Syyskranssi nro 2

 

Tähän toiseen syyskranssiin käytin myös valmista kranssipohjaa. Tällä kertaa pohja oli yksinkertainen ja ohut metallirengas. Ensimmäisen kranssin sitomisesta kerroin täällä. 

Kranssin materiaaleina käytin maksaruohon ja pallohortensian kukintoja sekä punertavaksi muuttuneita mustialanhortensian- ja sinipallo-ohdakkeen kukintoja. Nämä materiaalit antoivat koristeeseen ihanat syksyiset sävyt 🥰

Sidoin siistityt ja pienistetyt materiaalit puolalangalla kranssikehykseen. Koska tein koristeesta puolikuun muotoisen, sidoin sen kahdessa osassa siten, että sidontakohdat kohtasivat renkaan alimassa pisteessä.

Melko ihanat värit 😍

Juoksettunut moussemassa ropsutaikinan pohjaksi

Olen tainnut olla melkoinen tuurihaukka, kun en ole kertaakaan aiemmin saanut kakkuun tarkoitettua moussemassaa juoksettumaan. Nyt sekin impeys sitten meni…

Leipomaan piti ruveta, kun synttärit lähestyy. Olisi kiva viedä kakkua töihin ja tietenkin kotonakin pitää joku torttu olla. Tänään tuntui vastustavan jo kylliksi muutenkin, niin en tiedä, oliko mitään järkeä lähteä edes yrittämään. Ja lähdin silti. Ajatuksena oli tehdä moussekakku, johon käytetään vaniljakastiketta. Ja vaikka koko alkuehtoon olin vaniljakastiketta jäähdytellyt, oli se ilmeisimmin siltikin vielä liian lämmintä, kun sen kermavaahtoon lisäsin. Lopputulemana oli heramössö, josta tiesi välittömästi, että kakkumassaksi siitä ei enää millään muotoa ole.

Harmitti vietävästi! Olihan massassa kuitenkin jo 4 purkkia kermaa ja vaniljasoosi 😠

Päätin sitte hyödyntää tuon mössön ropsutaikinana, kun en malttanut poiskaan nakata.

Lisäsin joukkoon 6 munaa ja vehnäjauhoja niin paljon, että kankeus vastasi ropsutaikinaa (6-8 dl… tarkkaa määrää en osaa sanoa, kun ei siinä mielentilassa tullut niin mieleen määriä mittoa 😅). Lisäsin taikinaan myös suolaa n.1 rkl. Määrä tuntuu aika suurelta, mutta olipa pohja-ainestakin heti alkuunsa aika runsaasti. Taikina oli yhä hieman erottunutta, mutta rohkeasti heitin sen pellille ja uuniin.

Paistoin ropsuntekelestä uunin keskitasolla 200 asteen lämmössä niin kauan, että se oli pinnaltaan hyvin paistunut. Ajallisesti n. 20 minuuttia.

Lopputulos on makea ja rasvainen… Ulkonäöllisesti muistuttaa hieman ahvenanmaan pannukakkua.

Maku oli silti aika mainio! Eipä sitä ihan joka päivä kermapohjaista ropsua tule tehneeksi. Ja toivottavasti ei ihan heti toista kertaa tarvitsekaan. 

Mutta positiivista oli se, että mitään ei mennyt hukkaan ja kyllä meillä aina läjä ropsua kauppansa tekee 😅

Cookies and cream - jäätelö

 Cookies and cream-jäätelö, kotoisammin oreokeksijäätelö on jatkoa itse tehtyjen jäätelöiden listaan.

Itse tehty jäätelö on niin makeaa ja hyvää, että vikaan ei voi mennä, vaikka maustamiseen testaa mitä tahansa uutta makua.

Perusjäätelö syntyy samalla ohjeella, kuin lähes aina ennenkin;

6 dl kuohu- (tai vispi-) kermaa

1 tlk kondensoitua maitoa

2 tl vaniljasokeria

0,75 dl glukoosisiirappia

1 pkt oreokeksejä

Kerma vatkuloidaan vaahdoksi. Vaahtoon sekoitetaan kondensoitu maito, glukoosisiirappi ja vaniljasokeri ja sekoitetaan massa tasaiseksi ja kuohkeaksi.

Oreokeksit murskataan. Pieni osa murskasta jätetään ripoteltavaksi jäätelön päälle, mutta suurin osa sekoitellaan jäätelömassan joukkoon.

Jäätelömassa ladotaan kannelliseen (tai pienempiin, kannellisiin) astioihin ja pintaan ripotellaan koristeeksi keksimurua.

Jäätelömassaa jäädytetään pakastimessa vähintään neljä tuntia, mieluiten seuraavaan päivään. 

Koetin sekoittaa osaan oreojäätelön mukaan myös suklaakastiketta. Ihan oli hyvää ja ainakin kivan näköistä, mutta omaan suuhun parempi versio oli jäätelö ilman suklaakastiketta 😅

Herkuttelujäätelö herkkusuille! 😋

Syyskranssi

 Tänään sattui olemaan hyvä päivä siinä mielessä, että aamusta ei vielä satanut, enkä ollut suunnitellut tai sopinut päivään mitään ihmeellistä. Päätin hyödyntää tilanteen ja keräsin puutarhasta erilaisia tuorekranssimateriaaleja; erilaisia hortensian kukkia, pihlajan marjoja ja maksaruohon kukintoja.

Tein tämän kranssin valmiiseen kranssipohjaan. Siinä mielessä mukava materiaali, että ei ole ihan niin nuukalla, jos se materiaalien välistä vaikka näkyykin.

Kieritin siistityt ja sopivan kokoisiksi pienimäni materiaalit rautalangalla pohjaan. JOS olis sattunut olemaan varastossa ohuempaa lankaa, olisi se ehdottomasti ollut parempi sitomismateriaali, mutta nyt mentiin tällä puolalangalla…

Kranssiin käytin pallohortensian kukkia, pihlajan marjoja ja maksaruohon kukintoja. Kranssi näytti kuitenkin hieman valjulta… 🤔

Niinpä lisäsin massasta valmistamiani kärpässieniä ja pieniä omenoita kranssiin ja olovanaan ulkomuoto piristyi tästä. Näiden pienten somisteiden valmistamisesta olen kertonut aiemmin täällä.

Ihan kiva ja syksyn näköinen kranssi tästä tuli. Saapa nähdä, minkälainen kestävyys näillä materiaaleilla on 😊

Leikkoruusut

 Rakastan ruusuja ❤️

Leikkoruusujen suhteen keston ja näyttävyyden kannalta on merkittävää ensinnä se, missä kunnossa ruusut ovat ostettaessa, mutta myös se, kuinka ruusut kulkeutuvat kaupasta kotiin, kuinka ne käsittelee ja kuinka niitä jatkossa hoitaa.

Ruusun kukintojen tulee olla napakoita. Jos ruusut ovat pehmeitä tai jopa nuokottavat, on vahinko jo tapahtunut ja sen jälkeen niistä on vaikea saada enää kestävää silmäniloa. Nuokottavat tai pehmeät kukat ovat todennäköisesti vanhoja tai ne on olleet jossain vaiheessa kuivillaan, jolloin nestejännitys on kärsinyt. Myös kukintoon joutunut vesi on pahasta. Kukinto voi tästä syystä ruveta pehmenemään ja mätänemään.

Nuo ovat syitä, jonka vuoksi ruusut on hyvä ostaa kukkakaupasta, jolloin ne ovat alun alkaen lähteneet matkaan oikealla käsittelyllä. 

En kuitenkaan malta olla ostamatta ruokakaupoissa myytäviä ruusunippuja, jos hyviin sellaisiin törmään…

Ruusuniput tarvitsevat kuitenkin kotimatkalle kosteutta tyveen, koska ruusu ei pahemmin kestä kuivillaan oloa. Harmillista on, että kaikissa kaupoissa ei tätä mahdollisuutta ole asiakkaille tarjottu, vaikka se on ruusujen kestävyyden ehto. Tästä syystä ruusut jäävät usein kauppaan.

Nippuruusut tarvitsevat myös kunnon käsittelyn, ennen kuin ne laitetaan maljakkoon. 

Maljakkovedessä ei saisi olla lehtiä, eli varresta poistetaan kaikki vedenpinnan alle jäävät lehdet. Tapaan poistaa terävällä veitsellä ruusuista myös piikit, koska ruusujen käsittely on ilman piikkejä huomattavasti mukavampaa 😬

Ruusujen varsien tyveen leikataan kunnollinen, viisto imupinta. Saksilla leikaten imupinta ei onnistu, vaan käsittelyssä käytetään ainoastaan veistä.

Kukkien näyttävyyden kannalta myös maljakkovalinta on merkittävä. Jos varret tukeutuvat maljakon pohjaan, kimppu kenottaa. Tällaisessa tilanteessa kannattaa joko vaihtaa maljakkoa tai leikata varsia vähän lyhyemmäksi.

Jos ruusunipun pudottaa maljakkoon sellaisenaan, se todellakin on vain nippu ruusuja.

Nipusta kimpuksi…

Ruusut kannattaakin asetella spiraalimaiseen kimppuun, jolloin kukintojen väliin jää ilmaa. Ilma kun ei maksa mitään, mutta on suuri tekijä symmetrisyyden ja näyttävyyden kannalta. Kimppu on hyvä sitoa narulla, koska kun kimpusta päästää irti, se hajoaa…

On hyvä huomioida myös se, että valmiiksi sidottua kukkakimppua ei tarvitse (eikä pidä) avata. Varsinkin, jos kimpussa on useita erilaisia kukkia, on ne sidontavaiheessa jo aseteltu siten, että ne asettuvat omille paikoilleen ja sidotun kimpun avaaminen tekee kimpusta taas pelkän nipun.

Ruusuille käytetään maljakossa lämmintä, tai jopa kuumaa vettä. Virkisteen käyttö ei liioin ole pahasta.

Kun kukat ovat maljakossa, niitä hoidetaan muutaman päivän välein (jos ei jopa päivittäin) leikkaamalla varsiin uudet imupinnat ja vaihtamalla maljakossa oleva vesi. Näin tehden kukista saa huomattavasti pidemmän ilon.

Ruusut pitävät viileästä. Ruusumaljakkoa ei siksi kannata asettaa ikkunalle auringonpaisteeseen. Liiallisessa lämmössä ne alkavat nuokottaa, kun haihtumista tapahtuu nopeampaa, kuin mitä ne ehtivät nestettä varteen imeä.

Hyvät ja oikein käsitellyt ruusut kestävät maljakossa vähintään viikon. Joskus olen päässyt nauttimaan samoista ruusuista jopa lähes kolme viikkoa.

Ihanaa viikonloppua!🌹

Vanhan virkatun liinan rekonstruktio

Anoppini on saanut joskus lahjaksi kauniin, virkatun liinan, joka on jo reunoiltaan hapertunut ja hieman huonokuntoinen ❤️

Koska liina ei ole pelkkä liina, vaan siihen liittyy suurta tunnearvoa, pyysi anoppi minua virkkaamaan uuden liinan, tämän vanhan mallilla.

Periaatteessa ei kovin vaikea rasti, koska vanhassa liinassa oli selkeästi näkyvissä silmukkamäärät ja ne oli helppo liinasta selvittää. Haasteen toi sitten se, että käyttämäni kolmen säikeen kalalanka ja 1,5 koukku eivät täysin vastanneet vanhassa liinassa käytettyjä. Periaatteessa pienempi koukku olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta toden näköisesti liinasta olisi tullut malliaan pienempi. Niinpä virkkuujälki on löyhempää ja silmukat erottuivat selkeämmin. Mutta se ei kokonaisuudessa haittaa.

Jossain kohtaa, noin 15. llä kierroksella näytti jopa epätoivoiselta. Tuntui, että liinan ympärys lerpattaa ja ties mitä. Mutta toivoin tuon lerpatuksen häviävän ja niinhän tuo teki, kunhan pääsin ensimmäisen käpykuvion vaatimat kierrokset loppuun.

Periaatteessa uusi liina vastaa pyydetysti malliansa ja siinä mielessä lopputulos on onnistunut 😊

Hedelmäpuiden alustat

 

Meidän pihassa kasvaa viisi erilaista hedelmäpuuta. Puut ovat vielä varsin pieniä, kun vanhimmatkin niistä ovat vasta 7 vuotiaita. 

Jo istutettaessa jätin puiden istutusalueen katetulle mullokselle. Tällä halusin helpotusta ruohonleikkuuseen, kun puita ei tarvitse kiertää tiukasti tyven ympäriltä, vaan jokainen puu voidaan kiertää kauempaa ja puun alusta pysyy koko ajan siistinä. Yksi huono puoli, kun nurmi kasvaa puun latvuksen alla on se, että nurmea leikatessa vaurioitetaan ruohonleikkurilla puun tyveä. Jos tyvi vielä siistitään siimaleikkurilla, jälki voi olla kyllä hyvä, mutta kerrasta toiseen ja vuodesta toiseen tätä toistettaessa puun tyvi voi vaurioitua pahoin.

Katetun alustan etu on myös se, että puille annettavat ravinteet kulkeutuvat pintakasvuston ja ruohon sijaan itse puulle. Kuorihake katteena pidättää myös maan kosteutta.

Ympäröivä nurmi karkaa hiljaksiin mullokselle ja puun latvuksen kasvaessa myös mullosaluetta on hyvä suurentaa. Näin ruohoa leikatessa ei edes tarvitse yrittää sompailla alaoksien seassa. Siksi tapaan muokata alueet 1-2 kertaa kasvukauden aikana.

Painelen lapiolla 10-15 cm suuremman ympyrän mullosalueen ympärille. Polkaisen lapion niin syvälle, kuin sen vain saa. Tällä toimenpiteellä on myös se tarkoitus, että puiden pintajuuret katkeaa ja tällöin puun juurten kasvu painottuu syvemmälle, mikä on varsinkin pitkinä poutakausina puun eduksi. Tällä katkomisella on myös se tarkoitus, että pinnassa juuria kasvattavat puut versoisivat vähemmän esim. viereisessä kukkamaassa…

Nostan nurmimättäät yksitellen ylös ja poistan nurmen juurineen. Kaikkein helpointa on tämä työ tehdä keväällä, ennen kasvukauden alkua, mutta myös sopivan kosteaa maata on helppo käsitellä vaikka keskellä kesää..

Lopuksi katan mullosalueen 5-10cm vahvuisella kuorikekerroksella.

Puiden alle olen istuttanut pieniä sipulikukkia (mm. krookuksia), jotka kukkivat keväisin. 

Puut voivat hyvin ja lopputulos on siisti. 😊

Kinuski- puolukkapiirakka rahkatäytteellä

Tämä piirakka sai alkunsa siitä, että taas oli kaappiin kertynyt päiväysvanhoja maitotuotteita. Kinuskikreemi oli muutaman päivän vanhempaa, kuin parasta ennen päiväys ja vaniljan makuiset proteiinirahkat oli siirretty vanhojen hyllylle yli kaksi viikkoa sitten. En kuitenkaan ollut malttanut heittää niitä menemäänkään, kun ajattelin niiden kelpaavan leivonnassa pois tiehensä.

Piirakkaan tuli siis muropohjan päälle kinuskikreemikerros, puolukkaa raikastamaan makua ja vahva rahkakerros päälle.

Muropohjan ainekset;

150g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniliinisokeria

Pehmeä voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Mukaan sekoitetaan muna ja jatketaan vatkaamista, kunnes seos on kuohkeaa. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan nopeasti voiseokseen.

Taikinaa lepuutetaan viileässä n. tunti, jonka jälkeen se painellaan suurehkon (30-32cm) piirakkavuoan pohjalle ja nostetaan reunoille.

Pohjalle levitetään kinuskikreemi ja kreemin päälle ripotellaan tasainen kerros puolukoita.

Rahkakerroksen ainekset;

2 tlk maitorahkaa (vaniljarahkaa tai proteiinirahkaa)

1 tlk ranskankermaa

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Rahkat ja ranskankerma sekoitetaan yhteen. Mukaan lisätään sokerit ja munat ja sekoitetaan ainekset tasaiseksi massaksi.

Rahkamassa levitellään kerrokseksi puolukoiden päälle.

Piirakkaa paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia, tai kunnes rahkakerros on hyytynyt.

Vaikka piirakka on makea jo itsellään, hifistelin kuitenkin vielä vähän ja lisäsin tarjoiluvaiheessa piirakan päälle valmista kinuskikastiketta 😋

Kirsikkapuun leikkaus

 

Kirsikkapuu leikataan vasta myöhemmin kesällä, elo-syyskuulla. Näin vältetään kirsikkapuulle tyypillinen nesteiden vuotaminen leikkaushaavoista. Kirsikka ei vaadi samanlaisia hoitoleikkauksia samoin kuin esim. omenapuu. Toisaalta, jos jonkin näköistä ohjetta on kyllä tullut vastaan… Eräässä ohjeessa käskettiin leikkaamaan puuta hieman samalla periaatteella, kuin omenapuita ja esitettiin, ettei puulle saa kasvaa kilpalatvoja. Mahdollisesti puita on eri mallisia, mutta itse en nähnyt millään mahdolliseksi, että leveälatvuksisen puun latvoja karsisin… En siten ymmärtänyt tuota ohjetta. 

Toisen kotini takapihalla kasvaa jo hieman isompi kirsikkapuu. Piha on ahdas, mutta melko hienosti me ollaan toimeen tultu. Kirsikka on kaunis kukkiessaan keväällä ja hyödyllinen luodessaan näkösuojan terassille. Puu myös viilentää varjollaan ihanasti muutoin valtavan kuumaa terassia. Isomman puun suurin ongelma on se, että se muuttuu sisäosistaan lehdettömäksi, kun oksat kasvavat pituutta ja vain niiden kärjissä on kukintoja ja lehtiä.

Sen vuoksi päätin muutama vuosi sitten hankkimalleni uudelle kirsikkapuulleni testata jostain todella vanhasta julkaisusta lukemaani ohjetta, jossa suositeltiin typistämään vuosittain kirsikkapuun vuosikasvuja. Tämä kylläkin sotii sitä periaatetta vastaan, että puut ovat puita ja niiden pitäisi antaa kasvaa puina. Jatkuva leikkaaminen ihan vain leikkaamisen ilosta ei ole tarkoituksenmukaista ja on jopa haitallista puulle. Mutta silti koetin tähän pienen puun alkuun tuota ajatusta, kun mietin asiaa siltä kantilta, että kuinka hakoteillä joku 100 vuotta sitten laadittu ohje voi olla? 

Parin kesän jälkeen huomasin, mitä tuolla leikkaamisella ilmeisimmin ajetaan takaa. Nyt, viidentenä kesänään puu on tiheä ja poikkeaa täysin edellisestä, vapaammin kasvaneesta kirsikkapuustani. Kirsikkapuun vuosikasvut voivat pienessä puussa olla useita kymmeniä senttejä kesässä ja kun puu kasvaa haaromatta, latvuksesta muodostuu lopulta harvahko. En nyt sitten osaa sanoa, onko tuo leikkaamisen vaikutuksesta syntynyt tiheä latvus kovin hyvä asia, kun normaalisti hedelmäpuiden suhteen pyritään ilmaviin latvuksiin. Viime kesänä en enää yltänyt leikkaamaan puun ylimpiä vuosikasvuja, joten totesin typistelyn typeryyden ja päätin että tänä kesänä en tuota puuta enää typistele. Kun sellaisen ongelman tuo jatkuva leikkely toi mukanaan, että hedelmiähän puu ei oikeastaan vielä tuota. Kirsikka kukkii vanhoista versoista, joten typistely vähentää kukintaa ja sitä myöden puu ei tuota hedelmiäkään. Tosin kirsikka ei välttämättä välittömästi istutuksen jälkeen rupea kukkimaan.

Hedelmiä minun pienen pihan, vapaasti kasvanut kirsikkapuu on taas tuottanut ihan kiitettävästi; noin 10 litraa / kesä. Suurin ongelma hedelmien suhteen on niiden eriaikainen kypsyminen. Niitä pitää keräillä kypsymisen myötä lähes päivittäin, koska kirsikat houkuttelevat rastaita ja harakoita, jotka sontivat puun ja lähitienoon sekä popsivat ne hedelmät suihinsa alta aikayksikön. Sitten jos kirsikat kypsyvät ja mehuuntuvat oikein kunnolla, on vuorossa ampparien invaasio. Ne syövät näppärästi itsensä marjan sisään…

Olen siis luopunut näistä ajatuksista, että ainakaan tuottavuuden vuoksi puuta olisi tarve leikata. Antaa kasvaa vaan ja tekee sen, minkä välttämättömäksi näkee. Kaikki muu on turhaa.

 Tämän syksyisellä leikkauksella pyrinkin saamaan puun rungon korkeammaksi. Reippaasti roikkuvien oksankärkien alta on hankala hoitaa puuta ja ympäröivää nurmikkoa. Varsinkin nyt, kun puusta on muotoutunut varsinainen tuhero, nuo roikkuvat alaoksat ovat hieman hankalat. 

Poistin muutaman melko roikkuvan ja alaspäin kasvavan oksan ja lopputulos olikin jo varsin mainio.

Minun kirsikkapuut kasvattavat juurivesoja. Ja paljon. Varmasti merkittävin kirsikan leikkaamiseen liittyvä toimenpide onkin poistaa tyveen ilmestyvät juuriversot sekä mahdollisesti myös kauemmas puusta nousevat pienet alut. Tyviversot kannattaa poistaa heti mahdollisimman pienenä. Jos versojen antaa kasvaa, puu menettää muotonsa ja runkopuusta tuleekin pensas. Tosin jotkin kirsikkalajikkeet ovat nimenomaan pensaita… 🤔

Mielestäni puu on nyt kaunis ja tasapainoinen 🥰