Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 30. tammikuuta 2023

Virkattu suorakaiteen muotoinen matto

 

Uuteen kotiin muuttaminen loi paineita myös mattorintamalle.

Pitkänomaisen pyykinhuoltotilan maton päätin toteuttaa harmaasta ontelokuteesta 10 koukulla.

Kaikissa saatavilla olevissa suorakaidemalleissa tuntui aloitussilmukoiden määrä olevan 55-60 silmukkaa ja tuolla silmukkamäärällä maton leveys olisi ollut ihan liian leveä. Lopulta päädyin tekemään maton hyvin yksinkertaisella mallilla, johon en sen kummempaa ohjetta tarvinnut.

Loin 30 ketjusilmukkaa. Käänsin työn siten, että ensimmäisen kiinteän silmukan tein 2.een silmukkaan kärjestä lukien. Virkkasin koko maton edestakaisin kiinteillä silmukoilla, molempien lankojen alta, jolloin tekstuuri on tiivis ja varsin yksinkertainen.

Koetin ensin tehdä tätä mattoa pylväistä ja muutaman illan ja noin puolentoista metrin jälkeen purin koko keksinnön. Pylväistä virkkaamalla lopputulos oli löyhähkö ja ulkonäkö ei vain miellyttänyt. Kiinteistä silmukoista tekemällä tämä oli hieman työläs, mutta mielestäni on järkevämpää tehdä työ loppuun kunnolla, kuin harmitella jälkikäteen.

Kun pituus oli sopiva, ryhdyin tekemän mattoon pitsimäistä reunusta. Halusin reunuksesta saman tyyppisen, kuin se on Lankavan ohjeella aiemmin tekemässsäni lumihiutaleen näköisessä matossa (tarinaa lumihiutalematosta luettavissa täältä). Tähän mattoon en kuitenkaan reunuksesta halunnut ihan noin massiivista, joten yksinkertaisin pitsiä aika reilusti.



Kokeilujen ja erehtymisten kautta sain sen lopulta oikeanlaiseksi.

Kaavio:

 Pyykinhuoltotilan maton koko pituus 200 cm ja leveys 65  cm.

Mielestäni varsin onnistunut ja tilaansa sopiva matto. 😊

Postausta muokattu 27.2.2023. Kaaviokuva vaihdettu.


 

 

tiistai 24. tammikuuta 2023

Saippuoita pajalta

 Saippuapajalle päätymiseni oli jonkinlaisen telepatian lopputulema.

Olin koko viikonlopun katsellut netistä erilaisia saippuoiden ja kynttilöiden valmistusmassoja ja -muotteja. Kynttilöitä olen kyllä tehnyt aiemminkin, mutta saippuat olisivat uusi aluevaltaus. Tuotteet kummittelivat ostoskorissani alkuviikolle asti ja pohdin, onko minun järkeä nyt tähän hälinään tilailla itselleni mitään uutta askarreltavaa, kun olisi varmasti järkevämpää keskittyä siihen, että saan muuton tehtyä ja maallisen omaisuuteni siirrettyä paikasta toiseen?

Samoilla lämmöillä huikki ystäväni somessa itselleen seuralaista saippuapajaan. Olin lähes heti valmiina! Ensinnä siksi, että sain pahimman luomisentuskani kohdistettua nyt niihin haaveilemiini saippuoihin ilman, että hankin puolen kuution edestä itselleni tekoon tarvitttavaa tavaraa. Toisenna siksi, että onpa kerrankin hienoa saada ohjausta, kun tekee jotain itselleen uutta ja vierasta. Etten aina kiipeä perse edellä puuhun ja opettele uusia asioita kantapään kautta. Kolmas syy löytyy tähän intoon siitä, että olen tutustunut saippuapajan järjestäjän toimintaan ohimennen, kun heidän toimitilat sijaitsee työtäni sivuavalla alueella. Nyt saisin siis syyn ja mahdollisuuden astua sisään putiikkiin.

Niinpä työpäivän päälle suuntasin nokan kohti Törnävän Piiriä ja GoRentoa 🥰

Saippuat valmistettiin kylmämenetelmällä. Kurssin hintaan sisältyi kahden massan valmistus ja niistä valmistuvat saippuat. 

Ensimmäinen massa valmistettiin opastettuna ja ihan perussettinä, ilman värejä tai tuoksuja.  Omaani valitsin nesteeksi kamomillauutteen, rasvoina näissä saippuoissa käytettiin mm. kookosrasvaa ja oliiviöljyä. Muotiksi valikoitui silikoninen ruusumuotti ja sain massan riittämään kuuteen, melko suureen ruusun muotoiseen saippuaan.

Toinen massa tehtiin aiemmin opitun pohjalta itse ja siihen oli mahdollisuus käyttää myös tuoksuja ja värejä. Nesteeksi valitsin voikukkauutteen, tuoksuksi sinikuusen ja väreiksi valkoisen sekä tumman, helmiäishohtoisen lilan. 

Kun massa on valmiiksi kellertävää, teki violetti väri temput ja massa näytti ensin kuravelliltä. Ohjaaja neuvoi kuitenkin rohkeasti lisäämään väriä ja yhtäkkiä väri muuttuikin herkullisen lilaksi. Lopuksi lisäsin mukaan pari ruokalusikallista horsman kukintoja, joista saippuaan tulee tuntumaa, eikä se käyttäydy käsissä kuin sellainen vankilasaippua… Muottina käytin silikonista pöllömuottia.

Saippuiden pitää kovettua ensin pari vuorokautta muotissaan, jonka jälkeen ne voidaan irrottaa. Valmistamisen jälkeen saippuaa kypsytetään vielä 3-4 viikkoa, ennen käyttöä.

Lila saippua ja horsmankukat yllättivät hieman. Kukinnot muuttuivat vihertävänruskeiksi sattumiksi... Mutta en nyt kyllä tiedä, pilaako se tätä saippuaa. Ennemmin antaa sille sellaista luonnollista sävyä. Ohjaaja mainitsikin kyllä useaan kertaan siitä, että saippuoiden teko, tai lähinnä halutun värisävyn saavuttaminen syntyy kokeilujen kautta.

Sen tiedän, että saippuoiden teko ei jää tähän 😊




maanantai 23. tammikuuta 2023

Maalaisromanttiset verhokapat keittiöön

Uuteen kotiin muuttaminen on haikeaa ja kuitenkin niin ihanaa. Tunteiden vuoristoradan lisäksi muuttoon sisältyy kuitenkin paljon materialistisempiakin muuttujia. Kaikki tuntuu menevän uusiksi...mm. sisustus ja tekstiilit. Vaikka vanhaa on hyödynnettävissä, niin esim. olohuoneen ja keittiön ikkunat poikkeaa jo määrällisesti vanhasta niin paljon, ettei ikkunaverhoja niihin pysty monistamaan.

Nykyisen asunnon keittiössä minulla on kohtalaisen kapea, tason päällä oleva ikkuna. Uudessa kodissa taas on kaksi leveää ikkunaa tuuletusluukuilla, joista toinen on tason päällä ja toinen taas ei. 

Joten uusiksi meni nämä tekstiilit.

En oikein koskaan ole ollut pelkkien kappojen ystävä, mutta koska meillä on vielä neuvottelut kesken siitä, mihin kohtaan salusiinien kannakkeet asennetaan, päädyin pelkkiin kappoihin. Enshätään.

Etsiskelin maalaisromanttiseen henkeen sopivaa kuviokangasta. Ja sitten tottavie etsinkin. En yhtäkkiä osaa sanoa sitä tuntien määrä, jonka kulutin kangaskaupoissa, kivijaloissa ja netissä etsien oikeaa kangasta... Rupes jo pistämään vihaksi koko homma! Lopulta kuitenkin jossain nettikaupassa tuli vastaan harmaa pikkuruutuinen, ohut puuvillakangas, jonka kelpuutin tähän. Kaveriksi löytyi omasta jemmasta ihan tavallista valkoista lakanakangasta. Pitseistä kapeamman tilasin samasta kaupasta kuin ruutukankaan ja leveämmän hain paikallisesta kangaskaupasta.

Koska ikkunat ovat leveät, tein kapan kaksilevyisenä, eli leikkasin kankaista kaksi 30 cm korkeaa palaa, jotka yhdistin, eli kapan keskelle tuli sauma.

Saadakseni tarvitsemani, 3 metriä pitkän verhkapan, ompelin ensin yhteen kangaspalat mahdollisimman pienellä saumalla. Silitin saumat nurjalta puolelta auki.

Ompelin järjestyksessä (verhon yläreunaa lukuunottamatta) kaikki pitkittäissuuntaiset saumat ja käänteet ja ompelin pitsit paikoilleen. Tämän jälkeen tein käänteet verhojen päihin ja lopuksi ompelin verhon yläreunan taitteen. Yläreunan taitteen korkeus on 10 cm, jolloin siihen mahtuu tankokuja ja kujan yläpuolelle jää muutaman sentin ”röyhelö”.

Ylijääneestä ruutukankaasta ompelin vielä kaksi pientä sydäntä, jotka täytin vanutäytteellä ja kiinnitin kapan keskelle pitsinauhalla

Kyllä näillä verhoilla alkuun pääsee 😊




keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Tiikeribrowniet

 

Tämä leivonnainen on brownien ja blondien sekoitus, jonka leikkauspinta muistuttaa tiikerikakkua, joten tiikeribrownie lienee oikeutettu nimi.

Seuraavalla ohjeella saa 30x30 kokoisen leivonnaisen.

Brownien ainekset:

150g maitosuklaata (tai tummaa suklaata)

125g voita

1,5 dl ruokosokeria

3 kananmunaa

100 g mantelirouhetta tai krokantteja

Suklaa ja voi sulatetaan kattilassa koko ajan sekoittaen. Sulaan seokseen lisätään sokeri ja munat ja sekoitetaan seos tasaiseksi. Lopuksi taikinaan lisätään jauhot ja mantelirouhe.

Blondien ainekset:

200g valkosuklaata

100g voita

1,5 dl sokeria

3 kananmunaa

1 tlk ranskankermaa

2 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniliinisokeria

Suklaa ja voi sulatetaan kattilassa koko ajan sekoittaen. Sulaan seokseen lisätään sokerit, munat sekä ranskankerma ja sekoitetaan seos tasaiseksi. Lopuksi taikinaan lisätään jauhot.

Brownietaikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille tasaiseksi kerrokseksi. Päälle kaadetaan blondietaikina. Vaalean taikinan ei tarvitse peittää tummaa taikinaa kokonaan, vaan tummaa taikinaa voi jäädä näkyviin pinnalle. Lopuksi vedellään esim. veitsenkärjellä tai lusikalla raitoja taikinaan, jolloin pintaan syntyy marmori-, eli tiikerikuvio.


Leivonnaista paistetaan n. 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa keskitasolla. Jos pinta alkaa tummumaan, voi sen peittää foliolla paiston loppuajaksi.

Valmis levy leikataan sopivan kokoisiksi ruuduiksi.

Säilyy mainiosti myös pakastettuna. 😊



sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Ruokapöydän kannen uudistaminen

Olin alusta saakka haaveillut uuden kodin keittiöön Riviera Maisonin neliön muotoista ruokapöytää, jonka kansi on valmistettu ajopuusta. Vaikka tilaakin ruokapöydälle on, ei mitat menneet millään kohdilleen, kun mittanauhaa koetin ruokapöydälle varattuun tilaan sovittaa. 150cm pöydän kulmat tukkisivat tilaa liiaksi ja vaikeuttaisivat pöydän ympärillä liikkumista. Pienemmän pöydän ympärille taas mahtuisi liian vähän tuoleja, eikä se enää ajaisi asiaansa. 

Suunnitelmat meni siis uusiksi…

Ankaran nettiselailun jälkeen löysin eräästä kaupasta pyöreän pöydän 150cm halkaisijalla. Koska kuvien perusteella pöydässä oli hieman samaa luonnetta, kuin tuossa alun perin haaveilemassani, otin riskin ja tilasin sen.

Kun pöytä sitten saapui, kannen sävy oli jotain muuta, kuin kuvissa. Tietenkin 🙄 Väri oli kaukana harmaasta tai ajopuusta. Harmaa sen olisin suonut olevan. Pari viikkoa sitä katseltuani ja aikani itselleni valehdeltuani päädyin siihen, että pöytä ei tuollaisenaan nyt kyllä sovi meille.

Joten taas meni suunnitelmat uusiksi…

Etsiskelin kaiken maailman vippaskonsteja ja oikoteitä, kuinka olisin kannen haalistanut, mutta lopulta järki voitti ja kansi otettiin irti. Kannettiin se sitten autokatokseen hiottavaksi. Hiomista olin epäröinyt pääasiassa siksi, että pöydän kansi on valmistettu kierrätyspuusta ja siinä oli naulankantoja, koloja sun muita madonreikiä, joiden pelkäsin häviävän hiomalla.


Lakkapinnan hiominen ei lopulta ollut ihan mahdoton rasti ja kun hionta oli valmis, olin tyytyväinen, että siihen oli ryhdytty.

Vaikka kansi oli hiottuna varsin kivan näköinen; elävä ja aidon tuntuinen, en halunnut sen jäävän tuollaiseksi, koska mäntypuuna materiaali olisi kuitenkin ajan saatossa kellastunut, eikä se olisi taaskaan ollut hyvä.


Lakkasin kannen Helo Aqua 20 lakalla, jonka voi sävyttää kuultoväreillä. Sävyksi valitsin vaalean harmahtavan T3031. 
Tuote on himmeä, vesiohenteinen lakka ja sitä oli helppo ja miellyttävä käsitellä.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen en ollut vielä täysin tyytyväinen sävyyn.


Toinen käsittely toi kanteen kyllin vaalean sävyn, jonka sitten jo hyväksyin. Eikä kolot, halkeamat ja madonreiät mihinkään hävinneet…



Etteikö tässä sitten passaa aamukahveja juoda 🥰 











keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Tiilimuurin käsittely antiikkilaastilla

Olohuoneen takkaseinän ja hormin käsittely on ollut suunnitelmissa remontin alusta asti. Muuraus on tehty tumman punaruskeasta, kolopintaisesta tiilestä tummalla saumalla ja vaikka tiiliseinä ajatuksena olisi ihan ok, nuo kyseiset sävyt eivät tuollaisenaan silmään ja suunniteltuun sisustukseen oikein istu. Pelkkä seinän maalaaminen ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta, eikä monotonisuutensa vuoksi ollut oikeastaan edes vaihtoehto.


Jotain käsittelyä tiiliseinä kuitenkin vaati myös seinään tehdyn pistorasian vuoksi. Pistorasian asentaminen tälle seinälle oli kyllä hyvä ratkaisu ja sen jäljet oltiin valmiita korjaamaan.

Paikkasin roilon ja rasian ympärystän ensin saneerauslaastilla. Paikkaamisen tein kahdessa erässä. Ensimmäisellä kerralla tein pelkkää täyttöä, jonka jätin hieman vajaaksi lopullisesta pinnasta. Toisella korjauskerralla koetin sitten muotoilla tiiliseinän kuviot laastiin. Samalla korjailin seinään vuosikymmenten aikana tehtyjä reikiä ja vajaita saumoja.

Laastina käytin weberin hienoa antiikkilaastia.

Ennen laastin levitystä imuroin seinän puhtaaksi pölystä ja irtoliasta.

Laastia tehtiin kerralla n. 1/3 (20kg) säkistä sekoitussuhteella 2 osaa vettä ja 5 osaa laastia. Ajatuksena oli tehdä aina yksi osa seinää valmiiksi nurkasta nurkkaan / kulmaan.Valmiin laastin työstöaika on n. 2 tuntia. 

Kostutin seinää suihkupullolla ennen laastin levittämistä.

Levitin laastia ohjeista poiketen pensselillä, koska en halunnut "rapattua" pintaa, vaan halusin tiilikuvion erottuvan laastin alta ja pensselillä sain levitettyä laastia hyvin ohuen kerroksen kerrallaan. Ja tästä syystä laastia ei kulunut seinään kuin puolet siitä, mitä menekiksi ilmoitetaan.


Finistelin laastipintaa hiomalla vielä koholla olevia tiilien reunoja enemmän esiin. Ja yhä vaan seinä näytti silmään paremmalta!

Seinän puhtaanapidon kannalta pidin tärkeänä seinän pinnoittamista laastin päälle, jolloin huokoinen pinta muuttuu paremmin puhdistettavaksi ja kestää myös kostealla pyyhkimistä. 

Ajatus siitä maalamisesta ei tosiaan sitten kiinnostanut. Olis kyllä kinostanut, jos laastina olisi käytetty karkeaa antiikkilaastia, jolla seinä olisi käsitelty ihan kauttaaltaan. Mutta kertaalleen tällä hienolla laastilla käsitellystä pinnasta tuli upean rustiikkinen, eikä syntynyttä kuviota haluttu peittoon. Vaikka tumma sauma päästi hieman väriä valkoiseen laastiin, se ei häirinnyt kokonaisuutta, vaan pinta oli ihanan elävä ja vaalea jo sellaisenaan.

Seinä päätettiin lakata laastin päälle. Tällöin hoidettavuus helpottuu ja seinää voi tarvittaessa suurin piirtein vaikka pestä. Lakkana käytettiin Helo aqua 20:a ja se levitettiin seinään telalla, vedellä ohennettuna 1:3. Käsittely toistettiin ensimmäisen lakkapinnan kuivuttua.

Lopuksi takan takaa (jo takan muurausvaiheessa) tasoitettu seinä maalattiin samalla sävyllä, mitä huoneen levyseinissä on käytetty. Mikä onni onkaan, että Topi on alunperin takkaa muurattaessa tasoittanut kyseisen seinän osan ja maalannut sen vaalella sävyllä. Tässä tilanteessa olisi ollut melko toivotonta saada takan taakse laastia tai maalia ja melko varmasti punaruskea tiiliseinä olisi sitten kajastanut takan takaa. 

Koko tilan seinät nivoutuvat hienosti yhteen takan taustan seinän harmaalla sävyllä sekä takan otsan laattojen avulla.

Koska kyseessä ei ole uusi talo, pidän siitä, että jossain näkyy pala vanhaa, alkuperäistä pintaa. Kaiken lisäksi tällaisen vanhennetun tiiliseinän olisin valinnut, jos olisin sen tiennyt olevan mahdollista toteuttaa.

Tämä seinä on ihana! Juuri tällainen sen salaa haaveilinkin olevan 🥰 Myös korjattu rasian ympärys maisemoitui melko mallikkaasti kokonaisuuteen. 








keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Makkarakastike

 

Perunat ja soosi. Arkiruokien aatelia!

Nykyään vedetään mennen tullen eineksiä ja pikaruokaa, joihin ainakin minun makuaisti tottuu todella nopeasti ja hetken päästä ei enää mikään maistu miltään. Siksi on valtavan hyvä palata perusasioiden äärelle, keittää nälkäänsä umpeloiset ja ruskea kastike. 

Muistissa on kyllä vielä kirkkaana lapsuus ja omasta mielestä liian usein kotona leijunut ruskean kastikkeen käry. Mutta näin jälkikäteen ajatellen ei se ollut pahaa ja kyllä se tarjolla ollut ruoka tuli syödyksi. Vaikka ärsyttikin. Ja en minä eineksiä ja puolivalmisteita boikotoi. Joinakin päivinä ne kun ovat arjen pelastus.

No tässä eräänä päivänä olin suunnitellut tekeväni perunoiden kaveriksi makkarakastiketta. Ja vaikka perussetti olisikin kasassa ja omalla tyylilläni tapaan ruskean kastikkeen ihan hyväksi maustaa, selailin nettiä etsien jotain uutta. Silmiini ottikin jostain vinkki, että kastikkeeseen lorautetaan maustekurkkujen lientä.

Tällä ajatuksella sitten eteenpäin. Ja koska en taaskaan vaivaudu olemattomien määrien vuoksi, teen soosia itseni lisäksi parille raavaalle miehelle kahden päivän tarpeiksi seuraavalla ohjeella;

2 pakettia makkaraa (800g)

1 pieni sipuli (tai 3-4 rkl paahdettua sipulirouhetta)

n. 100 g voita

n. 1,5 dl vehnäjauhoja

n. 8 dl vettä

1 lihaliemikuutio

1,5 dl maustekurkkujen lientä

3-5 rkl ketsuppia

Makkarana käytin maustettuja makkaroita (mm. chili-sulatejuusto) jotka antoivat kastikkeeseen oman säväyksensä.

Paistoin makkarat (ja sipulit) pannulla ja siirsin ne kattilaan odottamaan. Jos sipulina käyttää paahdettua ja kuivattua sipulia, lisätään se kastikkeeseen vasta lopuksi, samaan aikaan muiden mausteiden kanssa.

Voi ja jauhot ruskistetaan lähes koko ajan sekoittaen paistinpannulla. Ruskistamisella tarkoitan todellista ruskistamista niin, että ruskistetta oikeasti kärytetään riittävän kauan pannulla, kuitenkaan polttamatta sitä. Ruskistamisen pitää siis jatkua, kunnes ruskiste muuttuu kankeasta vetelämmäksi ja on todellakin ruskeaa, eikä mitään vaaleaa suurustetta.

Tämän ohjeen mukainen kastikemäärä on jo niin suuri, että en lisää vettä paistinpannuun, vaan kiehuttelen ruskistamisen aikana veden + lihaliemikuutiot kattilaan valmiiksi odottelemaan ja lisään ruskisteen sinne. Kun olen kaatanut ruskisteen kattilaan, otan kastikekattilasta pari-kolme kauhallista nestettä paistinpannuun ja huuhtelen nesteen avulla pannusta loputkin ruskisteen jämät kastikekattilaan.

Kastiketta kiehutellaan 5-10 minuuttia niin, että koostumus on tasainen. Lisätään kastikkeeseen makkarat, sipulit, kurkun liemi ja ketsuppi.

Tottahan tähän kastikkeeseen sopisi mausteeksi myös esim. pippurit, mutta noilla mainitsemillani aineksilla tämä soosi ei mielestäni muuta enää tarvinnut kuin perunat kylkeen ja ääntä kohti.