Pelargonioiden talvetus

Koetin joskus nostaa pelargonioita syksyllä sisälle, mutta normaaleissa sisäoloissa oli vähän liian lämmintä (valon määrään nähden). Talvisydännä ränsistyvät kasvit eivät liioin varsinaisesti mikään ilo silmälle olleet. Silloinen autotallini meni pahimmilla talvipakkasilla miinuksen puolelle ja niinpä ajatus talvettamisesta tuntui epätoivoiselta ja työläältä ja mitä kaikkea...

Kun sitten ostin pari vuotta sitten tällaisen ihanan kirjavalehtisen pelargonian (lajiketta en varmaksi tiedä, mutta se ei tämän kasvin arvoa himmennä 😊) ja sopiva tilakin talvettamiselle  löytyi, halusin lähteä kokeilemaan talvettamista uudestaan.

Talvettamisessa merkittävässä asemassa on 

1. Valon määrä

2. Lämpötila

3. Kosteus

4. Ravinteet

Näiden yllä mainittujen olosuhteiden täytyy olla tasapainossa keskenään.

Asetan omat pelargoniat ikkunalle, koska niiden pitää saada niin paljon valoa kuin se vain suomen talvessa on mahdollista. Keinovalon määrästä tai tehosta en osaa sanoa mitään, koska se on tähän asti ollut itselläni tarpeetonta. Lämpötila pysyy läpi talven n. 10 asteen tietämillä. Tällaisissa olosuhteissa kasvi ei tarvitse paljoa vettä. Täysin näitä ei kuitenkaan voi unohtaa, mutta 2-3 dl vettä parin viikon välein on riittänyt. Kasvualusta saa kuivua kunnolla kasteluiden välissä. Koko ajan kosteana pysyessään kasvin juuret saattaa ruveta mätänemään.

Kevääseen tultaessa tämä pelargonia on kasvattanut pitkää ja honteloa vartta ja kuivattanut edellisen kesän tuuheamman lehdistön. Tällöin tapaan leikata varret melko matalalta poikki. Jätän muutaman silmun varteen, joista kasvi lähtee haarautumaan ja tekemään uutta lehteä. Tälle pelargonialle on tyypillistä hieman hennot ja pitkät varret, joten mahdollisimman vahvan ja tukevan kasvun saamiseksi en ole kovin pitkäksi alkuperäistä vartta jättänyt. Leikkauksen ajankohtana pidän huhtikuuta. Samalla istutan kasvit uuteen multaan ja rupean kastelemaan tiheämmin. Ravinteet annan kasteluveden mukana. 

Parin viikon päästä leikkauksesta runkoon alkaa ilmestymään uusia alkuja. 😍

Ilmojen lämmettyä siirrän pelargoniat aurinkoiselle paikalle ulos.

Kesällä lannoitan kukkivia kesäkukkia jokaisella kastelukerralla. Niiden kun on tarkoitus jaksaa kukkia koko kesän ja pelkkä vesi ei aina riitä pitämään kukintaa runsaana.

Nyt kun parina vuonna pelargonioiden talvetus on onnistunut näin mainiosti, ajattelin kokeilla ensi kesänä ostaa pystykasvuisen verenpisaran ja koetan talvettaa myös sen. Näin instassa kuvan valtavan isosta, runkojohteisesta, jo puumaisesta verenpisarasta, jonka latvus oli aivan täynnä kukkia. Kuvan julkaissut henkilö kertoi talvettavansa sen mökillä ja vuodesta toiseen se on kuulemma jaksanut kukkia. Oli vallan upea ilmestys ja en malta olla kokeilematta sellaista itsekin. 😊