Kanaverkko taipuu sydämeksi

 

Olen aina pitänyt kanaverkon rustiikista ulkonäöstä ja jo viime syksynä pyörittelin mielessäni suunnitelmaa kanaverkkokoristeesta, joka lopuksi käsiteltäisiin kalkkimaalilla. Ajatuksena oli saada hiottua verkosta pahimmat särmät sillä, että verkkoa pehmennettäisiin maalilla. En vain ollut varma, kuinka tämä ajatus toimisi käytännössä. Sitten jouluna näin ystävilläni kanaverkosta tehtyjä kartioita, jotka kuvasivat kuusia. Nämä kartiot oli kastettu useaan otteeseen paperimassa-vesiseokseen, jota sitten oli kerta kerran jälkeen takertunut verkkoon enemmän ja lopulta verkkokartiosta oli tullut täysin valkoinen ja massa oli verkkoon tarttuessaan pehmentänyt verkon kauniiksi. Tästä sain pontta sille, että kalkkimaalikokeilu ei olisikaan tuhoon tuomittu ajatus.

Leikkasin verkosta kaksi melko leveää ja selkeästi sydämen muotoista palaa. Nämä palat taivuttelin ensin ulkoreunoiltaan jo hieman koveraksi ja yhdistin sitten taivutetuilla kärkipihdeillä pyöritellen ulkoreunalta toisiinsa samalla hieman muotoillen jo verkkoa sellaiseksi, että sydämestä tulisi lopulta kolmiulotteinen ja pullea. Kun verkkosydänpuoliskot oli täysin toisissaan kiinni, venyttelin vielä sydäntä niin, että se oli symmetrinen joka suunnassa.

Maalasin sydämen kalkkimaalailla. Varmasti se elementin kokonaan maaliin kastaminen olis ollut aika jees, mutta kun ei mulla sitä maalia ihan litroittain ole. Siispä pensselillä maalailin ja töpöttelin maalia joka mutkaan ja notkoon. Myös sinne sydämen sisäpuolelle sujuttelin pensseliä, ettei maalittomuuttaan kiiltäviä kohtia jäisi liiaksi näkyviin. Tämän toistin puolelleen aina maalin kuivuttua ja kolmannen maalauskerran jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.

Lopuksi kiinnitin sydämeen ripustusnauhan ja rusetin. Saumakohdat koristelin vielä sävyyn sopivilla helmillä.

Hento ja läpinäkyvä. Juuri sellainen kuin ajattelin. Maalainen, niin kuin minäkin.