Joskus joku kysyi tuumaillen, että kuka nyt oikeasti haravoinnista pitää? ...No minä pidän. Ja tiedän, että en edes ole ainoa.
Puutarha ja ulkoilma. Niitä ilman en vain osaa olla. Ainakaan elämä ei tuntuisi niin mielekkäältä kuin mitä se nyt on. Nautin olostani juuri silloin, kun saan tarttua haravaan, painan lapion maahan tai löydän kukkamaalta kevään ensimmäisen kukkivan krookuksen. Omien käsien jäljen välitön näkeminen on palkitsevaa. Samoin se, kun saa seurata kasvin kasvamista, nauttia sen kukinnasta, syksyisin auttaa se talvilevolle ja keväisin odottaa sen ensimmäisiä versoja.
Osin kai kuin kutsumuksesta menin aikanaan puutarhakouluun, josta imin jo lapsesta asti vaivanneen harrastuneisuuden päälle kaiken tiedon, joka siinä ajassa ja ympäristössä oli mahdollista. Vaikka elämä ja terveys puuttui omalta osaltaan peliin ja jouduin (toisaalta myös sain) hakeutua aivan toisen alan koulutukseen ja sitä kautta muihin töihin, se ei ole estänyt minua harrastamasta puutarhan hoitoa pienemmässä mittakaavassa; omassa ja vähän muidenkin puutarhoissa. 😉
Julkaisen jatkossa paketin puutarhan kevääseen ja kotipuutarhurin keböttöihin liittyviä postauksia. Avaamani asiat perustuvat saamieni oppien kautta omiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Toivottavasti niistä on iloa ja hyötyä 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti