Vapuksi vaniljaista vadelmasimaa

Sima ja vadelma. Vadelma ja sima. Kaksi herkkua yhdistettynä samaan pakettiin. Löysin vadelmasiman ohjeen muutama vuosi sitten dansukkerin sivulta ja siitä lähtien olen sitä aina pienen erän vapuksi valmistanut.

 Reilun pari litraa vaniljaista vadelmasimaa saa muhimaan seuraavista aineksista;

200-250 g vadelmia

2 litraa vettä

250 g sokeria

2 tl vaniliinisokeria

nokare hiivaa

Valmistusohje on muuten samanlainen, kuin tavallisessa simassa; kiehuva vesi kaadetaan (jäisten pakastevadelmien) ja sokerin päälle. Mukaan sekoitetaan vaniliinisokeri. Siman käyttämiseen riittää noin puolikkaan herneen kokoinen määrä tuorehiivaa. Se ripotellaan nesteen pintaan ja jätetään sima käymään huoneenlämpöön kannen alle noin vuorokaudeksi. Käymisastian ei kuitenkaan tarvitse olla tiivis.

Siman tietää käyvän kun se sihisee sekoittaessa. Joskus kun pakkaa käymään niinkin, että yllättäen aamulla sima ei olekaan käynyt, ja siinä sitä sitten riittää ihmettelemistä. Varsinkin, jos on lähtenyt vapun valmisteluun hienoisella kiireellä...

Vuorokauden kuluttua sima pullotetaan. Sima valmistuu pullossa huoneenlämmössä noin vuorokaudessa ja viileässä noin kolmessa vuorokaudessa.

Ja ihan vaan varotuksen sana tähän. Niin valtavan hieno ja sisustuksellinen kun sellainen patenttikorkillinen lasipullo olisikin, niin pari kertaa on räjäyttänyt simat pitkin huushollia sellaisesta pullosta. En millään muotoa suosittele simalle muutoin kuin tarjoiluasitaksi! 😃

Vappurosetit

Vaikka vappujuhlaan sopiikin ihan kaikki rasvassa kypsennetyt leivonnaiset, niin meillä ykköseksi nousee rosetit. Kun olin lapsi, äiti tapasi näitä tehdä ja siksi maku tuo mieleen elävästi lapsuuden muistoja ja siksi vappu maistuu siman lisäksi rosetilta. 

Ja ovathan nämä myös ihan valtavan ihastuttavia ja herkän kauniita leivonnaisia. Tekeminenkään ei ole vaivalloista, vaikka rasvan kanssa tuhrataankin. 

Jouduin jonkun aikaa oikein etsimällä etsimään rosettirautaa ja luulin jo, että se on jokin muinaisjäänne ja niiden valmistus on lopetettu. Mutta pari vuotta sitten eräästä nettikaupasta tämä vastaan tuli ja vaikka silloin oli syksy, se oli ihan pakko saada, että se sitten todellisen tarpeen kohdatessa olisi olemassa.

Ohje noin 25 rosettiin

2 munaa

1 rkl sokeria

2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

Paistoon rasvaa tai öljyä

Munat rikotaan astiaan ja niiden rakenne vatkataan rikki. Mukaan lisätään sokeri, maito ja lopuksi jauhot. Taikina vatkuloidaan tasaiseksi massaksi.

Öljy kuumennetaan 170~180 asteiseksi. 

Rosettirautaa kuumennetaan öljyssä aluksi ja aina ennen kuin se kastetaan uudestaan taikinaan. Kuuma rauta kastetaan taikinaan ja varotaan ettei sitä upoteta taikinaan kokonaan, vaan raudan yläpuoli jää näkyviin niin, että rosetti irtoaa raudasta ongelmitta.

Taikinainen rauta upotetaan rasvaan. Rosetti irtoaa kypsyessään raudasta ja se käännetään kun paistopuoli on kypsynyt kullan ruskeaksi. Valmis rosetti nostetaan öljystä ja ylimääräinen rasva valutetaan kattilaan. Rosetti asetetaan talouspaperin päälle valumaan.

Rosetit koristellaan tomusokerilla.

Valepesä karkottaa ei-toivotut vieraat terassilta

 

Olen lähes varma siitä, että kun pörriäiset asitivat toisen pesän, ne eivät tee omaansa ihan viereen. Sanovat tieteilijät mitä tahansa. Enkä minä heitä usko, ennen kuin tämän muuksi tulevat tänne todistamaan.

Jotain tehoahan valepesässä täytyy olla, koska omissa testeissä valepesät ripustettiin terassin kulmiin ja oikeita pesiä ei niihin paikkoihin nyt tullutkaan ja siinä niitä on vuodesta toiseen tavannut olla. 

Onko sitten kyseessä ampiaiset vai mehiläiset...? Pörriäiset kuitenkin. Vaikka mehiläisiä ja kimalaisia ja muita pölyttäjiä pitää olla ja mieluusti niille pesäpaikkoja soisin, niin ei niiden pesien kuitenkaan kuulu olla asuinrakennuksen seinien sisäpuolella.

Kesällä ne vaan lentelee pesään ja takaisin maailmalle, mutta ompahan ärsyttävää jos syyskesällä ne terassin harvalaudoituksen taakse kömpivät äkäiset ja tokkuraiset ampiaiset estävät jopa koko terassin käytön. Ja oletteko tietoisia, minkälaista tuhoa ne tekee sinne rakennekerroksiin?!! Yläkerran remontin yhteydessä sekin on tullut nähtyä ihan konkreettisesti. Siinä ei tuulensuojalevykään niitä pidättele, vaan se yhdyskunta syö edestään ihan kaiken. Eikä se ampparipesän lämpöarvo varsin vastaa sitten sitä suunniteltua ja sen huomaa viimeistään talvella...

Idean valepesään näin alun perin facebookin virkkausryhmässä. Ihan sillon ei tähän vielä usko riittänyt, mutta kun sitten samaisella somealustalla, tee-se-itse-ryhmässä joku kehuskeli sanomalehdillä täytetyillä sukkahousupallukoilla karkottavansa pesänrakentajat, mietin asiaa uudestaan... Aika tarkastikin. Ja jos valita pitää,niin tollaset niksipirkkahenkiset 

sukkahousukeksinnöt jää kyllä kakkoseksi, jos se feikkipesä voi olla hyödyllisyyden lisäksi myös vähän söpö.

Pesän tein ohuesta trikoomatonkuteesta 8 koukulla seuraavasti;

Kerrokset koostuvat kiinteistä silmukoista, jotka tehdään aina alemman kerroksen molempien lankojen alta. Tällöin pesään tulee "raitamainen" kuvio. Kierrosta ei päätetä piilosilmukalla, vaan virkkaamista jatketaan spiraalina.

4 silmukkaa yhdistetään renkaaksi piilosilmukalla

1.krs 10 ks

2.krs joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa

3.-4. krs joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, kunnes ympärys tuntuu itsestä oikean kokoiselta. Tekemässäni pesässäni on 24 silmukkaa ympäryksessä.

5. krs- 8. krs kiinteä silmukka jokaiseen silmukkaan

Aloitetaan toisen pään kavennus. Jos tässä kohtaa epäilee pesän pyöreänä pallona pysymistä, voi sinne sisään tunkea ne sukkahousut ja testata pesän muodon.

9. krs Joka kolmas silmukka hypätään yli.

10. krs -> Joka toinen silmukka hypätään yli kunnes pää supistuu niin pieneen, että aukko on ummessa ja langan voi päättää. 

Langan voi jättää niin pitkäksi, että pesän ripustaminen onnistuu siitä.

Ampiainen tehdään soveltaen yllä olevaa ohjetta. Täytteeksi työnsin langanjämiä. Käytetään mustaa ja keltaista, esim. villa- tai puuvillalankaa, jonka virkkamaiseen käy 3 koukku. Pötkylän pituutta, eli ampparin ruumiinrakennetta voi muokata halutessaan suuntaan tai toiseen ja samoin tietenkin raitojen määrää.

Siivet ja silmät tein valkoisesta kalalangasta 1,5 koukulla. Loin 7+3 silmukkaa (käänsin 3 viimeistä silmukkaa pylvääksi), josta jatkoin tehden 7:ään silmukaan 7 pylvästä. Päässä käännökseen (päätysilmukkaan) pylväitä tuli 4 ja toiselle puolen silmukkapötköä 8 pylvästä ja käännökseen taas ne 4. Kun pylväskierros on yhdistetty ensimmäiseen (silmukoista koostuvaan) pylvääseen piilosilmukalla, tehdään 3 silmukkaa, jotka yhdistetään jokaiseen pylvääseen kiinteällä silmukalla. Tätä "pitsireunaa" jatketaan koko soikion ympäri. 

Siivet kiinnitetään ampparin selkään neulalla ja kalalangalla. Kiinnityksen yhteydessä siipiä "rutistetaan" taitekohdasta. Saman langan vein pallukan sisässä silmien kohtaan ja tein silmät ristipistoilla. ja taas sama lanka mahan puolelta ulos ja sillä kiinnittelin pörriäisen pesän kylkeen.

Kesä voi nyt tulla ja ampparit mieluusti ei. Ainakaan meitin terassille 😊

Kalkitse puutarha säännöllisesti

Vaikka mm. havut, alppiruusut ja hortensiat pitävät happamasta kasvualustasta, suurin osa puutarhan kasveista suosii neutraalimpaa maaperää. Kalkituksella voidaan vaikuttaa maaperän happamuuteen ja luoda kasveille ihanteellisemmat kasvuolosuhteet. Maan pH-taso vaikuttaa kasvin kykyyn hyödyntää ravinteita ja siksi varsinkin satoa tuottavien viljelykasvien menestymiselle maan oikealla happamuudella on suuri merkitys. 

Suomessa maaperä on pääosin luonnostaan hapanta. Vuodesta toiseen kasvaessaan samassa maassa kasvit kuluttavat maaperää ja sen pH laskee. Maa myös happamoituu, kun siihen lisätään typpilannoitetta tai kasvualustan kattamisen seurauksena. Että maaperän happamuus saadaan halutunlaiseksi, perustettaessa puutarhaa ja ryhdyttäessä maata viljelemään, tehdään maahan peruskalkitus. Maan kuntoa ylläpidetään muutaman vuoden välein tehtävällä ylläpitokalkituksella. 

Maan happamoitumista pidetään yleensä lähes automaattisesti nurmikon sammaloitumisen syynä. Todellisuudessa syy voi happamuuden sijaan olla moni muukin tai se on monen tekijän summa. On syy mikä tahansa, runsaasti sammaloituneelta nurmelta pelkkä kalkitus harvemmin enää sammalta poistaa. Aiheesta voisi pitää pitkänkin luennon, enkä sen vuoksi syvemmin tässä kohtaa siihen paneudu.

Kalkeista yleisesti;

·         Rakeinen puutarhakalkki. Suhteessa muihin kalkkeihin kallista, mutta todella vaivatonta ja siistiä käsiteltävää.

·         Pölyämätön puutarhakalkki. Huomattavasti edullisempaa kuin rakeinen kalkki. Levitys miellyttävää, koska ei pölyä, mutta täysin tasainen levitys hankalaa, koska kalkki käyttäytyy kuin märkä hiekka ja tipahtelee käsistä läjille.

·         Jauheinen puutarhakalkki. Halvin vaihtoehto, mutta todella suttuinen levitettävä. Leviää tosin tasaisesti, mutta hanskat ja omat ja melkein naapurienkin vaatteet joutaa pesukoneeseen levityksen jälkeen.

·         Dolomiittikalkki sisältää kalsiumin lisäksi myös magnesiumia. 

Käytettävissä määrissä noudatetaan valmistajan ohjetta.

Kalkituksen voi tehdä periaatteessa minä vuodenaikana tahansa ja kalkin voi halutessaan levittää jo vaikka keväthangelle. Kevät on siinä mielessä paras aika kalkitukselle, että kalkki kulkeutuu varmemmin haluttuun maaperään ja kasvit hyötyvät tehdystä kalkituksesta koko kasvukauden ajan.

Myös puhdasta puuntuhkaa voidaan käyttää happamuuden säätelyyn. Tuhka sisältää ravinteita ja sillä voidaan torjua luonnonmukaisesti joitakin viljelykasvien tuholaisia. Tuhkan käyttöön en kuitenkaan ole sen enempiä perehtynyt ja netissäkin on tarjolla kovin ristiriitaista tietoa aiheesta, joten suositeltaviin määriin en ilman kokemusta ota kantaa.

Puutarhan kevät - suunnittelusta ja toteutuksesta

Oikeastaan aika harva puutarhan puuvartinen kasvi vaatii oman itsensä vuoksi vuosittaista leikkaamista. Jos pensas tai puun oksat pitää usein leikata esim. kasvutilan ahtauden vuoksi, kannattaa miettiä ensisijaisesti sitä, onko kasvi lainkaan oikeassa kasvupaikassa? Pienen taimen koko voi hämätä ja yleinen virhe onkin, että istutetaan puut ja pensaat liian liki toisiaan tai liian lähelle rakennuksia, jopa räystään alle, ihan kivijalan viereen. Kasvihan kyllä pitää puolensa ja kasvaa ympäristön rajoitteiden mukaan, mutta kasvien arvon (hyöty tai kauneus) ja rakennusten kunnossa pysymisen vuoksi on tärkeää, että etäisyydet ovat riittäviä.

Kasvivalintoihin on hyvä paneutua ihan ajatuksella myös kasvupaikka- ja kosteusvaatimusten näkökulmasta. Ei ole mielekästä eikä missään nimessä tarkoituksenmukaista kastella puutarhaa. Oma periaatteeni on, että hanasta ei vettä maahan päästetä! Kasvin täytyy menestyä kasvupaikallaan ilman jatkuvaa avustamista ja jos kasvi ei elä ilman kastelua, sen paikka ei ole siinä. Eri asia on kasvimaa tai koristekasvien taimivaiheen kastelut, joista pitää huolehtia.

Suurempien istutusalueiden hoito on helpompaa kuin yksittäisten kasvien. Kannattaa myös ennakoida hoidon tarvetta ja kattaa istutukset oikein. Esim ohut kerros kuorikatetta, turve- tai heinäkerros ajaa asian perennapenkissä mainiosti, pensasryhmille vahvempi kuorikatekerros on ihan ehdoton ykkönen. 

Itse suosin hevosenlantaa, jota syntyy naapurissa ihan solkenaan. Paitsi että se lannoittaa todella hippoosesti kasvualustan, se toimii myös oivallisesti katteena. Ja kun kerran keväällä pistää istutukset kuntoon, niistä ei tarvitse kesän mittaan muuta murehtia, kuin nyppiä joitain yksittäisiä rikkakasveja harvakseen pois. Näin isotkin istutusryhmät pysyvät kunnossa kohtuullisen pienellä vaivalla.

Puutarha on rakennuksen ja kodin ulkopuolinen kehys. Puutarha ei voi olla se pääasia, mutta ajattelemattomasti toteutettuna se voi aiheuttaa odottamattomia haittoja tai työllistää kohtuuttomasti. On siis tärkeää miettiä tarkkaan pihaan istutettavien kasvien lajikkeet ja niiden istutuspaikat sekä suosia suuria linjoja. Jokainenhan rakentaa omanlaisensa puutarhan omiin tarpeisiinsa sopivaksi, mutta jos ei puutarhan hoitoon ole aikaa tai se ei muuten vain kiinnosta, silloin on ihan järjetöntä vetää ympärilleen jatkuvaa hoitoa vaativia istutuksia. Sama koskee puutarhan leikkauksia vaativia kasveja. Jos ei ole halukas viettämään puutarhan hoitotöissä aikaa kuin juuri sen minimin, jos sitäkään, kannattaa keskittyä vaikka havukasveihin ja unohtaa hyötypuut ja -pensaat, sekä perennat.

Lisää juttua puutarha kevättöistä siis tulollansa... 😊

Pelargonioiden talvetus

Koetin joskus nostaa pelargonioita syksyllä sisälle, mutta normaaleissa sisäoloissa oli vähän liian lämmintä (valon määrään nähden). Talvisydännä ränsistyvät kasvit eivät liioin varsinaisesti mikään ilo silmälle olleet. Silloinen autotallini meni pahimmilla talvipakkasilla miinuksen puolelle ja niinpä ajatus talvettamisesta tuntui epätoivoiselta ja työläältä ja mitä kaikkea...

Kun sitten ostin pari vuotta sitten tällaisen ihanan kirjavalehtisen pelargonian (lajiketta en varmaksi tiedä, mutta se ei tämän kasvin arvoa himmennä 😊) ja sopiva tilakin talvettamiselle  löytyi, halusin lähteä kokeilemaan talvettamista uudestaan.

Talvettamisessa merkittävässä asemassa on 

1. Valon määrä

2. Lämpötila

3. Kosteus

4. Ravinteet

Näiden yllä mainittujen olosuhteiden täytyy olla tasapainossa keskenään.

Asetan omat pelargoniat ikkunalle, koska niiden pitää saada niin paljon valoa kuin se vain suomen talvessa on mahdollista. Keinovalon määrästä tai tehosta en osaa sanoa mitään, koska se on tähän asti ollut itselläni tarpeetonta. Lämpötila pysyy läpi talven n. 10 asteen tietämillä. Tällaisissa olosuhteissa kasvi ei tarvitse paljoa vettä. Täysin näitä ei kuitenkaan voi unohtaa, mutta 2-3 dl vettä parin viikon välein on riittänyt. Kasvualusta saa kuivua kunnolla kasteluiden välissä. Koko ajan kosteana pysyessään kasvin juuret saattaa ruveta mätänemään.

Kevääseen tultaessa tämä pelargonia on kasvattanut pitkää ja honteloa vartta ja kuivattanut edellisen kesän tuuheamman lehdistön. Tällöin tapaan leikata varret melko matalalta poikki. Jätän muutaman silmun varteen, joista kasvi lähtee haarautumaan ja tekemään uutta lehteä. Tälle pelargonialle on tyypillistä hieman hennot ja pitkät varret, joten mahdollisimman vahvan ja tukevan kasvun saamiseksi en ole kovin pitkäksi alkuperäistä vartta jättänyt. Leikkauksen ajankohtana pidän huhtikuuta. Samalla istutan kasvit uuteen multaan ja rupean kastelemaan tiheämmin. Ravinteet annan kasteluveden mukana. 

Parin viikon päästä leikkauksesta runkoon alkaa ilmestymään uusia alkuja. 😍

Ilmojen lämmettyä siirrän pelargoniat aurinkoiselle paikalle ulos.

Kesällä lannoitan kukkivia kesäkukkia jokaisella kastelukerralla. Niiden kun on tarkoitus jaksaa kukkia koko kesän ja pelkkä vesi ei aina riitä pitämään kukintaa runsaana.

Nyt kun parina vuonna pelargonioiden talvetus on onnistunut näin mainiosti, ajattelin kokeilla ensi kesänä ostaa pystykasvuisen verenpisaran ja koetan talvettaa myös sen. Näin instassa kuvan valtavan isosta, runkojohteisesta, jo puumaisesta verenpisarasta, jonka latvus oli aivan täynnä kukkia. Kuvan julkaissut henkilö kertoi talvettavansa sen mökillä ja vuodesta toiseen se on kuulemma jaksanut kukkia. Oli vallan upea ilmestys ja en malta olla kokeilematta sellaista itsekin. 😊

Alasleikkauksella pensaalle uusi elämä

Toisinaan ränsistynyt ja osin kuiva pensas on tarpeen uusia ihan totaalisesti. Paras tapa hoitaa asia on katkaista pensas tai pensaat ihan juuresta niin, että ne voivat kasvattaa täysin uuden maanpäällisen kasvuston. Nuorennusleikkaus tehdään yleensä melko harvoin ja pensaan kunnosta riippuen 10-15 vuoden välikin toimenpiteelle voi riittää. Alasleikkaus voidaan tehdä myös muotoonleikatuille lehtipensasaidoille, jolloin leikattavaksi aidaksi kasvattaminen päästään aloittamaan alusta.

Milloin sitten leikata pensas kokonaan alas? Kun pensaan vuosikasvu alkaa olemaan aika mitätöntä, oksat eivät osin enää tee lehtiä eikä pensas enää jaksa oikein kukkiakaan. Runko kasvaa jäkälää eikä pensas vain ole enää silmään kaunis… Silloin on parasta leikata pensas matalaksi ja antaa sille uusi alku.

Täytyy kuitenkin muistaa, että mitään pensaita ei tarvitse yrittää, eikä aina saakaan leikata juurta ja maata myöden poikki. Maan pinnalle jätetään vähintään noin 10 cm kannot / tapit. Olosuhteiden pakosta tapit kuitenkin jäävät usein paljonkin pidemmiksi ja suhteessa isommille pensaille jätetään myös isommat kannotkin. Esim. Unkarinsyreeni on tällä kohtaa aika tarkkakin kaveri ja jos sen kaataa ihan maan rajasta, on aika toden näköistä, että se ei enää uuteen kasvuun edes lähde. Pensaat uusiutvat sekä jäljelle jääneiden kantojen silmuista että juurista versomalla. Unkarinsyreenillä uusi kasvuun lähtö tapahtuu pääasiassa kantojen silmuista ja siksi ihan maata myöden leikkaaminen voi olla tappotuomio pensaalle. En siis suosittele unkarinsyreenille ihan ensimmäisenä vaihtoehtona alasleikkausta, vaikka omille pensaille viime keväänä kyseinen toimenpide tehtiinkin... Sormet ristissä.

 

Leikkauksen jälkeisenä kesänä alasleikattu pensas saattaa kasvaa tuuheasti ja valtavan pitkän vuosikasvun. Tämä ei haittaa muutoin kuin että joidenkin pensaiden ensimmäisen kesän vuosikasvujen ominaisuus on sitten hentouttaan kellahtaa ja kaatuilla maahan vaikka ihan vain runsaan sateen tai tuulen vaikutuksesta. Tällaiset oksat poistetaan viimeistään seuraavana keväänä.

Alasleikkaus vaikuttaa siinä mielessä ikävästi pensaisiin, että seuraavan vuoden versoilla kukkivat pensaat eivät luonnollisesti kuki seuraavan kasvukauden aikana, eli ainakin yhden kesän kukinto menetetään. Tässäkin tapauksessa on tietenkin ne poikkeukset. Eli esim. Ruusu- ja keijungervo kukkivat saman vuoden versoilla, joten jos aikaa ja tahtoa riittää, ne eivät ole moksiskaan vaikka ne leikkaisi matalaksi joka kevät. En  kuitenkaan tarkoita, että olisi jotenkin tarkoituksenmukaista leikata näitä pensaita vuosittain.

Alasleikkauksen ajankohta on keväällä, ennen pensaiden kasvuun lähtöä. Syksylläkin leikkauksia voi tehdä, mutta syksyn kosteus ja lämpiminä säilyvät kelit voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa sen, että leikkauspinnoista puuvartisiin kasveihin voi pesiytyä kasville haitallisia tauteja. Vaikka en kyseisiä sieniä tai lahoja ole ikinä tavannut, niiden pelossa suosin kevätleikkauksia.

Joissain puutarha-alan teoksissa olen törmännyt sellaisiin suosituksiin, että esim. Norjanangervon leikkausaika olisi heinäkuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita alasleikkausta, vaan muotoleikkausajankohtaa. Jos siis norjanangervon leikkaa muotoon heinäkuussa, se ehtii vielä tehdä samana kesänä vuosikasvua, jolla se seuravana keväänä kukkii. En menisi leikkaamaan matalaksi täydessä lehdessä olevaa pensasta. Enkä kyllä leikkaisi norjanangervoa muotoonkaan... 

Pensaiden leikkaaminen voidaan tehdä saksilla, vaikka isommasa mittakaavassa leikattaessa moottori- tai raivaussaha on huomattavasti tehokkaampi ja vaivattomampi työkalu. Alla olevassa kuvassa vertailussa raivaussahan ja saksen leikkausjälki. Vaikka raivaussahan jälki on repivä ja epäsiistin näköinen, ei kestä kauaa kun pensas on jo kasvattanut uudet oksat tappien yli, eikä sillä kohtaa ole enää oikeastaan mitään merkitystä leikkausjäljen siisteydellä. 

On myös pensaita, jotka eivät aina kestä radikaalia nuorennusleikkausta ja niitä ei kannata mennä leikkaamaan juuresta asti poikki. Esimerkkinä mainittakoon syyshortensia ja alppiruusu. Tällaisille pensaille tehdään tarvittaessa hoitoleikkauksia, joista kirjoitan lisää myöhemmin.

Taas yksi elämän kevät

 

Joskus joku kysyi tuumaillen, että kuka nyt oikeasti haravoinnista pitää? ...No minä pidän.  Ja tiedän, että en edes ole ainoa.

Puutarha ja ulkoilma. Niitä ilman en vain osaa olla. Ainakaan elämä ei tuntuisi niin mielekkäältä kuin mitä se nyt on. Nautin olostani juuri silloin, kun saan tarttua haravaan, painan lapion maahan tai löydän kukkamaalta kevään ensimmäisen kukkivan krookuksen. Omien käsien jäljen välitön näkeminen on palkitsevaa. Samoin se, kun saa seurata kasvin kasvamista, nauttia sen kukinnasta, syksyisin auttaa se talvilevolle ja keväisin odottaa sen ensimmäisiä versoja.

Osin kai kuin kutsumuksesta menin aikanaan puutarhakouluun, josta imin jo lapsesta asti vaivanneen harrastuneisuuden päälle kaiken tiedon, joka siinä ajassa ja ympäristössä oli mahdollista. Vaikka elämä ja terveys puuttui omalta osaltaan peliin ja jouduin (toisaalta myös sain) hakeutua aivan toisen alan koulutukseen ja sitä kautta muihin töihin, se ei ole estänyt minua harrastamasta puutarhan hoitoa pienemmässä mittakaavassa; omassa ja vähän muidenkin puutarhoissa. 😉

Julkaisen jatkossa paketin puutarhan kevääseen ja kotipuutarhurin keböttöihin liittyviä postauksia. Avaamani asiat perustuvat saamieni oppien kautta omiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Toivottavasti niistä on iloa ja hyötyä 😊

Pääsiäismunien värjääminen elintarvikkeilla

Munien värjääminen ei oman tietämykseni mukaan ole mikään uusi perinne, vaan ikivanha tapa, joka liittyy kevääseen, uuteen alkuun ja syntymään. Vaikka värjäämisen helposti mieltäisi lapsekkaksi touhuksi, niin alkujaan se ei sitä ole ollut. Jos näin haluaa kuitenkin asiasta ajatella, niin tätä lapsekkuutta ei minusta oikein pois pääse kitkemään. Minun pääsiäiseen kuuluu värjätyt munat.

Tällä kertaa värjäsin munia mustikalla, sipulin kuorilla ja punajuurella.

Mustikoita laitoin munien keitinveteen n. 1 dl.

Keitin munia 10 minuuttia. Syntyvä väri on ihana murrettu siniharmaa. 

Sipulinkuoria laitoin keitinveteen kahdesta melko isosta sipulista.

10 minuutin keittämisen jälkeen syntyvä väri on kellertävän ruskea. Tämä on lähes sama väri, mitä on valmiiksi ruskeiden munien väri.

Viimeiseen värjäykseen pilkoin keitinveteen pienen punajuuren.

10 minuutin keittämisen jälkeen munat ovat yllättävän vaalean harmaita. Keitinveden väristä voisi kuvitella punaisen tarttuvan tiukemmin munan kuoriin.

Ihanan luonnonmukaiset ja konstailettomat nämä nyt syntyneet värit ovat. Näitä munasia on mukava katsella ja väri on tiukasti kiinni kuorissa eikä kuoriessa kädet edes sotkeennu. 

Hyvää pääsiäistä! ❤️

Sitruunainen 7 minuutin kakku

Halusin testata hankkimaani Nordic Waren kakkuvuokaa ja kakkuvuoan muodon vuoksi ajattelin, että kakun ei tällä erää tarvitse olla mikään hifistely, vaan nyt riittäisi jonkin ihan peruskahvikakku. Päädyin 7 minuutin kakkuun, koska se on nopea ja vaivaton, harvoin epäonnistuu ja makunsa puolesta tulee varmasti myös syödyksi. Lähestyvän pääsiäisen ohjaamana lisäsin mausteeksi sitruunaa.

Ainekset

4 munaa

3dl sokeria

200g sulatettua voita

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniliinisokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

2 dl perunajauhoja

1 dl sitruunatahnaa 

0,5 dl sitruunamehua

Ei taida helpompaa leipomista ollakaan kuin tämä, että kaikki ainekset vain mitataan samaan kulhoon ja niitä vatkuloidaan sekaisin sen 7 minuuttia. Vuoka voidellaan ja tarvittaessa jauhotetaan. Nämä Paksut kakkuvuoat on siitä ihania, ettei jauhotusta tarvita välttämättä lainkaan. Tapaan vain suihkauttaa vuokasprayn vuokaan ja kakut on tähän mennessä irronneet varsin hyvin. 

Sitruunatahnan sijaan olisin voinut lisätä enemmän sitruunamehua ja raastaa mukaan sitruunan kuorta, mutta koska tahnaa sattui kaapissa juuri tämän verran olemaan... Ohjeen mukaisella sitruunamäärällä kakusta saadaan jo aika kivasti sitruunainen.

Uunin lämpö noin 175 astetta ja paistoaika noin 45 minuuttia. 

Näissä paksuissa vuoissa olen vielä hieman hakenut paistolämpötiloja sekä oikeita ja sopivia paistoaikoja. Kun sitten leivoskelen kahdessa huushollissa, täytyy vielä uunien erotkin tietää ja ennenkaikkea muistaa 😃 Nämä vuoat kun ovat paljon paksumpia kuin normaalit alumiinivuoat ja siksi niiden lämmönpidätyskyky on normaaleja vuokia parempi ja siksi myös paistolämpötiloja voi hieman laskea ja paistoaikaakin voi vähän lyhentää. Ettei lopputulos olisi sitten liian tumma tai pinnastaan kuiva. 

Kypsensin tämän kakun paistamalla sitä kiertoilmauunissa 40 minuuttia, alkulämpötilana oli 175 astetta ja 15 minuutin paiston jälkeen laskin lämmön 150 asteeseen. Mahdollisesti paistoaikaa olisi kiertoilman vuoksi voinut vielä vähän lyhentää (paistoaikasuositus tasalämpöisessä uunisa 45 minuuttia), koska yhä kakun pinnasta tuli vähän tumma, mutta ehdottomasti oltiin jo lähellä haussa olevaa vaalean kakun kellertävää pintaa.

Toisen kakun paistoin 175 asteessa (ilman kiertoilmaa) ja paistoaika oli n. 50 minuuttia. Tästä kakusta tulikin sitten jo hieman edellistä vaaleampi 😊

Keikauskakkuset

 

Keikauskakkuhan on hitti siltä ajalta, jolloin ananas oli se eksoottisin suomalaisten tuntema hedelmä. Taas moni modernimpi leivonnainen on ajellut tämän kakun ohi, mutta välillä on hyvä palata näiden perusasioiden äärelle, koska hyväksihän nämä on todettu ja kauan sitten. Vaikka ehkä silloin lapsena se fariinisokerin, voin ja ananaksen kombo oli niin paljon makoisampaa suuhun, että sitä keskittyi ennemmin siihen rusinaan eikä se itse pulla sitten niin maistunutkaan. Vaikka käytin juuri ehkä huonointa vertausta ikinä. Minä kun en tykkää rusinoista pullassa ja syön mieluummin pullan siitä rusinan ympäriltä...

Keikauskakusta tein nyt kakkusia, jotka istuu käteen ja suuhun aika sopevasti. Nämä on helppo säilyttää ja pakastaa ja pöytään voi nostaa juuri tarvitsemansa määrän.

Taikinan ainekset;

150 g voita
2 dl ruokosokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
0,5 dl ananasmehua

Vuokaan

50 g voita jaettuna 12 palaseksi
n.1,5 dl fariinisokeria
pieniä ananaspaloja
punaisia säilykekirsikoita

vuokaspray tai voita kuppien reunojen voiteluun

Uunin lämpötila 175

Voinokareet laitetaan 12 aukkoisen muffinsipellin kuppien pohjalle fariinisokerin kanssa. Peltiä pidetään uunissa, kunnes voi on sulanut. Tämän jälkeen ananakset ja kirsikat asetellaan kuppeihin. Auringon muotoon… Kun vuoka on jäähtynyt ja ennen taikinan jakoa vuokiin voidellaan kuppien reunat tai suihkautetaan reunoille vuokasprayta.

Pehmeä voi ja ruokosokeri sekoitetaan yhteen. Voi-sokeriseokseen lisätään munat yksitellen ja sekoitetaan massa jokaisen munan jälkeen ja lopuksi oikein kuohkeaksi. Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään ja sen jälkeen taikinaan vuorotellen ananasmehun kanssa.

Taikina levitetään hedelmien päälle vuokaan. Taikinaa laitetaan niin paljon, että kuppi jää noin 1 cm vajaaksi. Tällöin kakkuset eivät paistuessaan nouse liikaa reunan yli ja ne saa vuoasta varovasti kumoamalla irti. Kakkusia paistetaan noin 20 minuuttia uunin keskitasolla.

Taikinamäärä on juuri sopiva 12 kakkuseen, jos muffinssipellin kolot vain ovat suurehkoja, mutta kyseessä ei kuitenkaan jättimuffinssien pelti. Jos omistaa pellin, jossa muffinssivuoille tarkoitetut aukot on pienehköjä, taikinasta saa kakkusia 14-15 kpl. 😊