Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 11. helmikuuta 2020

Kirsikkamarengit

 

Itse tehdyt marengit on kyllä jotain ihan muuta kuin kaupasta valmiina ostettavat kuivat koppurat. Siinä kun kaupasta ostettua marenkia puraisee ja sen pölyn voi vetää nielun kautta näppärästi vaikka henkeen, itse tehty marenki on päältä rapea ja sisältä kosteahko. Se sulaa suussa hieman sitkeäksikin, pureskeltavaksi ja toffeemaiseksi.
Marenkeja voit tuunailla lähes kuinka vaan oman maun mukaiseksi ja ne sopivat vaikka kakun koristeiksi ja kaikenlaisiin juhliin tarjottavaksi.


Marenki on yksi niistä leivonnaisista, joiden kanssa kaiken vaan pitää loksahtaa kohdilleen ja ainemäärien  ja paistoajan kanssa on hyvä olla melko tarkkana. Pitää erotella tarkasti valkuaiset ja keltuaiset, vatkausastian ei saa olla märkä tai rasvainen, pitää malttaa vatkata massaa riittävän kauan ja paiston edetessä marenkien kuivuutta pitää seurata. Liian kuivaksi mennessään niistä tulee niitä kaupan marenkien kaltaisia sokeripölyläjiä. Ja olen myös huomannut, että ohjeelliset paistoajat ei toimi aina. Kyseessä on mahdollisesti munien laatuerot, niiden ikä, lämpötilaerot, ehkä erilaiset uunit tai jotain muuta vastaavaa. Syytä en tarkkaan tiedä. Niinpä pidän näitä aina paiston aikana vähän silmällä ja uunista päin maistamalla varmistan oikean kuivuusasteen.

Ainekset;

3 munan valkuaista
2 dl sokeria
0,5 dl kirsikkatomusokeria
1 tl etikkaa

Valkuaiset vatkataan ensin vaahdoksi. Sokerit lisätään valkuaisten joukkoon vähitellen. Ja nou hätä, jos et toteuttanut tekstin edellistä osaa. Oon joskus mäjäyttänyt kaikki aineet samaan aikaan kulhoon ja ryhtynyt vatkuloimaan ja vasta sen jälkeen muistanut, että piti kai olla vähän kärsivällisempi... Ja hyviä niistä tuli sittenkin. Vatkaamista jatketaan, kunnes kaikki sokerikiteet on täysin sulaneet ja massa on niin kankeaa, että sen pintaaan jäävät vatkauskuviot eivät tasaannu. Massaa ei oikeastaan saa edes liian jäykäksi. Lopuksi lisätään etikka ja sekoitetaan se massaan. Etikka ei ole välttämätön aines, mutta sillä on tekemistä juuri sen "kosteuden kanssa".

Massa laitetaan pursotuspussiin ja pursotetaan nokareiksi leivinpaperin päälle pellille. Nämä turpoaa hieman uunissa, joten ihan vieri viereen niitä ei kannata tehdä. Tästä määrästä tulee täysi pellillinen suuhun sopivia marenkeja.


Kiertoilmauunin lämpö 100 astetta ja paistoaika noin 45 minuuttia, jonka jälkeen ne jätetään sammutettun uunin jälkilämpöön vielä kuivumaan.

Ruukaan värjätä marenkeja jollain tapaa, koska niistä tulee paljon hauskemman näköisiä kirjavina tai hempeän pastellisävyisenä. Jos siis haluan kokonaan värjättyjä, sekoitan väriaineen massaan ihan viimeisenä. Jos taas haluan esim. raitoja, piirrän pensselillä pursotinpussin sisäpintaan pitkittäin väriraitoja pastaväristä ja kun laitan valkoisen tai vaalean massan sisään, se tyllasta ulos tullessaan nappaa kylkiinsä raidat. Näissä marengeissa marenkimassa hiukan hylki pursotinpussiin laittamaani väriä, mutta oikeastaan täplikkyys näyttää melko hauskalta marengin pinnassa.


Tyllalla on suuri merkitys marengin muodolle. Ehkä kaikkein suloisimmat marengit tulee mahdollisimman monisakaraisella tähtiyllalla, jota nytkin käytin.
Kirsikkamarengit värjäsin vaaleanpunaisiksi ja lisäsin viininpunaisia väriraitoja. Käyttämäni pastaväri oli melko voimakasta ja siksi marengeista tuli paikoin jopa tummanpuhuvia. Kirsikkaa ne silti vähän ulkonäöltäänkin muistuttaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti