Grillijuurekset

Ihan mainioita ja hyvän makuisia ovat nuo valmiit grillissä lämmitettävät kasvikset, mutta tapaan tehdä näitä saman tyyppisiä annoksia itse niin, että niitä on tarvittaessa käsillä. Ja onhan tämä nyt kustannuskysymyskin. Erilaiset juurekset maksavat 1-2,5 € / kilo, foliovuokia tapaan ostaa isoina erinä ja muut tarvittavat ainekset löytyvät valmiina maustevarastoista ja jääkaapista, eikä niitä paljoa yhteen satsiin kulu. Näin on sitten hetkeksi eteenpäin grillauksen lisäkkeet valmiina.

Ainekset:

0,5 kg perunoita

 0,5 kg porkkanoita

0,5 kg lanttuja

75 g voita

Mausteet oman maun mukaan;

Suolaa

Paahdettua sipulia

Mustapippuria

Paprikajauhetta

Chilirouhetta

Valkosipulirouhetta

Juurekset kuoritaan, lantut ja perunat lohkotaan pienemmiksi ja niitä keitetään suolalla maustetussa vedessä. Juureksia ei pidä keittää täysin kypsiksi, ettei ne muutu mössöksi sitten grillattaessa. 

On hyvä huomioida eri juuresten vaatimat kypsymisajat, ettei juureksista tule liian pehmeitä. Jos juurekset keittää samassa kattilassa, keittäminen aloitetaan porkkanoista. Ne laitetaan ensin kattilaan ja niiden kiehuttua n. 15 minuuttia, mukaan lisätään lantut ja pian (n. 5 minuutin päästä) perunat ja kypsentämistä jatketaan vielä n. 15 minuuttia. Kypsymisajat riippuvat keitettävien juureslohkojen koosta.

Juureksista kaadetaan pois keitinvesi ja niiden annetaan jäähtyä niin, että käsitteleminen on mahdollista. Jäähtyneet kasvikset lohkotaan halkaisijaltaan 2-3 cm kokoisiksi paloiksi.

Voi sulatetaan ja siihen lisätään mausteet. Maustevoi kaadetaan kuutioitujen juuresten päälle ja sekoitellaan niin, että joka juures on saanut oman osansa voista ja mausteista.

Juurekset annostellaan n. 1 litran foliovuokiin. Ohjeen määrästä tulee kolme vuokaa.

Nämä vuuat säilyvät viikon päivät jääkaapissa tällaisenaan, mutta itse tapaan suosiosta pakastaa osan vuoista odottamaan seuraavia grillauskertoja. 😊

Itse tehty kinuskijäätelö

 

Koulun päättäjäispäivää juhlistetaan herkullisilla jäätelöannoksilla. 😋

Olen aiemmin kertonut kotitekoisista susu- ja rockyroadjäätelöistä. On varmasti makuasia, mutta mielestäni tämä kinuskijäätelö on se itse tehtyjen jäätelöiden kuningatar.

Muokkasin tähän jäätelöön hieman perusaineksen koostumusta. Lähinnä sen vuoksi, että jos käyttää 2dl:n purkkeihin pakattua kermaa, on vähän tympeää jos 1 dl kermaa jää yli. Kaiken lisäksi tämä jäätelömassa on kondensoidusta maidosta johtuen niin makeaa, että kerman määrää lisäämällä makeutta voi vähän edes hillitä.

Ainekset;

6 dl kermaa

1 tölkki (397g) kondensoitua maitoa

Hieman reilu 0,75 dl glugoosisiirappia

2 tl vaniliinisokeria

2 dl Kinuskikastiketta

Vaaleita fudge- tai toffeepaloja

Kerma vatkataan vaahdoksi. Fudge- tai toffeepalat leikataan pieniksi paloiksi. Kermavaahdon joukkoon sekoitetaan kondensoitu maito ja glugoosisiirappi. Massan vatkaamista jatketaan niin kauan, että se tuntuu taas sopivan kuohkealta, mutta pitkään vatkaamista se ei enää tässä vaiheessa vaadi. 

Osa fudgepaloista sekoitetaan jäätelömassan joukkoon.

Massa siirretään kannelliseen astiaan, jossa siihen sekoitetaan kinuskikastike. Kun kinuskikastikkeen valuttaa jäätelömassan päälle ja sen jälkeen muutaman kerran painelee ja kääntää massaa lusikalla, kinuskista jää ihanat raidat jäätelöön.

Päälle ripotellaan vielä loput fudgepalat. Ihan vaan näön vuoksi 😊

Kansi suljetaan ja jäätelö siirretään pakastimeen. Astian koosta ja korkeudesta riippuu jähmettymiseen tarvittava aika. Laakeassa astiassa jähmettyminen tapahtuu 4-6 tunnissa, mutta jos astia on syvempi, on varmalla puolella jos jäätelön tekee ja saa pakastimeen jo edellisenä päivänä.

Ihana herkkujäätelö 😋

Unelmien puutarha Cal

 

Kalevala Cal peitosta innostuneena etsiskelin jotain vastaavaa ”pientä” peittoprojektia ja törmäsin tähän Anceliga Design unelmien puutarhaan. Malli on ilmainen. Aivan ihanat kukkakuviot kiehtoivat ja oman Kalevalani jälkeen uskoin pystyväni tekemään tämän peiton.

Langat ja värit määrittelin itse, vaikka peittoon olisi ollut saatavilla valmiita lankapaketteja. Halusin peiton väreiksi hempeitä pastellisävyjä ja niihin sekoitin pari tummempaa sävyä. Lankana Alize Cotton Gold ja koukun koko 3,5.

En voi retostella onnistuneeni ainoassakaan palassa täydellisesti, koska jotain oman ajatuksen ja ohjeen välisiä ristiriitoja matkan varrella esiintyi. Kun en osannut ohjeen mukaisesti edetä, sovelsin ohjetta ja koetin saada niiltä osin palat vastaamaan kuvia. Ja kunhan kierrosten silmukkamäärät täsmäsivät, työn etenemisen kanssa ei vaikeiden kohtien jälkeen ollut ongelmia. Jälkikäteen huomasin osuneeni väärään valitessani pari tummaa sävyä väreihin mukaan. Mielestäni ne tekevät kokonaisuudesta hieman rauhattoman. Tässä nähdään se idea, miksi niitä valmiiksi suunniteltuja lankapaketteja on saatavilla… 😅

Peittoon on suunniteltu kuusi eri kukkakuviota; daalia, orvokki, unikko, vuokko, lilja sekä pioni ❤️

Jokainen kukkaneliö tehdään kahteen kertaan, jolloin peiton kooksi tulee 3 x 4 palaa. Palojen välipitsiin tein yhden ylimääräisen kierroksen, jolla ajattelin saavani peittoon hiukan lisää kokoa. Tämän peiton lopullinen koko on n. 150cm x 200cm. Välipitsin lisäämiseen oli myös se syy, että halusin valkoisen olevan selkeästi peiton pääväri. Ja jälkeenpäin huomasin, että välipitsin kierrosmäärässä tulee huomioida toiseksi viimeisen ympäryskierroksen kaaret... Yksi lisäkierrospari olisi vielä tarvittu, että jako olisi mennyt tasan. Mutta soveltamalla tästä selvittiin.

Oma lempipalani tuntui olevan taas aina juuri se pala, jota parhaillaan tein... 🌸

Peiton virkkaaminen ei ollut helpoin tekemäni virkkaustyö. Kovin pitkässä liemessäkin sen tekeminen oli. Aloitin sen virkkaamisen noin 1,5 vuotta sitten ja se on ollut useita kertoja pitkiä aikoja odottelemassa taas innostusta ja omaa aikaansa. Kukkien osuudet vaativat keskittymistä ja ihan yhdessä illassa ei yksi kukka valmiiksi tule. Lisäämäni ylimääräinen kierros paloissa aiheutti tosiaan sitten sen, ettei reunuksen jako mennyt tasan. Muutenkin kun koronan jälkimainingeissa pää on ollut jotenkin jumissa, niin tein lähes koko reunuksen soveltaen ohjetta, kun ohje ei sitten millään auennut.

Suurta ihmetystä aiheuttaa tämänkin peiton osalla se, kuinka erilaisia kolmiulotteisia kuvioita virkkaamalla voikaan saada aikaan! 

Vaikka välillä joidenkin valmiiden kukkkaosien värien olisinkin tahtonut olevan jotenkin erilaiset, olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen ja lopputulokseen. 😊

Vanha tuoli

Olen omistanut tämän tuolin yli 30 vuotta. Tuoli on tukeva ja sen muotoilun vuoksi siinä on todella hyvä istua. Löysin aikanaan sen romukuormasta, ihastuin siihen välittömästi ja pelastin sen. Alunperin se oli petsattu ruskea ja maalasin siitä ensin valkoisen, sitten helmiäissinisen, sitten taas valkoisen ja nyt ajattelin tehdä siitä kaverin aiemmin tuunamilleni tuvan lavittoille. 

Lähtökohta oli siis kalustemaalilla maalattu valkoinen pinta. Hioin ja krapsuttelin tuolin lähes maalittomaksi, vaikka monihyväisiin pinnoihin jäi sitten lopulta maalinrippeitä. En kuitenkaan pitänyt sitä vakavana, kun pinnat ja jalat oli tarkoitus kuitenkin maalata uudestaan valkoisella kalkkimaalilla. Ja turnausväsymyskin yllätti. Näitä sorvattuja pinnoja kun oli todella vaikeaa ja työlästä käsitellä. Jostain syystä alla olevat maalit olivat sen laatuisia, että niihin ei maalinpoistoainekaan purrut ja maalin irroitus ja pinnan puhdistaminen oli täysin hiomisen varassa.

Selkänojaan ja jalkoihin tuli siis valkoinen kalkkimaali, johon hioin keinotekoisia kulumia. Kalkkimaalilla käsitellyt osat vahasin värittömällä kalustevahalla.

Istuinkanteen käytin samaa mustikan sävyistä lakkaa kuin aiemminkin ja finistelin pinnan kahdella kerroksella kalustelakkaa.

Sen verran kauan tätä tuolia tuunailin, että lopputulos ei meinannut millään näyttää silmään hyvältä. Ajan kanssa kuitenkin huomasin sen olevan varsin kivan näköinen ja sain perua ajatukset sen uudelleen maalaamisesta.

Matka tämän tuolin kanssa jatkuu. 🥰

Pyykkikori virkaten

Otsikon perusteella voisi ehkä ajatella kyseessä olleen helppo projekti. Vaikeaksi se kuitenkin muuttui siinä vaiheessa, kun aloin riitelemään itseni kanssa sen koosta. 

Minulla oli kaksi rullaa ontelokudetta, jotka olin saanut lahjaksi. Niinpä enempää kudetta ei ollut tarjolla ja työ piti saada näillä kuteilla tehtyä. Ja yhtään en valehtele, kun kerron että tein ja purkasin työn n. 8 kertaa. Mm. ensimmäisen yrityksen jälkeen olin jo virkannut kokonaan tumman kuteen ja puoliksi vaalean, kun huomasin koon menevän metsään ja purin koko keksinnön. Työn yksinkertaisuuskaan ei siis poista aivopierujen mahdollisuutta.

Tätä selkeää linjaa jatkoin, kunnes heitin työn hetkeksi hautumaan... Ja kun asiaa lähdin sitten perkaamaan syy-seuraus menetelmällä, myönsin lopulta itselleni faktan, että kudetta on aivan liian vähän näin isoon työhön. Niinpä päätin, että teen korin pohjan ylimääräiseksi jääneestä valkoisesta kuteesta. Silloin voin käyttää harmaat kuteet ainoastaan korin korkeuteen ja näkyvään osaan.

Toinen vaikeutta tuottanut ratkaisu koski pohjan käännöstä reunaksi. Kun näin isossaja raskaassa  korissa käännös pyöristyy väkisinkin hieman ja korin halkaisija tulee olemaan lopulta isompi kuin pohjan halkaisija. Tämä oli syynä siihen, että virkkasin ja purkasin työtä kyllästymiseen asti.

 Toteutin korin kiinteitä silmukoita virkaten. Kuteena pohjassa oli tavallinen ontelokude ja reunoilla pieni ontelokude (huom! Tämä ei ollut varsinaisesti miniontelokude, vaan paremminkin minin ja tavallisen välimuoto) ja koukkuna 8 koukku.

Aloitin pohjasta tehden aloitussilmukkaan 8 kiinteää silmukkaa.

2 krs. 2ks jokaiseen silmukkaan

3 krs. Ks ja 2 ks joka toiseen silmukkaan

4 krs. Ks ja 2 ks joka kolmanteen silmukkaan

5. Krs. Ks ja 2 ks joka neljänteen silmukkaan

Tällä tyylillä jatketaan, kunnes pohja on halutun kokoinen. 

Itse tein kierroksia lisäyksillä 10 ja sen jälkeen kaksi kierrosta ilman lisäyksiä.

12 krs kiinteät silmukat tein silmukan takareunaan, jolloin koriin syntyy pohja ja kierrokset jatkuvat ylöspäin.

Kierroksia jatketaan, kunnes korkeus on halutunlainen. Kahvoja en tähän koriin tehnyt, koska niille ei tässä tapauksessa ole tarvetta.

Ompelin koriin ”vuorin”, joka taittuu korin ulkopuolelle. 

Viimeistelin koko keksinnön pellavapitsinauhoin sekä ristipistokuvalla, johon kirjailin kuvion teeman mukaan. 

Tässä työssä yhdistyy siten kolme eri käsityön muotoa; virkkaaminen, ompelu ja ristipistokirjonta. Lopputulos on sitten tuollainen halutunlainen, maalaisromanttinen hörhelö 😊

Vadelma - lime juustokakku

Vadelman ja limen yhdistelmä juustokakussa on ihanan pirteä ja raikas. Ihanaa kakussa on myös sen väriyhdistelmä 😍

Pohjan ainekset;

150g diggestive tai kaurakeksejä

100g sulatettua voita

Keksit murskataan ja painellaan leivinpaperilla pohjustetun 26cm kakkuvuoan pohjalle. Tässä kakussa käytän reunoilla mieluusti kalvoa, jonka avulla reunasta tulee kauniin sileä.

Vadelmakerroksen ainekset;

1 pkt (175g) maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kermaa

1 tlk ranskankermaa

2 dl (pakaste)vadelmia

1 dl vettä

1,5 dl sokeria

4 liivatelehteä

Kerma vaahdotetaan ja sen joukkoon sekoitetaan ranskankerma ja notkistettu tuorejuusto. Vadelmat, vesi ja sokeri keitetään kattilassa hillokkeeksi, johon sulatetaan vedessä pehmitetyt liivatelehdet. Seoksen annetaan jäähtyä hieman ja lisätään se kerma-juustoseokseen.

Tasaiseksi sekoitettu massa kaadetaan keksimurupohjan päälle ja pinta tasoitetaan.

Kakku nostetaan pakastimeen hyytymään. Sekoittumisen estämiseksi alemman kerroksen täytyy olla täysin hyytynyt, kun ylempi kerros lisätään sen päälle.

Limekerroksen ainekset;

1 pkt (175g tuorejuustoa)

2 dl kermaa

1 tlk ranskankermaa

2 limeä (mehut ja osa kuorista)

200g valkosuklaata sulatettuna

3 liivatelehteä

Vihreää elintarvikeväriä

Kerma, ranskankerma ja tuorejuusto vaahdotetaan ja sekoitetaan yhteen samalla tavalla kuin edellisessä kerroksessa. Lime-hedelmien kuoria raastetaan massan joukkoon (määrä oman maun mukaan) ja hedelmistä puristetaan mehut. Mehu kuumennetaan kiehumispisteeseen ja siihen sulatetaan vedessä pehmennetyt liivatelehdet. Sulatettu ja jäähdytetty valkosuklaa sekoitetaan nauhana kermamassaan koko ajan sekoittaen. Samoin lopuksi jäähdytetty mehu liivatteineen. Värjätään massa sopevan vihreäksi.

Massa levitetään vadelmakerroksen päälle ja jähmetetään mieluusti vaikka seuraavaan päivään saakka.

Vadelmakiilteen ainekset;

3 dl sokeroitua vadelmamehua

2 dl vadelmia ja n. 1 dl vettä

4 liivatelehteä

Vadelmat keitetään ja paseerataan niin, että kiilteeseen ei tule siemeniä. Vadelmamehu kuumennetaan lähes kiehuvaksi ja siihen sulatetaan vedessä liotetut liivatelehdet. Paseeratut vadelmat sekoitetaan mehuun. 

Annetaan mehun hieman jäähtyä ja kaadetaan se limekerroksen päälle. Kaatamisessa käytän apuna lusikkaa, jota pidän kakun päällä ja jonka kautta kiillemehu valuu kakun päälle. Tällä tavalla mehu ei niinkään irrota limekerrosta ja kerrokset pysyvät erillisinä ja kiille kirkkaana.

Koristeluun käytin valkosuklaasta tehtyjä raitoja, limesiivuja ja pakastekuivattuja vadelmamuruja. Mielestäni on kiva kertoa kakun koristeilla siitä, miltä kakku maistuu 😊

Äitienpäiväkakku kulhossa

 

Tässä tilanteessa, kun toipilaana ei aivan vielä jaksa tehdä kaikkea ja tuntuu että pääkin on hetkittäin yhä ihan sumussa, äitienpäiväkakun sijaan päästin itseni helpolla ja tein kakun lasikulhoon. Ladoin siis kakun ainekset kerroksittain lasiastiaan. Näin ei tarvinnut murehtia kakun ulkonäköä, vaan pääpaino oli maussa.

Ainekset;

1/2 valmis kakkupohja

1 dl kermaa

1 tlk maitorahkaa

Sokeria kermarahkan maustamiseen

N. 300g tuoreita mansikoita

1 banaani

Vaahtokarkkeja

Kerma vatkataan vaahdoksi ja vaahtoon sekoitetaan maitorahka ja sokeri.

Lähdin latomaan aineksia lasisen, n. 1,5 litran tarjoilukulhon pohjalle kerroksittain niin, että alimmaksi tuli kermarahkaa. Sen päälle levittelin mansikka- ja banaanilohkoja sekä vaahtokarkkeja. Ohuesta kakkupohjasta leikkasin sopivan kokoisia palasia jotka asettelin tasaiseksi kerrokseksi kulhoon ennen seuraavaa kermarahkakerrosta. 

Toistin kerrokset ja lopuksi leikkasin mansikoista siivuja, jotka asettelin viimeisen kermarahkakerroksen päälle.

Annoin kakun kuvatuksen oleentua viileässä kelmulla peitettynä seuraavaan päivään. Näin kakkupohjat imevät itseensä tarvittavaa kosteutta.

Hyvistä aineksista syntyy väistämättä herkullinen lopputulos.

Ihanaa äitienpäivää 🥰

Omenapuiden leikkaus

Oikeastaan omenapuu on ainoa näiden leveysasteiden hedelmäpuista, jonka leikkauksista on hyvä huolehtia ihan vuosittain. Leikkauksilla muokataan ja tuetaan omenapuun kasvua. Yleisesti hedelmäpuita leikattaessa pyritään välttämään liian voimakkaita kertaleikkauksia, koska se yllyttää puut hetkellisesti liian voimakkaaseen uuteen kasvuun. Tällöin puhutaan vesiversoista, jotka rasittavat puun muuta kasvua ja sen hedelmätuotantoa.

Omenapuut leikataan aikaisin keväällä, puun vielä ollessa lepotilassa. Karkeasti sanoen paras aika leikkaukselle on maalis-huhtikuu. Puusta poistetaan vaurioituneet, toisiaan hankaavat tai sairaat oksat. Leikkauksilla pyritään myös muotoilemaan omenapuun kasvua niin, että puussa ei olisi liian jyrkässä kulmassa olevia oksia.Tällöin oksat jaksavat paremmin kantaa hedelmät katkeamatta. Sisäänpäin kasvavia oksia poistetaan ja pyritään tekemään puun latvuksesta ilmava. Vanha neuvo kertoo, että puuhun heitettävän lakin tulee mennä puun latvuksen läpi jäämättä puuhun kiinni. Eikä tämä neuvo kyllä kaukana oikeasta ole. 

Oksat poistetaan siistillä leikkausjäljellä oksan kauluksen yläpuolelta tai oksanhaarasta niin, että jäljelle jätetään oikeaan suuntaan kasvava oksa. Oksantappeja ei saa jättää, koska niiden kautta puuhun saattaa kulkeutua lahovaurioita ja tauteja. On myös tärkeää olla loukkaamatta oksan kaulusta. Jos kaulus vaurioituu leikkauksessa, siitä jää korjaamaton haava puun kylkeen, kun taas oikeasta kohdasta leikkaamalla puu korjaa leikkaushaavan nopeasti ja varsin sievästi. Haavanhoitoaineita en itse käytä leikkausjälkiin.

Muutama vuosi sitten istutin pihaan kaksi omenapuuta ja kirsikkapuun. Olen elämäni aikana istuttanut useampia omenapuita ja joka ikinen kerta on käynyt niin, että ensimmäisenä keväänä rusakoiden tekemät vauriot ovat leikkauksia tehdessäkin oikeastaan ainoa huomioitava asia. Tämä siksi, koska syksyllä pienen, melko alhaalta asti oksivan puun täydellinen suojaaminen on lähes mahdotonta ja niinpä rusakot on talven aikana jättäneet selkeät jälkensä pieniin puun alkuihin. Niin kävi näillekin puille ensimmäisenä talvena. Alimmat oksat on järsitty pieniksi tyngiksi ja jostain suojien välistä myös runkoon on hampaat ulottuneet. 

Poistin kaikki järsityt oksat ja jäljelle jäi kuitenkin latvaksi luokiteltavat oksat. Joka tapauksessa nämä alimmat oksat olisivat jossain kohtaa olleet poistettavien listalla, joten vähemmän sattuu, kun niiden poistamiseen on näinkin selkeä syy. Jos haluan taivuttaa puun alimmat oksat vaakatasoon, eivät ne voi lähteä 50 cm korkeudesta. Pitäähän se ruohokin päästä puiden alta leikkaamaan myös sitten, kun puista on kasvanut isoja.

Vastaan on tullut myös se ongelma, että pelkästään leikkaamalla ei puuta meinaa millään pystyä muokkaamaan oikean muotoiseksi. Oksien kasvusuuntaan olenkin pyrkinyt vaikuttamaan painoilla. Toisin sanoen olen köyttänyt narun oksan kärkeen ja vetänyt sen painon tai maahan ankkuroinnin avulla haluamaani kaltevuuteen.

Puu ei hetkessä totu ja puuduta oksaa pakotettuun asentoon vaan puhutaan paremminkin koko kasvukauden kestävästä projektista. Se ei kuitenkaan ole ollut haitaksi. Tapaan istuttaa hedelmäpuut niin, että niiden juurella ei kasva ruoho, vaan alue on kuorihakkeella katettu. Ankkuroinnin teen tälle mullosalueelle ja näin ei narut ja ankkurit häiritse kesällä ruohonleikkuutakaan, vaikka ne nyt ei varsinaisesti puuta ja maisemaa kaunistakaan.

Mullosalueen ansiosta ruohonleikkuu puun ympäriltä helpottuu ja lannoitettaessa ravinteet kulkeutuvat paremmin puun juurille.Tälle alueelle kun istuttaa kevätsipuleita; narsisseja, tulppaaneja, hemililjoja... niin onpa kaunis näky keväällä, kun ne parhaassa tapauksessa kukkivat puun kanssa samaan aikaan 😊