Valkoinen joulu: jouluhalko

Tänä vuonna jouluhalko sai maukseen vihreän kuulan makuista uutuusmarmeladia. Marmeladi on todella raikas. Pidän kovastikin sen mausta ja toivon sen pysyvän kauppojen valikoimissa myös tulevina jouluina.

Itse halko taitaa olla alunperin kotoisin jostain keskieuroopan maasta, eikä sillä varmasti Suomessa mitään pitkiä perinteitä ole, mutta pidän kakun muodosta ja siitä, kuinka se on mahdollista joulukakuksi pukea.

Ensin tein tumman kääretorttupohjan (60cm uuni) ohjeella:

5 kananmunaa

2 dl sokeria

1,5 dl perunajauhoja

3 rkl vehnäjauhoja

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

1tl leivinjauhetta

Kanamunat ja sokeri vatkataan paksuksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja ne sekoitetaan munavaahtoon. Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja sitä paistetaan 200 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.

Pohjan ollessa uunissa valmistellaan alusta kumoamiselle. Leivinliinan päälle levitetään leivinpaperi, jonka päälle ripotellaan sokeria.

Paistunut pohja kumotaan valmistetulle alustalle ja paistoleivinpaperi poistetaan välittömästi pohjasta. Että pohjan ”muistiin” saadaan tortun muoto, kääritään pohja heti lämpimiltään rullaksi niin, että alla oleva leivinpaperi seuraa mukana. Näin torttu on lopulta helppo rullata myös täytteen kanssa, eikä se niinkään murru rullattaessa. Jätetään pohja rullalle jäähtymään.

Täytteen ja päällysteen ainekset:

1 tlk vihreäkuulamarmeladia

5 dl kermaa

Sokeria

Vaniliinisokeria

1 tlk maitorahkaa

Tummaa kaakaota

Tomusokeria

Koristeet

Kerma vatkataan paksuksi vaahdoksi ja maustetaan sokerilla ja vaniliinisokerilla.

Kääretorttupohja avataan levyksi niin, että se saa vielä tarvittaessa jäähtyä ennen täytteiden levittämistä. Pohjan päälle levitetään marmeladi ja sen päälle n. 1cm kerros kermaa. Torttu rullataan leivinpaperia ja leivinpyyhettä apuna käyttäen rullaksi. Lopuksi valmis rulla kääritään leivinpaperin ja pyyhkeen sisään ja laitetaan viileään oleentumaan. Itse tein torson ja päällystin sen vasta seuraavana päivänä, mutta toki sen voi tehdä myös tuoreeltaan.

Loppuun kermaan sekoitetaan maitorahka ja kaakaojauhetta niin paljon, että massa muuttuu ruskeahkoksi. Tarvittaessa lisätään sokeria.

Kääretortun päistä leikataan palat, joista runkoon saadaan oksantyngät.

Koko komeus päällystetään kerma-rahkaseoksella ja pintaan uurretaan esim. haarukalla puun kaarnaa muistuttavia uurteita. Tässä kohtaa ripottelin päälle vielä tummaa kaakaota. Aika tiukille meni kakun koko tuon käyttämäni alustan kanssa… 🙄

Koristeet tein sokerimassasta. Lisäksi käytin valmiita koristerakeita. Asettelin ne silmän määrittelemällä tyylillä kakun päälle ja lopuksi tupsautin vielä tomusokeria kakun päälle lunta kuvaamaan. Sokerimassakoristeet ei kuvun alla parane, joten ne kannattaa lisätä kakkuun juuri ennen tarjoilua.

Ei ehkä ihan se perinteinen halko, mutta ajan teeman mukaisesti tehty 😊

Hyvää joulua! ❤️

Valkoinen joulu; Helpot marmeladipikkuleivät Olsonin mallilla

Satuin katsomaan televisiosta Anna Olsonin joulupikkuleipäjaksoa ja innostuin paristakin hänen ajatuksestaan.

Ensinnä. Pikkuleipätaikinoita kannattaa tehdä pakastimeen niin, että ne on sieltä leivottavissa koska tahansa. Ja kun tätä järkeilin, niin todellakin! Ensin teen sen taikinan, sitten vähän siivoan jälkiäni, mutta koen sen turhaksi, koska kohta teen uutta taikinaa ja jossain välissä leipoa ja paistaakin vielä pitää jo syntyneet taikinat. Ja sitten leivon. Ja taas siivoan. Ja teen taas uuden taikinan ja leivon sen. Ja taas pesen ja siivoan. Ja toistan tätä niin kauan, että lopulta lakkaa huvittamasta. Mutta ajatellappa, että sitä pikkuleipätaikinaa olisi sopivissa erissä pakastimessa, niin piankos noita sitten tekee? Ei tarvitsisi yrittää mahduttaa kaikkea samaan päivään ja koska tahansa voisi tehdä erän pikkuleipiä vaikka yllätysvieraille.

Toinen huomioni kiinnittänyt seikka oli se luovuus ja ideat, joita hän esitti. Tuohon tartuin, ja tein hänen ohjeellaan, omilla mauillani erään pikkuleipäsatsin, itselleni vieraalla tyylillä.

Ainekset (n. 40kpl);

250 g voita

2,5 dl tomusokeria

1 muna

3 tl vaniliinisokeria

6-6,5 dl vehnäjauhoja

n. 3 dl marmeladia

Voi ja tomusokeri vatkataan vaahdoksi. Mukaan sekoitetaan muna ja sekoitetaan taikina tasaiseksi vaahdoksi. Mukaan lisätään vehnäjauhot ja sekoitetaan taikina valmiiksi.

Taikinasta tehdään kiekko, joka kääritään kelmuun ja tämä paketti nostetaan pakastimeen, jossa se saa olla vähintään seuraavaan pävivään niin, että se on jäätynyt.

Jäinen taikinakiekko raastetaan raastinraudan karkeimmalla osalla.

Hieman yli puolet taikinasta painellaan nelikulmaiseen, leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (esim. 20x25cm). Taikinaa voi ihan reilusti painaa tiiviimmäksi, mutta pohjasta ei tarvitse tulla tasaista ja täysin kiinteää.

Tuon taikinan päälle levitetään marmeladi tasaiseksi kerrokseksi. Käytin glögin makuista marmeladia, joka siitä huolimatta, että näyttää kuvassa kuolleelta eläimeltä, antaa näille pikkuleiville oikeinkin jouluisen maun.

Marmeladikerroksen päälle levitetään loput taikinaraasteesta niin, että marmeladi peittyy suurimmaksi osaksi. Taikinaraastetta painellaan vain hieman kiinteämmäksi ja jätetän pinta ilmavaksi ja epätasaiseksi.

Tätä keksintöä paistetaan 160 asteessa uunin keskitasolla n. 45 minuuttia.

Levyn annetaan jäähtyä vuoassa ihan kunnolla ja viileäksi asti. 

Otetaan leivonnainen pois vuoasta ja sen pintaan ripotellaan reilu kerros tomusokeria. Ja sitä laitetaan sitten ihan kunnolla. Tämän jälkeen levy leikataan pieniksi, n. 2cm x 2 cm kokoisiksi ruuduiksi.

Ettäs oli taas kiva löytä jotain uutta ja hyvää jouluista leivottavaa. 😊

Valkoinen joulu: Pienet ikikuuset ikkunalla

Kävin marraskuussa sisutus Kokonissa ja sieltä ostin kaksi ihanaa rustiikkista saviruukkua. Näin silmissäni ne keittiön ikkunalla. Mielikuvassa ruukuissa oli vihreät joulupuut, sammaleesta tai havusta valmistetut. 

Mutta kun asiaa mietin, huomasin, että en missään välissä ehdi niihin sammal"kuusia" valmistamaan ja siksi alkoi ruukkuihin sopivien ikipuiden etsintä. Ikipuissa on sekin etu, että saan samat ihanuudet sitten myös tulevina jouluina esille pelkällä varastoimisen vaivalla.

Nettikauppojen valikoimissa esiin nousi erilaisia ja eri kokoisia puita. Hinnatkin vaihtelivat ja pelkän kuvan ja numeroina ilmoitetun korkeuden perusteella oli vaikea kuvitella, minkä kokoinen puu olisi sopiva ruukkuun. Lopulta päädyin Willa Weisten lumihurrettuun kuuseen, jota löytyi edullisimmalla hinnalla ihan lähimarketista. Puu oli istutettu sievään ruukkuun jo valmiiksi, mutta tällä kertaa sen sievyys oli sivuseikka.

Kaupassa kiersin ja etsin ja etsin ja kiersin. En saanut mistään silmääni netissä näkemääni puuta, mutta myymäläsaldon mukaan niitä piti kaupassa kyllä olla.

Ja sitten tajusin. Näitä puita oli kyllä ripoteltu somistukseen siihen jouluosastolle, mutta ne näyttivät ihan toisenlaisilta kuin näkemissäni kuvissa. Kun nämä puut on varmaan tulleet tiukoissa paketeissa kaupan hyllylle, ne ovat menneet suppuun ja eivät olleet lainkaan niin näyttäviä, kuin mainoskuvissa. Tämän tunnistuksen jälkeen löysin viimein oikeat puut mukaani.

Kotona käsittelin puut ronskein ottein. Vääntelin oksat oikeaan asentoon ja taisipa siinä joku oksa saada osakseen niin paljon taivutusta, että kiinnitys petti, mutta kuumaliima korjasi tilanteen.

Ero on aika merkittävä.

Ja juuri tällaiset puut minä ikkunalleni halusinkin. 😍

Valkoinen joulu: Joulupallokranssi

 Valkoisen joulun fiiliksissä kokeilin tehdä joulupallokranssin valko-kultaisena. 

Olen tehnyt aiemmin tällaisia palloista kasattuja suuria kransseja värillisistä palloista mm. vanhojen valokranssien päälle (joista valot on menneet rikki). Niissä on mukana aika kivasti myös tuota vihreää ja se mielestäni keventää hienosti kranssin ilmettä.

Pelkistä palloista tekemäni kranssi on minun makuun jotenkin liioitteleva. Tämä kranssi päätyikin sitten kirpputorille myytäväksi ja löysi sitä kautta uuteen kotiin 😊

Valko-kultaiseen kranssiin käytin n. 35 isoa palloa ja saman verran pikkupalloja. Liimana käytin kuumaliimaa (runsaasti). Vihreäksi laitoin muovisia oksia; valkoista huurreoksaa, pieniä havuja ja leikkelin mukaan myös puoliskan ikean ikikasvista…

Pohjan tein kanaverkosta. Pyöritin kanaverkosta rullan, jonka pyöräytin ympyräksi ja litistin sen kasaan. Vahvistin pohjaa vielä rautalangalla ristiin ja rastiin. Olisi kai tässä voinut käyttää vaikka valmista styroksista kranssi pohjaa, mutta halusin nimenomaan kranssista ”litteän”, enkä tuollaista pullukkaa, kuten tuo vaaleanpunainen pelkistä palloista tehty kranssi on.

Aluksi liimasin kranssin pohjaan kullan sävyisiä glitterlumihiutaleita. Vaikka ne eivät paljoa tule kranssin pallojen alta näkymään, niin niiden tarkoitus on jäykistää pohjaa. Enkä ollut vuosien kaapissa pyörimisen jälkeen löytänyt niille mitään käyttöä. Liimasin aina samanlaiset pallot tasaisesti ympäri kranssia. 

Sitten täytin jäljelle jääneitä koloja pikkupalloilla. Vasta ihan viimeisenä liimasin erilaiset oksat tasaisesti ympäri kranssia, sekä ripustuskohtaan kultaisen rusetin.

Ihan heti tämä ei silmään silti näyttänytkään hyvältä. Tai sellaiselta, kuin olisin sen halunnut näyttävän. Ehkä olisin kaivannut tuota kultaa siihen lisää… Laitoin kranssin muutamaksi päiväksi piiloon ja kun sen taas esille nostin, se olikin ehdottomasti jo paremman näköinen ja ripustin sen seinälle. 😃

Valkoinen joulu; Lumivalkeat joulukoristeet soodataikinasta

 Ensimmäisen kerran valmistin soodataikinaa muovaillakseni kohokoristeita kirjoihin, joita tuunasin. Silloin käytin maissijauhon sijasta perunajauhoja ja taikina tuntui toimivalta. Pitäydyin siis nytkin kotimaisessa vaihtoehdossa.

Soodataikinan ohje:

2dl soodaa

1 dl perunajauhoja

1,25 dl vettä

Kaikki aineet laitetaan kattilaan ja koko ajan sekoittaen lämmitellään seosta, kunnes se alkaa kiinteytymään. Kun massa tuntuu riittävän kankealta taikinaksi, nostetaan kattila liedeltä ja siirretään taikina toiseen astiaan jäähtymään. Taikina peitetään jäähtymisen ajaksi kostealla liinalla, joka estää taikinan kuivumisen. Taikina kun alkaa kuivumaan ja kovettumaan melko nopeasti, jos se jää peittelemättä. Kun taikina on jäähtynyt, vaivataan se kunnolla, jonka jälkeen se on valmis leivottavaksi. 

Kaulin taikinan ohueksi levyksi ja painoin siihen lopuksi kuviot kuviokaulimella. Jos kuviokaulinta ei omista, voi kuviointeja tehdä esim. kumileimasimilla. Taikinaan voi myös painaa kuvioita kaulimalla pitsinauhaa tai pitsiliina taikinan pintaan ja irroittaa pitsi varovasti niin, että pinnan kuva painuu taikinaan. 

Piparimuotilla irrottelin sopivia kuvioita taikinasta.

Yhdestä taikina-annoksesta tulee tuollainen ”pellillinen” koristeita 😊

Tein reiät ripustusnauhoille kakkupiikillä. Taikina on sen verran hippoista, että reiän saa tehtyä vaikka hammastikulla, kunhan tekee siitä riittävän suuren, että haluamansa ripustusnarun saa reiästä ujutettua.

Nämä lumenvalkeat koristeet ovat uskomattoman herkkiä ja kauniita ja ne kimaltelevat kuin lumihanki ❤️

Valkoinen joulu: Vesiväreillä maalatut kuusikortit

 Joulukorttien lähettäminen postin kautta on viime vuosina jäänyt vähemmälle, mutta meillä on paljon lähiympäsristössä asuvia tuttavia ja kortteja viedään joka vuosi jonkin verran suoraan käteen tai pudotetaan ohimennen postilaatikkoon. Eli joulukorttiperinne ei ole kuollut, mutta se on muuttanut muotoaan. 

Yleensä pyrin tekemään joulukortit itse. Normaalisti kyseessä on sellaisten puolivalmisteiden, kuten valmiiden korttipohjien, jouluisten kuviopapereiden ja erilaisten liimattavien kuvien yhdistelmiä, jolloin kortit syntyvät ketjussa ja niiden valmistamiseen ei kulu paljoa aikaa. 

Tänä vuonna mielikuva korteista oli jotain muuta. Ajattelin, että maalaan vesiväreillä "nopsaan" akvarellipaperille kuvan, jonka sitten leikkaan irti ja liimaan korttipohjaan. Maalasin siis kortteihin lumihuntuisia kuusia kuutamossa. Ja otin riskin, vaikka heti alkuun tiesin, että ihan niin nopeaa se ei ole kuin kartonkien liimaaminen.

Vesivärit oli minulle hieman haasteellinen vaihtoehto, koska en ole ikinä oikein hallinnut niitä. Halusin kuitenkin hyödyntää jokin aika sitten hoksaamiani vesivärien ominaisuuksia ja niinpä tartuin siveltimeen.

Kastelin ensin maalattavan alueen sivellen siihen ohuelti vettä.

Tämän jälkeen tein sinisellä värillä taivaan pyöräyttäen siveltimen niin, että kuu jää koskemattomaksi ja sininen väri vain hieman karkaa kuun reunoille kosteaa alustaa myöden. Tummensin sinisen sävyä alareunan suuntaan.

Kun paperi oli vielä hieman kosteaa, maalasin ja muotoilin karkeasti kuusen pohjan.Väreinä käytin vihreää ja mustaa.

Kun paperi oli jo lähes kuiva, tarkensin kuusen muotoa käyttäen taas eri sävyjä, että saisin kuusen vihreään haluamaani elävyyttä.

Lopuksi maalasin valkoisella värillä oksille lumet. Tämän toistin vähintään kaksi kertaa, että valkoinen erottuu vihreältä alustalta myös kuivuttuaan. Lisäsin valkoista myös kuusen juurelle.

Finistelin kortin kirjoittamalla "jatkuvalla tekstillä" alareunaan JOULURAUHAA. Mikään muu teksti ei mielestäni olisi näihin kuviin sopinutkaan.😊 

Leikkasin maalauksen irti kuviosaksilla ja liimasin sen korttipohjaan. Tämän jälkeen laitoin kortin kosteana painon alle, että se ei kipristelisi, vaan takuuvarmasti suoristuisi.

Kun kortti oli tähän saakka valmis, pirskottelin vielä vedellä laimentamaani kullan väristä akryylimaalia roiskeiksi korttien päälle.

Näihin kortteihin kului aikaa monin kerroin enemmän kuin oli tarkoitus, mutta mielestäni se kannatti. Minusta tuntuu, että ikinä ennen en ole saanut jakaa näin kauniita joulukortteja. 🥰

Valkoinen joulu: Kaneliässät

Itsenäisyyspäivä on perinteisesti minulle se ylimääräinen vapaapäivä, jolloin nautin leipomisesta ja jouluruokien tekemisestä. Päivään sisältyy yleensä myös ajan kanssa valmistettu ruoka, linnanjuhlien vastaanoton seuraaminen ja tuntemattoman sotilaan katsominen, mutta linnanjuhlien puuttuessa aikaa jää nyt enemmän sitten tekemiselle…

Aamu alkoi karjalanpaistin valmistamisella ja riisipuuron keittämisellä. Ja kun uuni vapautuu, alkaa erilaisten pikkuleipien leipominen. Myöhemmin iltapäivällä uuniin päätyy erilaiset laatikkoruuat.

Kaneliässistä en ole aiemmin ollut kovinkaan innostunut, mutta ajattelin koettaa niiden tekemistä leivottavan taikinan sijaan pursottamalla. Löysin melko jämerän ohjeen leipojat.fi sivulta. Sen sijaan että sokeri ja rasva vaahdotetaan, tässä taikinassa vaahdotetaankin vehnäjauhot ja rasva. Taikinan ainesmäärät ovat grammoina, joten keittiövaaka on tarpeen.

Ainekset:

200g voita

275g vehnäjauhoja

55g kananmunaa

1,5 tl vaniliinisokeria

100g sokeria

Pinnalle kanelisokeria

Huoneenlämpöinen voi ja vehnäjauhot vaahdotetaan taikinakoukulla valkoiseksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Sokerit ja muna sekoitetaan keskenään ja tämä seos vatkataan voivaahdon joukkoon kahdessa erässä.

Taikina lapataan välittömästi valmistamisen jälkeen pursotinpussiin. Tyllana käytin tähtityllaa. 

Ässät pursotetaan leivinpaperin päälle pellille ja ennen paistamista pikkuleipien päälle ripotellaan kanelisokeria.

Pikkuleipiä paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia. 

Taikina-annoksesta syntyvä pikkuleipämäärä riippuu luonnollisesti tyllan ja ässien koosta. Tästä annoksesta sain 25 kpl aika hyvän kokoisia ässiä.

Nämä ässät ovat ihanan kuohkeita ja koostumuksesta erottaa sen, että taikinan valmistus ei noudata ihan normaaleja kaavoja. 😋

Valkoinen joulu; kennopallot kirjan sivuista

Paperiaskartelu saa jatkoa. Sekä aiemmin tekemäni tähdet, että nämä kennopallot ovat kypsyneet mielessäni jo pari vuotta ja nyt oli viimein tullut aika niiden tekemiselle.

 

Kennopalloihin tarvitaan

Kirjan sivuja (tai muuta paperia)

Lankaa ja neula

Liimaa

Paperiliittimiä

Koristeeksi esim. metallihohtomaalia ja kimalleliima, helmiä tai vaikka riippuvia pieniä prismakiviä.

Ensimmäisen pallon tein pyöreällä kaavalla. Kun sain sen valmiiksi, huomasin, että taittelu ja kennomuotoon liimaaminen litistää palloa, jolloin pallo ei enää ollutkaan pyöreä… Seuraavaan koepalloon leikkasin hieman ovaalin muotoisen kaavan ja  pallosta tuli pyöreämpi.

Pallo syntyy useista saman kokoisista paperiympyröistä, jotka harsitaan keskilinjaa myöden yhteen. Käytin itse 12 ja 14 paperipalluraa. Enemmänkin niitä voisi olla jos paperi olisi ohuempaa, mutta sain neulan painettua juuri ja juuri tuon määrän läpi. Lankaa jätetään pitkälle molempiin päihin. Langan toisesta päästä tehdään ripustusnaru ja toinen päätellään pallon ”pohjalle”.

Kennokuvion tekemisessä käytetään liimaa ja apuna paperiliittimiä. 

Pieneen palloon on hankala ympätä useita liimauslinjoja, joten liimauskohdat kannattaa suunnitella pallon koon ja muodon mukaan.

”Parilliset” välit liimataan omasta, (aina samasta) ja ”parittomat” omasta linjastaan. Liimaa laitetaan pienenpieni tippa, jonka ei mieluusti saa levitä liian leveälle alalle tai pursuta ulos (jolloin klemmari liimautuu kiinni palloon…) Jokainen liimauskohta tuetaan omalla paperiliittimellä ja ne poistetaan liiman kuivuttua.

Pyöreän muodon lisäksi kokeilin tehdä suippokärkisiä ”tuplapalleroita”. Näissä tosin paperia olisi pitäny olla huomattavasti paksumpi nippu, että kuvio olisi päässyt oikeuksiinsa. Mutta ihan mukavan näköisiä nämäkin ovat 😊

Pallon viimeisen välin voi jättää liimamatta, jolloin sen voi kiinnittää esim. juurikin klemmarilla kiinni ja purkamalla klemmarikiinnityksen pallon saa litteäksi ja säilytys seuraavaan vuoteen on helpompaa.

Maalasin pallojen ulkoreunat vanhan kullan värisellä akryylimaalilla ja finistelin reunat kullan värisellä kimalleliimalla.

Ripustusnaruun ja pallon alle lisäsin helmiä, joista osan olin maalannut aiemmin palloon käyttämälläni akryylimaalilla.

Aika kivoja palloja näistä tuli. Voisin kuvitella, että silkkipaperista näiden teko voisi olla mielekästä. Kun silkkipaperi on niin ohutta, että kerroksia voisi olla varmaan tuplaten enemmän ja kennokuvio voisi olla silloin parhaimmillaan.