Puutarhan kevättöitä 2024 osa 4 - hyötymaa

Ajoitin muutaman päivän vapaat vapun ympärille ihan vain silmällä pitäen puutarhatöitä. Ja kyllähän harava ja kottikärryt ehtivät liikkuakin. Sitten, kun kukkapenkit ja ympäristö muutoin on pääosin siivottu, kanavoin tarmoni hyötymaahan ja pieneen kasvihuoneeseen. Niiden suhteen kun ei ole vielä mikään kiire ollut.

Koska talvi yllätti viime vuonna, jäi pieneen kasvihuoneeseenkin syksyllä vanhat kasvustot. Siivousta ja perkaamista on siten ollut täällä mäen päälläkin paljon. Siivoamisen ja kasvualustojen uusimisen lisäksi olen päättänyt jalostaa pientä hyötytarhaani. Viime kesänä pääsin hieman myöhässä istuttelemaan ja silti sato oli ihan mukava, niin päätin tänä vuonna lisätä lavakauluksia ja laajentaa aluetta.

Maahan on päätyneet puna- shalotti- ja valkosipulien istukkaat. Kurkut, tomaatit, kurpitsat ja purjot ovat esikasvatuksessa ja niiden kanssa odottelen vielä hetken.

Kokeilin viime vuonna lavakauluspenkkejä ensimmäistä kertaa. Positiivinen kokemus innostaa jatkamaan. Ajatuksena on saada kauluksiin sipulit, kurpitsat ja avomaankurkut. Lisäksi kylvän kauluksiin kehäkukkia ja salaattia.

Enpä arvannut viime vuonna, että kauluksissa on edes mitään eroja. Mutta mutta. Osa kauluksista on puuta ja ne kestävät myös talven rasitukset paikoillaan. Viime vuonna toinen käyttämistäni kauluksista sattuikin olemaan vaneerityyppistä levyä ja sepä muuttuikin talven aikana paperiksi… Hylkyyn tällaiset kaulukset ja puukaulukset tilalle! 

Käsittelin tänä vuonna kylvökaulukset siihen tarkoitetulla puunsuojalla ja kauluksista tuli kyllä kivan näköiset ja ryhdikkäät.

Alue laajeni kahdesta kauluksesta viiteen, eli tilaa on huomattavasti enemmän. 😊

Kerroin pari vuotta sitten tästä pienestä kasvihuoneesta (pieni kasvihuone vanhoista ikkunoista), joka valmistettiin trukkilavan päälle. Olen todellisesti yllättynyt, kun huone on pysynyt näin hyvänä! Ei paljon uuttansa kummempi, vaikka se tosiaan tönötti viime talven sijoillaan. Sanoisin, että kestävyyttä parantaa juuri tuo trukkilava. Lava on kohotettu maasta muutamalla pihakivellä ja sen vuoksi huoneen alla liikkuu ilma, joka pitää pohjan kuivana. 

Katoin tänä keväänä koko hyötymaa-alueen ”ylijäämähakkeella”, eli lämmönjakohuoneesta ylijäävällä silpulla, joka ei kelpaa lämmitykseen. 

Hakkeen päälle asensin lavakaulukset. Lavakaulusten pohjalle pistin ensin sopivan kokoiseksi muotoillun pohjakankaan. Näitä myydään valmiina ja vaikka isompana kankaana tämä olisi varmasti ollut edullisempi hankinta, en tässä kohtaa viitsinyt nuukailla. Kun näin sieluni silmin itseni takkuamassa saksien ja mittanauhan kanssa, enkä pystynyt katselemaan sitä 🫣

Vaikka meillä sattuu erään arpajaisvoittoni ansiosta olemaan täysi kuorma ruokamultaa, en ottanut mitään riskiä rikkaruohojen suhteen ja täytin laatikot pussimullalla. Siitä harvemmin rikkojen siemeniä löytyy.

Kasvihuoneeseen asensin suurehkot kasvusäkit, joihin mahtuu yhteensä 8 kasvia. Tämä tarkoittaa kolmea kasvihuonekurkkua sekä kahta eri laatuista tomaattia. Niistä saadaan satoa ihan mukavasti.

Noin on hyötymaa valmiina ja kasvihuone odottaa enää taimiaan.

 

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Puutarhan kevättöitä, osa 3 - maitoruiskutukset

Aiheesta voisi hieman harhaanjohtavasti ajatella, että olisin ihan oikea luomuviljelijä, mutta aivan näin ei asia ole. Joskus joudun turvautumaan äärimmäisiin ratkaisuihin, vaikka tuhoeläinten suhteen koetankin välttää "myrkkyjä" viimeiseen saakka.

Koska viime kesä oli kirvoille otollinen, tuntui se olevan lähes kohtalokasta toiselle omenapuulleni. Koko puu oli niin täynnä kirvoja koko kesän, että satokin muuttui syömäkelvottomaksi ja puun lehdet mustuivat ja ”kuivahtivat” niille sijoilleen, eikä osa niistä ole pudonnut vieläkään. Puun runko oli koko kesän ja vielä talvenkin jäljiltä ihan musta ja puu näytti todella huonolta. En kuitenkaan viime kesänä käyttänyt puuhun mitään torjunta-aineita, kun säälin kaikkia niitä muita öttiäisiä, joita puun ympärillä liikkui. Mäntysuopaliuoksen vaatimaan pitkäjänteisyyteen ei riittänyt intoa.

Tosin järjellä ajatellen tiesin, että puu ei välttämättä heitä henkeään, jos sen kirvat valtaavatkin. Puuvartiset kasvit kyllä elpyvät melko varmasti. Myös tuon rungon mustumisen epäilin johtuvan kirvojen mesikasteesta ja se puhdistuisi kyllä ajan kanssa.

Koetin tänä keväänä etsiä jotain mahdollisimman luonnonmukaista tapaa estää kirvojen ylikansoitus ja löysin tietoa maidolla ruiskuttamisesta (Yhteishyvän julkaisu). Niinpä ajattelin testata kyseistä tapaa ja aloittaa ruiskuttelut hyvissä ajoin ennen silmujen turpoamista. 

Lantrasin maidon vedellä suhteessa 1:1 ja ruiskutin omenapuun maito-vesiseoksella ensimmäisen kerran vapun jälkeen.

Samoilla lämmöillä suihkuttelin kaikki kasvit, joissa kirvojen kanssa on yleensä ollut ongelmia. Mm. lumipalloheisi, ukonhattu ja unkarinsyreeniaita saivat maitokasteen. Toisen ruiskutuksen tein viikko sitten ja tässä vaiheessa oli jo nähtävissä, että mustaksi muuttunut runko alkoi hiljalleen vaalentua. Selkeästi oli myös havaittavissa, että silmut paisuvat. Puu ei ollut ainakaan kuollut.

Olen ajatellut toistaa tuota ruiskutusta nyt kevään ja alkukesän aikana muutamia kertoja ja katsotaan, kuinka käy. Lumipalloheisi on ehkä ensimmäinen, josta tehon voi todeta. 

Puuhun on jo tullut hyväsesti lehtiä ja vaikka tuskin toista kovaa kirvakesää heti perään tulee, jäädään silti jännäämään maitoruiskutuksen tehoa 😊

Puutarhan kevättöitä 2024 osa 2

Parin viikon mittaisen, vuodenaikaan nähden uskomattoman kylmän kauden jälkeen puutarhan kevättyöt jatkuivat viimein ja pääsin kunnolla perennaistutusten kimppuun.

Ensin keräsin kuitenkin jouluvalot pois puista ja pensaista… 😅 Niiden poistaminen aiemmin ei ole ollut mahdollista, koska kaikki piuhat olivat jääneet lumen ja jään alle. Ja tuon viime viikonloppuna päättyneen takatalven aikana ei vaan yksinkertaisesti ole huvittanut. Ja nyt on yllättäen niin lämmintä, että melkein nolottaa värkätä mitään jouluvalojen kanssa… 🙄

Kuten aiemman postauksen kuvista näkyi, hedelmäpuiden alla kasvavat krookukset ovat täydessä kukassa. Lumen alla ja kylmän edessä kukassa olleet krookukset eivät yllättäen taipuneetkaan, vaan jatkavat kukintaansa. Kukinta on kestänyt nyt jo neljättä viikkoa, kun se muutoin voisi olla ohi muutamassa päivässä.

Lipputangon ympärillä olevaan puolipyöreään penkkiin jäi talveksi törröttämään jaloangervot. Ne olivat varjostaneet penkkiä niin paljon, että penkissä kasvavat krookukset olivat ennen takatalvea vain pienet maasta pilkottavat alut. Nyt nekin ovat, valoon päästyään ottaneet kasvupyrähdyksen. Voisiko olla, että ensimmäistä kertaa niiden istuttamisen jälkeen ne kukkisivat äitienpäivänä? Kun siihen olen nuo krookukset istuttaessani tähdänyt, että lipun liehuessa salossa, salon juurella kukkisi sinistä ja valkoista 🤍💙

Voimallisesti ovat narsissit tunkeneet itsensä lehtimaton läpi. Ei mene enää kauaa, kun nekin avaavat kukkansa.

Kevään yllättäjä on yleensä valkotäpläimikkä, jonka kasvuston sain juuri puhdistettua ja samantien sieltä nousee jo kukkaa 😅 Tämä on siitä jämerä kukka, että auetessaan kukka on pinkki ja sen väri muuttuu lilaksi, kun se vanhenee. Toisin sanoen samassa varressa voi olla monia eri värisiä kukkia, joiden väritys vaihtuu liukumalla. 🥰

Tällainen pitkä kevät on minun mieleen. Kevät on muutoinkin lyhyt ja turhan lämpimät kelit vauhdittavat entisestään sen etenemistä. Muutaman todella lämpimän päivän jälkeen on luvattu taas viilenevää. Minua se ei haittaa. Päinvastoin. Näin saan nauttia kevään ja kasvuun lähdön ajasta pidempään 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Puutarhan kevättöitä 2024 osa 1

Viime syksynä talvi yllätti puutarhurin. 

Lähes kaikki syystyöt jäivät tekemättä, koska syksy ei antanut armoa. Tapaan käydä kaikki istutusalueet syksyisin läpi siten, että ne ovat kauniita heti keväällä ja maasta jo lähes lumen läpi itsensä tunkevat ja aikaisin kukkivat kevätsipulikukat pääsisivät oikeuksiinsa. Viime syksynä lumi tuli kuitenkin maahan jo lokakuussa ja puutarha on nyt keväällä melko karu näky.

Kukkavarret törröttävät pystyssä ja mullosalueet ovat paikoin tiiviin lehtimaton alla. Lehtien ja kasvinosien jääminen penkkeihin ei itseäni haittaa, koska on hyvä, että maahan jää ja päätyy eloperäistä ainesta mahdollisimman paljon, koska se parantaa maata. Myös tiivis lehtikerros voi olla joissain tilanteissa hyväksi, koska se estää rikkaruohojen kasvua. Loppupeleissä jäljelle jäävän roskan näkeminen rikkautena voi olla vain asenteesta kiinni 😊

Liika on kuitenkin silmiin jäädessään liikaa ja ylimääräiset törröttäjät ja vahvat lehtikerrokset poistan pääsääntöisesti, jos minulla ei ole mitään materiaalia, jolla kattaisin maan niiden päältää. Jos kuitenkin käy sellaien flaksi, että naapurin hevostilallinen joutaa tuomaan pari kauhallista hevonkakkaa pihaan, saatan jopa peitellä haravointijätteitä kakkakerroksen alle. Elämme jännittäviä ja odottavia aikoja 😊

Yhtäkaikki! Kevättyöt alkoivat maantien vastaisen, suuren ojanpenkan kulotuksella. Siitä on nyt heinän hyvä ponnistaa 😅

Sen jälkeen vuorossa oli tarvittavat (hieman myöhässä olevat) hedelmäpuiden ja leikkaukset ja istutusalueiden puhdistaminen.

Ensimmäisen tehopäivän tuloksena epätasainen ja osittain huonosti kukkiva idänvirpiangervo leikattiin matalaksi. Kovin paljaaksi tuo pihan kulma nyt tuli, mutta tiedän, että jo ensimmäisen kesän aikana tilanne muuttuu, kun angervojen ensimmäisen vuoden pituuskasvu saattaa suotuisissa olosuhteissa olla jopa lähes metrin luokkaa. Pensaiden matalaksi leikkaaminen oli hyvä ratkaisu myös aidan väliin istutettujen pihlajien vuoksi. Nyt niiden latvukset saavat ilmaa ja tilaa levitä. Ennen leikkausta pisimmät pensaiden oksat yltivät latvuksiin saakka ja se melko varmasti rajoitti näitä latvoja. Sinänsä mainiota, kuinka nyt erottuu tuo pihlajien koko. Ne kun on kaivettu noin 1,5 metrin riukuina metsän laidasta 7 tai 8 vuotta sitten ja vasta nyt tajusin, että niiden latvat yltävät jo noin 3,5 metrin korkeuteen.

Toinen isompi leikkaustyö oli syreeniaidanteen alaoksien typistäminen. Vaikka pensaiden kasvualusta on mulloksella, pensaat pakkaavat kasvattaa hajanaisia oksia lähes vaakatasoon ja ne häiritsevät paitsi ruohon leikkuuta, leventävät myös vahvistuessaan pensaat moninkertaisiksi. Nämä ovat oikeastaan pihan ainoat pensaat, joita leikkaan säännöllisesti näin paljon. Mutta näitäkään ei leikata muotoon, koska eihän ne sitten kukkisi lainkaan, vaan poistan oksia satunnaisesti yrittäen ohjata niiden kasvua enemmän ylös- kuin ulospäin.

Leikkasin myös omenapuut, siivosin niiden alustat ja poistin puiden runkosuojat.

On jännä, miten vuodet poikkeavat niin paljon toisistaan. Joinakin syksyinä tuuli kuljettaa kaikki lehdet pois niiden pudotessa siten, ettei haravaan tarvitse edes koskea. Viime syksynä lumi tuli maahan, kun puissa ja pensaissa oli vielä lehti. Niinpä lehdet ovat pudonneet vasta lumen päälle ja ne kaikki löytyi pensaiden alta nyt keväällä.

Ja lopuksi jäljellä on enää 90% työstä; leikkuu- ja haravointijätteiden hävittäminen 😅 Vaan ei liene kaukana totuudesta, että piankos sitä kaataa, leikkoo ja haravoi, mutta puutarhajätettä syntyy kuormakaupalla. Ne pitää läjittää, kuormata, kuljettaa pois ja purkaa kuorma… Kuten sanoin, 90 % 😁

Voi kuinka oonkaan tätä odottanut! 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Hyötykasvien kylvö

Oi ihana maaliskuu ja täysikuu! Mainio aika kevätkylvöille ja pistokaslisäyksille.

Miksi pistokkaat eivät aina lähde kasvuun, vaan mätänevät tyvestään tekemättä juurenpalaakaan? Miksi taas toisinaan vesilasiin työnnetty pistokas muodostaa koko lasin täyteen meheviä juuria? Vaikka kuinka voi kuulostaa hömpältä ja taikauskoiselta kansanperinteeltä, olen vuosien saatossa todennut kuun kierrolla olevan merkitystä puutarhatöiden onnistumisessa.

Kyseessä on jollain tapaa kuun asennon vaikutus kasvien nestevirtauksiin. Tämä on suorassa suhteessa siihen, kuinka siemenet itää, juurimukula kasvaa tai kuinka pitkäkestoinen vaikutus on vaikka rikkakasvien perkuulla.

Näitä merkityksiä ja vaikutuksia on lukemattomia, mutta tässä postauksessa keskityn kasvihuonevihannesten, tai pääasiassa tomaattien kylvöön.

Maaliskuun alku on tosiaan hyvä aika tomaattien kylvölle. Tiistaina oli täysikuu, joten voisin sanoa tähtien asennon olleen suopea. Ja jos täysikuu meni nyt sitten ohi, melkein suosiosta suosittelisin odottamaan seuraavaan täysikuuhun, joka on huhtikkuun alulla.

Kesäksi olen varannut kolmea erilaista tomaattia, kurpitsoja, avomaankurkkua ja kasvihuonekurkkua. Tällä erää kurkut ja kurpitsat jäävät vielä odottamaan omaa aikaansa.

Aloitan kasvatuksen pienissä minikasvihuoneissa. Hankin juuri uudet pienet kasvihuoneet ja niissä oli valmiina puristetut sammalnapit, jotka kostuessaan turpoavat ja antavat kasveille elämän alkuun juuri oikean kokoisen kavualustan.

Ensin kastelin napit minihuoneeseen päin.

Jaoin siemenet paakkuihin ja merkkasin samantien kopperon kylkeen, mitä lajiketta missäkin kohtaa on kasvamassa. En tohtinut painaa siemeniä syvemmälle turvonneen napin sisään, koska napit olivat kostuessaan todella hauraita ja pelkäsin niiden hajoavan, jos alan niitä ronkkimaan. Jos sitten useampi siemen yhdessä paakussa itää, voin koettaa koulia niitä erilleen, mutta toden näköisempää on, että nypin heikoimmat pois. Kun sitten tulee aika istuttaa taimet suurempiin astioihin, voin turvallisesti, juurien vaurioitumatta istuttaa kokoniaset sammalpaakut taimiruukkuihin.

Siinä nuo nyt sitten saavat koettaa päästä elämän syrjään kiinni 🥰

Pelargonioiden talvetus

Koetin joskus nostaa pelargonioita syksyllä sisälle, mutta normaaleissa sisäoloissa oli vähän liian lämmintä (valon määrään nähden). Talvisydännä ränsistyvät kasvit eivät liioin varsinaisesti mikään ilo silmälle olleet. Silloinen autotallini meni pahimmilla talvipakkasilla miinuksen puolelle ja niinpä ajatus talvettamisesta tuntui epätoivoiselta ja työläältä ja mitä kaikkea...

Kun sitten ostin pari vuotta sitten tällaisen ihanan kirjavalehtisen pelargonian (lajiketta en varmaksi tiedä, mutta se ei tämän kasvin arvoa himmennä 😊) ja sopiva tilakin talvettamiselle  löytyi, halusin lähteä kokeilemaan talvettamista uudestaan.

Talvettamisessa merkittävässä asemassa on 

1. Valon määrä

2. Lämpötila

3. Kosteus

4. Ravinteet

Näiden yllä mainittujen olosuhteiden täytyy olla tasapainossa keskenään.

Asetan omat pelargoniat ikkunalle, koska niiden pitää saada niin paljon valoa kuin se vain suomen talvessa on mahdollista. Keinovalon määrästä tai tehosta en osaa sanoa mitään, koska se on tähän asti ollut itselläni tarpeetonta. Lämpötila pysyy läpi talven n. 10 asteen tietämillä. Tällaisissa olosuhteissa kasvi ei tarvitse paljoa vettä. Täysin näitä ei kuitenkaan voi unohtaa, mutta 2-3 dl vettä parin viikon välein on riittänyt. Kasvualusta saa kuivua kunnolla kasteluiden välissä. Koko ajan kosteana pysyessään kasvin juuret saattaa ruveta mätänemään.

Kevääseen tultaessa tämä pelargonia on kasvattanut pitkää ja honteloa vartta ja kuivattanut edellisen kesän tuuheamman lehdistön. Tällöin tapaan leikata varret melko matalalta poikki. Jätän muutaman silmun varteen, joista kasvi lähtee haarautumaan ja tekemään uutta lehteä. Tälle pelargonialle on tyypillistä hieman hennot ja pitkät varret, joten mahdollisimman vahvan ja tukevan kasvun saamiseksi en ole kovin pitkäksi alkuperäistä vartta jättänyt. Leikkauksen ajankohtana pidän huhtikuuta. Samalla istutan kasvit uuteen multaan ja rupean kastelemaan tiheämmin. Ravinteet annan kasteluveden mukana. 

Parin viikon päästä leikkauksesta runkoon alkaa ilmestymään uusia alkuja. 😍

Ilmojen lämmettyä siirrän pelargoniat aurinkoiselle paikalle ulos.

Kesällä lannoitan kukkivia kesäkukkia jokaisella kastelukerralla. Niiden kun on tarkoitus jaksaa kukkia koko kesän ja pelkkä vesi ei aina riitä pitämään kukintaa runsaana.

Nyt kun parina vuonna pelargonioiden talvetus on onnistunut näin mainiosti, ajattelin kokeilla ensi kesänä ostaa pystykasvuisen verenpisaran ja koetan talvettaa myös sen. Näin instassa kuvan valtavan isosta, runkojohteisesta, jo puumaisesta verenpisarasta, jonka latvus oli aivan täynnä kukkia. Kuvan julkaissut henkilö kertoi talvettavansa sen mökillä ja vuodesta toiseen se on kuulemma jaksanut kukkia. Oli vallan upea ilmestys ja en malta olla kokeilematta sellaista itsekin. 😊