Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 18. huhtikuuta 2026

Virkattu perhospöytäliina

Minulla oli jo pari vuotta ollut jemmassa 12-säikeistä, harmaata Molla-kalalankaa ja aikeissa oli tehdä siitä pöytäliina. Lanka vain odotti päätöstä siitä, minkälaiseen liinaan sen haluankaan käyttää. Lopulta, kaikkien näiden kuukausien (ja vuosien) jälkeen päädyin perhoskuvioiseen, pyöreään liinaan. Ajattelin sen olevan kesäinen ja istuvan pyöreälle keittiön pöydälle.

Liinan ohje on virkkauslehdestä, joten sitä en voi julkaista.

Melko pitkään tätä liinaa työstin. Näin keväällä kun alkaa olemaan niin paljon kaikkea muuta touhua, niin käsitöiden tekeminen jää aina sitten vähemmälle. Toki tuossa tekemisessä tökki myös se, jo normaaliksi muodostunut olotila, eli epäily siitä, että lopputulos ei vastaa sitä mielikuvaa. Ja sitten ei oikein huvita ja on tunne, että tulee tehtyä ihan turhaa työtä.

Liinassa oli reilut 50 kierrosta. Ihan viimeiset kierrokset tehtiin jokaiseen lohkoon erikseen, edestakaisin virkkaamalla. Yllättävän vähän erottuu lopputuloksessa nuo suunnan muutokset.


Kun heitin liinan pöydälle ensimmäisen kerran, ajattelin, että susihan siitä tuli. Etten millään saa sitä prässättyä niin, että se oikenisi... Mutta toisin kävi. Ihan perus silittämisellä se jo asettui hienosti paikalleen.

Voi hyvänen aika, että olen tähän lopputulemaan tyytyväinen! 😍





🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa   

tiistai 7. huhtikuuta 2026

Kaksiväriset pionikynttilät

Nämä kaksiväriset pionikynttilät ovat todella kauniita, herkkiä ja romanttisia. Pionin runsas muoto pääsee oikeuksiinsa, kun sävyissä on vaihtelua. Yhdistin kynttilöihin valkoisen ja vanhan roosan sekä toiseen versioon luonnonvalkoisen ja vanhan roosan sävyt.

Pionimuotti vaatii malttia, sillä ohuet terälehdet ovat herkkiä katkeamaan liian nopeasti irrotettaessa. Tällä kertaa ei meinannut malttikaan riittää, vaan kynttiläkukkien terälehtiin tuli vaurioita, kun irrotin niitä. Tätä kahden sävyn valamista pitänee vielä harjoitella.

Vahaseoksena käytin parafiinin ja steariinin yhdistelmää, joka antaa kynttilälle hyvän rakenteen ja kauniin pinnan. Tuoksuksi valikoitui tuttu vanilja, joka sopii täydellisesti näiden pehmeiden sävyjen ja muodon kanssa.

Vanhan roosan sävy syntyi jälleen sekoittamalla beigeä ja vaaleanpunaista. 

Näistä kynttilöistä tuli kyllä erikoisen kauniita 💕



 🌸 Terveisin Susanna 🌸

lauantai 4. huhtikuuta 2026

Sitruunatäytteiset pikkuleivät

Pääsiäisen pikkuleivät ovat tällä kertaa hieman aiemmista, kaulittavista munan muotoisista pikkuleivistä poikkeavia. Munapikkuleivistä voit lukea täältä.

Nämä pikkuleivät ovat cookies-tyyppisiä pikkuleipiä, joiden täyte on sitruunainen kreemi. Taikinassa on ranskankermaa, joka säväyttää pikkuleipiä juuri sopivalla tavalla.

Ainekset noin 50 pikkuleipään;

200 g voita

 150 g ranskankermaa

4 dl sokeria

7 dl vehnäjauhoja

3 tl vaniliinisokeria

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

Pehmeä voi ja sokeri vatkataan vaaleaksi vaahdoksi. Mukaan sekoitetaan ranskankerma ja sen jälkeen yhteen sekoitetut kuivat aineet. Taikina sekoitetaan nopeasti tasaiseksi, kääritään kelmuun ja pistetään jääkaappiin lepäämään vähintään tunniksi, mieluummin seuraavaan päivään. Taikina on melko löysää, joten sen on tarpeen jäähtyä ja jähmettyä kunnolla ennen leipomista.

Taikina muotoillaan jauhotetulla alustalla kahdeksi pötkyläksi. Pötkylöistä leikataan keskenään saman kokoisiksi kiekoiksi. Kiekot pyöritellään käsissä palloiksi. On ihan omasta halusta kiinni, minkä kokoisia pikkuleivistä haluaa, mutta itse tein halkaisijaltaan noin 3 cm palleroita, jotka levisivät uunissa noin 5 cm kekseiksi. Pyöräytin taikinapallot hienossa sokerissa, mutta se ei ole välttämätöntä.

Taikinapallot asetellaan leivinpaperin päälle uunipellille siten, että niille jää tilaa levitä.

Pikkuleipiä paistetaan 175 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Pikkuleivistä tulee pinnaltaan rapsahtavia, sisältä pehmeitä ja hieman tahmeita.

Täytin valmiit, jäähtyneet pikkuleivät sitruunakreemillä. 

Makeat pikkuleivät kätkevät väliinsä raikkaan ja kirpeän sitruunatahnan.

Kertakaikkisen täydellisiä pikkuleipiä, joiden sitruunainen maku sopii ihanasti pääsiäiseen.



🌸 Terveisin Susanna 🌸

torstai 2. huhtikuuta 2026

Suklaamunakranssit virpojille

 Viime vuonna kävi vähän köppäsesti, kun olin keskittynyt pitkänä perjantaina järjestettyihin yllärisynttäreihin, enkä muistanut varautua virpojiin ollenkaan… 😣 Tänä vuonna pyrin pitämään huolen jo ajoissa siitä, että tarjolla on virpojille jotain muutakin kun kolikoita kukkaron pohjalta.

Pienet suklaamunat ovat aina käteviä palkaksi, mutta en malttanut olla kokeilematta tätä pakkausideaa, jossa munat paketoidaan läpinäkyvään sellofaaniin ja käännetään pieneksi kranssiksi. Voisin ainakin kuvitella, että pienet noidat voisivat tällaisista tykätä.

Pakkasin siis 5 pientä munaa pitkulaiseen sellofaanipakettiin. Sidoin jokaisen munan väliin langan, jolloin paketin rakenne jäykistyy ja sen voi pyöräyttää renkaaksi.


 Munien välien sitomisessa käytin ihan tavallista puuvillalankaa, mutta kiinnitin munarenkaan päät toisiinsa leveällä sifonkinauhalla.

Mielestäni aika kivoja, pieniä paketteja 🌸



🌸 Terveisin Susanna 🌸

keskiviikko 1. huhtikuuta 2026

Cartoon paperimassakana

Tämä paperimassakana on oikeastaan jonkinlainen hybridi... Minulla oli selkeä ajatus siitä, mitä olen tekemässä, mutta en ollut varma sen toteutustavasta.

Kanan vartalo on iso styroxpallo. Kiinnitin siihen maalarinteipin avulla paperista muotoillun pään ja jalat nokan sekä rautalangasta ja maalarinteipistä heltan ja pyrstön. Jalat tein melko suurina möllyköinä, koska kana tarvitsi pystyssä pysyäkseen jonkinlaista tasapainotusta ja tukea. Nämä jalat pitävät sen pystyssä.

Silmiksi puolitin pienen styroxmunan ja kiinnitin munan puolikkaat päähän rautalangan ja liiman avulla. 

Lopuksi tein vielä kostutetusta wc-paperista kanalle silmänympärykset ja nokan alle heltan.

Kanan pintaan kiinnitin vedellä kostuttaen wc-paperia siten, että pinnasta tuli jokseenkin sileä ja kauttaaltaan saman kaltainen. 

Ryhdyin maalaamaan kanaa sillä tapaa luonnollisen näköiseksi; valkoista, ruskeaa, punaista… Mutta jokin tässä askartelussa tökki. Kana pyöri sitten vuoden päivät kaapissa, kunnes otin sen tänä keväänä uudestaan esille. Maalasin kaiken aiemmin tekemäni piiloon ja lähdin liikkeelle puhtaalta pöydältä.

Päätin heittää leikiksi koko homman ja maalasin kanan harmaalla maalilla. Heltat, nokan ja jalat maalasin vaaleanpunaisella. Silmien ympäryksiä korostin hieman tummemmalla harmaalla. Ja sittenpä kana olikin jotenkin ilmeetön… Tein vielä vaaleanpunaisella kanaan pallokuvioinnin. Se oli ihan hyvä veto, mutta vieläkin se kaipasi jotain.


Lopulta tein sen, mitä olin jo jonkun aikaa mielessäni pyöritellyt; piirsin kaikki ääriviivat mustalla tussilla. Näin kana muuttui piirroshahmotyyliseksi. Ja se oli hyvä!


Monen mutkan kautta tämä kananen sai lopulta sen ulkonäön ja värityksen, joka pukee juuri sitä. Oikein tyytyväinen olen tähän kotkotukseen. 🥰





🌸 Terveisin Susanna 🌸