Sivun näyttöjä yhteensä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kotipuutarhuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kotipuutarhuri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. lokakuuta 2025

Hillotut punasipulit timjamilla

 

Sipulisato ei jostain syystä ollut tänä vuonna kovin hyvä. Syynä saattaa olla kuuma ja kuiva kesä, mutta sen verran olen vettä mäelle kantanut, että en jaksaisi kuivuuteen uskoa. Epäloogista oli se, että osa sipuleista jäi pieneksi, mutta satunnaisesti siellä täällä kasvoi ihan kivan kokoisia mollukoita. Sipuleita riittää nyt silti pitkälle syksyyn.

Olen tehnyt aiemmin hillottuja punasipuleita ohjeella, joka löytyy täältä. Kyseiset sipulit ovat oikeinkin hyviä, mutta huomasin, että useassa netistä löytyneessä ohjeessa mausteena käytetään timjamia. Tiedän sipulin ja timjamin sopivan hienosti yhteen, joten en malttanut olla kokeilematta tätä variaatiota.

Ainekset noin 4 dl tölkkiin;

3 keskikokoista punasipulia

1,5 dl sokeria

1 dl etikkaa

2 dl vettä

1 tl suolaa

1 tl timjamia

Sipulit kuoritaan ja leikataan ohuiksi renkaiksi.

Sokeri, nesteet ja mausteet laitetaan kattilaan ja neste kiehautetaan. Sipulirenkaat lisätään nesteeseen ja keitos kiehautetaan uudestaan.

Sipulit nostellaan puhtaaseen säilyketölkkiin ja neste kaadetaan niiden päälle siten, että sipulit peittyvät. Kansi suljetaan.

Sipulien annetaan maustua seuraavaan päivään. En kylläkään malttanut, kun tarvitsin niitä välittömästi ja maistuivat silti siltä, miltä piti 😁

Hillotut sipulit säilyvät jääkaapissa useita viikkoja.

Mitä mainioin tapa säilöä sipuleita! 😊



🌸 Terveisin Susanna 🌸


maanantai 29. syyskuuta 2025

Syksyn 2025 istutuksia

Tänä syksynä kävelin puutarhakauppaan ja ostin ilman suurempia suunnitelmia ja laskelmia erilaisia kasveja syysistutuksiin. Oikeastaan suunnitelmallisuutta ostoksissani oli vain värit; aniliininpunaisten callunoiden lisäksi koetin pitäytyä pääasiassa vihreissä ja vaaleissa väreissä. Poikkeukseksi napsin mukaan jotain piristäviä väriläiskiä, kirkasta vihreää ja viininpunaista.

Ensimmäisenä kävin siskoni kanssa laittamassa suvun edesmenneiden haudat syyskuntoon. Halusin kokeilla varsinkin isommalle haudalle jotain uutta. Kasveille varatulle alueelle aseteltiin muutama pienehkö koivupölli lyhty- ja kynttiläalustoiksi. Näin saatiin lyhdyt nousemaan istutusten ylle. Muuten täytimme istutusalueen matalilla syyskasveilla. Istutuksessa on callunoita, hopealankoja, lankaköynnöksiä ja keijunkukkia. Kiven ja kasvien välissä on sen verran tyhjää tilaa, että sinne voi asetella hautakynttilöitä.

Loput kasvit istutin kotona etuterassille ja parvekkeelle. 

Parvekkeelle istutin pari perus calluna-tuijanoksa-asetelmaa.

Vaikka väritys on ehkä viime syksyä hillitympää, kurpitsoilla on taas oma, ansaittu paikkansa etuterassin suuremmassa istutusryhmässä.

Aamujen pimeys innoitti asettelemaan aiempaa enemmän lyhtyjä ja kynttilöitä ovensuuhun. Aamulla on varmasti miellyttävämpää lähteä töihin, kun edes pieni valon pilkahdus ohjaa kulkua. 

Portaille tein asetelmat saviruukkuihin siten, että työnsin keskelle ruukkua säilyketölkin nurin päin. Näin sain lyhdyn ylemmäs, hieman irti mullasta ja toivon sen hidastavan lyhtyjen ruostumista.

Ovensuuhun asettelin suuremmat lyhdyt, joihin työnsin kynttilän oheen pätkät vaahteranlehtiköynnöstä. Muovikasvejahan ne ovat, mutta ehkä juuri tämän verran voin hyväksyä myös muovia 😅

Etuterassin pöydillä on kummituspuut. Nämä ovat kyllä mun lemppareita! Niitä ei vain ihan joka vuosi tielle osu.

Illan pimeydessä lyhdyt valaisevat hienosti porraspäätä 🥰

Syksyn istutuksista puhuessani en voi jättää mainitsematta tätä syksyn tunnelmanluojaa keittiön pöydällä; lankaköynnös ja hopealanka, valkoinen pikkukurpitsa ja muutama syksyn omena soppakulhossa ❤️




 🌸 Terveisin Susanna 🌸



lauantai 20. syyskuuta 2025

Syntymäpäivälahjat itselleni

Kun teen erilaisia käsitöitä ja askarteluja, tulee usein annettua valmis työ lahjaksi jollekin läheiselle tai tuttavalle. Ja kun aikansa tätä tekee, alkaa jopa harmittamaan, että itselle ei ehdi ikinä tekemään mitään ja jää vaille näitä kivoja ja joskus jopa tarpeellisia härpäkkeitä.

Päällimmäisenä mielessä on ollut ainakin kaksi sellaista asiaa, joita ilman olen ollut tähän asti ja ties kuinka monet tekeleet on lähteneet maailmalle.

Omien syntymäpäivien lähestyessä päätin keskittyä viikon ajan siihen, että toteutan ihan vain itselleni niitä käsitöitä, joita ilman olen jäänyt. Ei tarvitse sitten enää karehtia muita... 😅

Ja näinpä syntyi uusi siemenkansio. Ja vielä lempivärissä; roosan punaisena. Näin syksyllä varsin ajankohtainen ja ilostutti minua suuresti.


Toinen lahja itselleni oli nämä K-18 tölkinsuojat. Näitä onkin lähtenyt maailmalle ripakopallinen, mutta itse olen jäänyt vielä tähän saakka ilman. Niinpä olin myös tästä lahjasta varsin iloinen... 😅

Kiva virkata sitten taas muille, kun välillä saa jotain itselleenkin. 😌



🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa  

torstai 18. syyskuuta 2025

Sinappikurkkusalaatti

Olen aiemmin kertonut kiinteästä kurkkusalaatista, joka on noussut meillä sellaiseksi hitiksi, että kasvimaa ei koskaan tuota kurkkuja niin paljoa, että salaattia pystyisi omista kurkuista kulutusta vastaavaa määrää valmistamaan. Saati että sille purnukkamäärälle löytyisi säilytystilaa.

Toinen mainio kurkkusalaattiversio on tämä sinappi-kurkkusalaatti. Tämän salaatin valmistin kasvihuonekurkuista, koska ne tuotti yhtäkkiä valtavan määrän kurkkuja, eikä niitä olisi ehditty tuoreeltaan käyttää millään.

Ainekset noin 1,5 litraan valmista salaattia;

Noin 2 kg kurkkuja

3 keskikokoista sipulia

2 punaista paprikaa

1,5 dl etikkaa

2 dl vettä

2 tl suolaa

4,5 dl hillosokeria

3 tl sinappijauhetta

2 tl curryä

1/2 punttia tuoretta tilliä (tai vastaava määrä kuivattua tilliä)


Kasvikset pilkotaan pieniksi kuutioiksi. 

Kattilaan laitetaan vesi, etikka, sokeri, suola, sinappijauhe, sinapinsiemenet sekä kasvikset.

Seosta keitellään harvakseen sekoitellen niin kauan, että se kiehahtaa. Mukaan lisätään sokeri ja keittämistä jatketaan 10 minuuttia. Lopuksi mukaan sekoitetaan mausteet ja lopetetaan keittäminen.

Salaatti purkitetaan kuumana puhtaisiin lasitölkkeihin, jotka suljetaan välittömästi.

Kun tölkit on jäähtyneet, ne siirretään viileään, jossa kurkkusalaatti säilyy kuukausia, periaatteessa jopa seuraavaan satoon saakka. Käytännössä tämä on ainakin meillä mahdotonta 😅

Tässä kurkkusalaatissa on hieman potkua, joka tulee sinappijauheesta. Eli sinappijauheen määrällä voit säätää salaatin tulisuutta omaan makuun sopivaksi.



🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa




perjantai 29. elokuuta 2025

Syksyn pudokkaat

 Tällä hetkellä toisen omenapuun hedelmät alkavat olla kypsiä. Kyseessä on syysomenalajike ’punakaneli’. Toisen puun hedelmien kypsyminen vaatii vielä muutaman viikon. Tämä toinen omenapuu on kotipuutarhan mittakaavassa järkälemäisiä hedelmiä tekevä ’heta’. Tosin tänä kesänä ilmeisesti kuivuus on verottanut omenoiden kokoa…

Tällä hetkellä huomio kiinnittyy pääasiassa omenoiden vaurioihin. Vialliset omenat putoilevat jo ennen kypsymistään ja tämän hetken tulannekatsaus näyttää siltä, että terveitä omenoita ei ole valmistumassa paljoa. Meillä on tänä syksynä hedelmien riesana lähinnä muumiotautia, omenarupea ja pihlajanmarjakoin tuhoja.

Muumiotauti saa omenat mätänemään ja ruskeina, kuivuneina "muumioina" roikkumaan puuhun tai putoamaan maahan. Muumioituvat hedelmät on hyvä poistaa välittömästi puusta, muuten ne jatkavat taudin levittämistä. Maahan niitä ei liioin pidä jättää.


Omenarupi näkyy hedelmien ja lehtien pinnassa ruskeina tai mustina, karheina läikkinä. Tautien leviämistä voi ehkäistä syksyllä keräämällä maahan pudonneet ja sairaat omenat. On hyvä poimia pois myös ne hedelmät, jotka ovat vielä puussa mutta selvästi vaurioituneita. Taudin saaneita omenoita ei pidä kompostoida tavallisen puutarhakompostin joukkoon, vaan ne tulee hävittää muulla tavoin. Lehtien haravointi omenapuiden ympäriltä syksyisin on tärkeää varsinkin omenarupia sairastaneiden puiden alta. Rupisieni talvehtii lehdissä ja leviää uudestaan keväällä puuhun.  

Pihlajanmarjakoi kaivautuu hedelmien sisään ja jättää jälkeensä pieniä reikiä ja ruskeita käytäviä. Pihlajanmarjakoi on se omenoita tuhoava, ärsyttävä pikkumato, joiden määrän voi ennustaa jo keväällä. Jos pihlajassa on paljon kukkia, ne tarjoavat koin toukille kodin. Jos marjoja ei tule, koi munii omenan raakileisiin. En syö matoja, joten en hyödynnä koin toukkien syömiä omenoitakaan.

Tästäkin takaiskusta silti selvitään.

Pieni vaivannäkö syksyllä voi siis säästää ensi vuoden omenasatoa 😊



🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa 

maanantai 18. elokuuta 2025

Kanttausrauta

 Istutusalueiden kanttaamista olen tavannut tehdä 1-2 kertaa kesässä. Yleensä kerta vuodessa riittää, mutta jos tilanne vaatii uusintaa kasvukauden aikana, teen kanttauksen kahdesti. Oikeastaan kanttausta tehtäessä kasvukauden vaihe ei ole merkittävä, mutta jos kanttaukset ehtii tekemään keväällä, istutusalueet pysyvät parhaassa tapauksessa siisteinä ihan koko kesän.

Kanttauksessa istutusalueen ja nurmen väli leikataan ja istutusalueelle karannut nurmi kerätään pois. Näin istutusalue terävöityy ja nousee paremmin esille.

Olen aiemmin postannut aiheesta hedelmäpuiden ympäryksiä mullostaessani. Juttua aiheesta löytyy täältä.

Nyt satuin törmäämään kanttaukseen tarkoitettuun työkaluun; lapion tapaiseen rautaan pehmustetuilla kahvoilla. Koska tuo lapion kanssa työskentely on ollut jotenkin vaivalloista, päätin tarttua hetkeen ja ostin kyseisen työkalun. Tarjolla oli edullisempiakin vaihtoehtoja, mutta niin monta kertaa olen kärsinyt ja hakannut päätä seinään ostaessani halpoja tekeleitä, joten nyt päätin, että läksy on opittu. Ei kerrasta, mutta kuitenkin… Ja se, mitä tarkoitan tuolla pään seinään hakkaamisella, on mm. seuraavat tapaukset; ostin halvan lapion; sen lapa irtosi varresta maata kääntäessäni, ostin halvat puutarhasakset ja sain käsivarret ja hartiat kipeiksi, katkoessani vahvoja oksia pensaista… ym. Aina olen sitten kuitenkin joutunut ostamaan sen paremman ja kalliimman version, joten helppo laskutoimitus kertoo, mikä on lopulta se edullisin vaihtoehto.

Rauta painetaan terän kanttia myöden maahan ja nurmen sekä roskakasvien kerääminen kanttauksen vierestä on jotenkin luvattoman helppoa! 


Tämä kanttausrauta oli hyvä hankinta! Jotenkin työ oli helpompaa tällä raudalla, kuin ikinä lapiolla 😊



🌸 Terveisin Susanna 🌸





torstai 5. kesäkuuta 2025

Kuinka saada orkidea kukkimaan yhä uudestaan?

Vaikka jonkinlaisia kasveihin liittyviä opintojakin on takataskussa, tässä postauksessa esitettävät menetelmät eivät ole oppikirjoista, eikä käsittääkseni yhtään mistään kotoisin. Mutta jos oma kokemus osoittaa jonkin toimintatavan tehokkaammaksi kuin printatut ohjeet, käytän mieluummin sitä omaa tapaa.

Ikinä, kun olen orkideaa, eli perhoskämmekkää ostanut, hoito-ohjeet ovat olleet kutakuinkin seuraavat;

- Kastele noin kerran viikossa upottamalla koko ruukku veteen noin 10 minuutin ajaksi (toisin sanoen; älä kastele liikaa ja anna kuivua kastelujen välissä).

- Orkidea pitää epäsuorasta valosta ja tasaisista kasvuolosuhteista mm. lämpötilan suhteen.

- Orkidea on ilmajuurinen kasvi ja tykkää sen vuoksi kasvaa läpinäkyvässä purkissa (tämä ainakin on käsittääkseni ihan puppua).

- Kukintojen kuihduttua leikkaa kukkavarret pois.

Kompastuskivenä tuossa rimpsussa on minulle ollut tuo kastelu… Koska orkidea ilman kukkia ei ole sen näköinen, että se seisoisi kotona paraatipaikalla, josta se ja sen tarpeet varmasti myös näkisin, kastelu on tahtonut sitten unohtua. Kun kasvi sitten unohtuu ja näivettyy, ei siitä kohta ole enää mitään iloa. Tästä syystä ihan jokainen tähän saakka hankkimistani orkideoista on lopulta päätynyt pihan perälle.

Viime keväänä ostin kolmivanaisia valkoisia orkideoja kaksin kappalein ja sijoitin ne suureen astiaan. Kukinta loppui vasta tämän vuoden helmikuulla.

Mitä tapahtui?

No unohdin nuo ohjeistukset ja tein suurimmaksi osaksi aivan toisin, kuin ”suositellaan”.

- Pidin huolen, että orkideoilla on koko ajan vettä siten, että purkkien pohja ottaa veteen.

- Orkideat oli asetettuna ikkunan sivuun. Ei siis suorassa valossa. Toisaalta; olisin asettanut kukat idän puolen ikkunalle, jos siihen olisi ollut mahdollisuus, koska eivät nämä valoa moiti, vaikkakaan suorasta auringon paahteesta tuskin pitävät.

- Orkideat olivat siis omissa, läpinäkyvissä ruukuissaan isossa kulhossa, joka taas ei ole läpinäkyvä.

- Ja vielä viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä; jätin kukkavarret paikoilleen.

Ja näinhän siinä yllättäen kävi, että kukinta jatkui toukokuulta suoraa soittoa seuraavaan helmikuuhun saakka 😳 Jos ei yhtä runsaana, mutta kauniina.

Vesi kasvin juurien kärjissä saattaa siis olla hyvästä: kasvi ei pääse kuivumaan ja jaksaa sen vuoksi pitää itsensä vehmaana. Ja jaksaa jatkaa kukkimista.

Kukkavarret ovat uuden kukinnan A ja O. Sen jälkeen kun kukinta päättyy varressa, saman kukkavarren silmuista lähtee työntymään uusia varsia, jotka sitten taas kukkivat. Tai on väärin sanoa, että ”silmuista lähtee uusia varsia”, koska minulla niitä on ainakin tähän saakka ilmestynyt aina vain yksi kerrallaan / varsi.

Tämän vuoksi vanhat kukkavarret poistetaan vasta sitten, kun ne ovat keltaisia ja selkeästi poissa pelistä.

Siinä vaiheessa, kun orkideani olivat kukkineet yhtäjaksoisesti noin 8 kuukautta, vastaani tuli jokin julkaisu, jossa puhuttiin orkidean vesiviljelystä. 

Koska olin jo todellakin saanut noista orkideoista iloa koko rahan edestä, päätin testata tämän menetelmän.

Ostin noiden valkoisten orkideojen lisäksi keltaisen kämmekän, jonka ajattelin tuovan kevään sävyjä kukkaryhmään. Astiana päätin käyttää suurta konjakkilasin mallista lasiastiaa, joka tuli erään jouluasetelman pohjana. Eli ruukku muuttuu nyt taas läpinäkyväksi, vaikka en ole varma sen toimivuudesta…

Poistin orkideat ruukuistaan ja kaivoin niiden juurien joukosta pois ihan kaiken maa-aineksen ja lopuksi vielä pesin ja huuhtelin juurakot ja poistin niistä huonokuntoiset osat.



Tässä kohtaa huomasin, että tuo jatkuva vesi ruukun pohjalla ei ole tehnyt kovin hyvää juuristoille. Eli nämä orkideat tuskin tulevat lopulta olemaan kovin pitkäikäisiä…? Purkeissa ollut aines oli ollut varmasti liian humuspitoista orkidealle, eli sammaleen joukossa saattoi olla muutama kaarnan kipene, kun aineksen pitäisi olla pelkkää kaarnasilppua. Varsinkin toisen vanhan orkidean juuret olivat melko kummallisen ja suorastaan huonokuntoisen näköiset. Kuvassa siis kaikki kolme orkidean juurakkoa.

Ja kaikesta tästä huolimatta asettelin orkidean juurakot lasiastiaan. Lisäsin astiaan vettä siten, että juurien kärjet ovat vedessä, joka on noin 1/3 astian vetoisuudesta. Testaan siis tällä, voivatko juurakot paremmin, jos niistä suurin osa on kuitenkin ilmassa, eikä kosteaan, humuspitoiseen maa-ainekseen upotettuna.

Ikävä kyllä, tämän käsittelyn aikana ainoa kukkiva valkoisen orkidean kukkavarsi katkesi. Se oli kuin muistutus minulle siitä, että ei nämä kasvit taas ihan mitä tahnsa kestä 🥺

Istutus kukki jonkin aikaa pelkkiä keltaisia kukkia.


Selkeää on, että pimeä aika ei ole otollista uusien kukintojen syntymiselle. Niinpä tämä ryhmä lepäsi pari kuukautta, huhtikuulle saakka ja vasta valon lisääntyessä varsiin alkoi syntymään uusia kukkavarsia. Ja nyt, kesäkuun alussa varsissa on keltaisia ja valkoisia kukkia. Selkeitä, pidempiä kukkavarsia on työntymässä kukkavanoista kaksin kappalein ja on vain ajan kysymys, koska niitä ilmestyy lisää. 

Luotan siihen, että saan nauttia yhtäjaksoisesta kukinnasta taas ensi talveen saakka 🥰


Terveisin Susanna 🌸


torstai 27. helmikuuta 2025

Siemenkansio

 

Idea tähän siemenkansioon kumpusi siitä, kun keräsin viime syksynä hajuherneen palkoja työtakkini taskuun ja löysin ne sieltä ihan äskettäin. Eihän siinä mitään ongelmaa sen suhteen ole, että siemenet on hyvinkin sieltä taskusta käytettävissä. Mutta. Siinä on ongelma, kun syksyllä kuivatut ja kevättalvella ostetut siemenet ei olekaan keväällä siellä, missä niiden luuli olevan. Siksi tällainen kansio on tarpeen. Se voi poistaa kaikki nämä ongelmat 😅

Kansio itsessään on valmis tuote; keinonahkakannet ja muovitaskut. Tähän settiin kuuluu lisäksi hankkimani pienet paperipussit, joissa on tila sisältöä koskeville merkinnöille.


Viimeinen silaus menee kuitenkin sinne Diy-osastolle. Pitäähän kansiolla joku nimi olla…

Kirjoitin kansion kanteen itseliimautuvia vaahtomuovikirjaimia käyttäen tekstin; ”MIHINKÄS SIEMENET”.

Tällaiset kaksoismerkitykselliset sanat ja sanonnat ovat mielestäni hauskoja. Jollain tapaa myös blogini nimi menee samaan lokeroon…? Teksti viittaa myös erääseen hieman härskihköön vitsiin, mutta se ei nyt ensimmäisenä mielessäni ollut… 😬

No nyt on siemenille oma paikka. Siisti ja järjestelmällinen ihminen pissaa hunajata. Tosin tämä ensimmäinen versio lähtee siskolleni syntymäpäivälahjaksi. Hän kun harrastaa noita siemeniä ja niiden keräilyä vielä enemmän, kuin minä. 🥰

Onnea vaan syntymäpäiväsankarille! 🥰


🌸 Terveisin Susanna 🌸