Viime syksynä talvi yllätti puutarhurin.
Lähes kaikki syystyöt jäivät tekemättä, koska syksy ei antanut armoa. Tapaan käydä kaikki istutusalueet syksyisin läpi siten, että ne ovat kauniita heti keväällä ja maasta jo lähes lumen läpi itsensä tunkevat ja aikaisin kukkivat kevätsipulikukat pääsisivät oikeuksiinsa. Viime syksynä lumi tuli kuitenkin maahan jo lokakuussa ja puutarha on nyt keväällä melko karu näky.
Kukkavarret törröttävät pystyssä ja mullosalueet ovat paikoin tiiviin lehtimaton alla. Lehtien ja kasvinosien jääminen penkkeihin ei itseäni haittaa, koska on hyvä, että maahan jää ja päätyy eloperäistä ainesta mahdollisimman paljon, koska se parantaa maata. Myös tiivis lehtikerros voi olla joissain tilanteissa hyväksi, koska se estää rikkaruohojen kasvua. Loppupeleissä jäljelle jäävän roskan näkeminen rikkautena voi olla vain asenteesta kiinni 😊
Liika on kuitenkin silmiin jäädessään liikaa ja ylimääräiset törröttäjät ja vahvat lehtikerrokset poistan pääsääntöisesti, jos minulla ei ole mitään materiaalia, jolla kattaisin maan niiden päältää. Jos kuitenkin käy sellaien flaksi, että naapurin hevostilallinen joutaa tuomaan pari kauhallista hevonkakkaa pihaan, saatan jopa peitellä haravointijätteitä kakkakerroksen alle. Elämme jännittäviä ja odottavia aikoja 😊
Yhtäkaikki! Kevättyöt alkoivat maantien vastaisen, suuren ojanpenkan kulotuksella. Siitä on nyt heinän hyvä ponnistaa 😅
Sen jälkeen vuorossa oli tarvittavat (hieman myöhässä olevat) hedelmäpuiden ja leikkaukset ja istutusalueiden puhdistaminen.
Ensimmäisen tehopäivän tuloksena epätasainen ja osittain huonosti kukkiva idänvirpiangervo leikattiin matalaksi. Kovin paljaaksi tuo pihan kulma nyt tuli, mutta tiedän, että jo ensimmäisen kesän aikana tilanne muuttuu, kun angervojen ensimmäisen vuoden pituuskasvu saattaa suotuisissa olosuhteissa olla jopa lähes metrin luokkaa. Pensaiden matalaksi leikkaaminen oli hyvä ratkaisu myös aidan väliin istutettujen pihlajien vuoksi. Nyt niiden latvukset saavat ilmaa ja tilaa levitä. Ennen leikkausta pisimmät pensaiden oksat yltivät latvuksiin saakka ja se melko varmasti rajoitti näitä latvoja. Sinänsä mainiota, kuinka nyt erottuu tuo pihlajien koko. Ne kun on kaivettu noin 1,5 metrin riukuina metsän laidasta 7 tai 8 vuotta sitten ja vasta nyt tajusin, että niiden latvat yltävät jo noin 3,5 metrin korkeuteen.
Toinen isompi leikkaustyö oli syreeniaidanteen alaoksien typistäminen. Vaikka pensaiden kasvualusta on mulloksella, pensaat pakkaavat kasvattaa hajanaisia oksia lähes vaakatasoon ja ne häiritsevät paitsi ruohon leikkuuta, leventävät myös vahvistuessaan pensaat moninkertaisiksi. Nämä ovat oikeastaan pihan ainoat pensaat, joita leikkaan säännöllisesti näin paljon. Mutta näitäkään ei leikata muotoon, koska eihän ne sitten kukkisi lainkaan, vaan poistan oksia satunnaisesti yrittäen ohjata niiden kasvua enemmän ylös- kuin ulospäin.
Leikkasin myös omenapuut, siivosin niiden alustat ja poistin puiden runkosuojat.
On jännä, miten vuodet poikkeavat niin paljon toisistaan. Joinakin syksyinä tuuli kuljettaa kaikki lehdet pois niiden pudotessa siten, ettei haravaan tarvitse edes koskea. Viime syksynä lumi tuli maahan, kun puissa ja pensaissa oli vielä lehti. Niinpä lehdet ovat pudonneet vasta lumen päälle ja ne kaikki löytyi pensaiden alta nyt keväällä.
Ja lopuksi jäljellä on enää 90% työstä; leikkuu- ja haravointijätteiden hävittäminen 😅 Vaan ei liene kaukana totuudesta, että piankos sitä kaataa, leikkoo ja haravoi, mutta puutarhajätettä syntyy kuormakaupalla. Ne pitää läjittää, kuormata, kuljettaa pois ja purkaa kuorma… Kuten sanoin, 90 % 😁
Voi kuinka oonkaan tätä odottanut! 🥰
🌸 Terveisin Susanna 🌸
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti