Tämän havukranssin kokosin valmiiseen pohjaan, josta olin purkanut aiemmin syksyllä tekemäni kukkakranssin.
Materiaaleina käytin kuusen-, tuijan- ja katajan oksia. Lisäksi sidoin kranssiin harvakseen puolukanvarpuja sekä aniliininpunaisia callunan varpuja.
Sidonnassa käytin puolalankaa.
Kranssista tuli kyllä kaunis. Kauniimpi, kuin arvasinkaan. Syksyn kranssirumba on täten alkanut 😁
Tein halloweeniksi kurpitsan muotoisia pikkuleipiä vaaleasta pikkuleipätaikinasta, oranssista sokerimassasta ja mustaksi värjätystä pikeeristä.
Taikinan ainekset:
250 g voita
3 dl sokeria
3 munaa
8 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 dl soodaa
2 tl vaniliinisokeria
Voi ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon sekoitetaan munat yksitellen, aina välissä voimakkaasti vatkaten.
Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja ne lisätään voivaahtoon. Taikina sekoitetaan tasaiseksi.
Taikina kääritään kelmuun ja sitä lepuutetaan viileässä vähintään tunti. Taikinan voi tehdä vaikka jo edellisenä päivänä viileään odottamaan.
Taikina kaulitaan ohueksi levyksi ja siitä otetaan muotilla pikkuleipiä. Tästä taikinasta isohkoja pikkuleipiä tuli noin 40.
Pikkuleivät paistetaan 175 asteisessa uunissa. Paistoaika on n. 10 minuuttia.
Ei haittaa, vaikka uuni pyöristää pikkuleipien muotoja. Päälle tuleva sokerimassakuvio terävöittää muodot uudestaan.
Kaulin oranssista sokerimassasta ohuen levyn ja kiinnitin sen sulatetulla valkosuklaalla pikkuleipiin. Käytin siksi valkosuklaata kiinnittämiseen, kun tuo valmis oranssi massa ei ollut kovin hyvän makuista ja valkosuklaalla sain pikkuleipiin mukavasti pehmeää makua.
Lopuksi tein mustalla pikeerillä pikkuleipiin kurpitsalyhdyn suut ja silmät sekä ääriviivat.
Ei ehkä parhaita tekemiäni pikkuleipiä, mutta ihan kivoja kuitenkin 😊 pehmeähkö ja paksuhko pikkuleipä toimii mukavasti hieman ylimakean sokerimassapäällysteen kanssa.
Eihän nämä nyt mitenkään upeita ole, mutta ehkä niiden viehätys piilee juurikin niiden kömpelyydessä 🎃
Halloweeniksi leivoin melkoisen läjän porkkanadonitseja. Tästä taikinamäärästä tuli 2 peltiä isoja donitseja sekä 2 peltiä pieniä, eli 24 kpl kumpaakin sorttia 😅
Taikina on helppo puolittaa, jos haluaa kohtuullistaa leivonnaisten määrää…
Ainekset;
100 g voita
250 g porkkanasosetta
2 kananmunaa
2 dl kermaa
6 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
Voi sulatetaan ja sen annetaan jäähtyä.
Porkkanat keitetään ja survotaan. Toki voi käyttää myös valmista sosetta. Huomioida täytyy, että sosetta tarvitaan tuo 250g. Tämä tarkoittaa noin 4-5 keskikokoista porkkanaa.
Jäähtynyt voisula sekoitetaan porkkanasoseeseen. Samoin munat ja kerma.
Kuivat aineet (jauhot, sokerit ja mausteet) sekoitetaan yhteen ja kuiva-aineseokseen lisätään kosteat aineet.
Taikinaa pursotetaan rasvatulle donitsipellille siten, että donitsikolot täyttyvät taikinalla noin 2/3.
Donitseja paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 13-15 minuuttia.
Ne kumotaan lämpiminä pois pellistä ja koristellaan jäähdyttyään.
Itse käytin koristeluun candymeltsejä, valkosuklaata ja erilaisia koristerakeita. Mm. silmäkoristeita, joiden valmistamisesta kerron täällä.
Taas kerran porkkana hoiti homman. Mehevä ja maukas donitsi 😋
Yleensä haen syysistutuksiin jonkinlaista harmoniaa vaaleiden ja luonnollisten värien kautta. Tämä syksy oli nyt kuitenkin kaikella tavalla poikkeava; en malttanut ostaa lainkaan niin paljon kanervia ja callunoita, mitä yleensä olen ostanut. Lopulta näistä ovensuun ”pääistutuksistakin” tuli varsinaisia värien ilotulituksia 😅
Istutin isoihin ruukkuihin skyline-callunat, joissa on useita vihreän sävyjä. Ne ovat jo itsessään kauniita, mutta nyt ne päätyivät osaksi laajempaa kokonaisuutta.
Lisäksi ruukkuihin päätyi kirkkaan aniliininpunaiset sekä valkoiset callunat.
Ruukkujen reunoille asettelin pieniä kuusen oksia sekä pohjalle tuijan oksia.
Keskelle istutusta painoin aiemmin massasta valmistamani pienet kurpitsat, jotka niputin kolmen kappaleen nippuihin.
Lopuksi asettelin ruukkuihin, kuin kehykseksi jäkälöityneitä männyn oksia.
Iloiset ja värikkäät istutukset ihastuttavat porraspäässä 🥰
Mustan fimomassan käsittely on hieman haasteellista, koska massan väriä pakkaa aina tarttumaan alustaan sekä käsiin ja musta värijäämä sotkee todella herkästi muut värit, joita mustan massan jälkeen käsittelee.
Pyörittelin ensin kolme palloa; pään ja kaksi korvaa. Puolitin pallot ja asensin pään puolikkaisiin korvapallurat.
Mikille tein punaisesta massasta pöksyt ja niihin tunnusomaiset keltaiset napit.
Minnille sen sijaan tuli korvan taakse punainen rusetti.
Korvien väliin työnsin korupiikit.
Paistoin massaa 110 asteisessa uunissa valmistajan ohjeen mukaan.
Koska korupiikkien koukut ovat melko syvällä korvien välissä, laitoin korupiikin ja -koukun väliin pienet renkaat.
Aika veikeät korut 😁
Satuin viime kesänä puutarhamyymälään keskikesän jälkeen ja siihen aikaan myymäläsä jaettiin ilmaiseksi kasvisten taimia, joiden istuttaminen olisi jo myöhässä. Koska yhden kasvulavan reunassa oli vielä pieni tila, nappasin kokeilumielessä mukaani ruukullisen purjon taimia.
Arvaahan tuon, että eivät ne ehtineet kovin suuriksi enää kasvaa ja pienimmät purjot olivat nyt, ne maasta nostaessani, vain pikkusormen vahvuisia, kun taas suurimmatkin niistä halkaisijaltaan korkeintaan parisenttisiä.
Tämän valtaisan sadon olin kuitenkin päättänyt hyödyntää ja ajattelin tehdä niistä purjopiirakan.
Purjo on maultaan todella mieto ja pelkäsin sen maun peittyvän liian vahvojen makujen alle, joten hyvin varovaisesti lähdin piirakan sisältöä suunnittelemaan.
Pohjan ainekset:
150 g pehmeää voita
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl emmental juustoraastetta
1 dl vettä
Kuivat aineet, juustoraaste ja voi sekoitetaan murumaiseksi seokseksi. Mukaan lisätään vesi ja sekoitetaan seos nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
Taikina kelmutetaan ja laitetaan jääkaappiin lepäämään n. puoleksi tunniksi.
Täytteen ainekset:
noin litra renkaiksi suikaloitua purjoa
1 oranssi paprika
2 keskikokoista porkkanaa
Nokare voita paistamiseen
3 dl ranskankermaa
2 dl kermaa
3 kananmunaa
3 dl emmental juustoraastetta
1 tl yrttisuolaa
2 tl timjamia
Mustapippurirouhetta
Pinnalle n. 2 dl parmesanraastetta
Purjorenkaat, kuutioitu paprika sekä raastetut porkkanat kuullotetaan paistinpannussa.
Täytteen aineet; ranskankerma, kerma, munat sekä mausteet sekoitetaan yhteen ja joukkoon sekoitetaan emmentaljuusto.
Taikina kaulitaan leivinpaperin päälle pellin kokoiseksi pohjaksi. Pohjaa reijitetään haarukalla.
Kuullotetut kasvikset levitetään pohjan päälle.
Kasvisten päälle kaadetaan täyte ja lopuksi ripotellaan pintaan parmesaniraaste.
Piirakkaa paistetaan 200 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia tai kunnes täyte on kypsynyt ja juusto ruskistunut kauniiksi.
Nämä kasvisvaihtoehdot yllättävät kerta toisensa jälkeen 😊 vaikka paprikalla ja juustoilla on tässä piirakassa omat roolinsa, kaikki maut kietoutuvat purjon lempeään makuun.
Ihan hetkeen en ole näin hyvää suolaista piirakkaa syönyt 😋
Ostin johonkin pikkutarpeeseen luonnonvalkoisen chunkymop-punosnarukerän. Narua oli siten ylenmäärin lähes kerän verran ja pitkään mietin, mitä tuosta narusta voisi tehdä. Lopulta päädyin bohohenkiseen mattoon, mutta makrameesolmuiluun materiaalia oli ihan liian vähän. Sen vuoksi päädyin virkkaamaan narua spiraalille, käyttäen varsinaiseen virkkaamiseen ohuempaa lankaa ja kiinteitä silmukoita.
Toisin sanoen narua kuljetetaan mukana, kun ohuempaa lankaa virkataan.
Käytin työstämisessä 3,5 koukkua ja lankana roosan väristä Camilla-lankaa.
Aloitin työn virkkaamalla 16 silmukkaa narurinkulaan. Hyppäsin siitä seuraavalle kierrokselle, eli ensimmäisen silmukan päälle, jolloin aloituksesta muodostui ”aloituslenkki”.
Tämän jälkeen virkkaaminen jatkui tyylillä ks + kjs maton loppuun saakka. Ketjusilmukka kiinteiden silmukoiden välissä on oikeastaan koko tekniikan ydin.
Periaatteessa tällaista virkkausta tehdessä silmukkalisäyksiä ei pitäisi tehdä säännönmukaisesti, vaan lisäykset syntyvät automaattisesti siitä, että kiinteä silmukka tehdään joko edellisen kierroksen kiinteään silmukkaan tai edellisen kierroksen ketjusilmukan lenkin kohtaan sen mukaan, mihin koukku kiristämättä osuu.
Yhdistettäessä minun käsiala näihin materiaaleihin tuo sääntö ei kuitenkaan pätenyt. Kierroksista tuli helposti ihan liian kireitä ja purkamiseen ja uudelleen tekemiseen kului turhauttavasti aikaa. Siksi tein silmukoiden lisäykset toisin.
Toisella kierroksella kiinteät silmukat asettuvat vielä siten, että tein silmukan jokaiseen kiinteään silmukkaan ja jokaiseen ketjusilmukkalenkkiin. Vähensin lisäyksien määrää joka kierroksella. Parhaaksi tavaksi huomasin levittää aina parin kierroksen jälkeen maton alun tasaiseksi ja tarkastaa, onko reuna menossa kuprulle. Jos reuna kiristyi, lisäsin seuraavalla kierroksella silmukoita hieman enemmän, kuin edellisellä.
Tuota silmukoiden lisäämistä ei kuitenkaan kannata liikaa pingottaa ja jännittää. Ne syntyvät säännöllisen epäsäännöllisesti, eikä niihin ole selkeää, auki kirjoitettavaa kaavaa.
Tämä matto oli työläs. Ohuen narun vuoksi kierrokset etenivät luvattoman hitaasti…
Lopulta roosan värinen lanka alkoi loppumaan ja pääsin viimeistelemään mattoa.
Viimeiset kierrokset virkkasin pelkästään roosalla langalla. Ensimmäisen kierroksen pylväitä jokaiseen silmukkaan ja toisen kierroksen 2 ks + 3 kjs (hyppää yli 3 silmukkaa), jolloin reunaan muodostui aukot, joihin hapsujen kiinnittäminen on mahdollista.
Leikkasin punosnarusta 40 cm pitkiä pätkiä. Kiinnitin nyörin jokaiseen ketjusilmukkalenkkiin yksinkertaisella solmulla.
Solmin nyörit kahteen kertaan kuvien mukaisesti.
Kampasin hapsujen kierteet auki ja prässäsin maton.
Maton umpinaisen osan halkaisija on 70 cm ja hapsujen kanssa 94 cm. Camilla lankaa kului 6 kerää ja chunkymop-narua reilu 1/2 kerää. Eli olen taas lähtöasetelmassa… Mitä teen (entisestään vähentyneestä) narusta? 😅
Melkein jo tuskastuin tämän maton tekemiseen, mutta täytyy sanoa, että lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen 🥰 varsinainen maton hapsujen oikojan unelmamatto 😅
Kaalikääryleet jakavat mielipiteitä. Itse lukeudun niihin ihmisiin, joille ne ovat taivaallista herkkua.
Kaalikääryleiden valmistaminen on monihyväinen prosessi ja siksi niitä ei tule tehtyä kovin usein. Täytteen suhteen tekotapoja on monia ja siinä kun joidenkin reseptien jauheliha paistetaan, itse täytän kääryleet raa’alla jauhelihalla ja se kypsyy vasta uunissa.
Ainekset;
Iso keräkaali
2 kasvisliemikuutiota
Vettä ja iso kattila
Kääryleiden valmistamiseen valitaan suuri kaali, jolloin hyödynnettäviä lehtiä on mahdollisimman paljon. Tästä kaalesta ja täytteen määrästä syntyi 26 käärylettä.
Kaalta keitetään, että lehdistä tulee joustavia ja niitä voidaan taitella niiden murtumatta.
Kaalen kantaa koverretaan pois. Koska kaali tapaa olla tiivistä ja kovaa, en ole ikinä saanut kantaa kokonaan pois, vaan jatkan kovertamista ja leikkaamista keittämisen aikana.
Kaali laitetaan suureen kattilaan ja kattila täytetään vedellä. Veteen lisätään kaavisliemikuutiot.
Itselläni ei ole niin suurta kattilaa, että saisin koko kaalen upotettua veteen ja siksi joudun kääntelemään kaalta keiton aikana.
Kaalta kypsytellään kiehuvassa vedessä ja kaalen lehtien pehmetessä niitä irrotellaan yksitellen. Sepän käsiä en omaa, joten aika lujilla on herkät sormet 😅
Kaalesta jää loput, pienimmät lehdet käyttämättä ja ne kannattaa hyödyntää täytteessä.
Keitinvettä ei hävitetä, vaan sillekin on käyttöä myöhemmin.
Puuro:
5 dl vettä
50 g voita
2 dl puuroriisiä
3 dl maitoa
1 tl suolaa
Puuroa varten vesi kiehutetaan kattilassa ja siihen lisätään voi sekä puuroriisit. Kun riisit ovat kiehuneet niin kauan, että vesi on lähes kokonaan imeytynyt niihin, lisätään kattilaan maito. Puuroa keitetään, kunnes maito on imeytynyt riiseihin. Maustetaan puuro suolalla. Ei haittaa, vaikka riisit eivät pehmene täysin, koska ne kypsyvät vielä kääryleissä.
Täyte:
Kaalen ”sydän”
2 isoa sipulia
800 g nauta-sika jauhelihaa
2 tl suolaa
3 tl meiramia
2 tl mustapippurirouhetta
1 tl valkopippuria
1 tl chilijauhetta
1 dl siirappia
Kaalesta jäänyt ”sydän” ja sipulit pilkotaan ja niitä kuullotetaan hetki paistinpannulla.
Jauheliha, puuro, kaali-sipuliseos sekä mausteet yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi seokseksi.
Kaalen lehtien paksua lehtiruotia ohennetaan. Toiset poistavat lehtiruodin kokonaan, mutta itse pidän enemmän sen ohentamisesta. Lehti on tällöin mukavampi rullata kasaan ja pienempiäkin lehtiä pystyy tällöin paremmin hyödyntämään. Tai näin koen asian.
Lehti on kuin suunniteltu kääryleiden tekoon; siinä on tyvessä valmis ”kuppi”, johon täyte asetellaan ja lehti lähtee kiertymään sen ympäri lähes itsestään.
Täytettä on sen verran paljon, että sitä voidaan laittaa yhdelle lehdelle reilusti; 2-3 rkl / lehti. Täytteen määrää annostellaan lehden koon mukaan.
Lehti kääritään pakettiin ja rullalle.
Rullat asetellaan korkeareunaiselle (voidellulle) pellille.
Itse laitoin pellille leivinpaperin, mutta se oli kyllä turhaa. Paistoneste karkaa väkisin paperin alle… siispä pelti kannattaa voidella voilla ja jättää leivinpaperi pois.
Pellille kaadetaan kaalen keitinvettä siten, että kääryleet ovat puolittain nesteessä. Toisin sanoen niin paljon, kuin siihen nestettä voi laittaa sen yli läikkymättä.
2 dl siirappia
150 g voita
Jokaisen kääryleen päälle asetetaan kunnon nokare voita. Lopuksi lorautellaan siirappia ohuena nauhana kääryleiden pintaan.
Kääryleitä paistetaan ensin 200 asteessa n. puoli tuntia, jonka jälkeen uunin lämpötila lasketaan 175 asteeseen ja paistamista jatketaan vielä n. tunti.
Kääryleet säilyvät jääkaapissa useita päiviä, mutta niitä voi myös pakastaa.
Voi hyvää päivää, kuinka itse tehdyt kaalikääryleet voivatkaan olla hyviä! 😋
