Omenapuiden leikkaus

Oikeastaan omenapuu on ainoa näiden leveysasteiden hedelmäpuista, jonka leikkauksista on hyvä huolehtia ihan vuosittain. Leikkauksilla muokataan ja tuetaan omenapuun kasvua. Yleisesti hedelmäpuita leikattaessa pyritään välttämään liian voimakkaita kertaleikkauksia, koska se yllyttää puut hetkellisesti liian voimakkaaseen uuteen kasvuun. Tällöin puhutaan vesiversoista, jotka rasittavat puun muuta kasvua ja sen hedelmätuotantoa.

Omenapuut leikataan aikaisin keväällä, puun vielä ollessa lepotilassa. Karkeasti sanoen paras aika leikkaukselle on maalis-huhtikuu. Puusta poistetaan vaurioituneet, toisiaan hankaavat tai sairaat oksat. Leikkauksilla pyritään myös muotoilemaan omenapuun kasvua niin, että puussa ei olisi liian jyrkässä kulmassa olevia oksia.Tällöin oksat jaksavat paremmin kantaa hedelmät katkeamatta. Sisäänpäin kasvavia oksia poistetaan ja pyritään tekemään puun latvuksesta ilmava. Vanha neuvo kertoo, että puuhun heitettävän lakin tulee mennä puun latvuksen läpi jäämättä puuhun kiinni. Eikä tämä neuvo kyllä kaukana oikeasta ole. 

Oksat poistetaan siistillä leikkausjäljellä oksan kauluksen yläpuolelta tai oksanhaarasta niin, että jäljelle jätetään oikeaan suuntaan kasvava oksa. Oksantappeja ei saa jättää, koska niiden kautta puuhun saattaa kulkeutua lahovaurioita ja tauteja. On myös tärkeää olla loukkaamatta oksan kaulusta. Jos kaulus vaurioituu leikkauksessa, siitä jää korjaamaton haava puun kylkeen, kun taas oikeasta kohdasta leikkaamalla puu korjaa leikkaushaavan nopeasti ja varsin sievästi. Haavanhoitoaineita en itse käytä leikkausjälkiin.

Muutama vuosi sitten istutin pihaan kaksi omenapuuta ja kirsikkapuun. Olen elämäni aikana istuttanut useampia omenapuita ja joka ikinen kerta on käynyt niin, että ensimmäisenä keväänä rusakoiden tekemät vauriot ovat leikkauksia tehdessäkin oikeastaan ainoa huomioitava asia. Tämä siksi, koska syksyllä pienen, melko alhaalta asti oksivan puun täydellinen suojaaminen on lähes mahdotonta ja niinpä rusakot on talven aikana jättäneet selkeät jälkensä pieniin puun alkuihin. Niin kävi näillekin puille ensimmäisenä talvena. Alimmat oksat on järsitty pieniksi tyngiksi ja jostain suojien välistä myös runkoon on hampaat ulottuneet. 

Poistin kaikki järsityt oksat ja jäljelle jäi kuitenkin latvaksi luokiteltavat oksat. Joka tapauksessa nämä alimmat oksat olisivat jossain kohtaa olleet poistettavien listalla, joten vähemmän sattuu, kun niiden poistamiseen on näinkin selkeä syy. Jos haluan taivuttaa puun alimmat oksat vaakatasoon, eivät ne voi lähteä 50 cm korkeudesta. Pitäähän se ruohokin päästä puiden alta leikkaamaan myös sitten, kun puista on kasvanut isoja.

Vastaan on tullut myös se ongelma, että pelkästään leikkaamalla ei puuta meinaa millään pystyä muokkaamaan oikean muotoiseksi. Oksien kasvusuuntaan olenkin pyrkinyt vaikuttamaan painoilla. Toisin sanoen olen köyttänyt narun oksan kärkeen ja vetänyt sen painon tai maahan ankkuroinnin avulla haluamaani kaltevuuteen.

Puu ei hetkessä totu ja puuduta oksaa pakotettuun asentoon vaan puhutaan paremminkin koko kasvukauden kestävästä projektista. Se ei kuitenkaan ole ollut haitaksi. Tapaan istuttaa hedelmäpuut niin, että niiden juurella ei kasva ruoho, vaan alue on kuorihakkeella katettu. Ankkuroinnin teen tälle mullosalueelle ja näin ei narut ja ankkurit häiritse kesällä ruohonleikkuutakaan, vaikka ne nyt ei varsinaisesti puuta ja maisemaa kaunistakaan.

Mullosalueen ansiosta ruohonleikkuu puun ympäriltä helpottuu ja lannoitettaessa ravinteet kulkeutuvat paremmin puun juurille.Tälle alueelle kun istuttaa kevätsipuleita; narsisseja, tulppaaneja, hemililjoja... niin onpa kaunis näky keväällä, kun ne parhaassa tapauksessa kukkivat puun kanssa samaan aikaan 😊