Otsikon perusteella voisi ehkä ajatella kyseessä olleen helppo projekti. Vaikeaksi se kuitenkin muuttui siinä vaiheessa, kun aloin riitelemään itseni kanssa sen koosta.
Minulla oli kaksi rullaa ontelokudetta, jotka olin saanut lahjaksi. Niinpä enempää kudetta ei ollut tarjolla ja työ piti saada näillä kuteilla tehtyä. Ja yhtään en valehtele, kun kerron että tein ja purkasin työn n. 8 kertaa. Mm. ensimmäisen yrityksen jälkeen olin jo virkannut kokonaan tumman kuteen ja puoliksi vaalean, kun huomasin koon menevän metsään ja purin koko keksinnön. Työn yksinkertaisuuskaan ei siis poista aivopierujen mahdollisuutta.
Tätä selkeää linjaa jatkoin, kunnes heitin työn hetkeksi hautumaan... Ja kun asiaa lähdin sitten perkaamaan syy-seuraus menetelmällä, myönsin lopulta itselleni faktan, että kudetta on aivan liian vähän näin isoon työhön. Niinpä päätin, että teen korin pohjan ylimääräiseksi jääneestä valkoisesta kuteesta. Silloin voin käyttää harmaat kuteet ainoastaan korin korkeuteen ja näkyvään osaan.
Toinen vaikeutta tuottanut ratkaisu koski pohjan käännöstä reunaksi. Kun näin isossaja raskaassa korissa käännös pyöristyy väkisinkin hieman ja korin halkaisija tulee olemaan lopulta isompi kuin pohjan halkaisija. Tämä oli syynä siihen, että virkkasin ja purkasin työtä kyllästymiseen asti.
Toteutin korin kiinteitä silmukoita virkaten. Kuteena pohjassa oli tavallinen ontelokude ja reunoilla pieni ontelokude (huom! Tämä ei ollut varsinaisesti miniontelokude, vaan paremminkin minin ja tavallisen välimuoto) ja koukkuna 8 koukku.
Aloitin pohjasta tehden aloitussilmukkaan 8 kiinteää silmukkaa.
2 krs. 2ks jokaiseen silmukkaan
3 krs. Ks ja 2 ks joka toiseen silmukkaan
4 krs. Ks ja 2 ks joka kolmanteen silmukkaan
5. Krs. Ks ja 2 ks joka neljänteen silmukkaan
Tällä tyylillä jatketaan, kunnes pohja on halutun kokoinen.
Itse tein kierroksia lisäyksillä 10 ja sen jälkeen kaksi kierrosta ilman lisäyksiä.
12 krs kiinteät silmukat tein silmukan takareunaan, jolloin koriin syntyy pohja ja kierrokset jatkuvat ylöspäin.
Kierroksia jatketaan, kunnes korkeus on halutunlainen. Kahvoja en tähän koriin tehnyt, koska niille ei tässä tapauksessa ole tarvetta.
Ompelin koriin ”vuorin”, joka taittuu korin ulkopuolelle.
Viimeistelin koko keksinnön pellavapitsinauhoin sekä ristipistokuvalla, johon kirjailin kuvion teeman mukaan.
Tässä työssä yhdistyy siten kolme eri käsityön muotoa; virkkaaminen, ompelu ja ristipistokirjonta. Lopputulos on sitten tuollainen halutunlainen, maalaisromanttinen hörhelö 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti