Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Vappurosetit


Vaikka vappujuhlaan sopiikin ihan kaikki rasvassa kypsennetyt leivonnaiset, niin meillä ykköseksi nousee rosetit. Kun olin lapsi, äiti tapasi näitä tehdä ja siksi maku tuo mieleen elävästi lapsuuden muistoja ja siksi vappu maistuu siman lisäksi rosetilta. 

Ja ovathan nämä myös ihan valtavan ihastuttavia ja herkän kauniita leivonnaisia. Tekeminenkään ei ole vaivalloista, vaikka rasvan kanssa tuhrataankin. 

Jouduin jonkun aikaa oikein etsimällä etsimään rosettirautaa ja luulin jo, että se on jokin muinaisjäänne ja niiden valmistus on lopetettu. Mutta pari vuotta sitten eräästä nettikaupasta tämä vastaan tuli ja vaikka silloin oli syksy, se oli ihan pakko saada, että se sitten todellisen tarpeen kohdatessa olisi olemassa.


Ohje noin 25 rosettiin

2 munaa
1 rkl sokeria
2 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja

Paistoon rasvaa tai öljyä

Munat rikotaan astiaan ja niiden rakenne vatkataan rikki. Mukaan lisätään sokeri, maito ja lopuksi jauhot. Taikina vatkuloidaan tasaiseksi massaksi.

Öljy kuumennetaan 170~180 asteiseksi. 

Rosettirautaa kuumennetaan öljyssä aluksi ja aina ennen kuin se kastetaan uudestaan taikinaan. Kuuma rauta kastetaan taikinaan ja varotaan ettei sitä upoteta taikinaan kokonaan, vaan raudan yläpuoli jää näkyviin niin, että rosetti irtoaa raudasta ongelmitta.

Taikinainen rauta upotetaan rasvaan. Rosetti irtoaa kypsyessään raudasta ja se käännetään kun paistopuoli on kypsynyt kullan ruskeaksi. Valmis rosetti nostetaan öljystä ja ylimääräinen rasva valutetaan kattilaan. Rosetti asetetaan talouspaperin päälle valumaan.


Rosetit koristellaan tomusokerilla.




sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Pelargonioiden talvetus


Koetin joskus nostaa pelargonioita syksyllä sisälle, mutta normaaleissa sisäoloissa oli vähän liian lämmintä (valon määrään nähden). Talvisydännä ränsistyvät kasvit eivät liioin varsinaisesti mikään ilo silmälle olleet. Silloinen autotallini meni pahimmilla talvipakkasilla miinuksen puolelle ja niinpä ajatus talvettamisesta tuntui epätoivoiselta ja työläältä ja mitä kaikkea...

Kun sitten ostin pari vuotta sitten tällaisen ihanan kirjavalehtisen pelargonian (lajiketta en varmaksi tiedä, mutta se ei tämän kasvin arvoa himmennä 😊) ja sopiva tilakin talvettamiselle  löytyi, halusin lähteä kokeilemaan talvettamista uudestaan.

Talvettamisessa merkittävässä asemassa on 
1. Valon määrä
2. Lämpötila
3. Kosteus
4. Ravinteet

Näiden yllä mainittujen olosuhteiden täytyy olla tasapainossa keskenään.

Asetan omat pelargoniat ikkunalle, koska niiden pitää saada niin paljon valoa kuin se vain suomen talvessa on mahdollista. Keinovalon määrästä tai tehosta en osaa sanoa mitään, koska se on tähän asti ollut itselläni tarpeetonta. Lämpötila pysyy läpi talven n. 10 asteen tietämillä. Tällaisissa olosuhteissa kasvi ei tarvitse paljoa vettä. Täysin näitä ei kuitenkaan voi unohtaa, mutta 2-3 dl vettä parin viikon välein on riittänyt. Kasvualusta saa kuivua kunnolla kasteluiden välissä. Koko ajan kosteana pysyessään kasvin juuret saattaa ruveta mätänemään.


Kevääseen tultaessa tämä pelargonia on kasvattanut pitkää ja honteloa vartta ja kuivattanut edellisen kesän tuuheamman lehdistön. Tällöin tapaan leikata varret melko matalalta poikki. Jätän muutaman silmun varteen, joista kasvi lähtee haarautumaan ja tekemään uutta lehteä. Tälle pelargonialle on tyypillistä hieman hennot ja pitkät varret, joten mahdollisimman vahvan ja tukevan kasvun saamiseksi en ole kovin pitkäksi alkuperäistä vartta jättänyt. Leikkauksen ajankohtana pidän huhtikuuta. Samalla istutan kasvit uuteen multaan ja rupean kastelemaan tiheämmin. Ravinteet annan kasteluveden mukana. 


Parin viikon päästä leikkauksesta runkoon alkaa ilmestymään uusia alkuja. 😍

Ilmojen lämmettyä siirrän pelargoniat aurinkoiselle paikalle ulos.

Kesällä lannoitan kukkivia kesäkukkia jokaisella kastelukerralla. Niiden kun on tarkoitus jaksaa kukkia koko kesän ja pelkkä vesi ei aina riitä pitämään kukintaa runsaana.


Nyt kun parina vuonna pelargonioiden talvetus on onnistunut näin mainiosti, ajattelin kokeilla ensi kesänä ostaa pystykasvuisen verenpisaran ja koetan talvettaa myös sen. Näin instassa kuvan valtavan isosta, runkojohteisesta, jo puumaisesta verenpisarasta, jonka latvus oli aivan täynnä kukkia. Kuvan julkaissut henkilö kertoi talvettavansa sen mökillä ja vuodesta toiseen se on kuulemma jaksanut kukkia. Oli vallan upea ilmestys ja en malta olla kokeilematta sellaista itsekin. 😊

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Pääsiäismunien värjääminen elintarvikkeilla




Munien värjääminen ei oman tietämykseni mukaan ole mikään uusi perinne, vaan ikivanha tapa, joka liittyy kevääseen, uuteen alkuun ja syntymään. Vaikka värjäämisen helposti mieltäisi lapsekkaksi touhuksi, niin alkujaan se ei sitä ole ollut. Jos näin haluaa kuitenkin asiasta ajatella, niin tätä lapsekkuutta ei minusta oikein pois pääse kitkemään. Minun pääsiäiseen kuuluu värjätyt munat.

Tällä kertaa värjäsin munia mustikalla, sipulin kuorilla ja punajuurella.

Mustikoita laitoin munien keitinveteen n. 1 dl.


Keitin munia 10 minuuttia. Syntyvä väri on ihana murrettu siniharmaa. 


Sipulinkuoria laitoin keitinveteen kahdesta melko isosta sipulista.

10 minuutin keittämisen jälkeen syntyvä väri on kellertävän ruskea. Tämä on lähes sama väri, mitä on valmiiksi ruskeiden munien väri.


Viimeiseen värjäykseen pilkoin keitinveteen pienen punajuuren.


10 minuutin keittämisen jälkeen munat ovat yllättävän vaalean harmaita. Keitinveden väristä voisi kuvitella punaisen tarttuvan tiukemmin munan kuoriin.


Ihanan luonnonmukaiset ja konstailettomat nämä nyt syntyneet värit ovat. Näitä munasia on mukava katsella ja väri on tiukasti kiinni kuorissa eikä kuoriessa kädet edes sotkeennu. 


Hyvää pääsiäistä! ❤️