Tämä olikin sellainen askartelu, että nyt kun sitä kerran kokeilin, en ikuna enää heitä munakennoja menemään, vaan askartelen niistä jatkossa aina ruusuja. 😊 Näitä kun tarvitaan jatkuvasti kotona ja kesällä mökillä ja voi niitä antaa lahjaksi ja viedä kulkiessaan vaikka tuliaisiksikin (sitten joskus, kun ihmisten ilmoilla kulkea taas saa...)
En uskonut lainkaan, kuinka oikean ruusun näköisiä näistä lopulta tulee ja mikä hienointa; sain hetkeksi vedettyä myös teini-ikäiseni tietokoneen äärestä mukaan tähän askarteluun.
Ei liene monellekaan epäselvää, kuinka nämä ruusut valmistetaan, mutta kertauksena kuitenkin;
Munakennosta erotellaan repimällä ensin "munakupit” irralleen niin, että reunaa jää aina jokaiseen kuppiin jonkun verran. Reunoja taivutellaan hieman ulospäin ja niistä tulee ruusun uloimmat lehdet. Kennon loput pahvit revitään suikaleiksi, jotka kääritään rullalle ja rulla astetaan munakupin pohjalle. Tässä kohtaa hyödynsin osaan ruusuja myös munakuppien välissä olevat korkeammat pykälät. Kaikki silppu ja sälä työnnellään munakuppeihin spiraalin väleihin niin, että kaikki kennosta irronnut pahvi on mukana munakupeissa. On hyvä, jos ruusun siäosaksi työnnetyt pahvin palaset ovat sen verran ahtaalla, etteivät ne pääsisi omia aikojaan kovin paljoa liikkumaan.
15 munan kennosta syntyy 15 kohtuu hyvän kokoista ruusua.
Sulatin kynttilänpätkiä vesihauteessa ja käytin tähän myös hyasinttien sipuleiden vahaamisesta yli jääneen kynttilävahaklöntin. Tällä kertaa lisäsin vettä myös vaha-astian pohjalle, jolloin ruusujen kastamien helpottuu, kun tavaraa on sulatusastiassa hieman enemmän, eikä pohja ole heti vastassa. Sulatettaviksi kynttilöiksi valitsin kaikki punaiset jämät. Tarvittavaa määrää en oikein osaa tähän sanoa, koska vahaa kului yllättävän paljon ja jouduin lisäilemään dippailun aikanakin kynttilöitä seokseen.
Kastamisen tein kolmessa erässä; ensin otin ruusun pihdeillä ylös niin, että sain siepattua munkuppiin vahaa ja heti perään norutin kaiken juoksevan vahan pois kupista. Tämän ajatuksena oli saada munakupissa oleva sälä liimautumaan yhteen ja kiinni kuppiin niin, että voisin käännellä ruusua ilman että palat lentelee. Kastelun jälkeen asetin ruusut kovettumaan leivinpaprein päälle.
Kun olin kastellut kaikki ruusut kertaalleen toiselta puolelta, aloitin alusta ja tein saman ruusun toiselle reunalle. Ja kun kaikki ruusut oli käsitelty näin, aloitin taas alusta ja nyt otin pihdeillä kiinni ruusun pohjasta ja dippasin ne vahaan suuaukko alaspäin. Näin värityksestä ja vahauksesta tuli suhteellisen tasainen.
Ruusuista tuli aivan uskomattoman kauniita!
Päätinkin sitten antaa nämä ensi viikonloppuna Topille syntymäpäivälahjaksi, kun juuri äskettäin mainitsi, että on sytytyspalat lopussa. Leikö tuo nyt miehille niin merkittävää, minkä näköisiä ne sytytyspalat on, mutta kyllä mun silmää miellyttää enemmän kipollinen ruusuja, kuin ruskehtavat pökäleet.
Eikä kai ruusuja voi nipussa olla, jos ei joukossa ole myös lehtiä...? Lehdet tein sytykesipsi-tyylillä. Niihin sulatin sitten uuden vahasatsin, jossa käytin luonnollisesti vihreän sävyisiä kynttilöitä. Kastoin vanulapun vahaan ja kun se oli hetken jähmettynyt, sotkin sormeni ja taitoin lappua tötterölle. Kovettuneen tötterön kastoin sitten vielä uudelleen vahaan. Hieman vaalea, eikä ihan niin lehden näköinenkään, mutta ajaa asiansa tällä erää antamalla vihreää sävyä tummien ruusujen joukkoon. 😊
Kynttilänkantaläjässä oli mukana myös joku tuksukynttilän loppu ja sen vuoksi nämä ruusut nyt sitten tuoksuvatkin aivan ihanille. 😍
