Minun KALEVALA CAL peittoprojekti

Tämä Kalevala CAL – peittohanke käynnistyi syksyllä 2017 sillä ajatuksella, että 100 päivää ennen Suomen 100-vuotis syntymäpäiväjuhlaa alettiin julkaisemaan muutaman päivän välein yhden peittoon virkattavan ruudun ohje (CAL - chrochet along - virkkaa mukana). Jos julkaisuaikataulussa niitä toteutti, peitto oli kokonaisuudessaan valmis 6.12.2017 mennessä. Tämä oli lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Sari Åströmin Arteenin blogiin ja projektin sivuille ja ohjeisiin pääsee täältä. Itsekin aloin silloin paloja virkkaamaan, mutta kaikki asiat vaikutti tuolloin ehtimiseen ja peiton teko tyssäsi kuuden palan toteutukseen. Ehkä valitsemani lankakin oli hieman vaikea virkattava ja siksikään ei intoa oikein riittänyt

Tässä peitossa on upea ajatus siitä, että jokainen ruutu kertoo oman tarinansa Kalevalasta tai jostakusta Kalevalan henkilöstä. Kun paloja tekee ja niitä tutkii, huomaa että kuviot todellakin kertovat niitä tarinoitaan.

Kun sitten olin juuri ajatellut kiireisen joulunajan jälkeen että saan viimein virkata hissuksiin itselleni jotain pientä kivaa, muistin että siskoni täyttää helmikuun lopussa pyöreitä ja varmaan tarttis hälle jotain spesiaalia keksiä. Koska ihan pienestä pitäen olen yhdistänyt siskoni syntymäpäivät Kalevalanpäivään, tuntui varsin luonnolliselta, että tekisin peiton hänelle. Jos vain ehdin…

Palojen langaksi valitsin Alize Cotton Gold-puuvilla -akryylilangan ja halusin toteuttaa peiton kokonaisuudessaan luonnonvalkoisena. 

 

Palojen virkkaaminen on sillä tapaa haasteellista, että koska jokainen pala on erilainen, täytyy ohjeet käydä aina yksitellen läpi, eikä silmukoihin oikein ehdi yhden kierroksen aikana rutinoitumaan. Virkkaaminen on  myös tällaiselle harrastelijalle aika työlästä, sillä vaikka ohjeet ovat pääosin selkeät ja toteuttamisesta suoriutuu kaikissa tapauksissa jollain tavalla, eivät jotkut virkkauskuviot vain onnistu, jos ei niiden tekemistä opettele esim. annettujen youtube-video-ohjeiden avulla. Eikä täydellisesti aina silloinkaan. Virkkaamisen aikana täytyy myös keskittyä ihan täysin silmukoiden laskemiseen ja muuhun tekemiseen, eikä montaakaan kierrosta voi tehdä niin, etteivät silmät ja huomio olisi koko ajan käsissä olevassa työssä. Mutta valtavan onnistumisen ilon kokee jokaisen palan valmistuessa ja jokainen pala on valmistuessaan juuri se lempparipala!

Vain yhden valitsemani palan suhteen jouduin luovuttamaan. En vain millään päässyt käsitykseen siitä, mitä ohjeessa tarkoitettiin ja kun hermoa alkoi oikein kivistämään, eikä työ edennyt, ajattelin olevan kaikkien etu, että annan kyseisen ruudun olla. Kun kuitenkin olin jo alun alkaen päättänyt, että teen paloja vain 20 kpl, kun tarjolla niitä olisi bonuspalojen kanssa 28. Saatoin siis valita palat siinä järjestyksessä, jonka koin itselleni mieluisaksi. Parin muunkin palan kanssa koin epätoivoa, mutta sain kuin sainkin ne onnistumaan vähän soveltaen. Ja soveltamisesta puheen ollen… Ei ollut edes yksi tai kaksi silmukkamallia, joissa tein jotain väärin. Lopputulos ei välttämättä muistuta täydellisesti alkuperäistä, mutta kun sama virhe toistui jokaisessa tekemässäni silmukassa koko ruudun läpi, ei ulkopuolinen edes huomaa, että siinä on jotain vikaa. Tässä kohtaa kyseessä on sitten se taiteilijan vapaus.

Pala palalta työ kuitenkin eteni ja sillä kohtaa kun tammikuu läheni loppuaan ja paloista puuttui enää yksi, tiesin että teen tämän peiton valmiiksi ja vielä ennakoitua nopeammin.

Kun sitten sain peiton valmiiksi, kasasin ohjeiden ohessa olleista Kalevalan runonpätkistä ja peiton ruuduista ottamistani kuvista lehtisen. Peiton ohjesivustolla on tulostettavissa oma lehtinen (monella eri kielelläkin), jota sitten omassa lehtisessäni mukailin. Näin peiton saaja voi itse lukea tarinaa peiton ja sen palojen esittelyjen kautta.

Tämä projekti oli aivan upea! Ensinnä sille antamani tarkoituksenkin vuoksi, mutta myös siksi että tekemällä tämän peiton sen idea ja syvin olemus aukesi itsellenikin aivan uudella tavalla. Peitto on ehdottomasti hienoin tähän asti tekemistäni käsitöistä! ❤️

Laskiaispullasarvet

 

Niin hyvän näköinen kun sellanen perinteinen laskiaispulla onkin, niin ärsyttää sen syöminen. Kun ei se onnistu tasapuolisesti niin eikä näin… Siksi oon yrittäny etsiä sitä miellyttävämpää pullamuotoa tähän. Jotenkin oon nyt kallistumassa siihen, että sarvi on kaunis ja suhteellisen helppo syödäkin niin, että joka suupalaan osuu myös sisältöä, eikä se sisältö kuitenkaan turahtele hallitsemattomasti  pitkin naamaa.

Eikä näiden sarvien tekeminen ole ydinfysiikkaa, vaan onnistuu keltä tahansa kotileipurilta ihan tavanomaisin materiaalein. 😊

Pullataikinan ainekset;

• 2 tl suolaa
• 1,5 dl sokeria
• 1 pala hiivaa
• 0,5 l lämmintä vettä tai maitoa
• 1 muna
• 1 rkl kardemummaa
• 2tl vaniliinisokeria
• 12-13 dl vehnäjauhoja
• 150g voita

Pieni määrä sokeria, suola sekä hiiva sekoitetaan keskenään. Niistä syntyy nestemäinen seos, josta taikinan tekoa on helppo jatkaa.

Tähän seokseen on näppärää sekoittaa neste, vaniliinisokeri, kardemumma, loput sokerista sekä muna. Jauhoja sekoitan yleensä taikinaan ensin noin 6 dl. Tämä osuus on helppo vielä sekoittaa vaikka puuhaarukalla. Sittan vaihdan työkaluksi oman käden ja lisään toiset 6 dl jauhoja. Kun jauhot alkaa olemaan sekaantuneena taikinaan, lisätään vaivaamalla mukaan pehmeä voi. Jos sen nyt sitten on unohtanut ottaa ajoissa lämpenemään, voi sitä lämmitellä sulatusteholla mikrossa. Eikä haittaa jos se vaikka osin sulaa nestemäiseksi. Pulla maistuu silti pullalta.

Taikinaa nostatetaan lämpimässä ja vedottomassa paikassa liinan alla niin kauan, että se on turvonnut noin kaksinkertaiseksi. Nostatusaikaan vaikuttaa eniten käytettyjen materiaalien lämpötila. Aikaa kuluu siis 20-45 minuuttia.

Pullasarviin tarvitaan tötteröitä, joiden ympärille pullasuikaleet kääritään. Tötteröitä saa valmiinakin, mutta en ole sellaisiin malttanut satsata, vaan teen tötteröt foliosta. Melko helposti pyörittelemällä ja rutistelemalla ne onnistuu näinkin.

Pullataikina kaadetaan alustalle ja sitä vaivataan pöydällä ihan huolella.

Taikina kaulitaan levyksi ja levystä leikataan noin 1,5cm leveitä suikaleita. Suikaleet kieritellään foliotötteröihin suiposta päästä aloittaen, hieman reunoja limittäen toistensa päälle niin että tötteröön ei jää aukkoja.

Näitä aihioita nostatetaan noin 20 minuuttia liinan alla. Voidellaan munalla, ripotellaan päälle raesokeria ja eikun uuniin. 

Uunin lämpö 225 ja paistoaika noin 12 minuuttia.

Pullien jäähdyttyä foliot irrotellaan sarvien sisältä. Hillot ja kermapursotteet tilalle ja siinähän ne sitten on!

Tuunattu potkukelkka

 

Olen palan matkaa ollut huolissani äitini jalan kulkemisesta ja pelännyt sitä, että jos kunnolla kaatuu jäisellä tiellä, kuinka suuret vauriot siitä voikaan syntyä. Niinpä päätin hankkia vaikka vähän huonompi kuntoisenkin potkukelkan ja tuunata sen niin, että olis liukkaille keleille edes joku tuki ja apu.

Torilla oli myynnissä monenmoistakin kelkkaa, mutta päädyin ostamaan kohtuuedukkaan, vanhemman ja kuluneen potkukelkan. Kovin surullinen näky se siinä autotallin lattialla vielä oli...

Koko laitos laitettiin palasiksi. Metallijalakset hioin ja maalasin hopean ja punaisen värisillä Hammeriten maaleilla. Hammeriten etu on se, että se toimii pohja- ja pintamaalina myös ruostuneella pinnalla. Ihan ilman hiekkapuhaltamista. Pelkkä irtonaisen ruosteen poistaminen ja kevyt hiominen riittää. Puuosat hioin myös ja ne Topi kasasi takaisin yhteen liiman kanssa. Niiden maalaamiseen sekoitin Modenan maaleista sopivan sävyisen oranssin. Oikeansorttisen värin sekoittaminenkaan ei kuitenkaan ollut liian helppoa... Ensimmäinen oranssi oli ihan liian keltainen, vaikka sekoitusastiassa se näytti oikein hyvältä. Niinpä sekoitin mukaan lisää punaista ja sitten alkoi väri paremminkin miellyttämään mun silmää.

 

Lopulta, kun koko komeus oli taas kasassa, tein tähtisabluunan, jolla maalasin istuinosaan tähden. Mielestäni kelkka on nyt niin persoonallinen, ettei se ainakaan ihan ensimmäisenä naapurin kelkkaan sotkeennu 😊

Hauskaa laskiaista ja pitkiä pellavia!!

Virkatut nirkkoreunaiset tabletit

 

Törmäsin Ihan tahattomasti kaupassa tähän Novitan uuteen Soma- bambulankaan (jonka vasta myöhemmin havaitsin olevan "kausituote") ja koska lanka sisältää sitä bambuviskoosia, ensin ajattelin tiskirättien virkkaamista. Ja kyllä niitäkin tästä langasta lopulta syntyi. Mutta sitten tarkemmin lankaa tutkiessani huomasin sen olevan kuin pienen pientä ontelokudetta. Sellaista mikro-onteloa… Nauhalankaa. Ja juuri sellaistahan olen kaivannut virkattaviin tabletteihin! Mukaan niitä keriä sieltä lähti ihan väkisin, vaikka en tiennyt vielä yhtään minkälaiseksi meidän suhde kehittyisi. Vaalea roosa (ruusu) ja vaalea lila (syreeni) olivat väreinä syötävän suloisia. Niitä nyt sitten ainakin alkuun.

Malliksi väkersin ohjeen pinterestissä näkemäni kattausliinan kuvasta. Jotenkin se näytti valtavan romanttiselta ja juuri sellaista näille väreille kaipasinkin. Kolmosen koukulla virkkailin ja kuuteen halkaisijaltaan 36 cm tablettiin kului ihan hieman yli neljä kerää tätä lankaa. Neljä rullaa ei aivan riittänyt, vaikka hilkulla olikin, mutta loppu lanka voi olla alku jollekin muulle ihanalle 😍 Viidellä rullalla tosiaan tekee sitten jo täyden pöydällisen vaikka kierroksen tai kaksi suurempiakin liinoja.

 Tabletteihin Soma oli ihan täydellistä! Tabletit eivät vaatineet edes kovettamista, kuten ohuesta puuvillalangasta aiemmin tekemäni asteritabletit. Lanka itsessään on niin jämäkkää virkattuna, että pelkkä silittäminen kostean liinan läpi riittää.

Pesun ja silityksen jälkeen tablettien koko pysyi ennallaan eikä kutistunut ainakaan niin paljoa, että sitä olisi silmällä tai mitallakaan havainnut. Taas siis yksi hieno lisäpiirre tälle langalle.😊

Ohje tablettiin löytyy täältä.

Suklaiset marsipaanibrowniespalat

Nämä browniet eivät ole ihan niin makeita kuin kolmen suklaan browniet, joista aiemmin kirjoittelin. Tumma suklaa ei tee leivonnaisesta ylimakeaa, mutta antaa sille voimakkaan maun. Taikinan väliin makua ja mehevyyttä tuomaan käytettävä marsipaani maistuu sen verran vahvasti, että varsinkin marsipaanista pitäville herkkusuille tämä on kokeilemisen arvoinen leivonnainen. Itselleni ihan tervetullut uusi muoto marsipaanille leivonnassa.

Ainekset;

300g voita

300g tummaa suklaata

5 munaa

3 dl sokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

3 tl vaniliinisokeria

200g marsipaania

2 dl kermaa

Voi ja suklaa sulatetaan yhdessä. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään yhteen ja siivilöidään muna-sokerivaahtoon jonka jälkeen mukaan lisätään voi-suklaasula.

Kerma ja marsipaani sekoitetaan tahnaksi esim. tehosekoittimella. Sähkövatkaimellakin se onnistuu jos marsipaani on riittävän pehmeää.

Taikinasta puolet levitetään tasaiseksi kerrokseksi noin 30x30 kokoiselle pellille. Marsipaaniseos laitetaan pursotinpussiin ja pursotellaan raidoiksi tai ruuduiksi taikinan pintaan niin, että sitten valmiista levystä paloiksi leikattaessa marsipaania osuu jokaiseen leikattavaan palaan. Loput taikinasta levitetään pursotetun marsipaanin päälle.

Kiertoilmauunin lämpö 175 astetta ja paistoaika noin 25 minuuttia.

Paiston jälkeen jäähdytetään leivonnainen kunnolla, jonka jälkeen se voidaan leikata halutunlaisiksi paloiksi.

Tämä leivonnainen paranee hieman oleentuessaan; pari päivää jääkapissa tekee ihmeitä maulle. Myös pakastettavaksi nämä palat sopivat.

Mehevät kolmen suklaan browniespalat

Suklaa- mikä ihana syy leipoa!

Ennen ensi kokemustani olin kuullut jo kauan puhuttavan brownieleivonnaisista, mutta meni jonnin aikaa asiaa sisäistäessä. Tämä ihanan suklainen, hieman ehkä ylimakea herkku sykähti kuitenkin välittömästi kohrilleen. Muutamaakin netistä löytämääni reseptiä kokeiltuani päädyin  yhdistelemään parhaaksi havaitut ominaisuudet kokeiluistani, lisäämään omat mausteet mukaan ja lopputulos on suklaistakin suklaisempi, maukas leivonnainen.

Tämä ohje on niin helppo, että näitä tekee leppoisasti vaikka yhdessä lasten kanssa. Eikä tämän tekemisessä tarvita edes sähkövatkainta. Nämä leivonnaiset voi myös pakastaa valmiina annospaloina.

Ainekset

200 g voita

200 g tummaa suklaata

5 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaota

4 tl vaniliinisokeria

100 g maitosuklaata

100 g valkosuklaata

Voi ja tumma suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä kattilassa. Jäähdytetään hieman ja mukaan sekoitetaan ensin sokeri ja sitten kananmunat.

Maitosuklaa ja valkosuklaa rouhitaan karkeaksi ja sekoitetaan yhteen kaikkien kuivien ainesten kanssa.

Ainekset yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Taikina levitetään leivinpaperilla vuorattuun, kooltaan noin 30 x 30 vuokaan tai pellille.

Paistetaan 175 asteisessa noin 25 minuuttia. Jäähtyneestä levystä leikataan neliön muotoisia paloja.

Lieneekö suklaalla enää kovin paljon parempaa jatkojalostetta olemassakaan? 😋

Ystävänpäivän leivokset

 

Hemmottelen ystäviäni ja läheisiäni usein herkuilla. Pikkuleipiä, täytekakkuja, piirakoita… Ihan mitä tahansa leivonnaisia ja kaiken käsistään lähtevän kun voi tuunata tähän aikaan vuotta ystävänpäivän mukaisesti sydämillä ja hemepillä koristeilla.

Tämän leivoksen muoto kehittyi mielessäni sitä mukaa kun sitä rupesin tekemään. Aikomuksena oli tehdä murotaikinasta keksin muotoinen pohja ja päällynen, törsötellä väliin ja päälle jotain kermaista moussea ja koristella nätiksi. Mutta tekovaiheessa muistin erään Kuortanelaisen leipomon herkkutuotteen vuosien takaa; Äkkimakean pikkuleivonnaisen, jonka syötyään tiesi sitten makeaa syöneensä. Niinpä lähdin jäljittelemään muistojen perusteella sitä, koska kyseistä leipomoa ei ole vuosiin enää ollut olemassa, enkä ole siis maistanut tätä makuyhdistelmää aikoihin.

Murotaikina

4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
200g voita

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja sen jälkeen nypitään käsin voi jauhoseoksen joukkoon. Taikinaa seisotetaan jääkaapissa pari tuntia, jonka jälkeen se kaulitaan vähän vajaan 1cm vahvuiseksi levyksi, josta otetaan muotilla pyöreitä leipäsiä, halkaisijaltaan noin 7cm. Leipäsiä paistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia. Hieman saa väriä tulla pintaan. Taikinamäärästä tulee kaksipuolisia leivoksia noin 8 kpl.

Sillä aikaa kun taikina oleentui jääkaapissa, tein marenkivoikreemin. Tämä on hieman vaativampi osio ja vaikka yleensä en ihan niin nuukasti ohjeita noudata, niin tämän tekemisen voi helpolla sössiä, jos alkaa sooloilemaan. Tärkeää on siis noudattaa ohjeita, olla kärsivällinen ja omistaa lämpömittari.

Marenkivoikreemi

2 munan valkuaista
1,25 dl sokeria
200g voita (mieluusti suolatonta, mutta ei ole välttämätöntä)

Valkuaiset erotellaan tarkasti ja vatkaillaan metalliastiassa sokerin kanssa vaahdoksi. Kattilaan laitetaan pieni määrä vettä, se lämmitellään kuumaksi ja marenki metalliastiassaan nostetaan kattilan päälle. Marenkia vatkataan vesihauteen päällä kunnes marengin lämpötila nousee 60 asteeseen. 

Tämän jälkeen siirrän marengin muoviastiaan, jossa teen jäähdytyksen. Koko jäähtymisen ajan marenkia vatkataan. Lämpötilan pitää laskea noin 35 asteeseen. Sen ei saa olla niin lämmintä, että sekaan laitettava voi sulaa. Tämän jälkeen siis pieniksi kuutioiksi palottu huoneenlämpöinen voi vatkataan pala kerralla marengin joukkoon. 

Tässä kohtaa täytyy olla hieman kärsivällinen ja vaikka ensin näyttäisi siltä, että massa juoksettuu, sen vatkaamista tulee jatkaa niin kauan, että se kiinteytyy tasaiseksi ja kiinteäksi. Sen tietää ja tuntee käteen, kun se on valmista. Ensimmäisellä kerralla tätä tehdessäni suorastaan hämmästyin, kun se muutos tapahtui.

Marenkivoikreemiin voi sekoittaa huoletta jotain makuaromia ja tällä kertaa laitoin mukaan pari tippaa vanilja-aromia. Marenkivoikreemin valmistusta oon opiskellut mm. Annin Uunin ohjeiden avulla.

Leivoksen alempaan osaan levitetään vadelmahilloa ja päällimäiseen osaan kerros voikreemiä. Osat yhdistetään ja voikreemillä voidellaan myös reunat. Tämän jälkeen reunat pyöritellään nonparelleissa. Leivokset on hyvä jäähdyttää ja kovettaa jääkaapissa, että osat ei luistele pois sijoiltaan, vaan keksintö pysyy kasassa. Päälle ripaus tomusokeria ja siinä se sitten tönöttää! Myllärin äkkimakea!

Hyvää ystävänpäivää ❤

Kanaverkko taipuu sydämeksi

 

Olen aina pitänyt kanaverkon rustiikista ulkonäöstä ja jo viime syksynä pyörittelin mielessäni suunnitelmaa kanaverkkokoristeesta, joka lopuksi käsiteltäisiin kalkkimaalilla. Ajatuksena oli saada hiottua verkosta pahimmat särmät sillä, että verkkoa pehmennettäisiin maalilla. En vain ollut varma, kuinka tämä ajatus toimisi käytännössä. Sitten jouluna näin ystävilläni kanaverkosta tehtyjä kartioita, jotka kuvasivat kuusia. Nämä kartiot oli kastettu useaan otteeseen paperimassa-vesiseokseen, jota sitten oli kerta kerran jälkeen takertunut verkkoon enemmän ja lopulta verkkokartiosta oli tullut täysin valkoinen ja massa oli verkkoon tarttuessaan pehmentänyt verkon kauniiksi. Tästä sain pontta sille, että kalkkimaalikokeilu ei olisikaan tuhoon tuomittu ajatus.

Leikkasin verkosta kaksi melko leveää ja selkeästi sydämen muotoista palaa. Nämä palat taivuttelin ensin ulkoreunoiltaan jo hieman koveraksi ja yhdistin sitten taivutetuilla kärkipihdeillä pyöritellen ulkoreunalta toisiinsa samalla hieman muotoillen jo verkkoa sellaiseksi, että sydämestä tulisi lopulta kolmiulotteinen ja pullea. Kun verkkosydänpuoliskot oli täysin toisissaan kiinni, venyttelin vielä sydäntä niin, että se oli symmetrinen joka suunnassa.

Maalasin sydämen kalkkimaalailla. Varmasti se elementin kokonaan maaliin kastaminen olis ollut aika jees, mutta kun ei mulla sitä maalia ihan litroittain ole. Siispä pensselillä maalailin ja töpöttelin maalia joka mutkaan ja notkoon. Myös sinne sydämen sisäpuolelle sujuttelin pensseliä, ettei maalittomuuttaan kiiltäviä kohtia jäisi liiaksi näkyviin. Tämän toistin puolelleen aina maalin kuivuttua ja kolmannen maalauskerran jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.

Lopuksi kiinnitin sydämeen ripustusnauhan ja rusetin. Saumakohdat koristelin vielä sävyyn sopivilla helmillä.

Hento ja läpinäkyvä. Juuri sellainen kuin ajattelin. Maalainen, niin kuin minäkin.

Runebergin tortun monet muodot

 

Oikeastaan joka vuosi toivon, että piparkakkuja jää joululta yli niin paljon, että voi sitten ihan reiluun tehdä Runebergin torttuja. Käytän Runebergintorttujen taikinaan myös muut joulusta yli jääneet makeat leivonnaiset. Ja siitä syystä ollaan taas siinä ytimessä, että hyvää tulee, mutta ei kahta kertaa samanlaista...

Jos siis joulusta jää yli mitä tahansa pikkuleipiä tai vaikka kuivakakkuja, kaikki toimii murskattuna tässä leivonnaisessa. Käytän tähän myös säilytyksessä kovettuneet fariinisokerit ja muut jämät; mantelirouheet, kookoshiutaleet... Eli tämä on oikein varsinainen jämistä syntyvä herkku! Sitä kierrättämisen ja nuukuuden arvostamista kai se tarina Runebergin Fredrikastakin ja legenda näiden torttujen alkuperästä korostaa…? Mutta ei tuu kyllä pahaa mieltä siitä, että pitäis jotain heittää pois.

Näitäkin torttuja oon kokeillut tehdä todella monella eri ohjeella ja niin kuin monesti aiemmin, taas puhutaan makuasioista, eikä näitä paremmuusjärjestykseen tarvitse laittaa. Tehdäänpä se millä ohjeella tahansa ja ottaa se minkä tahansa muodon, sen maku kuuluu helmikuuhun.

Hankin viime vuonna silikonisen Runebergintorttu-muotin, jossa on tila kuudelle tortulle kerrallaan ja silläpä tulee ihan semmosia kaupan tekoosen näkösiä leivoksia! 😍 En ollut lainkaan pettynyt tähän hankintaan, vaikka VAIN kuuden leivonnaisen tekeminen kerrallaan, on tuskaisen hidasta mulle. 

Tortuthan nyt voi tehdä vaikka muffinssivuokiin, mutta taikinan rasvaisuuden vuoksi paperiset vuokat kostuu ihan läpiasti rasvasta, eikä ne oo sen jälkeen enää kivoja käsitellä. Paitsi jos viitsii satsata niihin vuokiin ja hankkia laadukkaampia, esim. kartonkisia tai foliopintaisia muffinssivuokia. Mutta noin kolmen vuoden tarve vahvoja muffinssivuokia mun Runebergintorttuja varten vastaa jo sitten tätä silikonista Runebergintorttumuottia. Eli taas säästin ostamalla…? Suosin kuitenkin usein vähän suurempia linjoja tässä(kin) touhussa. Helpoin ja varsin kivan näköinen Runebergin torttu syntyy pellillä tai piirakkavuokassa. Pellillisen leikkaan neliöiksi ja teen jokaiseen neliöön oman hillosilmän ja taas piirakkavuokaan teen yleensä yhden ison hillosilmän keskelle lättyä.

Niin. Ja voihan sitä yhdistää myös ystävän- ja Runeberginpäivän. Eli kun tekee Runebergin tortun sydänvuokaan, niputtaa kätevä emäntä näppärästi kaksi teemaa… 😃

Tässä oma ohjeeni isohkoon vuokaan:

• 150 g                   voita
• 2 dl                      fariinisokeria (ruokosokeri tai tavallinen kidesokeri käy myös)
• 3                           munaa
• Rommiaromia muutama tippa
• 2 dl                      spelttijauhoja (ja taas käy tavallinenkin vehnäjauho)
• 3-4 dl                  pikkuleipämurua
• 1,5 tl                   leivinjauhetta
• 1 tl                       kardemummaa
• 1 dl                      mantelirouhetta (halutessaan voi jättää poiskin)
• 1 dl                      mantelijauhetta
• 2 dl                      kermaviiliä
• Vadelmahilloa
• Tomusokerikuorrutusta

Piparit murskataan (tehosekoittimella tai smoothiekoneella) muruiksi.Voi ja sokeri vatkataan ”vaahdoksi”. Munat lisätään yksitellen voi-sokeriseokseen ja vatkataan lopuksi niin, että taikina on tasainen. Sekoitetaan mukaan rommiaromi.

Kaikki kuivat ainekset sekoitetaan keskenään, lisätään vatkattaessa seokseen puolet jauhoseoksesta, kermaviili ja loput jauhoseoksesta. Sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Ohjeessa on pikkuleipämurun määrän kohdalla 3-4 dl. tämä siksi, että pikkuleipämuru on vuosittain vähän erilaista riippuen muruseoksen sisällöstä. Ruukaan sekoittaa pikkuleipämurua joukkoon sitten lisää, kun näen minkälainen koostumus on jauhoseoksen mukaan sekoittamisen jälkeen. Eli seoksen ei saa olla juoksettuneen näköistä, vaan melko tahmeaa ja tasaista, niin että ainesosat ei erotu toisistaan.

Voidellaan halkaisijaltaan noin 28cm vuoka ja levitetään taikina vuokaan

Paistetaan 25-30 minuuttia 180 asteessa

Kostutukseen käytetään yleensä punssia, jota multa ei kyllä löydy... Niinpä teen sitrunalikööristä ja rommiaromista tai  konjakista, fariinisokerista ja rommiaromista miksauksen, jolla kostutus tehdään. Kostuketta tarvitaan noin 1 dl / taikina-annos. Paras lopputulos tulee, jos kostutuksen tekee leivonnaisten jähdyttyä ja niiden ollessa vielä vuoissaan. Kosteuden annetaan imeytyä ja tasaantua mieluusti vaikka seuraavaan päivään saakka. Ja leivonnaiset saavat olla todellakin kosteita.

Lopuksi hillosilmä ja tomusokerista ja vedestä tehty valkoinen reunus ❤️

Tälläisiä helppoja hyvän mielen torttulaisia tällä erää!

Valkosuklaa-macadamiapähkinäcookies - Sussun Subit - Parhaat keksit ikinä!!!

 

Kaikki lähti siitä, että pojan mielestä Subwayssa myytävät valkosuklaa-macadamiapähkinäcookiesit ovat parhaita keksejä, vaikka verrattais mihinkä. Herra Subway ei ehkä liiemmälti tykkää siitä, että hänen reseptiään pyritään jäljittelemään, mutta sen tein kuitenkin... Jokusen kerran reseptiä kääntelin ja muokkailin, ennen kuin pääsin haluamaani lopputuokseen, mutta mielestäni nyt ollaan riittävän lähellä ja voin tehdä näitä kotona ihan ite ja jakaa ohjeen myös Teille.

Ainekset;

225 g voita

2 dl ruokosokeria

1,5 dl fariinisokeria

3 rkl siirappia

2 munaa

6 dl spelttijauhoja (tai tavallisia vehnäjauhoja)

2 tl soodaa

2 rkl vanilija sokeria (tai muuta vanilijamaustetta)

200 g valkosuklaata

125-200g macadamiapähkinöitä

Pehmeä voi ja sokerit sekoitetaan yhteen. Mukaan lisätään munat yksitellen ja sekoitetaan seos hyvästi kuohkeaksi (Jos ruokosokeri on kovin suurikiteistä, sen täydellistä liukenemista muuhun massaan ei tarvitse yrittää).

Kuivat aineet sekoitetaan ensin yhteen ja tämän jälkeen hyvin voi-sokeri-munaseokseen. Lopuksi sekoitetaan joukkoon karkeaksi paloiteltu valkosukaa.

Pähkinät voi sekoittaa myös taikinaan, mutta jos ne on taikinassa, ei välttämättä pysty kontrolloimaan sitä, että jokaiseen pikkuleipään tulee myös pähkinöitä. Ja idea on kuitenkin se, että joka pikkuleivässä niitä olisi 2-4 kpl. Niinpä on parempi, että pähkinät painetaan taikinan sisään siinä vaiheessa, kun taikina on annosteltuna pellille.

Taikinaa annostellaan leivinpaperin päälle uunipelille niin, että taikinalle jää reilusti tilaa levitä ja pähkinät painetaan taikinan sisään. Pikkuleivät paistetaan noin 180 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Pikkuleipien annetaan jäähtyä reilusti ennen pelliltä nostamista.

Pikkuleivät jäävät sisältä hieman pehmeiksi ja siksi ne muuttavat jäähtyessään muotoaan ja vasta täysin jäähdyttyään ne muistuttavat esikuvaansa.

Taikinasta tulee noin 25 isoa keksiä.

Kestävät ja kauniit tiskirätit virkkaamalla

 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä? Luutu. Siivousliina. Tiskiliina. Minun käyttämäni nimi on kuitenkin tiskirätti.

Kovin paljon näiltä virkatuilta tiskiräteiltä odottaisi niin monien niitä kuvaavien, lähes ylistävien adjektiivien jälkeen. Antibakteerinen, ekologinen, kestävä...

Enempiä miettimättä; kauniitahan nämä ainakin ovat. Kauniimpia kuin ainoatkaan kaupasta ostettavat. Olen käyttänyt omiin rätteihini pellava- ja bambulankoja, eli luonnonmateriaaleja joiden tuotanto ei köyhdytä maaperää ja rasita ympäristöä niin paljon, kuin esim puuvillan tuotanto. Tähän on kuitenkin ihan pakko mainita, että bambulangan ekologisuus kokonaisuutena riippuu bambuviskoosin valmistusmenetelmistä. 

Se on kuitenkin ekologista, että rätin voi kerta toisensa jälkeen pestä ja käyttää uudestaan. Ja rätin ominaisuudet vain paranevat, mitä enemmän sitä käyttää ja pesee. 

Käytössä nämä eivät tietenkään vastaa ihan täysin kaupan sieniliinoja, mutta yllättävän kuivan pinnan ne pyyhkiessä jättävät. Varsinkaan nämä bamburätit eivät rupea ihan niin herkästi haisemaan kuin sieniliinat ja kun siinähän se etu sitten tulee; kun nämä voi nakata pyykinpesukoneeseen ja pestä hyväksi. Toisin kuin sieniliinat. Pesulämpötila ei saa olla kovin korkea, mutta ne puhdistuvat kyllä matalemmissakin lämpötiloissa.

Rättejä olen valmistanut useallakin eri mallilla. Koon määrittelen ensimmäisten ketjusilmukkojen määrällä. 35-55 silmukkaa rätin reunaksi, kulloisenkin tarpeen mukaan.

Kiinteät silmukat. Aloitussilmukoiden määrää ei ole sidottu mihinkään ja sen voi päättää tarpeensa mukaan. Jokaisen kierroksen alkuun tehdään kaksi ketjusilmukkaa korvaamaan ensimmäinen kiinteä silmukka. Kun jokaisella kierroksella virkkaa silmukan takimmaisen langan alta kuosista tulee hieman aaltoileva. Kun kierroksia on niin paljon tehtynä, että työ on neliön mallinen, olen kiertänyt koko työn ensin kiinteillä silmukoilla ja sen jälkeen tehnyt ketjusilmukkalenkeistä koostuvan pitsireunuksen somistamaan rätin reunaa.

Kiinteät silmukat ja aukot. Aloitussilmukoita tulee olla parillinen määrä. Ensimmäisen kiinteän silmukan korvaa joka kierroksella kaksi ketjusilmukkaa. Ensimmäinen ja viimeinen kierros ovat pelkkiä kiinteistä silmukoista koostuvia rivejä. Joka toisella kierroksella tehdään pelkkiä kiinteitä silmukoita ja joka toisella kierroksella vuoron perään kiinteä silmukka + ketjusilmukka ja jätetään 1 silmukka väliin ja taas seuraavaan kiinteä silmukka, niin että muodostuu rivi nelön muotoisia aukkoja. Kierroksia jatketaan kunnes työ on neliön muotoinen. Lopuksi olen kiertänyt koko rätin kiinteistä silmukoista koostuvalla kierroksella. Siihen on näppärä tehdä sitten haluamansa näköinen reunus.

Pylväät ja aukot. Tämä malli on tällä erää ollut oma suosikkini. Aloitussilmukoita tehdään 3+3 (ensimmäinen pylväsryhmä ja aloituspylväät) + viidellä jaollinen määrä silmukoita (4 pylvään ryhmä+aukko). Kierros aloitetaan aina kolmella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään.Neljän pylvään jälkeen tehdään yksi ketjusilmukka, jätetään yksi silmukka väliin ennen seuraavaa pylväsryhmää. Kierroksia jatketaan kunnes rätti on neliön muotoinen. Lopuksi kierretään koko liina kiinteillä silmukoilla. Pitkillä sivuilla jokaiselle kierrokselle riittää kaksi silmukkaa. 

Olen tykästynyt päättelemään rätit ihan yksinkertaisella ketjusilmukkapitsillä; 4 ketjusilmukkaa kiinnitetään kiinteällä silmukalla rätin reunan joka kolmanteen silmukkaan. Kierroksen tullessa täyteen edetään edellisen kierroksen ensimmäisen ketjusilmukkakaaren puoleen väliin piilosilmukoilla ja jatketaan 4 silmukan ketjusilmukkakaarilla, jotka kiinnitetään edellisen kierroksen ketjusilmukkakaariin. Kuhunkin kaareen yksi kiinnitys kiinteällä silmukalla ja kaksi tai kolme kierrosta riittää luomaan pitsimäisen lopputuloksen.

Nämä rätit ovat ihania, muunneltavia ”yhden illan töitä” ja niitä on mukava tehdä vaikka lahjaksi, lasten koulumyyjäisiin tai arpajaisvoitoiksi.