaa tulee olla niin paljon, että sipulit saa upotettua vahaan.

Ja vaikka omissa kynttilänjämissä oli mukana värillisiäkin kynttilöitä, ei nämä sävyt vahakerroksessa ainakaan häiritsevästi erotu.

Puhdistin sipuleista mullat ja katkoin niiden juuret. 

Tämän jälkeen kastoin sipuleita aina kaulusta myöden sulaan vahaan. Noin viidellä kerroksella vaha alkoi peittämään sipulien pinnoissa erottuvia ”virheitä” ja ne alkoivat näyttämään tasaisilta ja samettisen kauniilta. 😍

En osaa tässä innossani vielä edes mielikuvitella, mihin kaikkeen näitä sipuleita voin asetella. Eikä tarvitse mullan kanssa räpeltää. Muutaman päivän päästä näen myös sen, kuinka onnistuneet kukinnat näihin hyasintteihin saan ❤️

Mantelifudget

 

Jo lapsena olin innokas tekemään jouluksi erilaisia makeisia. Silloin 80-luvulla toki materiaalit ja niiden saatavuus eivät olleet ihan sitä luokkaa kuin nykyään. Näiden aikoja sitten tapahtuneiden kokeilujen perusteella meni myös pitkään, että uskalsin tehdä fudgea. Luulin, että tekeminen on hankalaa ja että kermapohjaiset makeiset yleensä ottaen on vaikeaa saada niin kiinteäksi, että säilöminen paloina olisi mahdollista. Että vetelän mömmön syöminen tapahtuu sitten suurin piirtein sormella suoraan astiasta päin. No eipä taaskaan olisi pitänyt luulla mitään…

Nyt sitten olen muutamana jouluna erilaisia fudgeversioita kokeillut ja omat suosikit siitä joukosta jo olen erottanut. Ehdoton suosikkimaku on mantelisuklaafudge. Se syntyy samalla peruskaavalla, kuin fudget yleensä; Sokerin, siirapin ja kerman seosta kiehutellaan ja mukaan sulatetaan suklaa. 

Oikean koostumuksen vuoksi on tärkeää, että kerman ja sokerin annetaan rauhassa kiehua. Fudge kannattaakin tehdä paksupohjaisessa teflonkattilassa, jolloin se ei pala pohjaan. Äkillisten lämpötilamuutosten välttämiseksi suklaata ei liioin saa sulattaa liian isoina erinä kerrallaan massan joukkoon. Vatkaamisessa taas on se taika, että massaan sekoittuu vatkattaessa ilmaa ja vatkaamisen määrä onkin sitten makuasia.

Ainekset;

2 dl kuohukermaa

2 dl sokeria

2 rkl siirappia

400 g tummaa suklaata

50 g mantelirouhetta

Kerma ja sokerit kiehutetaan 115 asteiseksi. Seoksen annetaan kuplia ja kiehua sekoittamatta liedellä 15-20 minuuttia. Kun pisara massaa pudotetaan vesilasiin ja se hyytyy ja putoaa pohjaan sen sijaan, että liukenisi veteen, on massa tältä erää valmista. Massa jäähdytetään alle 100 asteiseksi ja rouhittu suklaa lisätään pieninä erinä massan joukkoon. Kun suklaa on sulanut, siirrän massan yleiskoneeseen, jossa vatkaan sitä n. 5 minuuttia.

Valmis massa kaadetaan leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (paremman puutteessa käytän sopivan kokoisia foliovuokia) ja heti tuoreeltaan massan pintaan ripotellaan runsaasti mantelirouhetta. Rouhetta painellaan hieman, että se tarttuisi massaan kunnolla. Massan jäähdyttyä huoneenlämpöiseksi, siirretään se jääkaappiin. Seuraavana päivänä fudgen voi leikata paloiksi ja pakata vaikka pieniin sellofaanipusseihin. ihana itse tehty herkku ja vaikka loistava joulumuistaminen! ❤️ 

Virkatut tuolinpäälliset

 En ole ikinä malttanut ostaa keittiön tuoleihini päällysteitä, vaikka pehmustetuilla tuoleilla olisi huomattavasti mukavampi istua kuin pelkällä puulla. Ja onhan ne kauniitakin.

Idea lähti siitä, kun löysin käsityöliikkeestä isoja puuhelmiä, jotka tuntuivat täydellisiltä lisäyksiltä johonkin käsityöhön... Niinpä silmissäni alkoi vilkkumaan pehmusteet, joiden solmimisnauhojen päihin puuhelmet tulisivat.

Virkkaukseen käytin luonnonvalkoista miniontelokudetta ja koukkua 4.

Jonkin aikaa hain perusneliön mallia ja lopulta päädyin viktoriaaniseen neliöön. Ilmainen ohje on ollut saatavissa hakusanalla melko helpostikin netistä, mutta nyt se olikin mystisesti kadonnut ja jouduin oikein työkseni etsimään ohjetta, kunnes sen löysin. 

Piirsin neliön ohjeen vielä itselleni talteen, ettei enää toista kertaa näin kävisi. Ohje on lopulta hyvin yksinkertainen ja toistettavissa parin palan jälkeen ulkomuistista.

Eli ihan ensimmäisenä virkkasin sen viktoriaanisen neliön. Jätin neliön yhtä kierrosta vaille valmista, että saan pehmusteesta juuri oikean kokoisen ja täsmälleen tuolin kannen muotoisen. 

Neliön yhdelle reunalle tein levikkeen / siiven, joka jää selkänojan puiden väliin. 

Levenevän istuinlevyn muotoa myötäilin virkkaamalla reunuksen, joka lähti liikkeelle pehmusteen sivureunan puolesta välistä piilosilmukoilla edeten kiinteisiin silmukoihin, puolpylväisiin, pylväisiin ja lopulta yläkulmaan tultaessa pitkiin pylväisiin. Pitkillä pylväillä tein koko pehmusteen etuosan ja toiselle reunalle palasin päinvastaisessa järjestyksessä pylväiden kokoa vaihtaen. 

 Kun muoto täsmäsi istuinkannen kanssa, kiersin vielä koko työn kiinteillä silmukoilla.

Solmimisnauhat tein ketjusilmukoilla, jotka kiinnitin pehmusteen nurkkaan virkaamalla. Ihan vain varmuuden vuoksi vahvistin vielä solmimisnauhojen uloimmat reunat ja virkkasin muutaman silmukan pehmusteen reunaan, jatkaen silmukoita saman verran solmimisnauhan tyveen. 

Nauhojen päihin pujotin ne helmet.

Kylläpä näillä nyt istua kelpaa. 😊

Suolaiset joulutortut

 

Tutkailin tarjolla olevia erilaisten suolaisten torttujen reseptivaihtoehtoja ja lopulta mieltä jäi kutkuttamaan valion sivuilta löytynyt ohje. Löysin myös vaihtoehtoja, joissa torttu paistetaan erikseen ja suolainen päällys lisätään lopuksi päälle, mutta halusin paistettavan päällyksen ja tämä ohje oli siltä osin haluamani. Myös makean hedelmän ja suolaisen lihan sekä sinihomejuuston kombo vaikutti mainiolta.

Tietenkin tortut voi valmistaa valmistaikinaan tai valmiisiin torttuaihioihin, mutta nyt toteutin tämän ihan alusta lähtien itse.

Taikina;

1 tlk ranskankermaa

250 g voita

4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

Päälle;

Munaa voiteluun

Seesamin siemeniä

Persimon hedelmää

Ilmakuivattua Serranon kinkkua

Sinihomejuustoa

Pinjan siemeniä

Yhteen sekoitetut kuivat aineet nypitään huoneen lämpöiseen voihin. Ranskankerma sekoitetaan seokseen ja taikina laitetaan jääkaappiin lepäämään n. tunniksi. Kylmä taikina kaulitaan levyksi. Lehtevyyttä taikinaan voi hakea taittelemalla levyn useaan otteeseen pienemmäksi ja kaulitsemalla taas levyksi.

Tortut voidellaan ja niiden pintaan ripotellaan pinjan siemeniä. Kinkku- ja hedelmäsiivut asetellaan torttujen keskelle. Päälle ripotellaan sinihomejuustoa ja seesaminsiemeniä. Käytettävien täytemateriaalien määrä on täysin kiinni omasta mausta, vaikka vahvojen makujen puolesta täytteiden määrää on turha ylimitoittaa.

Torttuja paistetaan 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Tämä on helppo, maukas ja tarvittaessa nopeastikin valmistuva suolainen leivonnainen, jonka makuyhdistelmä on vertaansa vailla. 😋

Lumiukot sulavat piparien päälle

 

Olen aiemmin tehnyt näitä lumiukkopipareita piparitaikinasta ja pääksi olen pyöritellyt pallon sokerimassasta. Näin sitten fasen leivontaryhmässä jonkun käyttäneen pään sijaan vihreiden kuulien puolikkaita ja siltä pohjalta mietiskelin toteutukselle eri vaihtoehtoja.

Marmeladin käyttäminen päänä on ehdottoman hyvä ajatus ja tätä leivonnaista raikastava elementti. Vihreät kuulat sensijaan tuntuivat äkkiseltään puolikkainakin hieman turhan suurilta suunnittelemieni piparien kokoon nähden. Niinpä etsiskelin pienempiä puolipyöreitä marmeladeja ja juuri sopivia löytyi ulkolaisen ruokakauppaketjun valikoimasta... Pikkuleipäpohjaksi valitsin vaaleiden piparien version seuraavalla ohjeella;

150 g voita tai margariinia

2 dl sokeria

1 dl siirappia

2 tl kardemummaa

1tl inkivääriä

6 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 dl kermaa

Voi sulatetaan kattilassa ja voin joukkoon lisätään siirappi ja mausteet. Kun seos on jäähtynyt Lisätään mukaan vuorotellen yhteen sekoitetut kuivat aineet ja kerma. Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja sitä lepuutetaan yön yli jääkaapissa. Taikina nostetaan huoneenlämpöön pari tuntia ennen leipomista, että se pehmenee ja on leivottavissa.

Taikina kaulitaan n. 5 mm vahvaksi levyksi ja siitä otetaan isolla muotilla pikkuleipiä. Pikkuleipiä paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 8 minuuttia. Taikinasta tulee n. 25 isoa pikkuleipää.

Jäähtyneille pikkuleiville asetetaan marmeladipallukka ja pikkuleipä marmeladeineen päällystetään vahvalla pikeerillä.

Porkkananenät pyörittelin oranssista sokerimassasta ja asetin ne vielä kostealle pikeerille. Ajatuksena oli, että näitä pikkuleipiä voi säilöä rasiassa vaikka päällekkäin nenien katkeamatta. Lopuksi pikeerin kuivuttua piirtelin lumiukoille silmät ja ”risukädet” mustalla elintarviketussilla.